Paluu

Lähes kaksi vuotta blogihiljaisuutta rikotaan nyt. Monenlaista on tapahtunut tänä aikana! Isoin ja ihanin asia on, että sain viime vuonna toisen pojan ja olen nyt kahden ihanan poikaasen äiti. Poikamme syntyi n. 1,5kk etuajassa minun vaikean raskausmyrkytyksen (pre-eklampsia) vuoksi. Poika oli sairaalassa 5 viikkoa, mutta silti kaikki on mennyt tosi hyvin. Poikamme kasvaa hienosti ja oppii uusia taitoja koko ajan. Olen kiitollinen ihanista pojistani ja arjesta, jota vietämme. 

Näinä lähes kahtena vuotena olen neulonut hävettävän vähän. Pari pipoa, ehkä muutamat sukat ja vauvasetin. Eipä oikein muuta, noloa! Nyt on korjausliikkeen paikka ja aionkin ryhtyä tuhoamaan lankavarastojani, että saadaan tällä hetkellä vierashuoneena toimivan huoneen kaapista tilaa Poitsun vaatteille ja tavaroille. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritys on oltava kova! 

Eilen lähti matkaan ystäväni vauvalle ja hänelle itselleen junasukat. Aikuisten junasukat oli ihan kivat neuloa. Aika onnistuneet niistä tuli. Lankana Lankavan keltainen Alli sekä ruskea Teeteen Salla. Alli kului kokonaan, jes! Vähän jäi jäljelle vauvan sukista harmaata Novitan Woolia. Aikuisten junasukkien ohjeen löysin täältä. 

Vauvan junasukat

Aikuisen naisen junasukat

Kirjoneule inside out! Mullistaa maailmasi!

Kuulkaa ihmiset! Etenkin te, joilla on ongelmia kirjoneuleen tekemisen kanssa! Mulla oli ongelmia: liian kireää kuvion kohdalta, ei saanut villasukkaa jalkaan varpaita pidemmälle. Nyt ongelmaamme on ratkaisu: kirjoneuleen neulominen inside out! Kuulostipas tv-shop-mainokselta, mutta totta joka sana! 

Suunnittelin tekeväni Poikaasen hoitokaverille 5v. lahjaksi juna-aiheiset sukat. Löysin kivan ja iisin kuvion jostain netin kätköistä. Probleemana vain se, että tuo kirjoneule ei ole oikein sujunut. Olen vaihtanut isommat puikot kuvioita tehdessäni ja sitten löllöillyt käsialani kanssa niin, että on tullut liiankin löysää. Kertakaikkiaan vaikeaa on ollut. Tähän junasukkaan valmistautuessani googletin kirjoneuleen tekemiseen vinkkejä ja törmäsin tähän blogiin. Tsekkaa ihmeessä tuo linkki!

Käänsin työn nurjan puolen päälle päin ja aloin tekemään. Vähän kesti aivojen aikaa tottua erityyppiseen tekemiseen, mutta kyllä se siitä lähti. Sitten kun oli kuvio tehty, niin oli mielenkiintoista kääntää työ takaisin oikein päin ja katsoa miltä näytti. No junalta näytti! Niin vain onnistuin ja hämmästelin sitä, ettei tosiaan kiristä ja langanjuoksutkin kulkevat kauniisti ja tasaisesti. Tällä tavoin teen jatkossakin kirjoneuleet! Mullistavaa!

Harmi kun minulla ei ole kuvia sisäpuolelta ja sukatkin on jo paketoitu... 

Ystävämme Mario ja Luigi

Ollaan viime aikoina pelattu koko perheen kera Nintendo Wiitä. Hämmästyin kuinka nopeasti tuo Poikaanen (kohta jo 4v.) oppi käyttämään ohjainta ja saamaan ihan huipputuloksia! Wii-keilailussa ja -frisbeen heitossa Poikaanen saa parempia tuloksia kuin minä. Hauskaa ajanvietettä koko perheen kera. 

