Kirjansidontaa

Minulla on ollut jokinlainen päivitysjumi, vaikka ei sitä kyllä päivitystahdista huomaa. Kun tekee paljon, jää jokin päivitys odottamaan ihan liian kauan. Joten nyt on aika kirjata muistiin marraskuun puoliväli, vuosi 2024. Samana viikonloppuna oli paljon tapahtumia ja menoja, joista piti tehdä valinta. Helpoin oli jättää väliin Pirkkahallin käsityömessut. Eikä edes ottanut sydämestä kovin paljon 😂 koska perjantai-iltana kävimme katsomassa kiakko-ottelun Tappara vst. Ilves.

Samana iltana minulla oli ensimmäinen kurssikokoontuminen Tampereen Sampolassa, mutta olin sopinut kurssinvetäjän, Eija Toivion kanssa, että teen kotona omatoimisesti alustavat työvaiheet, joten yhden illan väliin jääminen ei hidastaisi oman kirjani valmistumista. Miäs vei minut pelin jälkeen nuoremman pojan perheen luo yöksi ja aamulla sain kyydin kurssipaikalle hieman ennen muiden kurssilaisten saapumista, että sain heidät kirittyä kiinni. 

Kotona olin esivalmistellut kirjani sivut valmiiksi nipuiksi. Oli kiva valita papereita, silitellä ryppyisiä. Tein kotona pientä inventaariota mitä voisin ja ehtisin yhden päivän aikana käyttää, mutta niinhän siinä kävi, että en ottanut läheskään kaikkea esiin. Materiaa on paljon ja on tietysti kiva valita paljosta. 

Sain tehtyä kannet kirjaani. Naskalilla tehtiin reiät sekä kansiin, että välilehtiin kirjansitomista varten.

Hyödynsin vanhoja kirpparipitsejä kirjan sulkemiseen.

Kauniit kuviopaperit Nannan Paperi ja Helmi, Ikaalinen. 

Vanha karttamme jouti jo askarteluun. Tämä oli vuosikymmenien aikana ihan haperoitunut ja taitteeltaan rikkoontunut. Saattoi siinä olla jotain mainintaa ruokailusta ja likaisista sormenjäljistä, muistoja kaikilta matkoilta ennen navigaattoria. 

Kotiseutu 💓

Tähän kirjaan halusin väriä origamipaperista, joka oli niin kippurassa ja taitteellaan hankala käsitellä, että silitin ne auki. 

Vanhoja nuottivihkoja.

Helmikoristeita ja taidekuvakirjan sivuja.

Lisää tyhjää tilaa omille mietteille ja muistiinpanoille.

Paljetteja ja helmiä.

Perhonen

Kimaltava glitteritapetti, jämiä pirtin seinästä.

Tyhjiä taskuja

Suljettu kirja. 

Vasemmalla on ensimmäinen tekemäni kirjansidontatyö, oikealla viime syksynä valmistunut.

Tällaiset itse tehdyt kirjat ovat valtavan ihastuttavia, kuin matka menneisyyteen. Sen sisällön voi itse päättää, mitä sinne tallentaa ja kuinka paljon innostaa koristamaan. Kirja on kuin tämä seinä, jossa on minun lapsuuden kerhoaskarteluja, lasten töitä ja muistoja menneestä.

Terhi

Myllykoski

 Hurjaa miten monta testineuletta olenkin saanut ja voinut tehdä viime syksyn jälkeen! Tämä on 14. ja vielä on jäljellä tämä yksi talvikuukausi ja senkin jälkeen voi jo ennakoida seuraavaa talvea. Olen ollut onnekas voidessani tehdä kaikkea kaunista, niin ettei oma huono olo ja ahdistus ota niskaotetta. Toki teen myös työpäiviä, pitkiäkin, mutta aina on aikaa muutamalle silmukalle.

Tämän kauniin kaarrokeneuleen on suunnitellut Mirja Heikkilä, VillaUnelmia. Tässä neuleessa on kaikki kohdillaan. Hihojen ja helman kuviot täydentävät kauniisti kaarrokkeen osuutta ja Lettlopin värikartta on ihan mielettömän kattava, josta voisin käyttää lähes mitä väriä vaan, kunhan se ei ole sinistä.

