Puskantakaa: rakentaminen

Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakentaminen. Näytä kaikki tekstit

14.12.2014

Projekti grillikatos

Taitaapi olla aika esitellä ukon oma pihantuunausprojekti. Se valmistui jo toissasyksynä, mutta sen esittely on aina vaan jäänyt, koska jostain syystä unohdan aina ottaa kuvat lopputuloksesta.

Kaikki lähti siitä, että ukko pari vuotta sitten innostui grillaamisesta. Joka päivä, joka säässä. Talvella luotiin metriseen lumipeitteeseen käytävä grillille. Ukko vähän huokaili, että pieni katto grillin yllä olisi poikaa, niin grilliä ei tarvitsisi erikseen etsiä joka lumentulon jälkeen.

Toissakeväänä kun päätin ruveta pyöräilemään enempi aloin puolestani haaveilemaan pyörävajasta. Ja puutarhakaappini ei kyllä ollut mikään kauneuden huippu. Naapurin lapset pitivät sitä baja-majan näköisenä, ja kaappi ristittiin vaja-majaksi.

Päässä alkoi taas palapeli ruksuttamaan ja piirsin ukolle mallin grillikatos-puutarhavaja-pyörävajasta.

Tästä sekasotkusta siis lähdettiin:

Aikamoinen kaaos, ihan selvästi tälle piti tehdä jotain. Nurmikkokaan ei koskaan kasvanut tuota paremmin (kuva lokakuulta 2013).

Alla on havainnekuva, jonka tein ukolle tuon ylläolevaan kuvaan. Musta mötikkä on savustimemme. Vaakalaudoitetussa osassa oikealla on puutarhakaappi, jonka ovet aukeavat grillikatoksen alle. Aidan vieressä on pyörävaja, jonka ovi aukeutuu pihaan päin. Tukia puuttuu ja vaakalaudoituksen on tarkoitus olla samantyylistä kuin aitakin. Mutta tämä onkin vain havainnekuva, oli minulla toki mittapiirroskin ylhäältäpäin. Ukko hyväksyi tämän.

Talven aikana säädin fotarissa "piirroksia", ja tässä on versio, jonka ukkokn hyväksyi.

Tässä kevätkuva, jossa nurkka on tyhjennetty. Vielä piti kaivaa kaksi marjakuusta ylös ja siirtää etupihaan...

Runko pystyssä. Pyörävajan ja kaapin välinen seinä on tuo oikeanpuoleinen vesivanerilevy. Kaapin valoisuuden maksimoimiseksi takaseinästä ei tehty umpinaista ylös asti, vaan yläosa tehtiiv väljistä vaakalaudoista. Hyvä valinta olikin.

Kesä alkaa jo olla – valokate on laitettu, lisäksi kaapin hyllyt ja ulkopaneli. Valkoinen hyllykkö oli vain väliaikainen.

Ja lopuksi ne "edustavat" loppukuvat. Valitettavasti en koskaan saanut otettua kesäkuvaa tästä, se onkin sääli!

Lopullisen katoksen koko on noin 3 x 2 metriä. Katoksen alle mahtuu mainiosti grillaamaan, myös näin ensilumien jälkeen. Pallogrillin vieressä seisoo yleensä savustinkin, mutta se on tällä hetkellä mökillä. Perällä on pieni hyllykkö, jossa eri sinkkiämpäeissä on erilaisia savustuspuita.

Koko taloyhtiössä ei ole minkäänlaista katonreunaa, joten olen ollut onnellinen katon suojasta. Olen keväisin tehnyt kylvöjä ja koulimisia katon alla, kun on se tietty keli, kun sataa vähän, mutta on aurinkoista ja jo riittävän lämmintä, eikä millään raaskisi mennä sisälle.

Oikealla näkyy puutarhakaappini, johon mahtuu paaaaljon ruukkuja, lannoitteita ja pientarpeistoa. Sen ja talon seinän väliin jää vielä mukava aukko, johon saa lapiot ja haravat piiloon.

Lumen alta ei näe, että koko piha on nyt laatoitettu vanhoilla laatoilla ja kokonaisolemus on todella paljon siistimpi!

Ja mitä tärkeintä! Skrollaa alkuun ja vertaa, kuinka hyvin ukko toteutti piirrokseni! Hän päätti itse lyhentää katosta hieman, mutta muuten arkkitehti sai aikalailla toivotunlaisen lopputuloksen.

Koko komeus valmiina. Viel pari vuotta, ja puu on haalistunut samansävyiseksi kuin aita. Hyvin on toiminut jo pari vuotta!

