Kurpitsa vai kepponen?

Halloweenin kunniaksi päätin nyt kerrankin askarrella meille kurpitsalyhdyt, sen enempää asiaa miettimättä ryhdyin tuumasta toimeen. Ostin pari pientä kurpitsaa ja nakersin niihin naamat. Asetin tuikut paikoilleen, sytytin ja olin ihan tyytyväinen hieman reppanaan lopputulokseen.

 

Mutta. Kun painoin ulko-oven perässäni kiinni hymy hyytyi ja se iski välittömästi, nimittäin järjetön tulipalon pelko! En tainnut saada edes ulkovaatteita pois päältäni, kun oli jo mentävä googlettamaan: kurpitsalyhty syttyi palamaan. Että se siitä nautinnosta.

 

Muutaman minuutin välein oli käytävä raottamassa sälekaihtimia ja tarkkailtava, jokohan ne nyt roihuaa. Haistelin sisällä ilmaa, että josko ulkoa kantautuisi palavan kurpitsan haju. Sairasta. 

Odotin naapureiden pimputusta, että hei teidän lyhdyt palaa. Kävin siirtelemässä kurpitsoja ja kurkkimassa kansien alle, että josko sisäpinta mustuu.

 

Ei mustunut, mikään ei syttynyt palamaan, eikä kukaan tullut pimpottamaan. Ainut haitta oli ranteen kipeytyminen sälekaihtimien ränkläämisestä.

Note to self: jätä ensi vuonna tekemättä tai osta sähkökynttilöitä (hmmm... sade ja sähkökynttilät. Siinähän voi vähintäänkin koko rivitalo roihahtaa oikosulun seurauksena).

//K

Syysneule

Minä ja syksy ei olla oikein koskaan oltu kavereita. Talven kanssa tilanne on äitynyt jopa viha-asteelle. Näiden kaverusten kohdalla tilannetta toki auttaa lämmin pukeutuminen ja se, että saa käryttää kynttilöitä monta kuukautta.

Viime syksynä haastoin itseni virkkaamaan ihka ensimmäisen villapaitani ikinä! Ensin tein kokeilumielessä paidan lapselle. Tuli liian pieni. Sopi päälle ehkä noin kuukauden. Sitten virkkasin saman mallin itselle. Tuli liian iso. Mahtuu lopun ikää. Hupussa on tilaa jopa pään kasvulle.

Ohje on poimittu TÄÄLTÄ. Minun tekeleeni eroaa siinä, että tein omani pidempänä ja lisäsin siihen vielä hupun ja napit. Lankaakin kului siis reippaasti enemmän, ehkä joku 600-700 g. Muuten erittäin helppo ja nopea aloittelijan neule.

Minun neuleessa lankana on käytetty Novitan Keloa (469). Napin lanka taitaa olla ihan 7 veikkaa.

//K

Kuivu timjami, kuivu!

Kirsikkapuu pisti tänä vuonna parastaan, marjoja tuli paljon. Maku vaan oli niin irvistykseen vetävä, että lahjoitin ne paremmille suille. Tomaatteja tuli myöskin yli odotusten, selvästikin tykkäsivät minun kuivata ja kastele viime hetkellä -taktiikastani. Kaikki syötäväksi kelpaava on minun tarhastani nyt nyhdetty irti. Takapihan pensasaitakin kellertää jo, kai se syksy on otettava vastaan, vaikka pitkin hampain.

//K

Messuräpsyjä

Asuntomessuista lienee postattu muissa blogeissa jo kaikki oleellinen. Minäkin kävin paikan päällä kauhistelemassa unelmakämppien korkeita hintoja, tonttien pientä kokoa ja varmaankin aikataulun tiukkuudesta johtuvaa rakentamisjäljen pientä viimeistelemättömyyttä. Ihastelin neliöiden runsautta ja sisustusten kivoja yksityiskohtia. Sain yliannostuksen harmaata. Villa Hessen pohjapiirrosta tutkimme tarkkaan vielä kotonakin.

Tässä muutama satunnaisotos Tampereelta.

Mistä noita kelloja saa, tietääkö joku? Alla valokatteen mallia ja liuskekiven ajatonta kauneutta tamperelaiselta takapihalta.

//T

Sisäihmisen sunnuntai

Ensimmäisenä aurinkoisena päivänä miesmuistiin pysyttelin visusti neljän seinän sisällä, keitin raparperichutneyta, leivoin perheen kanssa pitsaa, pesin pyykkiä, suunnittelin lomareissua ja lopulta uskaltauduin parvekkeelle kastelemaan kukat. Lämpötila kipusi ilta-auringossa 29 asteeseen.

Raparperichutneyn ohje löytyy mm. täältä. Kuvan pitsan täytteinä käytettiin mozzarellaa, kirsikkatomaatteja, chiliä ja basilikaa. Isi tarvitsi tomaattikastikkeen tuunaukseen sauvasekoitinta, mikä oli huippujuttu ja hyvä syy juosta hakemaan Peltorit korville.

Parveke auringossa

Eipä ole maailma minussa kummoista hortonomia menettänyt. Maksaruohot ja laventelin olen onnistunut pitämään hengissä, huovinkukat nuupahtivat päivässä. On se kun pitää yhtenään olla kastelemassa. Jää nähtäväksi, saanko kukkaset virkistymään seuraavaa kuvaussessiota varten. 

Saviruukut, toisin kuin kukat, ovat parhaimmillaan kulahtaneina. 

parvekekalusteet: Ikea, kasvit: Plantagen, ruukut: marketit, räsymatto: Eurokangas

//T

Päiväkahvit parvekkeella

Parvekkeelta blogiin pääsevät toistaiseksi vain räsymatto ja maisema, sillä pikku partsimme muodonmuutos rytöpesästä viehättäväksi kesähuoneeksi on alkutekijöissään. Kahvit taiteiltiin mukeihin olohuoneen puolella mattamustasta Steltonista, jonka avut termoskannuna ovat selvästi enemmän esteettisiä kuin toiminnallisia. Kaatopuuhissa tuikitarpeellisen talouspaperirullan rajasin pois kuvasta.  

//T

Ihanaa kun tulit, kesä!

Nyt riittää polvenkorkuiselle paljon ihmeteltävää. Kotimme nurkalla on iso kallio-alue, jossa voi nähdä jos jonkinlaista eläintä ja öttiäistä. Nurkan takaa löytyy myös maatila, jonka eläimille tulee tämän talon tytöt kesän aikana varmasti hyvinkin tutuiksi. Takapihan kirsikkapuu kukkii ja aurinko paistaa. Kertokaa toki, jos tiedätte jotain ihanampaa!

Hei leppis!

Karitsa Viivi on äitinsä hylkäämä. Onneksi kavereina on muita eläimiä.

//K