Pähkinäpurkki

Ajatus lähti siitä, kun avasin cashew-pähkinäpussin, se repesi ja pähkinöitä ropisi maahan. Siinä hätäkässä nappasin äkkiä jotain purkkia minkä käteeni sain ja kaadoin pähkinät siihen. Sepä olikin pesty suolakurkkupurkki. Pähkinät näytti kivalta siinä lasipurkissa, jonka etiketti oli pesukoneessa irronnut. Samana päivänä olin paketoinut lahjaa ja kävin nappaamassa samaa mustaa leveää lahjanarua kuin mitä olin pakettiin kääräissyt. Sitten oli vielä se kansi, joka oli ruma vihreä kurkkukuvineen päivineen. Ensin liimasin siihen mustavalkoisen servettipaperin sillä lailla nätisti, mutta pyh. Heti ekan kerran kun purkin avasi, niin servetti repesi. Liian kovat otteet. Liotin liimat ja paperit pois ja kävin varastossa suihkuttamassa mattamustaa "paukkumaalia". Siinä se. Nautin kierrätyksestä! 

Vielä remontista

Useita kuukausia sitten, kun suunnittelin innokkaana sisustusta uuteen kotiimme, hain vähän joka puolelta inspraatiota, kuvia ja aiheita.
Selailin tässä taannoin kännykkäni kuvia, joita olin napsinut sisutuslehdistä ja huomasin, että muutama juttu on jo toteutettuna talossamme. On vielä toteuttamattomiakin juttuja, jotka nyt kypsyvät hiljalleen.

Tässä pieni kuvakollaasi, jossa näkyy sekä inspiraatiokuva että toteutuma.

Inspiraatiokuva sisustuslehdestä

Toteuma keittiössä

Hommasin lokakuussa Seinäjoen käsityömessuilta paperinarua ajatuksena tehdä itse pallukat, joiden sisälle laittaisin ledvalo-nauhat. Ihan vielä en ole alkanut ilmapalloja puhallella ja kieputella paperinarua niiden ympärille... Jos nyt talven ajan nuo Ikean tähtöset ajaisivat tämän asian, jotka muuten kuvassa näyttävät melkoiselta sotkukasalta, hahaa!

Inspiraatiokuva sisustuslehdestä

Toteuma makkarissa

Makuuhuoneen lampun halusin olevan ihkua bling blingiä (ja mahdollisimman paljon pölyä keräävää).  Olen tykästynyt kattomme tummaan kruunuun.


Seiniemme värimaailma vahvistui tämän Modernisti kodikas -blogikirjoituksen myötä. Pääsin näkemään tuota Teknoksen värimaailmaa livenäkin, kun työkaverini oli maalannut ihanan asuntonsa pari seinää tuolla Teknoksen pari astetta tummemmalla harmaalla maalilla. Väri näytti tosi kauniilta luonnossa ja vielä kun lueskelin Modernisti kodikas -blogia vahvistui ajatus nimenomaan näistä Teknoksen väreistä: NCS S 1500-N ja astetta tummemmasta NCS S 2000- N.

Keittiö, kodin sydän

Keittiön remontoiminen alkoi tosiaan kaappien ovien viemisellä maalattavaksi. Ne olivat alkujaan siis puunväriset, kuten kuvista näkyy.  Tarkoituksena oli saada valkoiset ovet keittiöön. Ihan siihen saakka, kunnes ovet tulivat maalattuina takaisin, mietitytti kuinka ne sopivat puunvärisiin runkoihin. Mielestäni lopputulos on kuitenkin hyvä ja kaunis. 

Olin katsellut netistä uusia vetimiä keittiöön, kun ne vanhat olivat tummat keskiosaltaan ja reunoissa oli kultapalat. Kulta ei kuulu suosikkiväreihini. Kuitenkin tuo ajatus vetimistä vähän jäi kun oli kaikenlaista muuta hommaa. Sitten yks kaks autossa sain ajatuksen, että entä jos antaisi niille vanhoille vetimille mahdollisuuden ja maalaisi ne sprayllä mattamustaksi. Testasin yhteen maalausta ja se näytti ihan ok:lta. No aloin hioa vetimien keskiosia ja noita pieniä kultaisia osia, kunnes huomasin, että yksistään nuo keskiosat hiottuina näyttävät aika hyvältä. Kävin kokeilemassa sopiiko ne ovien olemassaoleviin ruuvinreikiin ja sopihan ne. Ne olikin sitten siinä, vain hiotut vanhat vetimet. Säästyi euroja ja aikaa. 

Toisena vaiheena aloitimme olohuoneen ja keittiön välisen seinän kaatamisen, josta laitoinkin kuvaa jo aiemmin. Samalla tehtiin myös uutta valaistusta keittiöön. Sähkömiestuttumme suositteli lednauhoja ja päädyimmekin vetämään niitä sekä kaappien ylle että alle. Näyttävät muuten tosi hyvältä! 

Kolmas vaihe oli vaaleanoranssien kaakeleiden maalaus valkoisella Ronseal -kaakelimaalilla. Luin tuosta kaakelimaalauksestan etukäteen paljon eri blogeista ja sain hyviä vinkkejä mm. RAW Desing Blogista. Pohjatyöt tein huolella ja maalaus sujuikin tosi hienosti. Maali oli melko valuvaista, mutta sitä pystyi hyvin paikkailemaan. Maalasin kaakelit pienellä telalla. Kokeilin sivellintä, mutta jälki ei ollut niin tasaista. 

