Viski ei kasva puissa

Kaarna-sukat (Ravelry-linkki)
Malli: Francie
Lanka: Wollmeise Sockenwolle 100 % Superwash, väri Single Malt, kulutus 92 grammaa
Puikot: Knit Pro 2,5 mm



Nää oli ihan hauskat sukat tehdä. Istuvat tosi hyvin myös. Ohje olisi voinut olla helppolukuisempi - kuvat jalkapohjasta olivat keskellä varren ohjetta ym. mikä aiheutti valtavan määrän kelailua pitki nohjetta. Missä se varpaiden kuva nyt oli...
Tavoite oli tehdä nää miehelle, mutta ne sopii kyllä mun jalkaan paremmin. Lahjalaatikkoon siis, ja miehelle ehkä paksummasta langasta samalla mallilla.

Powered by Qumana

Kärhösukat

No valmistui sentään jotakin! Kuvat on vähän mitä on, mutta en ota uusia.


Clematis 'Murasakihime' (Ravelry-linkki)
Malli: Sylvi-takki "hieman" modattuna
Lanka: Wollmeise Sockenwolle 100%, väri Hollerstaud'n
Puikot: Knit Pro Symphonie, 2,25 mm
Koko: 38-39
Muuta: Nilkan poikki kulkeva köynnös kiristää sukkia jalkaan vetäessä, mutta rentoutunee käytössä. Ei kiristä kyllä yhtään jalassa ollessaan. Resorissa olisi saanut olla 6-8 silmukkaa vähemmän. Vähensin terälehtiä, jottei tule liian täyteen ahdettu - joka kukassa on vain kolme lehteä.

Fiilis: Hyvä. Jos teen toiset, otan kyllä toista sukkaa varten peilikuvakopion kaaviosta... niin ja teen oikeasti sellaisen kaavion, jossa tarpeelliset muokkaukset näkyy. Nyt mulla oli sellaisia takkiversion kaavioita, jonne oli piirretty nurjalla tehdyn paneelin reunoja, kavennuksia, kantalapun kohtia ja vaikka mitä... ja siitä samasta lapusta koetin vielä tehdä toista sukkaa peilikuvana *itkunauru*
Uskon, että olen onnistunut kohtuullisen hyvin säilyttämään Sylvin hengen ja fiiliksen modauksista huolimatta.
Muuta: Kävin ammatinvalinnanohjauksessa. Ekaa kertaa koskaan! Vahvimmin pinnalle nousi kaksi koulutusmahdollisuutta: Tekstiilikonservointi ja tekstiilisuunnittelu. Pitäiskö tästä sitten alkaa miettiä kouluun hakemista? Elämä uusiksi?

Powered by Qumana

Hiljaiseloa

Mitään ei valmistu. Yhtä ja samaa villatakkia neulon ja puran ja neulon ja puran, joten kaikki aika ja jaksaminen menee siihen.
Mutta katsokaapa miten kansainvälinen ateria meillä oli! Intialaista kalacurryä kookoksessa haudutettuna, ruotsalaista piimää ja virolaista olutta. Hyvin kosmopoliittia. Ruotsalaisen piimän suurvarastoni (= 2 litraa) loppui jo, joten täytyy varmaan suunnitella reissua länsinaapuriin. On se kumma, ettei sitä saa tuosta lähisiwasta niin kuin tuota virolaista olutta.

Onko kellään muulla ollut maailman pahin vaaksiaisvuosi? Meillä tulee vähintään yksi niitä joka ilta sisään ja mua ärsyttää kun ne hilluu ennakoimattomasti ympäriinsä ja särisee lukulampussa. Mies on sankarin lailla ottanut vastuulleen niiden pyydystämisen, mua kun tyttömäisesti ällöttää ne niiden raajat.
Lisää ritaripisteitä miehelle: Ensi vuonna pyritään lähtemään Saksaan lomalle ja mies jo katseli netistä, miten Hampurista parhaiten pääsee Pfaffenhofeniin... tiedättehän... Wollmeisen kauppaan :D
Villatakkiin tulee 3/4-hihat:

Powered by Qumana

Olen kahden asian nainen

Ensin sukat!

