Floriade 2012

Jos ei oma puutarha riitä niin voi lähteä muiden puutarhoja ihailemaan, tai matkustaa Hollantiin, Venloon, jossa on puolen vuoden ajan esillä kaikkea puutarhoista puutarha-asumiseen eli mökkeilyyn näin eurooppalaisittain. Kerran kymmenessä vuodessa järjestetään Hollannissa maailmannäyttelyä vastaava puutarhanäyttely, jossa on esillä ympäri maailmaa erilaisia puutarhoja. Paikalla oli myös suomalainen kotamökki poronnahkoineen. Juuri sellaisen aiomme hankkia puutarhaamme, kunhan pääsemme joskus muuttamaan Guidon vanhempien luokse.  Tulevassa on hyvä asua. Pää on täynnä suunnitelmia ja tuollaiset puutarhanäyttelyt ruokkivat ideoivaa ihmistä - ja keventävät kukkaroa.

Afganistanin osastolta kassiini jäi ihana villainen huivi ja kaulakoru ja sormus, pohjoiskorean osastolta olisin halunnut ostaa neonvihreän lasten koltun, mutta mekon muovimainen kangas ei oikein houkutellut, varsinkaan, kun mekossa ei ollut yhtään käännettyä saumaa, muovimaista kangasta ei oikein tarvitse kääntää, kun ei se edes rispaannu. ehkä korealaiset äidit pitävät kätevänä muovimaista mekkoa, jota ei tarvitse pestä vaan sen voi heittää heti käytön jälkeen roskiin!

 Keittiön laatikoistakin pursui kasveja!

Eräs taiteilija oli ratkaissut vanhojen huonekalujen ongelman istuttamalla sohvaan kukkia! Ruokapöytää ei tarvitse koskaan korjata ruokailun jälkeen, kun ruuan tähteet katoavat heinien sekaan ja keittiön seinä on täynnä kasveja, joten ei tarvitse edes lähteä ostamaan mausteita. Ulkoseinänkin voi rakentaa kukista.

 ja vanhat tyynyt voi uusiokäyttää kukkapurkkeina.

Eikä ämpäri täynnä kukkia vanhassa lampunkehyksessä ole yhtään hullumpi idea vaikka kesämökille.

Näin voi talonseinänkin päällystää erilaisilla kasveilla tai tehdä muurin naapurin ja oman pihan väliin. Kasvit on istutettu vilttimäiseen kankaasen.

 Kokonainen talonseinä näyttää tosi upealta, kun se on istutettu täyteen kasveja. Tulos on kuin kudottu villapaita!

Ja jos ei ole innostunut kastelemaan kasveja pitkin kesää, voi rakentaa aidan metallikehikosta ja pienistä kivistä ja istuttaa pelkkiä vihreitä kasveja sinne tänne.

tämä on varsinainen pajuntaitajan taideteos; divaani, jossa voi lekotella kasvavien puiden katveessa.

Tämä on jokaisen kutojan unelma; pakata puu peittoon. jopa pitkät oksat olivat saaneet kudotun pinnan.

ja afganistanin osastolla sain myös käteeni hennakuvion.

Pienile sukille on löytynyt käyttäjä!!!

Eilen oli taas historiallinen ja ihmeellinen päivä! Uusi pieni ihminen putkahti tähän maailmaan. Niin täydellinen varpaineen ja sormineen ja niin ihmeellisen suloinen, että kyyneleet valuivat pitkin poskia, kun uutta pientä ihmettä tuijottelin. Kaikki on hyvin: äiti voi hyvin: isä voi hyvin ja lapsikin on täydessä elämän innossa.

Pieni Julia, joka täyttää meidän kaikkien ajatukset. Mitä mahtaa Julia elää ja kokea. Maailman muuttuminen on niin radikaalia, että kenties meidän läppärimme ja kännykkämme ovat vain harmaa muisto Julian elämän aikana. Hän naureskelee hassuille älykännyköille ja biimailee pitkin maailmaa...kuka tietää.Oma isoäitini syntyi 1800-luvun lopulla ja koki rautatien tulemisen ihmeen ja Julia, 2012 syntynyt kokee varmasti monta muuta ihmettä!

Onnea pikku tulokkaalle!

