Se onnistui, talkoohengellä! Keli suosi,
kolmisenkymmentä kojua kerääntyi kävelytien varteen, ihmiset nauttivat ja
iloitsivat mukavasta tapahtumasta. Katu täyttyi kyläilijöistä ja ihmisvilinä
teki tunnelman. Puistokahvila tarjosi kahvia ja
erilaisia kotitekoisia herkkuja. Kahvikupposen ääressä pääsi myös nauttimaan tahdikkaasta soitosta.
Myyjät olivat tyytyväisiä saldoonsa. Joku antoi ilmaiseksi, toisella
saattoi olla possu kojun vieressä: ”maksa mitä jaksat”, tekstillä varustettuna.
”Kiva nähdä sinuakin
kunnolla aina näin kerran vuodessa”, juttelivat naapurit toisilleen. ”Täällä on
varmasti parisataa kävijää, hienoa”, hehkutti raittia eteenpäin kävelevä
kyläilijä.
Eilinen päivä oli siis aikamoista hulinaa, kun jälleen laitoimme ystäväni kanssa katukirppiksen pystyyn kotikonnuilla entisellä asuinalueellamme. Itse keskityin jälleen omien tuotoksieni myyntiin. Betonituikut, käsinpainetut kortit ja aterinmagnetit löysivät eritoten ostajansa. Viikonloppuna tämä pöytä kasataan vuorostaan paikallisille markkinoille. Jokohan sitten salkku olisi tyhjä? :)
Hei, mitä teidän kesään kuuluu?