Nintendo Wiin kautta on mieheni pelannut myös Supermariota ja siitä sainkin idean näihin sukkiin. Pinterest -aarreaitta antoi minulle hetkessä mallin Marion ja Luigin profiileihin. Kuviot tein silmukoita jäljitellen jälkikäteen. Aika hauskat veijarit, mutta lähempää tarkastelua he eivät siedä, hih! 

ZigZag

Jaahas, joulu on kohta. Tänään satoi täällä Seinäjoellakin ekan kerran lunta. Poikaasen kanssa yritettiin napata lumihiutaleita kielen päälle ja haaveiltiin isosta lumikasasta, joka tuohon meidän kadun päähän talvisin lykitään. 

Tässä esittelen viime vuoden joululahjan. Juttu menee siis niin, että annoin joululahjaksi kavereillemme lahjakortit lapasiin, heidän itse toivomillaan väreillä ja kuoseilla. Keväällä jossain vaiheessa kaveriparikuntamme naispuolinen henkilö kysyi saako lahjakortilla lunastaa villasukat ja onnistuisiko siksak-raitaiset. No iliman muuta! Nopeasti löytyi inspiraatiokuvakin ja jopa siksak-malli, mutta sitten sukat jäi odottamaan. Ne odotti kesän yli (eihän nyt kesällä villasukkia tarvi, tai noh, viime kesänä olis kyllä tarvinnut...) ja syksykin saapui. Ajatelkaas, että oikein eilen sain ne tehtyä. Eihän tuo malli vaikea ole, että itse sukkien tekoon meni varmaan muutama päivä, mutta miten voi olla, että neulomisinto on välillä ollut ihan hukassa? En käsitä. Näiden sukkien myötä sain kyllä intoa vähän takaisin.

Olin tekemässä vahvistettua perinteistä kantapäätä, mutta ne penteleen ylimääräiset silmukat ja kiilakavennukset aiheutti sen, ettei siksak olisi sen jälkeen ollut mikään siksak, vaan lähinnä sekoraitaa... Niinpä purin sen ja tein tiimalasin, joka tietenkin jätti valtavan reiän, kun ennen pidennettyjen kerroksien aloittamista ei voinut kiertää koko työtä tuolla turkoosilla värillä. Lanka piti siis katkaista ja aloittaa nelospuikolta tekemään pidennetyt kerrokset. Mutta aivan hyvin sain sitten lopuksi ommeltua reiät umpeen, eikä nyt enää huomaa mitään! Näistä tuli ihan nätit.  

Hai sie!

Huhtikuussa Poikaasen kummisetä juhli syntymäpäiviään ja aloitin hyvissä ajoin maaliskuussa tekemään hänelle vähän erikoisempia villasukkia. Nooo, meni huhtikuu ja tuli kesä ja tein välissä jo yhdet pöllösukatkin Poikaasen kummitädille. Silloin toki kummisetä sai jo kokeilla sukkiaan, kun en ollut yhtään varma niiden koosta tai istuvuudesta. Onneksi ne oli sopivat. Toisen villasukan tekeminen vain kesti ja kesti, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja tein ne valmiiksi. Melkoisen paljon viimeistelytöitä oli näissä, mutta tulipa valmiiksi. Huh! 

Haisukkien ohje on Facebookin Voihan villasukka! -ryhmästä napattu. Ilmeisesti ohje löytyy Ravelrystäkin, kai maksullisena. Lankana näissä 7 veljestä ja 3,5mm puikot. Reunan virkkaukset tein 2,5mm koukulla. Sukat aloitetaan kärjestä. Sekin oli tyyli jota kokeilin ensimmäistä kertaa. Ihan näppärää ja yksinkertaista, hyvä niin. 

Taistelevat fisut

Jaws!