-----------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

24.7.2014

Pergolointia

Kesällä 2013 rakentaessani uusia penkkejä onnistuin värväämään ukon väsäämään minulle kokonaisuuden jalokiven, pergolan, puutarhan sisäänkäynnin. Itse asiassa oli aika masentavaa, että minä nyhräsin penkkejä päivittäin viikkotolkulla, ja ukko kasasi tuon elintärkeän osan iltapäivässä. Pääasia on, että siitä tuli täydellinen!

Tässä oltiin aika tasan vuosi sitten. Ukko hommisa ja puita ihan tontin laidalla.

Näin maalaa puutarhuri – purki avataan oksasaksilla
ja maali sekoitetaan bambuisella taimituella.
Kuvassa noin viidesosa sekaan työnnetystä tuhkasta.

Ukko otti kakkoskakkosta, kakkosnelosta, muutaman tolppakengän, vispasi vähän käsisahalla ja surrutti ruuvinvääntimellä. Ja siinä se oli. Viuhkan muotoinen, juuri sopivan korkuinen ja juuri sellainen, kuin olin toivonutkin.

Sitten piti vaan odottaa vuosi, että kestopuun pinta pehmenisi riittävästi, että sen pystyisi maalaamaan.

Valkoiseksihan minä sen halusin, mutta koska talo on jo pari sukupolvea nähnyt, niin en halunnut mitään aivan sliipattua ja upouuden näköistä. Otin siis mieheltä ylijäänyttä valkoista öljymaalia, hilpaisin grillin viereen ja sipaisin puolisen litraa tuhkaa sekaan. No, kokeellinen keittiö sai taas kokea, ettei hyvä idea aina kanna. Tuhka antoi ihan himpan verran sävyä, mutta enimmäkseen se antoi klimppiä ja rosoa. Paljon sitä. Mutta sutiessani klimppimassaa lankkuihin niin totesin, että siitä tulee just hyvä vanhahtava fiilis. Kunhan ne peri sekaan lipsahtanutta brikettiä sai kaivettua purkista ulos. Eli metsään meni, mutta just oikeaan metsään.

kannattaakin muuten maalata silleen, että sutii ihan ensimmäiseksi etulankun, joka loistaa kauimmaksi. Silleen, että saa vähän tuntumaa siihen, miten laikukasta ja epätasaista kyseisellä klimppimasalla voikaan saada aikaan. Sitten kannattaa maalata kaikki niin, että jutuu nojaamaan jo maalattuun lautaan kun koittaa ylettää hankalimpiin kohtiin. Ja kunnon tikapuut kannattaa tietty jättää vajaan ja napata keittiötikkaat korokkeeksi. Ne kiikkuvat kivasti ja saat elävyyttä pintaan, kun joudut nappaamaan kiini jo maalattuun lankkuun ettet lentäisi pioneihin. Ja ylle ei kannta valita mitään erityisiä maalausvaatteita, kuka nyt sottaisi maalatessa? Ja vasta, kun olet yltä päältä maalissa, kannattaa kysyä, olihan meillä tärpättiä kotona, olihan? Hups.

Pääasia, että lopputuloksesta tulee just sellainen, kuin halusinkin.

Tässä siistimpi osa meikäläistä...

Lopuksi tein vielä köynnöstuet rautalangasta. Silmukkaruuvit tuli väännettyä käsin tolppiin (joo, sormissa tuntuu) ja sitten sinkittyä rautalankaa (ettei ruostu ihan heti) poikittain. Tuo on mukavan näkymätön tapa lisätä tukea rakenteisiin.

Nyt harmaamalvikki sai arvoisensa hempeysfaktorin rinnalleen. Lisäksi porttiin tulee kaksi viiniköynnöstä, Zilga siinä jo koittaa kurkotella ja toista köynnöstä kovasti suunnittelen (syötävä lajike vai viinin tekoon sopiva sellainen - siinäpä kysymys). Ja tietenkin kärhöjä! Niitä olen hamstrannut pitkin kevättä. Viime syksynä jo istutin "Pink fantasy" -kärhön, mutta keväällä julistin sen kuolleeksi. Repäisin jopa varret maasta heinäkuun alussa. Pari viikkoa myöhemmin sieltä nousikin kärhön varsia! Eli yksi hankkimistani vaaleanpunaisista kärhöistä jäi kodittomaksi. Pergolaan tuli siis vaalenpunaisen unelman kavereiksi valkoinen "Miss Bateman", vaaleanpunainen "Comtesse de Bouchaud" sekä sinertävä "Dorothy Walton". Ainut, joka on kukassa, tietty, eli "Hagley hybrid", jää odottamaan omaa paikkaansa, hmm...