Halusin tähän syksyisen sävyn, kauniin meleeratun ruskean 0053, aprikoosin 1704 ja valkoisen 0051.

Joustimissa kivat pienet palmikot, kuin kosken pyörteet. Ohje on tulossa myyntiin VillaUnelmia sivustolle tai sitten uuteen kirjaan, joka ilmestyy syksyllä. 

Tässäkin neuleessa voisi leikitellä väreillä, kokeilla erilaisia yhdistelmiä. Kun näen ensimmäiset kuvat mallineuleesta, minulla on heti vahva visio millä väreillä aion sen neuloa. Hyvin harvoin olen muuttanut väriä tai värijärjestystä.

Näissä isommissa neuleissa olen pysynyt hyvin päätöksessäni, että en osta kuin puuttuvan kerän tai pari. Muuten ne pitää löytyä omasta varastostani. 

Kohta se hupenee jälleen, kun saan seuraavan ohjeen sähköpostiin. Tein jo värivalinnan, kun sain tietää kuinka paljon mitäkin väriä varaan kuvioita varten. Onhan tämä vähän itsensäkin haastamista olla ostamatta mitään, pysyä lujana ja päättäväisenä, kun kerran sen on ääneen sanonut 😄

Terhi

Liivihame vol 3

Jos muistat nähneesi tässä blogissa aiemmin samanlaisen liivimekon, muistat ihan oikein! Tämä on nyt kevään kolmas mekko ja sen saa Milja himpan myöhästyneenä syntymäpäivälahjanaan, kun tänään jälleen tavataan. Viime viikonloppuna hän näki, kun neuloin mekkoa ja kysyi mikä tästä on tulossa? Kerroin, että sinun lahjasi. Ai jaa! Apuope oli viikolla jutellut hänen kanssaan kouluautoa odotellessa neuleista, kun juttelin open kanssa lankamessuilla neulovani mekkoa tytölle. Käsityöt on kiva aihe rupatella, kun he molemmat pitävät niistä. 

Kysyin miniältä, että tulisiko Miljan käytettyä liivimekkoa, jos neulon samanlaisen, kuin serkkutytöille?

Vastaus oli myönteinen ja minulle mieluinen. Väritoiveena joku vaalea lila. Taas minä sukeltelin omiin lankakasoihini ja löysin kivan vaalean seiskan raidan,131-974, jota on ollut myynnissä 200 g kerissä CM- tavarataloissa. Tätä minulla oli vain yksi iso kerä, mutta onneksi löysin toisen, vaikkakin eri värierää. Tässä neuleessa sillä ei ole merkitystä, kun neule raidottuu ja kuvio kiertää ympäri mekon. Helman ja väliraidat neuloin Niina Laitisen ja Novitan yhteistyön tummemmalla lilalla, seiska 700-724, jota ei ole enää myynnissä.

Ohje liivimekkoon löytyy Sisko Sälpäkiven Siskon lempineuleet-kirjasta, Syysunelma-liivihame lapselle. Meidän pikku2 on kasvanut ohi ykkösen, jolle kirjasta löytyy suoraan valmis ohje. Joten mummi sääti tästä hameesta hiukan leveämmän, pidemmän ja yläosasta kevyemmän.

Alaosa on seiskaa ja yläosa on DK-vahvuista Woolly Woodia, joka on koostumukseltaan 70% modaalia ja 30% merinovillaa. Langankulutus 0,470 kg. Yläosan neuloin 3,5 mm puikoilla, alaosan 4,5 mm.

Herkkäihoisena yläosa on varmasti miellyttävämpää käyttää, kuin karkeampi seiska. 

Muokkasin pääntien kertaalleen uudestaan, kun päättelin kaula-aukon silmukat liian suppuun. Toivottavasti neule on nyt käyttövalmis, miellyttävä käyttää ja väri passeli. 

