Rappuremppa

 VIIMEINKIN!!!

Yläkertaan johtavat portaat on viimein rempattu!

Tuntuu ihan USKOMATTOMALTA, 
niin pitkään homma on ollut suunnitteluvaiheessa.
Osapuilleen 18 vuotta...

Kaikenlaisia ratkaisuja pohdittiin.

Lasittamaton klinkkeri, kuten keskikerrassa?

Juu, ei, tuskinpa samoja laattoja olisi enää edes saatavissa Laattapisteeltä.
Ja muutenkin turhan hintava ratkaisu, muotoillut kulmalaatat olivat aika tyyriitä.

Ja kylmä jalan alla, koska lattialämmitys ei jatkuisi enää yläkertaan johtavissa portaissa.

Kuva: StepFix FB

Stepfix-tammiportaat? Suosikkini, mutta sikakallis.

Parketti tai laminaatti? Liukkaat.
Vinyyli? Juu, ei innosta.
Korkki? Mjoo, ehkä.
Nykyisen kaltainen linoleum? Laattojen mitoitus ei oikein passannut.
Palatekstiilimatto? Sama juttu laattakokojen kanssa,
hukkaa olisi tullut ihan tolkuttomasti.

Lisäksi kaikki mainitut edellyttäisivät metallilistaa joka portaalle,
mikä lisäisi materiaalikustannuksia merkittävästi.

Kokolattiamatto? Ei ehkä koiratalouteen?
Muovimatto? Ei ikinä.

Googgeloin epätoivoisesti erilaisia vaihtoehtoja.
Kysyin neuvoa parilta rakennusalan ammattilaiselta.
Yhtä tyhjän kanssa, ei mitään käyttökelpoista ideaa.

Pah, jotain on kuitenkin tehtävä!

Tilasin sitten Timpurin.

*

Timpuri poisti portaan ovet karmeineen: alaoven ja kellariportaanoven pysyvästi, yläovi vaihdettiin uuteen. Samalla tietty sitten piti siistiä kiviseinät uusien ovettomien aukkojen osalta. Keskikerrasta piti uusia myös mainittua klinkkerilattiaa, poistetuista karmeistahan jäi reiät lattiaan. Hienoisesti heiluva kaide kiinnitettiin tukevammin. Sovittiin, että homma jatkuu Maalarin saatua urakkansa valmiiksi. Mutta ei ollut Timpurillakaan ideaa porrasmateriaaliksi.

*

Kului vuosi.

Edelleen vaan pohdittiin materiaalivalintoja.

Pah, jotain on kuitenkin tehtävä!

Tilasin sitten Maalarin.

*

Maalari poikkesi konsultaatiokäynnille: mitä maalilaatuja hankitaan ja kuinka paljon. Seiniin, kattoihin, oviin, kaiteisiin, portaiden otsaan.  Mutta ei ollut Maalarillakaan ideaa porrasmateriaaliksi.

Maalikaupoille ajeltiin Hämeenlinnan S-Rautaan -
todetaksemme, ettei sellaista enää edes ole.

Poikettiin siis Hämeenlinnan K-Rautaan.
Myyjä tiennyt mitään lattiamateriaaleista,
eikä ollut kovin halukas tietoa etsimäänkään!
En sitten halunnut ostaa maalejakaan sieltä.

Seuraavaksi suunta Hämeenlinnan RTV:lle.
No nyt löytyi myyjältä palvelualttiutta!!
Ehdotti portaiden päällystämiseen NEULAHUOPAa.
Ikinä kuullutkaan, mutta tunnetaan myös nimellä MESSUMATTO.
Sitä kuulemma useammatkin asiakkaat ovat portaisiinsa
menestyksellä asentaneet, jos portaat vähäisellä kulutuksella.
Ja meillähän yläkertaan kuljetaan vain sukkasin.

Tein tilauksen matosta ja  soveltuvasta liimasta.
Ja muistin ostaa ne maalitkin.

*

Maalari teki oman urakkansa tuttuun tyyliinsä, erinomaisesti.

Maalausurakan jälkeen Salla Lylynojan teokset "Koukussa vaaraan" ja "Jaettu ilo" [pesutekniikka & akvarelli] löysivät myös viimein paikkansa kellarinrapusta.

Mattotoimituksen saavuttua Timpuri palasi hommiin. Vanhat linoleum-laatat poistettiin, portaat tasoitettiin ja matto leikattiin ja liimattiin paikalleen. Oli kuulemma helppo asentaa. Ja lopuksi listoitus. No, Maalari pitäisi vielä hälyttää paikalle uudestaan, viimeistelemään porraspäädyt, mattoa paikalla määrämittaan leikellessä mattoveitsi oli klohminut jälkiä seinien maalipintaan.

Etappia oli kuitenkin syytä jo juhlistaa:
onnistuneen pinnoituksen kunniaksi pienesti kuohuvaa!

Helmihyasinteista ja keltaisista kynttilöistä pystyy päättelemään,
että tämä tapahtui joskus pääsisäisen tietämissä.

*

Kului kesä.

Viimein muutama viikko sitten soittelin Maalarille,
ehtisikö muilta kiireiltään pienelle fixauskäynnille.

Ja ehtihän hän!
Muutama tunti, niin homma oli purkissa.
Tai siis maalit purkista seinissä.

Lopultakin
VALMIS!

*

Materiaalikustannuksiltaan remppa oli hyvin edullinen:
maalit n. 200 eur
+ neulahuopa & liima n. 200 eur.
Työn osuus sitten toki oli moninkertainen.

Sekin tietty ilahduttaa, että mattorullasta ei jäänyt yhtään hukkaa,
kun loppupätkä kävi Pupusen työhuoneen matoksi.

*

Ai miltä se nyt sitten näyttää?

Tervetuloa tallustamaan!

Lähtö takaovelta...

... ja portaat ylös.

Tasanteella voi hetken ihastella Esa Leppäsen
"Hei! Kolme litraa sitä vapaanlehmän maitoa" -teosta...

... ja jatkaa sitten kohti yläkerran makkareita.

Ylätasanteelle jätettiin Miehen Isotätivainaan
hirvityksenhurmaava peili&konsolipöytä-setti.

*

Peilailujen jälkeen, alaspäin tullessa...

... ohitetaan parvekkeen lasiovi...

... ja jatketaan keskikertaan (vasemmalle) tai takapihalle (oikealle).

Pahoittelen kuvien heikkoa laatua, täällä on PIMEÄÄ.

*

No, ei tätäkään postausta ilman villasukkia selvitä!

Maalarille,

konsultaatiokäynnistä ja maalausurakasta omansa.

Piirakat ja omasta päästä syntynyt kuviointi.
Kolmannet sukat tietty fixausreissustakin,
sivupalmikkosukat valmiusvarastosta.

Timpurille,
kaksi reissua hänelläkin.
Perussukkaa.

Ja Timpurin vaimolle, entuudestaan tutulle rouvalle.

Idean nappasin Jasminin puikoilta.

Sukista kirjataan maaliskuun langanmenekkiin 580 g.
Rouvan sukat myhome living sukkalankaa (150 g), muut Seiskaveikkaa.

Kiitossukat

 Mies vaihtaa duunia. Sai vinkin nykyiseltä työkaveriltaan.

Tänään viimeistä päivää,
halusi kiittää vinkannutta työkaveriaan jotenkin.
Tilasi siis villasukat eukkonsa sukkapajalta.

Seiskaveikkaa, koko 42/43, 115 g.

Joku nokkela saattaa hoksata duunipaikankin...
Vaan onko se se vanha vai uusi, enpä kerro! 😜