NIKSIPIRKKA • LP-levyruukku

Talvi on mennyt haipakkaan, täällä ei ole kummemmin kerennyt näpyttelemään, pahoitteluni siitä! Olen lähinnä postannut kuvia Instagramin puolella, eli mikäli haluat päiviisi vähän kukkaloistoa, niin seuraa blogiani instagramin puolella, löydät minut loogisesti käyttäjänimellä @puskantakaa.

Tässä nyt teille ihana, helppo ja näyttävä projekti keväistutuksia varten, eli LP-levyistä tehdyt ruukut. Yhtään kirosanaa, onnettomuutta tai edes läheltäpiti-tilannetta ei näiden teossa tullut! Kokeilin näiden tekoa kesällä, ja on ihan pakko jakaa tämä näpertelyohje teidän kanssa.

Ruukkujen teko käy 1-2-3-helposti näin:

1. Hanki kamalia LP-levyjä. Älä käytä ukkosi nuoruuden Metallicalevyä tai isäsi rakkainta Tapio Rautavaaraa, vaan niitä jotka olisivat menossa kirpparille, mikäli sinne kelpaisivat. Tai hae niitä kamalimpia levyjä mainitulta kirpparilta. Itse sain ukolta vinon pinon "kamalaa shittiä", kuten hän valikoimaa kuvasi.

2. Etsi kuumennusta kestävän isohkon astian, jonka ympärille muotoilet ruukun. Käytin isoäidin vanha lasitölkki. Ja sen jälkeen käteen kunnolliset uunilapaset tai vastaavat värkit, jotka kestävät lämpöä jonkun aikaa. 

Kokeilin muotoilla partaäijä-purkin ympärille, mutta tuollainen muovikippo on liian kevyt. Se vain surffailee
pitkin pöytää, kun yrittää muotoilla ruukkua sen päällä. Tukeva astia on paras, siis tuo lasinen säilyketölkki oli valintani.

3. Lämmitä ja muotoile! Lämmittämiseen on erilaisia tekniikoita. YouTubesta löytää uuniversion: Kas näin. Tai kiehuvaan veteen dippaamisen: Tässä ohjevideo.

Minä päätin kuitenkin vastarannan kiiskinä kokeilla maalinpoistoon tarkoitettua kuumailmapuhallinta. Ja se toimi mainiosti. Muutama sekuntti piti puhaltaa ja levy läsähti. Se menee hassuksi, sillä urat eivät sula eikä levy muutu tahmeaksi – se vain menettää jäykkyytensä. 

Kun levy tuntui sopivan pehmeältä otin ja ruttasin. Levy jähmettyy uudestaan hetkessä, eli sitä saa olla suhteellisen nopealiikkeinen, mikä ehkä on haasteellisin osa projektia, sillä uunihanskat kädessä ei ole helppo tehdä juurikaan mitään. Puhumattakaan ukon nahkaisista grillihanskoista, jotka ovat oikeasti hitsaajan hanskat... Kuumailmapuhaltimen hyvä puoli on siinä, että sillä sai näppärästi uudelleenpehmennettyä ja hiukan uudelleenmuotoiltua jo kovettuneita osia. 

Tässä ensimmäinen "ruttu" tulossa". Tätä oli pakko lämmittää uudestaan ja vähän oikoa...

Sama ruukku valmiina, pari kertaa sain venäyttää ja uudelleenlämmittää, mutta ihan OK ensimmäiseksi tekeleeksi.

Lähtikö lapasesta? Taas?

Tykästyin näihin tosi paljon, sillä nämä ovat ulkonäöllisesti hauskan rujoja hempeiden kukkien seurana. Vähän niinkuin ylösalaisin käännetty musta hame.

Läjän ruukkuja voi tehdä yhdeltä istumalta (taisiis tulee tehtyä, sillä tuo on niin hauskaa, että koko ajan tekee "vielä yhden vain") ja kun keväällä tulee kaikenmaailman juhlat ja vieraiden luona juoksemiset, niin tuollaisen voi napata hyllystä ja pulpauttaa tuomiskukat siihen. Paljon hauskempi kuin se iänikuinen muoviruukku tai -amppeli.

Vielä muutama fiiliskuva orvokkiruukusta. Tänä keväänä aion laittaa pelargoneja näihin. Amppelimansikkaakin mietin ensin, mutta ukko sanoi, ettei noihin kannata laittaa mitään syötäviä, sillä LP-levyn muovissa on kaikensortin kemikaaleja, joita ei ehkä kannata syödä.

