7.12.

Metsätonttujen talossa laitetaan myös joulua. Kerppu leipoo minkä kerkiää ja pikkusisaret syövät hyvällä ruokahalulla. Sanotaan, että tontut syövät lähinnä siemeniä, sieniä ja marjoja, mutta kyllä se vain kunnon pulla mertsätontullekin maistuu. Varsinkin, kun pullaa koristaa tähti.

4.12.

Kirjatalon asukkaasta tuli jo kyselyä. Tässä on Vilppu, kirpparitonttu, eri kiva ja iloinen kaveri, joka saa vahtia kirjatalon rauhaa ainakin joulun yli. 

Vilppu on ilmeisesti amerikkalainen, 60-luvulta peräisin oleva "Knee Hugging Elf".

Peikottaa

Tässäpä teille vähän peikkoja. Nukkisystävä heitti pään roskikseen ja minä tein siitä Pääkön. Tilasin toisenkin roskapään ja tein toisen peikon - Hilpan. Kai näillekin on joku tönö väkerrettävä, kun on talvikin tulossa.

Huomenna menen Suureen Snadiin kummitytön kanssa ja nautin niin mahdottomasti olostani. Ja josko minä vaikka pipon Hilpalle sieltä löytäisin. Ja lavuaarin pikkaraisille. Ja tuolit tontuille. Jajaja...

Eikun

Joskus käy niin, että kun inspiraatio yllättää niin valmista pitää saada heti ja ajatus ei ehdi mukaan tai sitten se oikea materiaali ei osu samantien kohdalle. Näin kävi metsätonttujen talon kanssa. Rakensin sen ensin pahvilaatikkoon, mutta jotenkin projekti ei edistynyt ja loota oli lopulta pölyn peitossa ja tavarat hujan hajan.

Viime viikolla ostin ystävältä Koffin puisen laatikon, joka ei ole elämän kolhuilta säästynyt ja sehän nyt on aivan mahdottoman oikea talo pienille tonttusisaruksille. Poistin laatikosta vanhat liimaukset ja pesin sen Tolulla mökin tuoksuiseksi.

Samalla myös ajatus asumuksen tyylisuunnasta muuttui radikaalisti. Ajattelin alkuun, että tontut ovat keräilleet ihmisten rojua ja rakentaneet siitä itselleen tarpeellista esineistöä, mutta kyllä he nyt aivan kokoisensa ja oikeat kalusteet saavat. Tämä projekti on nyt sekoitus 1:12 ja 1:16 mittakaavaa. Tyylisuuntana iloisen värinen puutarhamökki. Ei yhtään liikaa neliötä eikä turhaa rompetta. Tuota, heh.

Lueskelin viikonloppuna jotain aikakauslehteä, josta löysin mallin puiseen sivustavedettävään penkkiin. Sen toteutin kirjankansipahvista liimaamalla ja maalaamalla akryylivärein. Eilen sunnuntaina teimme tyttärieni ja nukkiskerhokavereiden kanssa retken Forssan lelumarkkinoille ja sieltä löytyi vallan ihania kankaita ja käsitöitä tonttujen mökkiin ja vähän muuallekin. Anna, Tiina, Aila, Christian, Kirsi ja Emma sekä moni muu, jonka nimi ei valitettavasti mieleen jäänyt, kiitokseni teille ihanuuksista. Ja taas kerran jäi moni pieni juttu mielen päälle seuraavia messuja odottamaan.

Tontut saivat lemmikeikseen kaksi pörröistä marsua. Tomppa hoitaa niitä, minkä kerkiää.

Tähän saakka on saatu pieni keittiönurkkaus alulle, hyllyn rakensin jo siihen vanhaan taloon, mutta nyt se sai maalia pintaansa. Työtason päälle ajattelin tehdä irtolieden, mutta tontut taitavat kyllä olla niin raakaravinnon ystäviä, ettei sitä tarvita. Tokko tuossa mökissä sähköjäkään on.

Nyt on vasta yksi tuoli hommattuna. Haastan itseni kolmen tuolin sekä ruokapöydän rakennusurakkaan. Tai sitten ostan ne Christian Lundkvistilta seuraavilta messuilta.

Kerrossänky pienimmille tontuille pitäisi rakentaa tuohon vasemmalle seinälle. Kerppu nukkuu penkillä.

Kyllä nuo näyttävät kotiutuneen vielä vähän keskeneräiseen mökkiinsä.

Loppuun vielä jokunen kuva meidän tyttöjen messuostoksista.

Peppi on tullut kotiin!

Tervetuloa, Peppi Vappu Josefiina Katajanmarja Pitkätossu! Täällä on kaikki valmiina sinua varten.

Pikkusisko jäi vilkuttamaan, kun Peppi Vappu lähti. Nyt ollaan jo perillä uudessa kodissa.