Gerryn sukat (Ravelryssä)
Malli: Oma perussukka, 72 silmukkaa
Koko: Noin 43, kapea
Lanka: Lorna's Laces Shepherd Sock Multi, väri Roadside Gerry
Puikot: Knit Pro 2,25 mm
Langankulutus: 83 g
Kohtalo: Postitetaan Korvatunturille odottamaan ahkeria tonttuja, jotka pakkaavat sukat ja toimittavat ne jouluna perille.
Elämäni valo toimii jalkamallina. Kysyin: "Saanksmä lainata sun jalkoja?" ja sain välittömästi vastauksen "joo, saat."
Lähdin noutamaan sukkia toisesta huoneesta ja vasta palatessani mies kysyi, että niin mihinhän mä aioin sen jalkoja käyttää. Aika luottavaista :)

Nää on Jussille ihan pikkuisen pienet, mutta eiköhän siellä Korvatunturilla keksitä joku hitusien pienikavioisempi kohde.
Lanka oli kivaa, hyvin miehekästä mutta värikästä. Kirjavaa, muttei räikeää.

Tänään meillä on ollut hyvin touhukas päivä. Eilen likoamaan laitetut kikherneet pääsivät kiehumaan heti puolenpäivän jälkeen. Kaasuhellalla ne porisivat iloisesti tunnin toisensa jälkeen ja muuttuivat lopulta ihanaksi hernesopaksi, johon hauskaa potkua toivat inkiväärisose, tuore chili ja kokonainen nippu korianteria.
Koska herneet valmistivat itse itseään ruoaksi, käänsin katseeni niihin kuuteen taloutemme jäseneen, jotka ovat olleet viime aikoina aivan liian vähällä huomiolla (enhän mä edes muistanut toissa päivänä niiden kaikkien nimiä). Tein niille täydellisen day spa -siivouspalveluelämyksen, jota ne pikku paskiaiset eivät kuitenkaan tunnu arvostavan.
Ensin elukat pois kotoaan ja häkki osiin. Jätesäkki, kumihanskat, suihkupulloissa vettä ja laimennettua Tolua, rätti (kirjavaa puuvillaa :)) ja tarkoitukseen dedikoitu tiskiharja.
Noin puolen tunnin kuluttua, hikeä valuen, pääsen vaiheeseen kaksi.





Siivouspalvelu on käynyt koko asunnon läpi, ripustanut uuden, raikkaan riippumaton alakertaan ja kattanut pöydän. Molempiin kerroksiin on asetettu asukkaiden ehdottomasti rakkain ajanviete/löhöilyhuonekalu, pahvinen oluenkannatin. Kierrätysideologiaa!
Seuraavaksi herrat siirtyvät Day Span puolelle yksi kerrallaan. Asiaan suhtaudutaan yksilöllisesti. Urhokaleva vihaa kylpyläretkiä ja koko kylppäriä niin paljon, että puree itse omat kyntensäkin lyhyiksi. Säästymme manikyyriltä.

Kylpykin on Urholle kauhea kokemus. Niin kauhea, että korvat on aseteltava mielenosoitukselliseen luimuun. Närkästynyt rotta!
Pesuaine on pahin vaihe ja silloin kuuluu HUUTAA! Huuhtelun jälkeenkään ei voi olla varma, meinaako ihminen vaahdottaa uudestaan - jos turkki on vielä rasvainen tai hännässä tahroja, voi joutua uudestaan paljuun. Parasta pitää kaiken varalta korvat luimussa.

Rottaburritossa on jo turvallisempi olo, mutta vielä kuivauksen jälkeenkin, häkin turvallisesta suojasta, mulkoillaan emäntää varsin kärttyisesti. Perhanan ämmä!

Karpo, joka esiintyi vauvakuvineen tässä blogissa juuri eilen tai korkeintaan viime viikolla, on jo täysikasvuinen iso poika. Selällään on kiva kuulostella, kuinka pyyhe rapsuttaa mukavasti mahanahkaa.

Marko on aivan isänsä näkönen! Paitsi että se on eri värinen ja kiharakarvainen, mutta siis muuten.


Valmista tuli ja pojat menivät kotiin sukimaan Pahan Ihmisen sotkemia turkkejaan ja haistelemaan uusia hajuttomuuksia.
Sellainen päivä meillä tänään.