-------------------

Tykkää Puskantakaa-facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

Puskantakaa löytyy nyt myös instagramista (@puskantakaa)

Leikkimökki on laskeutunut

Kolme työteliästä kuukautta se vei, välillä turhautumisesta projekti seisoi, välillä lanko tuli apuun, kun jaksaminen oli tiukoilla, mutta lopulta viherhuoneeni, leikkimökkini on käyttökunnossa! Oi autuutta!

Paljon on tietty vielä kesken – panelointi on viimeistelemättä, listoituksia tekemättä ja suurimpina töinä vielä kattohuovan asennus sekä ulkomaalaus vielä tekemäti. Mutta lämmöt pysyvät sisällä ja pressu katolla pidätteli syyssateet. Hykerrän kuin kissa, kun kävelen pihan poikki.

Tästä se siis lähti. Piirsin taitto-ohjelmassa pytingin, koitin tehdä ihan mittapiirroksena jopa. Heti alkuun tuttava, joka näiden päälle ymmärtää, totesi päätyikkunoiden olevan huono ajatus, ei ole jäykistävää rakennetta tuossa. Pyörittelin olemassaolevien ikkunoiden mittoja essuntaas ja päädyin lopulta siihen, että päätyyn tulisi vain kaksi ikkunaa päällekkäin – ne, jotka piirroksessa ovat ylärivissä.

Lokakuun alussa sitten pyöriteltiin paaluja maahan. Ukko tajusi jo silloin, ettei tällaista vajaa rakenneta viikossa. Pyörittelyn iloista kirjoitin jo syksyllä tässä postauksessa.

Seittemänveen mielestä oli hauskaa, kun lattiapalkkien väleihin laitettiin styroksieristeet, sillä tanssilavan alla oli hauska könytä. Polyuretaani työnteli styroksilevyjä sinne tänne. Lattian laiton jälkeen tajuttin, että ne levyt on kiinnitetävä nauloilla tai niiden lopulliseen sijaintiin ei ole mitään sanomista.

Vihdoin alkaa hymyilyttämään, kun alkaa näyttämään muulta, kuin tanssilavalta! Ollaan jo lokakuun loppupuolella.

Runkokehikon laitto menikin sukkelasti, vaikka jokaisen palan piti ukon sahata itse, miettiä liitokset, kulmat ja välistykset. Pari kohtaa saatiin purkaa ja laittaa uusiksi mittavirheen takia, mutta muutoin sujui kuin tanssi!

Pirkuleen painavat kattoparrutkin nousivat omin voimin. Siis minä vain kuvasin ja väänsin ruuvinvääntimellä sievästi jotain kulmarautoja paikoilleen, ukko nosti. Se on aika vahva vaikka kuinka valittaa ikää ja kuntoaan.

Neljässä päivässä siirryttiin "tanssilavasta" tähän! Alkaa jo tuntumaan huoneelta! Vau!

Tunnelmakuvaa illansuusta.

Viidentenä päivänä ukko kiskaisi vielä kirosanojen saattelemana vanerit katolle. Samalla alkoi syksyn myrskyt rankkasateineen. Aika hyvä ajoitus kattolevyille, siis. Ukolta lopahti jaksuuti, mitä en yhtään ihmettele, ja projekti sai seistä parisen viikkoa.

Marraskuun puolella lanko tuli apuun. Ukot nostivat ikkunoita paikoilleen, liimasivat lisää eristelevyjä seiniin, lattiaan ja kattoon ja tilkitsivät rakoja.




Kun ovenkarmikin on paikoillaan ja terassilaudat on nakutettu paikoilleen, alkaa kokonaisuus jo hahmottumaan. Näyttää petollisen valmiilta, ihan kuin voisi vain laittaa oven saranoilleen ja asettua taloksi...




...mutta juuei! Koloja on yllättävän paljon tilkittävänä. Polyuretaania ostettiin niin paljon, että K-raudan kauppiaalta tuli lämminhenkinen joulukortti.