Grosse Füsse - Grosse Socken

Tallustelen uusissa kirjavissa sukissani, jotka alunperin ajattelin kutoa Iidalle, mutta ohjeissa annettu koko on kyllä jättiläisen 3-vuotiaalle eikä pienelle Iida-tytölle. Sukat jäävät minulle.

Sukat ovat lämpöiset, vaikka ovatkin puuvillalangasta, jota oli tosi inhottava kutoa, kun lanka kiertyi koko ajan sellaiseen sotkuun, että solmuja sai vain oikoa eikä kutomisesta tahtonut tulla mitään.

Kavennukset taitavat olla vähän mitä sattuu, kun edellisistä ihan oikeista sukista on kulunut 20 vuotta enkä ole koskaan ollut kovin hyvä sukankutoja. Olin päättänyt tehdä sukat ja tässä ne nyt sitten ovat. Tosi ihanat jalassa, näin kesällä viileät ja talvella varmasti lämpimät.

Tänään oli meidän kadullamme juhlat. Roomalaiskatolisen kirkon joulun ja pääsiäisen jälkeen tärkein kirkollinen pyhä eli Fronleichnam, jota monissa muissa kielissä kutsutaan Corpus Christi eli Kristuksen Ruumiin juhla oli torstaina. Tänään oli kirkossa juhlajumalanpalvelus, jonka  jälkeen koko kirkkokansa kiersi kulkueena - kuten me ortodoksit pääsiäisyönä   kantaen ristiä ja kynttilöitä. Puutarhat oli koristeltu kukkasin ja pienin alttarein. Minä jätin kauniit ikonit kotiin, mutta  tein kukista asetelmia pihanurmikolle. Kadun päähän rakensimme ison alttarin ja päiväkodin lapset koristelivat aidat ja liehuvat liput paperirenkailla ja maalasivat asfaltille kukkia ja koristelivat kukat ruusunlehdillä.Juhlan jälkeen korjasimme koristeet ja alttarin pois ja toimme jokainen jotain syötävää ja juotavaa (hyvin proosallisesti viiniä ja olutta) ja kokoonnuimme alttarin paikalle viettämään lämmintä, aurinkoista iltapäivää katumme asukkaiden kanssa.

Kadun ulkomaalaisosuus on kasvanut yhdellä skottinaisella. Nyt meitä on turkkilainen perhe, minä suomalainen, naapuriperhe Suomesta (äiti suomalais-saksalainen)  ja tämä uusi skottilainen. Wau! Olemme ULKOMAALAISKATU! Mahtaisikohan se Perussuomalaisten puheenjohtaja hihhuuntua, jos meitä suomalaisia ruvettaisiin vaatimaan pois täältä saksalaisten kotikadulta, kun olemme ulkomaalaisia. Me kaikkihan olemme jollain tavalla ulkomaalaisia. Mikä ihme meissä ihmisissä on, ettemme pysty ottamaan ihmisiä ihmisinä. Jos joku ei suostu sopeutumaan niihin kulttuuri-sosiaaliraameihin, jotka kussakin maassa vallitsevat, silloin on kysyttävä mielummin mitä minä  voisin tehdä, että ulkopuolelta tätä yhteiskuntaa tänne muuttava tuntisi tämän kulttuurin ja sen periaatteet omakseen. Ihmisille on annettava neuvoa ja informaatiota sen suhteen miten kussakin maassa tulee elää, että sopeutuu siihen systeemiin. Olen minäkin tuonut suomalaisuutta mukanani tänne - omaan elämääni - mutta en vaadi, että saksalaiset viettäisivät Suomen itsenäisyyspäivää pistämällä kaksi kynttilää ikkunalaudalle, vaikka itse niin teen. En nosta Suomenlippua salkoon itsenäisyyspäivän  saati juhannuksen kunniaksi. Silti vietän juhannusta, vappua ja joulua suomalaisen perinteen mukaan. Saksalaisittain.

Se siitä. Asiasta voisi jatkaa keskustelua maailman loppuun saakka eikä sitä tulisi hullua hurskaammaksi. Missä on kaksi ihmistä, sillä on kaksi mielipidettä - ja kiistaa siitä kumpi on oikeassa!

