Ostoksilla Tukholmassa

Teimme perheen kanssa hurjan onnistuneen reissun Naantaliin ja Tukholmaan. Lapsen ilo on tarttuvaa laatua (unirytmi myös). Tukholmassa mies tarjoutui syventymään muutamaksi tunniksi lastenkulttuuriin, ja minä pääsin kaupoille. Kierroksen materiaalinen anti oli vaatimaton, mutta sielu sai ravintoa ja silmä ruokaa. Myrorna-kirppisketjun keskustaputiikki (Adolf Fredriks Kyrkogata 5-7) on ehdottomasti visiitin arvoinen. Väsyneenkin shoppailijan jalat kantavat sinne Hötorgetin metroasemalta eikä kävelymatka Sergelin toriltakaan pitkä ollut. Kirppis on siisti, hyväntuoksuinen ja hintatasoltaan kohtuullinen. Vaatepuolelta löytyi ylilyöntejä, mutta astioiden hinnat toivat hymyn ostosmatkailijan huulille.

Muurahaiskaupan tavarapaljoudesta sain valittua matkamuistoksi pienen, teräksisen kermakon, hinta n. 2, 50 euroa. Piipahdin myös R.O.O.M.issa ja kotiutin vihdoin Plattanin, Sergelin torin laattakuviosta innoituksensa saaneen (ja monen sisustusbloggarin kotipostauksissa vilahtaneen) tarjottimen.

Mies katsoi shoppailusaalistani ja totesi ilahtuneena: ei yhtään kynttilänjalkaa. Ei kynttilänjalkoja eikä tyynyjä, mutta yksi tarjotin sentään. Valaistuspuoltakin kyllä vähän katsastin. Kuvat on räpsitty R.O.O.M.issa ja edellisten tapaan nokialaisella.

//T

Köyhän miehen maitolasi

Joo, myönnetään, on vähän lähtenyt tää tarrailu lapasesta. Lupaan jo miehenikin hermojen vuoksi kohta lopettaa (hiljentää vauhtia). No, ainakin siinä vaiheessa kun ei ole enää mitään, mitä tarroittaa.

Etuoven ikkuna oli vuosia sitten ensimmäinen, joka sai teippikäsittelyn tässä huushollissa. En halunnut ikkunaa peittämään rullista, verhoa enkä mitään muutakaan härpäkettä. Jotain oli keksittävä, ettei tarvitse jokaiselle ohikulkijalle moikata, joten ikkunan päälle laitettiin maitolasimaista kontaktimuovia. On toiminut hyvin, päästää valon läpi, mutta ulkopuolelle näkyy vain sumeita hahmoja. Niin hyvin se hämää, että on joku jopa kysynyt, onko lasi vaihdettu. Samalla tekniikalla muuttaa nopeasti esim. läpinäkyvästä lasista tehdyn saunan oven vähän siveellisemmäksi tai tuunaa lasikaapin ovet. Peiliset liukuovet voisi vaikka teipata osittain. On se vaan hurjan hauska tuote, ei jää vissiin epäselväksi et meikä fanittaa!

Muutama päivä sitten huomasin käveleväni taas ulos Etolasta Dc-fix -rulla kainalossa. Tässä lopputulos:

Teipin asentaminen käy helpommin, kun suihkutat ensin kiinnitettävään pintaan hieman Fairy-vettä suihkepullolla. Näin tarrat pysyvät siirreltävinä niin kauan, kunnes poistat veden tarran ja pinnan välistä esim. pankkikortilla teipin pintaa vasten vetämällä.

Sähkökaapin päällä oleva lintuhäkki säilöö kesäisin aurinkolasit ja talvisin eriparitumput.

//K

Sisäihmisen sunnuntai

Ensimmäisenä aurinkoisena päivänä miesmuistiin pysyttelin visusti neljän seinän sisällä, keitin raparperichutneyta, leivoin perheen kanssa pitsaa, pesin pyykkiä, suunnittelin lomareissua ja lopulta uskaltauduin parvekkeelle kastelemaan kukat. Lämpötila kipusi ilta-auringossa 29 asteeseen.