Terhi

Mastopipo

 Kevät tulla puksuttaa, mutta minä neulon villaa. Neulova Kettu, Tiina Lukkarisen uusin Mastopipo on sydänpalmikko testineule, jossa pitkästä aikaa mukana heilui apupuikko. Olimme lähdetty talvilomalta jo kotia kohti, kun huomasin neulojahaun olevan käynnissä, joten ilmoitin puikkojeni olevan tyhjillään. Toki neuloin kyllä vielä edellistäkin neuletta, mutta eipä minulla ollut vielä ohjeen mukaista lankaa, eikä ohjetta. 

Suunnitelmissa oli pitää yksi pysähdys Jyväskylän Kärkkäisellä, jossa on mahdottoman hyvä lankavalikoima. Ohje tuli juuri ajoissa sähköpostiin, joten minä lankahyllylle, kun miäs teki omia hakujaan. Oli taas niin kiva päästä silittelemään kaikkia lankakeriä, tehdä hyviä päätöksiä mitä väriä nyt tahtoisin. Olin ostanut Sotkamon Muoti ja Käsityö-kaupasta vaaleanpunaisen tupsun, vaikka minulla ei ollut sille pipaa. Nyt oli tupsu, ohje ja pian oli langatkin.

Sain neuleen valmiiksi muutamassa päivässä, kun ehdin sen aloittamaan. Lanka on minulle uusi tuttavuus, Drops Andes Mix, 4276, joka värinsä puolesta kuulunee kalliimpaan hintaluokkaan. 

Lanka on 100 g -90 m kerässä. Sen koostumus on 65% villaa, 35% alpakkaa. Käsinpesu 30'. Puikkosuositus 9 mm, mutta ohjeessa on 6-7 mm, joten minä käytin kutosen pyöröä. Langankulutus 0,170 g.

Tästä tein heti raportin suunnittelijalle, kun se valmistui.

Eilen sain valmiiksi toisen pipon, sama lanka, mutta uni colour, 7820. Nämä kerät olivat himpan edullisempia, kuin vaaleanpunainen. Neuletuntuma on hieman karkeampi, jopa rouheinen. Saa nähdä miten se vaikuttaa käyttömukavuuteen. Tälle pipalle ei ole ottaa tupsua, mutta ei se sitä kaipaa. Väri sopii hyvin alemyynnistä löytyneeseen talvitakkiini.

En ole kastellut tai mitenkään muokannut valmista neuletta. Muovipään kanssa huomaan, että palmikkokuvio tulee kauniisti esiin ilman, että höyrytän neuletta.

Niin on omat värit valittu, että!

Terhi

Metsän tarina

Tämän postauksen piti olla kiva ja iloinen muisto menneeltä talvilomareissulta, mutta en saa tästä mitään iloa. Haluan kuitenkin tallentaa tämänkin omiin tietoihini, etten enää koskaan päätyisi samaan. 

Tässä postauksessa kerron testineuleesta, pyrin olemaan rehellinen ja panettelematta ketään. Kuitenkin jo nyt kieleni päällä on ikäviä sanoja, mutta näinä menneinä viikkoina olen oppinut olemaan hiljaa, vaikka minuun on otettu yhteyttä pyytämättäni. 

Minun matkapakaasini koostuu aina kässykoreista, joissa on ne työohjeet ja langat joilla saan viikkoni kulumaan. Kaikki Lettlopia. 

Olin lupautunut koeneulomaan Metsän tarina paidan, kun fasessa kysyttiin isompiin kokoihin neulojaa. Sain ohjeen ja selkeät kuvapiirrokset. Työ vaikutti mielenkiintoiselta, ei niinkään haastavalta.

Helman kuvioihin sai valita yli kymmenestä kuviomallista itseään kiinnostavan kuvion, kunhan silmukkamääärä täsmää oikein. Kaikki kuviot nivoutuu kauniisti toisiinsa. Selkeät kuviokerrat otettiin sen 32 kertaa eteen, että sai jokaisesta kirjoneuleen neulottua. 

Minä käytän apunani staattista muistilappua, jolla seuraan helposti kerroksen silmukat. Kuviolaput olin numeroinut järjestykseen ykkösestä eteenpäin, jos vaikka kaikki sekoisi, niin seuraavaa kuvioo ei täytynyt arvailla.