Puuhaa ja puutarhaa

Se on kuulkaa ihmiset ollut viimeksi aprillipäivä, kun olen mitään blogiini päivittänyt. Jestas, kun aika kuluu nopeasti! Tämä kesä on jo kohta mennyt, vaikka edelleen tuntuu keväältä. 

Olen pikkuhiljaa innostunut puutarhahommista. Se on ollut vähän kuin pakon sanelemaa näin omakotitaloasujana. Kasvuston runsaudesta huolimatta itsekin keväällä kylvettiin hyötykasveja yrttilaatikoihin. Punasipulit eivät ole kasvaneet nimeksikään, mutta punajuuri ja porkkana vähän. Salaateista ja yrteistä olemme nostaneet satoa jo paljon keittiön tarpeiden mukaan. Amppelimansikat ovat kadonneet Poikaasen suuhun, samoin kuin tähän mennessä kypsyneet minitomaatit. Perunat alkavat varmaan näillä näppäimillä olla nostokunnossa. 

Jonkun sortin raunioyrttiä yritin suitsia eilen, kun se oli vähän villiintynyt leviämään naapurin puolelle. Puska on meidän ja naapurin rajalla, enkä aiemmin oikein tiennyt kenen puska on kyseessä, mutta meidänhän se oli. Sitä pitää ensi kesänä muistaa tarkkailla ja hillitä sen villiintymistä. 

Tämä olisi ollut ihanteellinen kesä neulomiseen. Eipä olisi ollut hikiset kädet. Hävettävän vähän olen mitään puikotellut koko kevään ja kesän aikana, mutta sitäkin enemmän on kesken kaikenlaista + pitkä to do -lista. Vähän ehkä ahdistaa tekemättömät työt ja käyttämättömät langat... 

Noh, onpas sentään yhdet sukat tehty. Nämä ovat menossa suomalaisen miehen kanssa naimisiin menneelle brasiliattarelle. Mallin inspiraationa toimi Jonna Hietalan Kerällä -kirjan Raitasukat. Kiva tapa tehdä raitaa. Näissä myös pysyi mielenkiinto yllä, kun piti olla tarkkana kerroksien laskussa. 

Neulottukin on

Joulu oli ja meni. Joitakin juttuja kerkesin jopa tehdä joululahjaksi. Työkavereitani muistin lämpöisillä paketeilla. Pipoon sain idean Jonna Hietalan Kerällä -kirjasta. Pipossa ei tarvi tehdä loppukavennuksia, vaan lopuksi lanka pujotellaan kaikkien silmukoiden läpi ja silmukat kiristetään suppuun. Kätevää. Ruskeat sukat vaaleilla tehosteilla tein 7 veljestä- ja Jussi-langoista. Näköjään kuvassa ovat vähän hassun näköiset, mutta ihan ok:t luonnossa. Tiimalasikantapäätä ei oikein voi tehdä eri värillä vaan väri ulottuu aina myös kantapään etupuolelle. 

Veljelleni en kiireessä ehtinyt jouluksi sukkia tehdä, joten annoin joululahjaksi lahjakortin. Hän sai valita joko sukat tai lapaset haluamassaan värissä. Hän halusi mustat villasukat. Lahjakortin lunastukseen pyysin maltillista aikataulua. Yllättävänkin nopeasti sain villasukat aikaiseksi, vain kuukausi joulusta. Lankana mustissa sukissa on Gjestalin Janne -lanka. 

Vielä kerrostaloasukkina

Tämä lienee jo viimeisin kirjoitus täältä kerrostaloasunnostamme.  Seuraavaksi kirjoitan omasta talostamme ja laitan kuvia remontista, ennen ja jälkeen. Maltan tuskin odottaa, että pääsemme touhuamaan omaan kotiimme. Saamme lähipäivinä avaimet ja virallisesti talo on meidän 1.10. alkaen. Tässä eletään nyt suurien muutosten edessä ja varmaan tullaan muistamaan tämä vaihe elämässämme pitkään. Jännittävää!