Marraskuun loppupuolella se lopulta tapahtui! Ovi saatiin paikoilleen ja patteri nostettua sisälle! Joka paikka oli tietenkin kostea syysmyrskyjen jäljiltä ja patteri sai humista yötä päivää työntäen kosteutta ulos. Ukot rupesivat kuitenkin jo laittamaan kipsilevyjä sisäseinille. Tulipa yhtäkkiä pimeän ja pienen oloista, hui!

Nyt on levyt paikoillaan ja ilmanvaihtoventtiilit asennettu. Vielä sai tönö jäädä kuivumaan viikoksi viikoksi ennenkuin kannatti laittaa lautalattia ja maalata.

Sillä välin alkoi paneloinnin nakuttaminen. Käsin nakutettiin kädet hoosiannaa huutaen, onneksi oli vielä lanko apuna. Pressu vedettiin pytingin niskaan kun ilmeni, ettei pontattu ja pinnoitettu kattovaneri pidä kummoisemmin vettä. Niinpä tietty.

Mutta vihdoin! Tässä on seinät maalattu ja lautalattia laitettu ja maalattu! Ollaan uudenvuoden aaton aatossa ja otetaan ensimmäisiä varovaisia askelia sukkasillamme vastamaalatulla lattialla. Näkee ikkunoista, että on vierähtänyt parisen viikkoa. Vielä lattia- ja kattolistat ja alkaa olemaan muuttovalmista!

Fiksuna miehenä ukko totesi, että vielä pitää rakentaa tuulikaappi, tai ovesta ei voi kulkea talvipakkasilla. Bongasin ilmaisen suihkuseinän netistä ja parilla kympillä löytyi myös sisäovi ja muut palat olikin jo olemassa. Niks naks, kätevä mies!

Nyt ollaan vuoden 2016 alussa. Ukko listoittaa ja minä alan kantamaan roinaa vastakasattuihin hyllyihin. Toinen lundia löytyi oman varaston perukoilta ja ovellisen löysin ilmaiseksi netin kautta. On se ihmeellinen paikka se intternetti. Valkoinen "laatikko" on entisen akvaarioni jalusta. Se on täysvanerinen, tukeva kuin faaan ja ukon parhaimpia tekeleitä, enkä millään ole raaskinut luopua siitä. Ja nyt sitä tulee ruukutuspöytä! Jee!

Tässä kuva toiseen suuntaan. Kaikki kalusteet ovat kierrätyskamaa, vähän vaatii fiksausta, mutta sehän on vaan kivaa! Tuossa kelpaa istuksia nauttimassa puutarhasta! Ikkunoiden ympärille tulee keväällä listat, mutta ne saavat nyt kuivua talven yli. Hinkkasin ne puhtaiksi ja rapsutin irtoavan maalin, eli keväällä saa vähän heilutella pensseliäkin vielä.

Näin talvella sisällä on nelisentoista astetta, eikä kovin pitkiä aikoja viitsi istua aloillaan. Mutta kun pelargonit oli kasteltu ja nypitty niin en millään malttanut lähteä, vaan istuin ja hengitin niin kauan, että varpaat jäätyivät. Villaiset tossut ja viltti ovat nyt tekeillä, että voisi istua pidempään.

Nyt minulla on oma leikkimökki. Ai että, olen kyllä onnenpekka!

-----------------------------------------------

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.

Bokashi tulkoon • Osa 1

Nyt meikäläinen päätti kokeilla uutta kompostointimenetelmää nimeltä Bokashi. Lyhykäisyydessään Bokashin idea on, että talousjätteet fermentoidaan kutakuinkin samalla tavalla kuin tehdään hapankaalia. Hapatuksen jälkeen jätteet kaivetaan maahan, ja ne muuttuvat siellä mustaksi mullaksi kahdessa viikossa.

Olen jo puolen vuoden ajan lukenut innostuneita juttuja Facebookin eritäin aktiivisesta Bokashi-ryhmästä ja sitä kautta päntännyt Bokashin toimintaperiaatteita. Silmissä vilisi ensin emmit ja emmat, hapatit ja rouheet. Hiljalleen ymmärsin tekniikan ja oli ilo seurailla jo vauhdissa olevien harrastajien reippaita kokeiluja. Kahlasin myös monen monta YouTube-videota aiheesta, ja nyt lopulta on tunne, että on aika työntää sormeni soppaan.

Tarvikkeet voi ostaa netistä tai ne voi tehdä itse. Pihinä elikkona päätin tehdä kaiken itse, pidemmän kaavan mukaan. Pitäähän se perse työntää puuhun, kuten yleensä.