Tein lisätuen kärhöille brittiohjelmista tutulla rautalankavirityksellä.

Pergolan leveällä puolella sain sen jopa vietyä tolppien läpi, siistiä! Ihan ite porasin.

Ihana röpelöpinta!

Tästä lähdettiin päivällä. Ja tuo ei ole mainittu keittiöjakkara. Tuo oli liian matala.

Valmis!! Jee!! Nyt vaan odotan kärhöjen kasvamista ja lisään tarpeen mukaan tukia.

---------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

21.6.2014

Muodonmuutos juhannuksesta juhannukseen

Tänä vuonna on tullut juhlittua jo ihan riittävästi, jätettiin siis sen suuremmat juhannushulinat väliin. Nyt mökin rauhassa hengittelen hiljaisuutta. Vilpoinen sää sai minut vihdoinkin siivoamaan mökin, tähän mennessä se on saanut kylpeä talven hiirenpapanoissaan. Yök.

Kissat tulivat myös mökille. Nyt pitää muistaa pitää ulko-ovet kiinni, vaikka nuo matamit eivät enää ole mitenkään kiinnostuneita livahtamaan pihalle. Lämmin peitonalunen on heistä paljon kutsuvampi. Ensimmäisenä yönä jätettiin sähköpatteit päälle eikä lämmitetty porin matteja, päivällä kun tuntui hieman liiankin lämpimältä sisällä. Klassinen virhe. Mietin yöllä miksi Tipi huusi makuuhuoneen oven takana ja oikein paukutti ovea. Kun tulin aamulla olohuoneeseen ymmärsin kuinka viileä raukoilla oli ollut. Nyt koko kolmikko tuhisee ansaitusti sohvalla paksun viltin alla. Ja mateissa on tulta. Ja ukko googletti termostaatillisia pattereita.

Puutarha ei ole viime viikkojen aikana kastelua vatinut, vettä tulee tasaisesti. Tänään alkoi rankkasade juuri, kun olin vetämässä ulkovaatteita niskaan mennäkseni aamukierrokselle. No, onpa aikaa katsastella, kuinka paljon mökin piha on muuttunut vuodessa.

Tässä kuva otettuna kuistilta 29.6.2013.

Alla juuri sadekuurojen välissä ottamani kuva, eli 21.6.2014. Kuvasta ei ihan välity kaikki huikeat 11 lämpöastetta... Edellisestä kuvasta tuntuu olevan ikuisuus, mutta tottahan se on, että tuossa oli vuosi sitten nurmikkoa. Ehkä en voikaan vielä vaatia, että perennat olisivat vielä jättikokoisia ja muhkeita.

Kuten näkyy, on taustallakin tapahtunut paljon. Kuvakulma on aika tarkasti sama, vähän laajempi oikealle, että sain koko penkin mukaan. Pieni omppupuu vaan peittää kivimuurin. Kesällä kaadettiin tuo hirvittävä "pensaspuu" ja sen takaa pari jättikokoista pihlajaa (josko niitä pikkupihlajia ei olisi koko metsänpohja täynnä, mur). Pikkupihlajat mies kukisti raivaussahalla. Sitä saanee jatkaa vielä muutama vuosi, ennenkuin sota pihlajia vastaan on voitettu.

Talvella isä lisäksi kaadatti vasemmalta, tulevan kasvihuoneen takaa, koko metsikön ja lisäksi muutaman männyn tuosta kuvassa käkyvästäkin metsiköstä. Nyt näkee ihanasti pellolle ja saan toivottavasti metsäpuutarhani aluille tänä kesänä. Tuossa reunassa oleva koiran- ja vuohenputkisto on toki aikamoinen haaste pihlajamaton lisäksi. Mutta kyllä tuo kauniiksi lehtimetsäpohjaksi vielä muuttuu! Nyt esillä ovat ihanat suuret tammet, ah!

Loppuun vielä muutama kukkakuva juhannusfiilistelyn vuoksi. Nämä sain napattua tuijotettuani sadetutkan puhelinapplikaatiota tarkkaan, että näkisin, milloin kuurojen välissä on riittävä väli. Enkä muuten tuosta maininnasta kostunut senttiäkään, tämä blogi kun on voittoa tavoittelematon. Se nyt vaan sattuu olemaan niitä harvoja appseja, mitä käytän jatkuvasti. Tosin lopulta kostuin kyllä ulkona, hahaa!