Poikaanenkin sai villasukat, joiden langat hän valitsi itse ja kyseli moneen otteeseen joko sukat on valmiit, vaikka vasta pari kerrosta olin neulonut. Poikaanen oli myös aina valmis kokeilemaan sukkia, kun mittailin kavennuksen aloitusta. Ei moittinut törröttäviä puikkoja. Malli on omasta päästä ja ilman suunnittelua tehty. Maijaa ja Novita Wool -lankaa kolmosen puikoilla 40s, ainaoikein tiimalasikantapää ja kärjessä sädekavennus. 

Olen pohtinut jo jonkun aikaa Marttoihin liittymistä ja viimein klikkailin tietoni netissä Marttojen rekisteriin. Viime viikolla olin täällä Seinäjoella Marttojen korujen tuunausillassa. Otin mukaani vanhan rikkinäisen kaulakoruni ja lähdin matkaan tyhjän pään tekniikalla. Kesti jonkun aikaa ennen kuin keksin miten ne tuunailen uusiksi. Harmittaa kun minulla ei ole kuvaa vanhasta korustani, mutta alla kuva tuunatusta uudesta kaulakorusta ja osista jotka jäi yli. 

Elokuu

Elokuun pimenevät illat ovat ihania, tunnelmallisia, VIILEITÄ. Joka syksy olen kirjoituksissani hehkuttanut syksyn ihanuutta ja niin teen nytkin. Tykkään syksystä ja viileydestä, ihanaa! 

Kesän kuumuudessakin langat soljuivat sormien välissä jonkun verran, vaikkakin hiki tuppasi tihkaisemaan langan juoksua. Yhdet villasukat tein ja tiskirättiä aloittelin. 

Nämä villasukat on jälleen tehty samalla Novitan sukkalehden ohjeella kuin edellisetkin sukat, muuntelin vain joustinneuleosiota anopin inspiroimana tehden 3o 1n ja kantapääksi ainaoikein tiimalasin. Lanka on Novitan Nallea ja meinasi peijakas loppua keskenkin, mutta onneksi on olemassa pieniä ruokakauppoja, joilla on vielä hyllyissään edellisen sesongin lankoja. 

Muutoksiakin elämäämme nyt kuuluu, olemme uuden elämänvaiheen edessä. Teimme kauppakirjat omakotitalosta, jonne muutamme lokakuussa. Viime aikoina aika onkin kulunut sisustusblogien ihmeellisessä ja vallan runsaassa maailmassa. Olen selaillut lukemattomia nettisivuja, silmäillyt sisustuslehtiä, napannut kännykkään kuvia minua miellyttävistä sisustusratkaisuista tai joistain tietyistä pienistä yksityiskohdista ja käynyt Tikkurilan värisuunnittelusivuilla varmaan enemmän kuin laki sallii... Värimaailma alkaa jo hahmottua, kun mietitään suuria linjoja.
Sisustusblogeista kovimmalla käytöllä ovat olleet Omakotivalkoinen ja Keltainen talo rannalla. Molemmista on löytynyt paljon mielenkiintoisia juttuja ja ideoita. 
Vielä kun malttaisi odottaa muutamat viikot, että pääsisi tositoimiin. Hyvä ja huolellinen suunnittelu vie kuitenkin jo pitkälle. 

Puolen vuoden villasukat ja parin tunnin tiskirätti

Näitä sukkia neuloin kauan ja antaumuksella, ei sillä että ohje olisi mitenkään aikaa vievä, vaan sillä että laiskuus on näiden kohdalla iskenyt monesti. Ne piti alun perin mennä eräälle ystävälleni, mutta tiukka käsialani oli kuitenkin liian tiukkaa. Se todettiin, kun hän helmikuussa näitä kokeili. Mietin muutaman kuukauden purkamista, mutta en kuitenkaan purkanut vaan jatkoin keväällä neulomista vaihtaen vain sukkien kohdehenkilöä. Sain villasukat valmiiksi nyt juhannuksena ja vein ne kummitytölleni saman tien. Ei sikäli mitenkään hassua antaa villasukkia keskellä kesää, koska ilma oli juhannuksena melko samanlainen kuin viime jouluna. Villasukissa minäkin juhannukseni vietin. 