Kaupan tuotteilla prosessi menee niin, että talousjäte, joka on hyvä pilkkoa pienehköiksi palasiksi, laitetaan ilmatiiviiseen ja hanalliseen ämpäriin (jonka voi ostaa valmiina) ja joka litraan jätettä lisätään ruokalusikallinen bokashirouhetta. Kun ämpäri on täynnä, painellaan siitä viimeisetkin ilmat pihalle ja suljetaan kansi. Kahden viikon fermentoimisen jälkeen on seos, eli "hapatti" valmista. Tämä lopputulos ei eroa ulkonäöltään paljoakaan alkuperäisistä jätteistä, mutta maitohappobakteerit ovat jäystäneet sen pehmeäksi. Hapatti kaadetaan kuoppaan maahan, sekoitetaan hiemen multaa joukkoon ja peitetään mullalla. Kahden viikon päästä kuopassa on mustaa multaa.

Helpompaa kuin heinän teko. Mutta kun VOI tehdä asian monimutkaisemmin, niin pitäähän sitä kokeilla.

Bokashi-ryhmästä voi kuikuilla tarkempia tietoja litkuista ja rouheista, minä en tässä viitsi toistaa hyviä tietoja, mitä sieltä voi helposti lukea. Tässä vaan dokumentoin omaa Bokashi-polkuani.

Ensin pitää tehdä EM-1 -liuos, eli on maitohappoliuos, joka on Bokashin selkäranka. Sen jälkeen pitää vielä tehdä rouhe, eli liuosta lisätään rouheeseen, jota kuivatetaan ja jota on sitten helpompi käyttää kompostoidessa. Koko prosessiin menee jopa kuusi viikkoa ja se voi hyvinkin epäonnistua. Mutta siihen ei tarvitse kuin pari lasipurkkia, pari ämpäriä ja yhden kannen, puoli desiä riiiä, litran maitoa ja muutaman lusikallinen melassia. Ja jotain materiaalia, mistä rehdä rouhetta. Ei siis mikään kallis kokeilu.

Ensin puoli desiä riisiä pestään parissa desissä vettä. Talteen otetaan vesi, ei riisi. Riisi kannattaa keittää ja syödä illalliseksi.

Desi pesuvedestä kaadetaan puhtaaseen lasipurkkiin ja laitetaan kansi löyästi päälle, jotta purkkiin ei synny painetta.

 EM-1-liuoksen, eli Emmin, alku laitetaan pimeään kaappiin muhimaan 5-7 päiväksi. Jännää. Nyt odotan viikon verran, kalenteriinkin laitoin merkinnän. Viikon päästä alkaa leikki maidolla.

Vielä pitää kyhätä ämpärisysteemi. Koitan, josko viinipakkauksen hanan saisi ympättyä ämpäriin. Jos ei, niin mennään reiällä, joka on peitetty ilmastointiteipillä. Ämpärin sisälle laitan toisen ämpärin, jonka pohjassa on reippaasti reikiä. Tämä systeemi pitää tehdä, koska liika kosteus ei ole hapatusprosessille hyväksi, vaan tarvitaan kosteudeneroittelupohja. On myös ostettavissa siivousämpäreitä, joissa on lianerotinpohja. Nämä ovat kuulemma näppäriä, mutta kun meillä nurkat vilisevät ämpäreitä, niin käytän niitä. Nestettä lirutellaan pois muutaman päivän välein, ja tämä neste on kuulemma mitä tykeintä kasviravinnetta, eli se kannattaa ottaa talteen.

Nyt matkani ihmeellisen Bokashin maailmaan on alkanut, tervetuloa seuraaman sitä!

-----------------------------------------------

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.

NIKSIPIRKKA • Kokedama orkidealla

Kokedama on japanilainen puutarhataiteen muoto, joka on tavallaan sukua bonsai-taiteelle. Perinteisessä kokedamassa muodstetaan pallo tietystä savesta ja turpeesta, siihen istutetaan valinnainen kasvi ja kuorrutetaan pallo sammaleella. Itse kokedaman tekeminen on japanilaiseen tapaan filosofinen taideprosessi, jonka sisäistäminen vaatinee kunnon kurssin kymisen, vähän kuin ikebana. Mutta kunnon länsimaiseen tapaan annetaan vaan palaa ja tehdään pallo!