Powered by Qumana

Aistillista

Ensin meemi, sitten muuta höpinää.
Heivatuista kudelmista löytyi aistimeemi. Ajattelin ensin julkaista tämän normaalissa blogissani (lue: Ei-käsityö-blogissani), mutta käsityöt ovat kuitenkin hyvin aisteja stimuloivaa touhua ja edellisessä postauksessa päästiin muutenkin jo näköaistiin kiinni.
1. Pehmeintä maailmassa - Hand Maiden Swiss Mountain Cashmere & Silk (ravelryssä). Niinalla oli Ursulan miitissä tätä mukana. Kun huivinpään otti käteensä, koki jonkinlaisen hämmentävän ristiriitaisen epätodellisen hetken. Kuin utupilvi tai untuvakylpy. Maailman pehmein asia!
2. Liian makeaa - Aino-jäätelöt.
3. Mieluisin ääni - Tykkään kolmiviikkoisten rotanpoikasten temmellysäänistä. Silmät ovat jo auki ja virtaa riittää. Kaikki on uutta ja ihmeellistä ja kaikesta kommunikoidaan piippaamalla.
Toinen mieluisa ääni on, kun mies katsoo makuuhuoneessa tietokoneelta Top Gearia ja kikattaa itsekseen.
4. Järkyttävin haju - En ole aikoihin haistanut tätä, mutta hajumuistissa se on ja pysyy. Kun on syönyt pastaa ja unohtaa jämät kattilaan... kannen alle... tiskipöydälle. Pariksi päiväksi. Haju kerääntyy kattilaan ja kun kannen nostaa, tulee itku. Pasta on muuttunut nopeasti venyväksi, säikeiseksi limaksi ja haisee mädälle.
5. Himottavan hyvää - Fazerin Lontoo Rae -suklaa. Amaretto. Cava. Jääkahvi kanelisiirapilla. Vuohenjuusto. Kirsikat.
6. Tuoksuu hyvälle - Klassikko: vastaleikattu nurmi.
7. Oudoin hajumieltymykseni - Ei varmaan mitenkään outoa, mutta silti: liuottimet. Tärpätti! Bensa! Ja jotkut liimat. Tussit. Sääli, ettei niitä uskalla haistelemalla haistella.
8. Lapsuuden hajumuisto - Meidän ensimmäinen koira, Lilli. Elisan iltapalapiirakka.
9. Kutittaa - Perwoll nenässä liian suurina annoksina. Torstai-iltana aivastelin Wollmeisesta. Olen nokkosihottumikko, joten kutian paljon ja koko ajan. Nyt on vasen käsivarsi mustelmilla nokkosihottumasta.
10. Riipii korvia - Kun joku aloittaa lauseen sanalla "elikkä".
11. Etova maku - Varsiselleri.
12. Pelottava ääni - Huuto. Mä en tiedä, mikä lapsuuden trauma tässä on taustalla, mutta pelkään huutavia ihmisiä, huutaa ne sitten riitaansa, kipuaan tai hulluuttaan.
13. Kylmää vai kuumaa - Kylmää, paitsi sää. Sää saa olla helteinen.
14. Iljettää koskea - Mätä. Kosken siihen yllättävän usein, mulla on paisetaipuvainen rotta.
15. Tuntuu hyvältä kädessä - Knit Pro Symphoniet.

Tapasin tänään kaksi karismaattista neulojaa. Auringon paistaessa meren yltä istuimme hetken lasten ja koiranpennun hulinassa. Kiitos, arvon naiset, ja pahoittelut mörökölliydestä - mä en ole aamuihminen ja lähdin vuoteesta pikasuihkun kautta teitä tapaamaan.

Sää oli kaunis ja koiranpentu ihana (wää! Haluun!) vaikka se halusikin maistella mun kenkää. Siltä meni ehkä alle minuutti oppia avaamaan mun kengän tarrakiinnitys. Se oli pehmeä, paitsi naskalihampaistaan, ja lämmin jalkaa vasten köllötellessään kalju pentumaha kohti taivasta. Miksen mä ottanut kuvia? Mulla oli kamerakin mukana.
Olenkin jo ohimennen viitannut viikon mittaiseen extreme-lomaani länsinaapurissa. Otin siis siskoni sekä tämän 3- ja 7-vuotiaat ja lähdimme viikoksi serkullemme, jolla on itsellään 11- ja 12-vuotiaat. Lisänä sopassa oli toinen serkkuni, kolla on nelikuinen vauva. Tähän lisätään vielä täti, joka puhuu enemmän kuin meidän Suomen puolen suku (puhelias sekin) yhteensä sekä tädin mies, joka härnää kakaroita, nyt jo kolmannessa polvessa.
Tämä kaikki kääritään miljoonaan litraan kahvia ja lupaukseen tehdä lasten kanssa kaikkea kivaa.
Hauskaa meillä olikin. Itse nautin erityisesti Tyrestan kansallispuistosta Naturum-luontotaloineen.


Tavallaan omalaatuisen hauska kokemus oli myös Gröna Lund, jossa en ollut ennen ollut. Olisin melkein itse mieluummin poikennut Nordiska Museetiin tai Historiska Museetiin, mutta vallan hilpeää oli tuollakin. Paluumatkaa autolle raahustaessani puolitoistametrinen hiiri kainalossa neljän väsyneen lapsen kanssa katselin vielä haikeasti Nordiska Museetin porttia...