Sukkien ohje on Novitan sukkalehdestä, siinä ne tehdään kolmella puikolla ja kantapää on erilainen. Lankana on Viking Garnin Baby ull, saa nähdä kuinka kestävää se on. 

Tein valmiiksi myös yhden tiskirätin Hannamaista -blogin ohjeen mukaan. Kuvio on kiva eikä sen tekemiseen kyllästynyt. Aloitin myös uusien villasukkien teon, nyt ne ovat ehkäpä oikean kokoiset tälle ystävälleni. Josko sukat löytäisivät perille heinäkuussa, ainakin riittävän ajoissa ennen syksyä mikäli säät sattuvat lämpenemään. 

Sukkalahjoja ja remppaa

Jälleen ainaoikein kantapää, se on niin hauska! 

Poikaasen kummisetä täytti vuosia huhtikuussa ja kummitäti heinäkuussa, joten lokakuussa he saivat lahjat, villasukat. No eipä niitä nyt kesällä olisi tarvinnutkaan. 

Kylpyankankuvaisiin sukkiin on käytetty mallina Ravelryn ohjetta Rubberduck Socks, muuten malli on omasta päästä. Sininen lanka on Dropsin Karismaa ja keltainen 7 veljestä, puikot 3,5. 

Miesten harmaaraitasukat ovat ns. kierrejoustinneuletta (en tiedä mikä on virallinen termi), jossa tein 2o2n aina neljä kerrosta ja sen jälkeen siirryin yhdellä silmukalla eteenpäin ja tein jälleen 4krs 2o2n jne. Lanka on 7 veljeksen valmista raitalankaa, puikot 3,5. Molemmissa on tiimalasikantapäät (harmaissa ainaoikein) ja kärjissä sädekavennukset. 

Sain nämä valmiiksi hurjan hässäkän keskellä, meinaan päivää ennen muuttoamme pois vesivahingon alta. Nyt tosiaan asunnossamme on remontti meneillään ja asumme väliaikaiskämpässä. Tavarat ovat kahdessa osoitteessa ja se mitä tarvitsen on yleensä juuri siellä kämpässä jossa en juuri sillä hetkellä ole. Mutta arvatkaa vain; melkein ensimmäisenä pakkasin mukaani lankoja ja puikkoja, että on illoiksi tekemistä. 

Asumme arviolta pari kuukautta toisaalla, kunnes kylpyhuone on saatu kuntoon. Samalla teemme myös pientä pintaremonttia ja se onkin jo alkanut tapettien poistolla. Seinät saavat jatkossa ylleen pelkkää maalia. Keittiön tylsät harmahtavanvalkoiset kaakelit maalaamme myös ja olen siitä innoissani. Pelkällä maalauksella saadaan ihan uusi ilme keittiöön! Myös keittiön kaappien ovet viedään maalaukseen, joten sittenhän nekin ovat kuin uudet. Melkoista hulinaa tämä on, mutta illoilla Poikaasen nukkuessa on hyvää aikaa rentoutua käsitöiden ääressä.  

Poikaaselle pukinetta

Tein Poikaaselle vihreästä ja oranssinkirjavasta Maija-langasta sukat ja lapaset. Malli on ihan perus, loin kolmosen puikoille 44 silmukkaa molempiin ja väriä olen vaihdellut viiden kerroksen välein. Näihin riitti 50g kerä kumpaakin ja jäi vielä pienet nyssykätkin. 