Orkideaa ei tietenkään voi istuttaa tiiviiseen saveen, vaikka sitä olisi kuinka kevennetty turpeella. Löysin netistä muutaman ohjeen, paras oli tämä Astridin ohje, jonka lopputulos ei kuitenkaan ole silmää hivelevä. Toki hän pyöräytti pallonsa muutamassa minuutissa ja itse käytin aikaa noin tunnin.

Hauskaa oli! Tässä orkideaohje. Tästä tuli hyvin perus-perus, googlettamalla näet miten tämä pallo koristellaan upeiksi taideteoksiksi. Tärkeintä on mahdollisimman pyöreä ja sileä pallo ja näkemys materiaalin käyttäytymisestä.

Materiaalit ylävasemmalta:

- orkideoille tarkoitettua kaarnaa
- kostutettua rahkasammalta (älä ota ulkoa tai saat öttimönkiäisiä kaupan päälle!)
- sipulipussi (päättelin, että keltainen peittyisi helpoiten, meillä on nyt himpskatisti sipulia)
- karhunlakaa (koska siimarulla oli visusti piilossa)
- mini-perhosorkidea Honkkarista (kärsinyt yksilö, mutta kauniimmilla en henno testailla)
- polyuretanipaloja (styroksia ei ollut käsillä, perusohjeessa käytetään styrokspaloja tai "pakkausnaksuja")

Ensin kokeilin perusohjetta, johon tulee styroksia ja rahkasammalta pussin sisälle. Alimmaksi laitoin kerroksen sammalta, päälle kaarnaa ja päällimmäiseksi naksuja. Sitten koitin kääriä palloa. Se ei ollut helppoa, sllä en todellakaan halunnut naksujen paistavan läpi.

Tulihan siitä pallo. mutta sen sisälle uppoi todella paljon rahkasammalta, josta totesin, että se ei juurikaan tee mitään, ja haluan sen ennemmin ulkopuolelle peittämään sipulipussia. Eli rips reps kaikki auki ja aloitus alusta!

Onneksi sipulipussin jämistä sai just ja just väännettyä toisen pallon. Sen sisälle laitoin pelkkää kaarnaa.

No nyt näyttää joltain! Lankaa ei leikata missään vaiheessa ennenkuin koko helahoito on täysin valmis, sillä solmiminen on ehdottomasti kusisin osa tätä projektia!

Seuraavaksi sammalta pintaan. Mitä laadukkaampaa sammalta saa käsiinsä (käytännössä ulkomaisista verkkokaupoista), sen helpompaa tämä vaihe on, sillä laadukkaammassa sammaleessa on pidempiä "varsia". Minulla oli silppua, joten kerroksen kääriminen pallon pintaan oli "haastavaa". Lankaa sai pyöritellä paljon, ja alkoi hermostuttamaan, että se tulisi loistamaan lopputuloksesta. Mutta eikö siitä tullut ihana!?

Seuraavaksi sovittelemaan orkideaa pallon päälle. Kuolleet juuret (kuivat, katkenneet ja muhjuiset) leikataan pois ja loput kääritään vaaaarovasti pallon ympärille. Nojoo, vähän saa luvan tunkea, että saa ne kunnolla pallon pintaan kiinni. Sitten pujotellaan planttu kiinni palloon siimalla tai karhunlangalla.




Lopuksi täytetään juurten välit ja rumat kohdat sammalella ja lisää lankaa ympärille. Mutta bonsai-tyyliin kannattaa jättää juurta esille kauniilla tavalla! Myös sopii muistaa, että perhosorkidea tekee reilusti ilmajuria jotka ajan myötä kaunistavat tätä kokonaisuutta ihan itsestään. Tämä kannattaa myös muistaa jos lisää muita kasveja orkideapalloon. Muotoillessa voi vielä painella palloa pallommaksi jos plantun lisääminen teki siitä päärynän.

Aim bjuutifuul! Paitsi, että haluan roikkua vinosti, enkä näin pystyssä, sillä perhosorkidean luonnollinen kasvutapa on sivulle (siksi ne isot versiot kkasvavat vinoon ja kippaavat ruukkunsa niin, että meinaa hermo mennä).

Pistin rautalangan pallon läpi ja taitoin sen L:n muotoon pallon alapinnassa ja siinä on ripustusmekanismi! Jos haluaa sen kelluvan maagisesti ilmassa, kannattaa ripustaa siimalla.