Raparperichutneyn ohje löytyy mm. täältä. Kuvan pitsan täytteinä käytettiin mozzarellaa, kirsikkatomaatteja, chiliä ja basilikaa. Isi tarvitsi tomaattikastikkeen tuunaukseen sauvasekoitinta, mikä oli huippujuttu ja hyvä syy juosta hakemaan Peltorit korville.

Heinäkuu

Kuukausi on juuri vaihtunut ja jo nyt alkaa kalenteri täyttymään. Mukavia menoja kaikki, hammaslääkärikin on onneksi vasta ensi kuussa. Lähettivät minulle kutsun vuositarkastukseen, kortissa oli kauniiden kukkasten kuvia... Minua ei kukat hämää, helvetillinen paikka se on silti! Kas kun eivät laittaneet korttiin kuvaa odotusaulasta, jossa kaikki ovat iloisen ja rentoutuneen näköisiä. Paskajäykkänä jo nyt.

Liitutaulukalenteri on osoittautunut lahopäiselle ihmiselle mainioksi keksinnöksi, sitä ei voi edes hukata niin kuin perinteisen almanakan. Taulu on tehty vanerinpalasesta, jonka päälle on sudittu liitutaulumaalia.

//K

Astiahaaste

Niin, itse asiassa Kotilo haastoi lukijansa paljastamaan suosikkikeittiötarvikkeensa, mutta aamulla ja väsyneenä ja tällä päällä varustettuna yksinkertaisenkin ohjeen noudattaminen voi olla hyvin vaikeaa. Kasasin siis Oktonautin aikana keittiön senkin päälle puolen maailman astiat ja päätin, etten kasannut niitä turhaan. Joten tässä kymmenen suosikkiastiaani ja yksi suosikkikahvikone. Maljakkokin on muuten astia, kyllä vaan. Joopas on, kuten kaksivuotiaani sanoisi.

Vihreä maljakko, harmaat lautaset ja ruskeat lasit (etualalla piilossa) ovat kirpparilöytöjä. Harmaat juomalasit ovat Ikeasta, tarjotin Ivana Helsingin ja sokerikko Tonfisk Designin. Iittalaa on paljon. Steltonin kannua käytetään harvoin, mutta esineenä se on kaunis, hauskakin.

Sydäntäriipaisevaa oli jättää ryhmäkuvasta pois esim. Aino Aalto -kannu.

//T

Vuoden ruukku

Patinoituneet saviruukut ovat huikean kauniita, eikö totta? Löysin kuvan ruukun tässä kunnossa ruukkujemmastani keittiönkaapin alahyllyltä. Enää ei harmita yhtään, ettei muutama päivä sitten kokeilemani piimäpatinointi näytä purreen parvekeruukkuihin. Rapsutan vähän rosmaariniruukusta kasvustoa ja käyn tartuttamassa patinan parvekeserkkuihin. Toimisikohan.

//T

Nappejahan tarvii aina?

Aikoinaan mummollani oli mainio nappikokoelma, nyt olen minäkin alkanut kasvattaa omaani. Mummoni napit olivat vanhassa peltirasiassa, omani ovat yllättäen päässeet lasipurkkiin. Oi kun olisikin ylimääräinen huone, minne säilöä kaikki rakkaat värkkäysvälineet. Toistaiseksi askartelu- ja käsityövälineet kuitenkin löytyvät makuuhuoneestamme.

Iittalan ja Karhun lasipurkit löytyivät kirpputorilta pilkkahintaan. Pieni valkoinen jakkara ja hääkuvaamme kehystävät ikkunanpokat ovat myöskin vanhoja kirppulöytöjäni. Tyyny & korit on virkattu matonkuteesta.

//K