Neliskanttiset puikot on mun suosikit. Ne vaan on jotenkin niin hyvät. En tee niillä liian tiukkaa eli silmukat tosiaan jopa luistavat puikolla ja lisäksi saan mielestäni sileämpää jälkeä aikaiseksi. Sukissa on myös toinen ihastukseni, tiimalasikantapää, ja siinä olen vähän jopa oikonutkin, nimittäin neulomalla kantapään aina oikein. Vähän hassun näköinen se on, mutta ehkäpä myös hieman paksumpi ja kestävämpi. Tiimalasikantapää itsessään oikoo jo monta eri vaihetta, kuten esim. kantatilkun tekeminen, kantapohjan kavennukset ja silmukoiden poimiminen reunasta hoituu tiimalasikantapäässä kaikki samalla kertaa eikä tarvi tehdä edes kiilakavennuksia. Nopea, näppärä ja helppo! Jos et ole jo huomannut, niin minä olen tlk:n (tiimalasikantapään) puolestapuhuja.

Tämä ei ole ruokablogi

Jos käsityöinnostus vain nousee nousemistaan näin syksyisin, niin silloin löydän itsestäni myös pienen leipojan. Toki leipomisinnostus johtuu vain siitä, että on oikeasti pakko saada kulutettua niitä tuhottomia määriä omenia, joita tulee joka puolelta, kummin kaiman siskolta jne... Tein eilen kaksi omenapiirakkaa, joista toiseen kului vain kaksi omenaa, grrr. Siitä ei siis ollut mitään hyötyä omenoiden tuhoamisessa. Sitten löysin toisen ohjeen, oikein amerikkalaisen apple pien ja siihen kuluikin jo kymmenkunta omenaa. Hyvä niin, ja vielä parempi oli kun ystäväpariskunta kävi iltakaffeella piirakoiden äärellä, niin sainpas lykättyä heidän mukaansa loput pyöreät hedelmät. 

Ja ettei totuus unohtuisi: käsitöitä valmistuu tasaiseen tahtiin. 

Syksyä ilmassa

Tilaussukat tulivat valmiiksi helteiden keskellä. Illat jo kivasti pimenee, joten alkaa olla melko mukavaa istua nojatuolissa jalkalampun alla neulomassa. Vielä kun vähän kylmenee niin saa vetää villasukat jalkaan, ai että! 

Nämä tennarisukat on tehty mukaellen Novitan sukkalehden ohjetta, mutta kantapäänä on tiimalasi ja virkattu merkki poikkeaa ohjeesta jonkin verran. Toiset mustat samanmoiset on nyt puikoilla, mutta näin päivällä on vähän liian kuuma neulomistouhuihin.  

Tämä tunnelmallinen kuva ei ole viime talvelta, vaikka niin voisi ajatella, vaan reilu kuukauden takaa, kun olimme mökillä ja illalla/yöllä neuloin kynttilöiden loisteessa. Huomasin sitten aamun valossa, että kantapäätä tehdessä oli tullut vähän virhettä.

Viikko vielä töitä ja minulla alkaa parin viikon kesäloma. Silloin suuntaamme ainakin Tampereelle, koska minä haluan mennä tsekkaamaan lankakauppa Kerän (tosin avopuolisoni ei sitä tiedä, tsih) ja myös Helsinkiin. Junamatkalla ehtii toivottavasti vähän neuloakin, vaikka Poikaanen varmasti haluaa tutkia koko junan läpikotaisin. 

Sukkaa pukkaa

Sain kuin sainkin otettua kuvia, tokikaan en kovin laadukkaita. En oikein osaa käyttää muita putkia kuin sitä suosikkiani, joka nyt on mennyttä kalua. Nyyh. Mutta näillä mennään. Alla siis kuvat neuleliivistä, jonka tein itselleni töihinpaluuksi. Joo, edelleenkään se ei ole ollut kertaakaan päällä. Hitsin vitsi, jääköhän se kaapin perälle. Pöh. 

