Rapujuhlat

Vietimme jokin aika sitten rapujuhlat sukulaisten kanssa. Alkuruuaksi tarjolla oli tomaattikeittoa, sormiruokana Västerbotten-juustopiirakkaa, itsetehtyä näkkileipää, erilaisia itsesavustettuja kaloja, perunoita, tonnikalanappeja, perunoita ja tietenkin rapuja. Jälkiruuaksi oli mascarponevaahtoa marjoilla.

Västerbotten -juustopiirakka

3dl vehnäjauhoja

1/2tl suolaa

125g voita

1 kananmuna

300g Västerbotten-juustoa

3 kananmunaa

2dl kuohukermaa

1dl kevytmaitoa

1tl suolaa

mustapippuria

 

Sekoita jauhot ja nypi sekaan voi. Lisää kananmuna ja vaivaa kevyesti tasaiseksi taikinapalloksi.

Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla ja esipaista 200 asteessa noin 10-15 minuuttia.

Raasta juusto. Sekoita täytteen muut aineet keskenään. Lisää juustoraaste ja sekoita. Kaada täyte esipaistetun piirakkapohjan päälle. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia (30min.) Piirakka on valmis kun täyte on jähmettynyt ja kauniin ruskea pinnaltaan.

Hauska rapu-foliopallo luo tunnelmaa

Kermainen tomaattikeitto on samettisen pehmeää ja sopii loistavasti alkuruuaksi.

Tomaattikeitto

1tlk (400g) paseerattua tomaattia

3dl vettä

1 kasvisliemikuutio

1 pak (250g) Koskenlaskija sipuli-ruohosipuli sulatejuustoa

tuoretta basilikaa

Kaada paseerattu tomaatti kattilaan, lisää vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää liemikuutio ja sulatejuusto kuutioina. Kuumenna sekoitellen kunnes juusto sulaa.

Kuohkeuta keitto sekoittamalla sitä hetken sauvasekoittimella. Lisää pinnalle tuoretta basilikaa ja tarjoile kuumana.

Tonnikalanapit

1prk tonnikalaa

1,5dl majoneesia

ripaus suolaa ja pippuria

tilliä

ruisnappeja

Sekoita kaikki ainekset ja lusikoi täyte ruisnappeihin. Koristele  tillillä.

Jälkiruokana ei paljoa jaksa vaan pieni mascarponevaahto-annos marjoilla on juuri sopiva.

1prk mascarponea

2dl vispikermaa

0,5dl sokeria

marjoja

Vatkaa kerma vaahdoksi sokerin kanssa ja sekoita joukkoon mascarpone. Lusikoi annosmaljoihin ja koristele raikkailla marjoilla.

Tytyrin kaivosmuseoon retki

Olen jo useana vuotena suunnitellut retkeä Lohjalle ja Tytyrin kaivosmuseoon. Nyt viimein tehtiin poikien kanssa sinne reissu heinäkuun lopulla. Kaivosalue oli melko sekava, mutta toimisto löydettiin. Siellä maksettiin sisäänpääsy (aikuiset 14e, lapset 8e) ja saatiin kypärät päähän. Niitä piti pitää kaivoksessa koko ajan. Sitten mentiin toimiston ulkopuolelle odottelemaan autoa, joka vei meidät maan alle.

 

Liikuimme kaivoksessa tasolla 110, joka tarkoitti maan alla olemista n.100 metrissä. Kaivoksessa työskennellään tälläkin hetkellä 330 tasolla eli hippasen syvemmällä.. Kaivoksessa oli todella kosteaa ja kylmää.

 

Esillä oli vanhoja työvälineitä ja ajoneuvoja, joita kaivoksessa oli ennen käytetty. Halukkaat saivat iskea kalkkikiveä muruiksi, jos vaan voimat riittivät. Ihmeteltävää oli myöskin ajoneuvojen koossa. 

Katsoimme myös n.10-15 minuutin videon kaivoksen historiasta ja työmiesten oloista.

 

Maan alla mittasuhteet tuntuivat todella vääristyneiltä. Nämä portaat löytyivät "hätäoven" takaa ja olivat todella jyrkät. Portaiden alapää oli monen kymmenen metrin päässä. Ja näitä pitkin työmiesten pitäisi hätätapauksissa poistua rivakasti -huhhuh.

Tämä (kuva yllä) pienehkö luola/avolouhos teki melkoisen vaikutuksen. Ensinnäkin kuvan alareunassa, keskellä näkyvät kivenlohkareet ovat molemmat noin omakotitalon kokoisia. Toiseksi kuvan keskellä olevan kallion halkeaman kohdalla näkyy pieni hahmo, joka on 180cm nukke heijasteliiviensä kanssa. Tytyrin kaivoksen torni, jonka jokainen näkee kaivosalueelle tullessaan, on 80m korkea ja mahtuisi pyörimään ihan mitenpäin vain tuolla "luolassa"

Oli ihan huikea fiilis seistä tuossa reunalla...

Kun noin 1,5 tunnin kierros oli lopuillaan, oli kaksi vaihtoehtoa poistua kaivoksesta. Sieltä pystyi poistua samalla tavalla kuin tuli eli auton kyydissä tai toinen vaihtoehto olivat ... vanhat viholliset: PORTAAT. Tai pikemminkin puuaskelmat, joita riitti. En enää edes muista kuinka monta sataa askelmaa oli. Pojat halusivat mennä portaia pitkin ja ajattelin noh-kerrankos sitä täällä ollaan! Matka ei näyttänyt kovin pahalta, mutta taas kerran mittasuhteet tekivät temput. Yksistään tuo matka (parisataa metriä) ja portaat (monta sataa askelmaa) eivät olisi olleet paha rasti, mutta nousun jyrkkyys teki siitä melkoisen. Täytyy sanoa, että pari kertaa piti jäädä "valokuvailemaan" ennenkuin ylhäällä asti oltiin. Tai no minä kuvailin, pojat kipittivät kuin oravat. Olisi ollut mielenkiintoista mitata syke portaiden yläpäässä. Mentiin varmaan maksimirajoilla :)

Mutta ihan mielettömän hieno kokemus. Mahtavaa, että Suomessakin pääsee jotain tällaista kokemaan. Suosittelen kaikille iästä riippumatta!