Kun oli saanut maalauksen melkein loppuun huomasin kauhukseni että maali alkoi kuplia aika monesta kohdasta. Silloin kyllä iski paniikki. Rapsutin kuplineen maalin pois parhaani mukaan ja jatkoin maalausta 24h tunnin jälkeen. Olin pessyt maalikaukaloa aiemmin tärpätillä ja uskon sen olleen syy tähän kuplimiseen, sillä loppuvaiheessa maalia oli kaukalossa niin vähän, että varmaan tärpätti jotenkin irtosi kaukalosta. Se oli toki ehtinyt kuivaa muutaman päivän, mutta silti se kostuneena tuoksui vahvasti tärpätiltä. Kuivumisajan jälkeen (joka oli yli 24h) hioin varovasti tasaisemmaksi tuota kohtaa josta olin rapsuttanut maalin pois. Seuraavan maalikerroksen alku onnistui jälleen oikein hyvin, mutta kun tulin kohtaan jossa aiemmin oli tuota kuplintaa, niin maali alkoi jälleen kuplia joiltaki osin. Jälleen odotin seuraavaan päivään ja maalasin taas. Vihdoin maalaus onnistui, mutta minä kyllä tiedän kohdat joissa epätasaisuudet näkyy. Aluksi se haittasi, mutta ei nyt enää onneksi.  

Niin joo ja vielä viimeisin ongelma maalin kanssa oli se, kun jouduin suojaamaan ne maalarinteipillä maalatessani katkaistun seinän peitelistaa huonekalumaalilla. Siinä vaiheessa, kun vedin varovaisesti maalarinteippejä pois, niin jälleen tuossa helkkarin samassa kohdassa jäi aimo annos kaakelimaalia maalarinteippiin. Tuohon mennessä maali oli ehtinyt kuivaa jo kaksi viikkoa. Harmitti, joo kyllä! No sitten maalasin siihen kohtaan huonekalumaalilla pienen sutaisun ja on se nyt ihan ok, ehkä. Onneksi sattui olemaan niin, että huonekalumaali oli peittävää valkoista ja vieläpä samansävyistä kuin kaakelimaali. :P 

No niin, sepustuksen jälkeen mennään kuviin:

Tässä kuvassa keskiosa on jo mattamusta.
Alunperin se oli kiiltävä musta.

Hiotut vetimet näyttävät tältä

Tässä olohuoneen ja keittiön välinen
seinä alkuperäisenä

Nämä yllä olevat neljä kuvaa ovat ennen remonttia,
edellisten asukkaiden muuton ja pakkaushässäkän aikaan

Tasoille emme tehneet mitään, ne ovat ihan hyvät noin
Ai niin joo, valolistat puuttuu edelleen kaappien alta =)

Kaakeli on kyllä ihan kaunis maalattuna valkoisena 

Olohuoneesta päin ja kuvaaja näkyy ikkunassa ;)

Oma koti, se kullan kallis

Täällä asutaan, omassa omakotitalossa. Huomenna tulee kolme viikkoa täyteen, kun olemme tässä kodissa nukkuneet. Eikös se siten aina mitata? 

Avaimet tosiaan saimme siinä syys- lokakuun vaihteessa. Aloitimme remontin viemällä keittiön puunväriset kaapinovet maalattavaksi. Sitten kaadoimme osan seinää keittiön ja olohuoneen väliltä. Kuvakollaasissa näkyy vaiheittain kuinka homma eteni. Hieman jännitysmomenttia toi se, ettei tiedetty miten seinän tolpat on kiinni katossa. Ne oli kuitenkin vain naulattu, joten ei tarvinnut kuin heilutella tolpat irti. Samalla tehtiin sähköhommia, vedettiin johdot tuon seinän välistä ja siirrettiin pistokkeiden paikkaa ym. Toki me emme tehneet sähköhommia itse, vaan onneksi alan ihminen kuuluu tuttavapiiriimme.  

Suurin osa seinistä sai ylleen maalia, mutta joihinkin huoneisiin jätimme tapetit. Tapettien poisto oli oma prosessinsa, ylläoleva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Osin tapetti oli melko tiukassa :D

Maalari teki meillä seinien maalaukset, mutta itse maalasimme katot. Aluksi ei ollut tarkoitus ihan noin laajasti maalailla, mutta kun homma alkoi edetä ja kaunista jälkeä tuli, kasvoi nälkä syödessä. 

Minä otin listojen maalausurakan kontolleni, sillä halusin ehdottomasti valkoiset jalkalistat. Mieheni kyllä jaksoi kuittailla työlleni, kun tosiaan pesin listat maalipesulla, huuhtelin, kuivasin, hioin ne ja maalasin kahteen kertaan. Melkoinen homma, kun näin jälkikäteen ajattelee, mutta sepä oli valtavan terapeuttista ja mä oon helkkarin ylpeä listoistani!

Tummempi oli lähtötilanne. Tässä listat onkin väärinpäin :D

Eka kerros maalia. Tässä vain murto-osa listoista...

Master Bedroomin ex-tapetit

Poikaanen taas repimispuuhissa

Palaan seuraavissa kirjoituksissani remontin eri vaiheisiin ja lisäilen kuvia enemmänkin. Tapaamisiin siis!