Villasukkien tekeminen on ollut mun tämän kesän juttu. Ihan kummallista, että minua innostaa neuloa kesällä, kun aikaisemmin puikot ovat pysyneet jäähyllä. Tein Poikaaselle norsukirjoneulesukat ja kuten jo aikaisemmin kirjoitinkin, että tuo kuvion tasaiseksi saaminen on kovin haastavaa. Sain pulmaan kuitenkin hyvän vinkin, jota aion vastaisuudessa kokeilla: kuvio kannattaa tehdä isommilla puikoilla kuin muu työ. Norsukuvio on facebookin Voihan villasukka -ryhmästä napattu. 

Kantapää näissä sukissa on vähän hölmön näköinen. Minä kun olen aika vähän tehnyt villasukkia ja vielä vähemmän tätä suosikkikantapäätäni tiimalasia, niin huomasin näitä tehdessäni, ettei olisi kannattanut vaihtaa väriä. Ajatuksenani oli tehdä hieno harmaa kantapää, mutta en muistanutkaan sitä, että kesken kantapään teon tiimalasissa käydään koko kierros etupuolellakin eikä siinä oikein voinut väriä vaihtaa. Joten sitten päätin tehdä yhtä paksun raidan kuin tuo resori on. Hiukkasen hölmön näköiset tuli. Luulen kuitenkin, ettei Poikaasta haittaa.  

elefantit marssii näin

Kuva ois kiva

Kyllä, olen saanut valmiiksi sen neuleliivin, jota väsäsin edellisessä kirjoituksessa. Ja joo, olen aloittanut työt, mutta en kuitenkaan laittanut neuleliiviä ekana työpäivänä, vaikka niin suunnittelin. Huomasin, että mulla ei ole mitään sopivaa paitaa sinne alle. Jälleen siis hyvä syy lähteä vähän shoppailemaan.

Olen myös kutonut sukkia. Yhdet on jo valmiit Kirsiltä saadusta yllätyskerästä ja niistä tuli aika hauskat! 
Poikaaselle teen norsukuviollisia sukkia, joista toinen on jo valmis ja toinen kantapäässä menossa. Tuli siis käytettyä hyödyksi työkokous tai itse asiassa mun oli vähän pakko siellä neuloa, että pystyisin keskittymään ja pysyisin hereillä. Voipi olla, ettei puikkojen heilumista kaikki katsoneet hyvällä. Taitaa olla niin, että vain alan harrastajat tietävät kuinka neuloessa pystyy keskittymään vaikka mihin. 

Poikaasen sukissa teen siis kirjoneuletta, jota olen tehnyt tosi vähän ylipäänsä mihinkään. Se lankojen kiristyminen on mulle hankala asia. Vaikka yritän tehdä kuinka löysästi ja löysään niitä lankoja, niin silti kiristyy. Pöh. Antakaahan vinkkejä tähän probleemaan!

Tästä tuli nyt tylsä kuvaton kirjoitus, koska kameran parhain objektiivi on rikki.  Kuvallisia kirjoituksia luvassa sitten myöhemmin, kunhan kuvausväline jälleen pelittää. 

Samaa sarjaa

Ihmeellisen riittoisa Debbie Bliss baby cashmerino -lanka riitti sukkiin ja sitä jäikin niin, etten tiedä mitä siitä vielä teen. Mutta nyt minulla on kevään kirkkaat nilkkasukat ja opin tätä tehdessäni taas jotain uutta. 