Tein työstä tavan mukaan päivityksen Vuokatinvaaran näköalatasanteella, josta kirjoitin instaan ja faseen lyhyen päivityksen.

Tänä vuonnakin pääsimme kuvaamaan jo perinteeksi tulleella Vuokativaaran näköalatasanteella uusimman neuleeni.

Minulta kysytään usein mitä testineulonta on ja miten pääsee testineulojaksi.

Ensinnä suunnittelija pyytää instassa tai fasessa suunnittelemalleen neuleelle neulojia, jotka pystyvät annetussa aikataulussa neulomaan valmiin tuotteen.

Yleensä langat ostaa neuloja, ei suunnittelija. Neulontapalkkiota ei ole. Joskus olen saanut valita aiemmin julkaistun ohjeen.

Suunnittelija lähettää valmiiksi kirjoitetun ohjeen ja kaaviot, joita noudatetaan. Niihin ei tehdä muutoksia, eikä säädetä mitään omaa!

Työ neulotaan aina ohjeiden mukaisilla langoilla, niihin ei voi itse vaikuttaa.

Kun neule on valmis, se kuvataan, ilmoitetaan ohjeessa huomatut virheet, tarvittaessa jo neulonnan aikana. Samoin käytetyn langan määrä ilmoitetaan.

Olen nyt neulonut yhdeksälle suunnittelijalle testineuleen. Tämä viimeisin ei mennyt maaliin. Neule ei ole istuva, ohje ei toimi, kuten sen pitäisi. Neulontahaussa olisi pitänyt mainita, että ohje muokataan testineulonnan jälkeen, jolloin olisin kyllä jäävännyt itseni pois.

Valmiin neuleen purkaminen ei innosta, mutta tällaisena se ei tule käyttöön. Paita menee nyt mappi ööhön, missä se nyt ikinä onkaan.

Olen itse käynyt tätä keskustelua suunnittelijan kanssa, joka tekee aina itse ohjeen valmiiksi, tarkistaa ja sen jälkeen vasta laittaa ohjeet jakoon. Näihin olen aina voinut luottaa. En ole koskaan aiemmin neulonut raakileesta, josta suunnittelija aloittaa muokkaamaan ohjetta myyntiin antamillamme tiedoilla. Ei näin!

Minulta meni langat ja aika. Pikkusenko ottaa pattiin. Minä en suunnittele, en muokkaa, enkä sävellä, jos teen testineuleen. Jos muokkaan neuleen, se on valmiiksi tarkistettu jonkun muun toimesta, mutta en koskaan testineuleesta.

Tästä piti tulla koon mukaan paita miähelle, mutta tämäpä menee purkuun aina helman kuviota myöden. Suunnittelijalta tuli viesti, ettei lähetä minulle muokattua ohjetta. Jasso!

Tämä on kuin toinen tamperelainen jääkiekkojoukkue, se menee tunteisiin!

Komeat on maisemat rinteen yläpäässä, jossa kävimme kuvaamassa neuleen ennen rinteiden aukeamista.

Jos jotain tästä otan opikseni, luen sen pienelläkin präntätyn tekstin. Ai niin, ei tässä ollut sellaista.

Lomaviikon loppua kohden ilma alkoi jälleen viilenemään ja aurinko näyttäytyi pilvien raoista.

Katselimme lomaviikolla dokkarin ensiesityksestä Matti Nykänen. Tunnistimme hyppyrimäen, jonka äärellä myös mäkikotka on käynyt hyppäämässä.

Radiomasto oli kiva ilmestys, kuin kuuraketti paksun pilviharson takaa. 

Jos haluat kommentoida asiaa, tee se säyseästi tai sähköpostilla, että en saa syytettä loukkaamisesta, kun julkaisen kirjoitukseni täälläkin. 

Olen saanut jo ihan tarpeeksi tekstiä kuinka minun olisi pitänyt tehdä, mitä tehdä ja miksi ja siksi vastauksia, vaikka en niitä(kään) pyytänyt. Olen vain ilmoittanut valmiin neuleen tiedot kuten pitää.

Terhi