Gröna Lundissa sai ranskiksia katkarapusalaatilla! Ruoka oli tosi edullista suomalaisiin huvipuistoihin verrattuna. Siellä oli myös Viirun ja Pesosen talo. Alla Pesoselle tärkeitä valokuvia ja mahtava lehmätaulu talon seinältä.


Palumatkalla muksut eivät kinunneet pallomereen - hetken siellä viihtyivät, mutta pyysivät sitten hyttiin lepäämään. Nuorempaa tosin veti hyttiin myös mahdollisuus leikkiä matkan toiseksi parhaalla hankinnalla, montteliautolla.

En ole varmaan montaa kertaa elämässäni ollut niin väsynyt kuin tämän loman jälkeen. Mutta oli hauskaa! Ruotsinsukulaiset on ihan parhaita ja nauroimme taas kerran itsemme ihan tärviölle. Globeniin oli muuten rakennettu lisäsiipi sitten viime näkemän.

Powered by Qumana

Torstai on toivoa täynnä

Voi vitsit mikä päivä! Taas yö painajaisia ja puoliunta, kunnes lopulta nukuin kuin possu puoli yhteen asti. Perhana! Kiire!
Säntäsin suihkun kautta työkkäriin ja sieltä muutaman mutkan kautta neulemiittiin. Tässä kuvakoostetta niistä mutkista - mutta ensin hassutteluomakuva. Terveisiä irc-gallerian muiduille: Näin omakuvataan itseä. Alaviistosta otsa näyttää pienemmältä ja sieraimesi korostuvat kivasti. Kävelemällä samalla saat tukkaan liikettä.
Ekstrapiste sille, joka keksii, kuka kanssabloggaaja mulle tulee itsestäni tässä mieleen :D

Sitten Helsingin Design Forum - taphtumaan Lasipalatsin aukiolle. Mikä ihastuttava sohva!

Musta ois ihanaa, jos ois mökillä saunakamari, johon vois laittaa tällaisen lampun kattoon:

Maatilatorilla meinasin joutua ihan Shopping Frenzyn valtaan. Karsin kuitenkin ostokset kolmeen: Työvoitto-kyyttögoudaan, Kottarainen-sidukkaan ja Ollin luomutilan raparperimehuun. Ihana kuohu!



Kaupunki oli taas kaunis ja syvän värinen. Mihin niitä polarisaatiosuotimia edes tarvitsee, kun ilmankin taivas on tämän värinen? Ja kuinka valloittava voi olla kaupungin noessa vuosikymmenet uinut, ruskeanharmaa keskustatalo? Kaupunki-ihminen, koska olet viimeksi pysähtynyt ja kar´tsonut kaupungissa ylöspäin, talojen katonrajaan?


Yllä molemmat ylioppilastalot, alla Pohjola-talon kulmatorni.

Ursulassa leväytimme sitten tuttuun tapaan pöydät täyteen lankaa. Sinne sekaan yritimme mahduttaa kuohuviinejämme, kahvejamme, salaattejamme, jäätelöitämme ja kakkujamme. Tällä kertaa laskin 29 osallistujaa.

Purokin oli jo ehtinyt tapaamiseen.
Sanna-täti, Sanna-täti, miksi sinulla on noin suuret silmät? - Jotta voisin tuijottaa Wollmeisejasi nälkäisemmin!

Muistan sen, kun olin ainoa ihminen, jolla oli Wollmeisea koko miitissä. Olin päässyt mukaan sukkaklubiin ja olin langan lumoissa. Nyt taisi olla ainakin kymmenen ihmistä, jotka puhuivat Wollmeisea lahjakkaasti ja joista suurimmalla osalla oli sitä mukanaankin... parhaalla vissiin muutama kymmenen vyyhtiä :P Mulla oli pois lähtiessäni seitsemän.
Midorin raaja, Marjutin Aeolian ja sensuroitu Verano:


No joo joo, on niillä kaikilla naamatkin. Niin kuin on noilla allaolevillakin, niiden naamoista ei vaan ole kuvaa. Tai on Niinan naamasta yksi, mutta mä luulen, että ei me sitä julkaista :)

Kotimatkalla olikin jo ihana ilta-aurinko:



Mun ennustettiin sokeutuvan, ennen kuin täytän 12. Se on todellakin muuttanut mun elämää. Kuinka paljon voi arvostaa värejä, valoa ja sitä, kun kauniit asiat kävelevät itsestään mun elämään? Ei sitä vaan edelleenkään ota näkemistä ja näkemisen kautta kokemista itsestäänselvyytenä, vaikka nyt onkin jo epätodennäköistä että koskaan menettäisin näköäni. Sokeutumisen uhka on ollut aika upea lahja, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin.

Powered by Qumana