Se vaihe kun vaihtaa väriä on ollut minulle kinkkinen, koska raidat eivät pysy samalla tasolla. Äitini antoi vinkin, että kannattaa neuloa IV puikon viimeinen silmukka yhdessä sen seuraavan värin kanssa. Niinpä sitten teinkin ja raidat ovat paljon paremmin kohdillaan kuin aikaisemmin. Hauskaa oli huomata, että Facebookin Voihan Villasukka! -ryhmässä joku oli pähkäillyt juuri samaa ongelmaa. Kirjoitin heti sinne tämän vinkin. Siellä oli paljon muitakin hyviä ohjeita, kuten: "kun luot silmukoita, luo yksi ylimääräinen, jonka otat ensimmäiselle puikolle, esim. kolmella puikolla 16s ja yhdellä 17s. Ennen ensimmäisen kerroksen aloittamista siirrät silmukan IV puikolle ja vedät sen vieressä olevan silmukan yli. Nyt kaikilla puikoilla on 16s ja krs aloituskohta on suora eikä raidoituksessa näy myöskään kerroksen vaihtumiskohtaa". Tuota pitää kokeilla seuraavassa raitatyössä. 

Tuo Facebookin ryhmä on kyllä aivan loistava. Siellä on melkein 2000 jäsentä, joten sieltä saa äkkiä apua ja vinkkejä jos jonkinlaiseen ongelmaan. Taitaa olla niin että ainuttakaan miestä siellä ei ole. =) Olen saanut valtavasti inspiraatiota ja ideoita sieltä, kuten myös näihin raitasukkiin. 

Nilkkurit

Riittoisa Debbie

Oppitunti: silmukat nurin neulomatta

Kun ensimmäinen Kotoliving -lehti viime marraskuussa ilmestyi postiluukustani, niin hetihän minäkin yllätyskerän kerin. Sukat tein vasta tällä viikolla ja niitä oli aika kiva kutoa, kun en yhtään muistanut mitä olin kerinyt. Olinpa sitten pistänyt joukkoon akryylilankaakin, jotka kylläkin vaihdoin villalankoihin kun tulivat kerältä vastaan. Kivat kotisukat näistä tuli ja ovat sillä lailla mukavalla tavalla vinksallaan ja vähän sinne päin. Ovat taas niin rumat, notta ovat aivan koriat. 

Näiden kohdalla päätin tehdä tiimalasikantapään, koska se on mielestäni kauniin näköinen. Noh, ensimmäisestä kantapäästä ei tullut niin kaunista, kun ihan suvereenisti ohitin Novitan Sukkalehden ohjeen: "nosta 1. silmukka nurin neulomatta ja vedä silmukka kireälle (silmukka nostetaan aina nurin neulomatta, huolimatta siitä oletko työn oikealla vai nurjalla puolella)". Mietin, että mitä lie höpäjävät, että muka aina nurin neulomatta ja nostelin silmukoita ja vedin niin kireälle, että lanka lihaan pureutui, mutta kun aloin neuloa toista silmukkaa niin sittenhän se ensimmäinen löystyi... Kysyin neuvoa äidiltäni ja hän sitten näytti, että tosiaan NURIN NEULOMATTA eli ihan kuin tekisin nurjan silmukan, mutta otankin sen ja myös langan oikealle puikolle ja kiristän (näyttää siltä kuin puikolla olisi kaksi silmukkaa, joita kuitenkin kohdellaan yksilönä). Toisen kantapään kohdalla tein työtä käskettyä ja tosiaan: kiristys oli pysyvä ja jälki reiätöntä. Jee, olen siis oppinut tekemään tiimalasikantapään, joka on muuten toooodella helppo eikä tarvi poimia silmukoita takaisin puikolle, mikä on mielestäni ärsyttävää enkä saa koskaan kaunista saumaa. Ohessa myös kuvat ensimmäisestä kantapäästä ja sitten siitä toisesta. Ja noin ne saavat olla, muistanpahan myöhemmin, että nämä oli ne sukat jolloin opin tiimalasikantapään. 

Kantapää nro 1. Reikiä monta. 

Kantapää nro 2. Reikiä nolla.

nosta silmukka nurin neulomatta

kiristä! 

Tuli kerittyä vähän liian paljon samaa lankaa, kun on noin paksuja raitoja. Plussaa toki on se, ettei tarvinnut niin valtavasti päätellä langanpätkiä.