Lasin läpi sivusta. Aika ihana! Joulukuusen valot sopivat kuin ananas hanuriin...

Vielä koko kaappi edestäpäin. Tämä on ollut joululoman projektini, ja se alkaa hiljalleen löytämään muotonsa. Etualalla ruukuissa on masdevallia, joka odottaa pääsyä viileämpään viherhuoneeseen lähiaikoina ja kaksi muuta ovat tekohengityksessä olevat kaksi cirrhopetalumia, jotka tulivat minulle henkihieverissä. Ne eivät kaunista, mutta tuo on niille paras paikka. Vasemmalla takanurkassa kasvaa vanilja, joka varmasti ottaa koko pytyn haltuunsa kunhan vähän kasvaa. 

Kolme orkideaa olen kiinnittänyt suoraan omenapuun runkoon. Vähän jänskättää miten ne tulevat pärjäämään kesäloman yli, sillä nyt ne vaativat sumutuksen kerran päivässä... Yläreunaan haluan jonkun pieneksi jäävän saniaisen tai vastaavan kasvin ja taustaan tietty sammalta. Lamppu pitää myös saada, nyt kaappia valaisee jalkalamppu yläviistosta, siitä johtuu kuvan kelmeä valo. Mutta aika tyytyväinen olen jo nyt tähän "kaappiin", joka siis on päädylleen käännetty 250-litrainen akvaario. Joku ovi tähän olisi vielä kiva keksiä, nyt ilmankosteus kuitenkin pysyy karvan yli 60 prosentissa, mikä on jo ihan hyväksyttävä määrä. 

Joulun aika

Repsahdin amarylliksiin. Ne ovat niin kauniita.
Ja saavat luvan kukkia ensi joulunakin.

Puuh, nyt se alkaa olemaan hoidettu. Se joulu, siis. Vaikka meillä lahjarumba pidetään minimissä eikä todellakaan harrasteta mitään joulusiivouksia, niin kyllä tuo kuitenkin vaati veronsa. Aaton aikana sukuloitiin kahdessa eri paikassa, onneksi ajokeli oli suotuisampi kuin viime vuoden helvetinlumimyrsky! Nythän ei lunta puolestaan näy mailla halmein, eli tuo taitaa olla joko tai -tilanne. Pöh.

Nyt on syöty, mässäilty, glögitetty ja kinkutettukin vähän. Tässä meidän joulutunnelmia.

Hyvää joulunaikaa sinullekin!

Seittemänvee koristeli kuusen itse ja tähti osuu kattoon.
Kuusi löytyi koulun roskiksen vierestä. Saatiin ilmainen, tosihieno
kuusi ja ison kasan oksia ulkokoristeluun. Mikä löytyö!

Havuja, perkele!

Lisää havuja, perkele! Ja Erica on vielä voimissaan, se pääsi jatkoon.

Serkukset ja lumiukko.

Serkukset ja lahjavuori!

Ihana joulukukka tämä Hoewara 'Lava burst'!

Joulupäivänä oli löhöpäivä ja rääppiäiset. Kissoja kiinnostaa aina hirvenpaisti, mutta kiltisti ovat varastamatta
vaikka toinen olisi kuinka uppoutuneena Lego Star Warsiin.

Minä rentouduin virkkaamalla hyrriä telkun ääressä. En näitä kaikkia yhdessä päivässä sentään!!

Ja muiden löhötessä ukko sai viherhuoneen lattian maalausvaiheeseen, wohoo! Enää toinen kerros ja

tuskallisen monta päivää odotettava kuivumista...

Tunnelmaa kuistilla.

...jaaaa orvokki kukkii. Mikä joulukuu!

Ja tätä kirjoittaessani päättikin taivas aueta ja antaa meille lunta! Vihdoin! Vähänkö seittemänvee tulee oleaan onnesta soikea kun herää huomenna. 

Lunta! Tunnelmaa! Jeeee! Joko tämä pimeys saa väistyä?

Joulun (ja lumen) lisäksi seittemänvee on myös odottanut uudenvuoden aattoa kuin kuuta nousevaa. Minä puolestani odotan kevätkylvöjä! Kumpikin laskee päiviä. Aurinko on palaamassa, siitä on todellakin syytä iloita!

-----------------------------------------------

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.