Olen oikeassa, kun sanon, että nyt on aika mennä nukkumaan.
Aurinkoista viikkoa kaikille.

kleine Füsse - kleine Socken

Käsityöliikkeen ohi käveleminen on MAHDOTONTA! Olen varma, että liikkeessä on joku erikoislaatuinen magneetti, joka vetää kaikessa rauhassa kadulla kävelevät, käsitöitä tekevät, käsitöistä ajattelevat tai käsitöitä suunnittelevat sisäänsä kuin Mobydick Nooan vatsaansa.
En pääse käsityöliikkeen ohi menemättä sisään. Torstaina jopa autoni hiljensi kangaskaupan kohdalla ja ajautui omatoimisesti parkkipaikalle. Nousin autosta kuin pienessä transsissa ja jalkani veivät minut tien yli kuin Anatevkan Tevjan vanha maitohevonen. Astuin sisään kangaskauppaan ja hengitin syvään värien kirjoa, silittelin kangaspakkoja kuin ne olisivat olleet kallisarvoisia helmiä, katseeni harhaili hyllyissä, KANKAITA, LANKOJA, NAPPEJA....huokasin syvään ja yritin rauhoittaa sydäntäni. En ollut kultasepänliikkeessä ostamassa 23.000 euron käätyjä vaan ihan tavallisessa kangaskaupassa...ja silti kädet hikosivat, kun hiplasin värikkäitä nalle-nappeja ja pitelin kädessäni silkkilankakeriä.

Ulkona seistessäni huomasin kantavani kahta isoa kassia kädessäni...kankaita, lankoja ja muuta pientä tilpehööriä, jota välttämättä tarvitsin. kotonahan ei ole juuri minkäänlaista kangaspalaa. Ei miestenpaitoja, joista tehdä mekkoja, ei nappeja, ei vetoketjuja eikä hakasia. Niitä ei käsityöläisen kotona ole koskaan liikaa. Jotkut naiset keräävät käsilaukkuja, kenkiä tai käsineitä. Minä kerään nappeja, vetoketjuja, kangaspaloja ja lankoja. (äh, joskus myös kenkiin sopivia käsilaukkujakin, mutta se on sitten toinen juttu se )

Eilen illalla näpertelin uudesta puuvillalangasta pienen pienen tossun, toinen on vielä puikoilla. Ohjeen löysin eräästä blogista, nimeltä "puikkojen polut". Sieltä löytyy tarkka ohje näihin tosi söpöihin ja erittäin yksinkertaisiin tossuihin. Kannattaa katsoa.

Uudelle pienelle tulokkaalle on sitten tossut valmiina, kunhan jalka kasvaa. Taidan laitaa tossun taakse kuminauhan, että ne pysyvät paremmin jalassa. Vauvanpeitto alkaa saada muotoa. Teen tällä kertaa isoja neliöitä, joihin kiinnitän aplikoimalla (koneella) erilaisia kuvioita. Kuviot liimaan ensin "liimapaperilla" ja ompelen sen jälkeen koneella.

vauvanpeittoon neliöt. kaikki vanhat kangaspalat on nyt käytössä.

ja iltapäivällä valmistui toinenkin tossu. Ei tarvitse olla edes tarkkasilmäinen huomatakseen virheen: toinen tossu on ommeltu väärinpäin yhteen. Kumpi??? Tai sitten voisin sanoa, että se on tarkoituksella, että näin tietää kumpi tossuista on oikeaan ja kumpi vasempaan jalkaan!

Kävimme Düsseldorfissa päivällä. Siellä on Japani-päivät. Viikonloppu täynnä kaikkea mahdollista Japaniin liittyvää ja tänä iltana valtava ilotulitus. Emme päässeet edes kaupunkiin, kun kaikki tiet ja parkkipaikat olivat tukossa. Guido ei ole kaikkein kärsivällisin autojonossa istuja, joten puolen tunnin jonotus parkkitaloon loppui siihen, että ajoimme samantien ulos - ennen kuin edes pääsimme varsinaisesti sisäänkään. Ja kotiin puutarhaan hermoja lepuuttamaan. Nyt katsomme Japani-päivän ohjelmaa telkkarista. Ehkä se on syy tossujen nurinkurisuuteen. En jaksanut keskittyä tossuihin, kun katsoin japanilaisia rummuttajia ja Manga-tyttöjä.

Oikein kaunista ja auringontäyttämää viikonloppua - huomenna kuulemma sataa, mitä on vaikea uskoa kauniina kesäisenä iltana, kun taivaalla ei liikahda pieninkään pilvenhuitale.