No, mitäs täällä on tapahtunut? Siivotaan hetken päästä. Ihan kohta.

Kädet pitää pestä ensimmäisenä, kun tullaan kotiin.

Jotain voisi kyllä syödäkin.

Paistan vähän lisää lättyjä. 

Ihan pistää tanssijalka vispaamaan, on täällä niin ihanaa!

Peppi osaa soittaa kitaraa, ihan oikeasti. "Sula hopsula hopsula..."

Hihhiiihhh!

"Mä hetken tässä huilaan."

Maailman rohkein tyttö uskaltaa olla ihan lähellä hiirtä. "Ota pannaria, hiiri Pullero."

"Oisko täällä mitään hyvää?"

"Mä syön nyt näitä. Nähdään taas!"

Kiitos Elina <3 Peppi on mainio, suloinen ja iloinen, juuri toivotunlainen.

Niin, Pepin röttelöhän syntyi alussa lasten leikkitaloksi muovisine kalusteineen. Olen kuitenkin tykästynyt tähän värikkääseen projektiin niin kovasti, että halusin taloon muovisen Pepin sijaan ihan "oikean" tytön. Onneksi on taitavia kavereita! Pepin villatakki ja sukat ovat Raijan käsialaa.

Kipinä ja Tomppa

Taisin kertoakin teille, että suuren rottahyökkäyksen jäljiltä olivat Köllin ja Kerpun sisarukset vielä hukassa, mutta ennen pääsiäistä kävi onnellisesti.

Eräänä aamupäivänä ihmisten laukatessa munaostoksilla kuului keittiöstä rapinaa. Kölli ja Kerppu riensivät katsomaan ja siellä he olivat - sisko Kipinä ja pikkuveli Tomppa Taapero. (Nimet ovat tyttärieni keksintöjä)
Keittiön hyllyllä pikkuiset etsivät evästä aivan tietämättöminä siitä, että rakkaat tonttusisaret asustivat lähistöllä.

Kipinä oli jättää pehmopupunsa luikkiessaan tölkkien taakse piiloon, mutta onneksi Tomppa huolehtii.

Samassa Kerppu olikin jo kahmaissut pikkuisen pikkuveljen syliinsä ja nopsasti Köllikin köpötti paikalle ja tontuista tuli vain suuri, kikattava ja ilosta nyyhkivä tonttukasa. Suukkoja ei säästelty.

Onnea on, oma tonttuperhe!

Pääsiäinen meni Kipinän ja Tompan nukkuessa pois suurta reissuväsymystä ja Kölli ja Kerppu taisivat vain katsoa toisten unta ja mutustella tulppaanien terälehtiä.

Punatukkainen Kipinä on tonttuperheen toiseksi vanhin ja joutuu silloin tällöin kiipeliin ollessaan hyvin utelias ja perso ihmisten hassuille esineille. Kipinä on myös kipakka suustaan ja erittäin taitava kiipeilemään.

Tomppa Taapero on nimensä mukaan taapero, joka on kilttiäkin kiltimpi pikkuinen, melko hiljainen ja kova poika nukkumaan. Palloleikeistä Tomppa pitää - ja etanoista, hiljaisia kun ovat nekin. 

Nämäkin kaksi tonttua ovat Elinan käsialaa. Kiitoskiitoskiitoskiitos!

Toukanpoika Poukka

No niin, nyt on Köllikin jo joutunut vauvanhoitohommiin!

Kerppu oli taas kaivanut jostain lahokannosta tuollaisen rääpäleen. Joku kotelo tai toukka se taitaa olla, hiukan myrkyllinenkin kai, koska punaiset karvat sojottavat uhkaavasti hupun alta.

Mitähän vielä?!

Lisää kuvateksti

On se Köllikin tarkkana ollut retkillään, koska kotiin oli kannettu tuollainen mummukukkaro. Siellähän voisi vaikka nukkua - joku pieni.

Torsti-Timotei

En voi ajatella enää mitään muuta kuin metsätonttujani.
Eilisen päivän aikana syntyi Torsti-Timotei, pikkuinen tonttuvauvan pötkylä, jonka Kerppu ja Kölli löysivät männynkolosta punaisena huutamasta. Ajattelin sen ensin isompien tonttujen pikkuveljeksi, mutta koska tekijä olen minä eikä Elina niin eihän se biologinen sisarus voi olla. Kerppu rakastaa kaikenlaisia pikkuista kovasti ja pitää kyllä huolen löytölapsesta. Oletkos miettinyt, missä Köllin ja Kerpun vanhemmat ovat? Minä olen...
Epäilen rottaa tai kyytä tai näätää, jotain, joka ei ole ymmärtänyt tonttujen kieltä.

Torsti-Timoteilla on punaiset ketunkarvahiukset (ah, kerrankin jotain hyötyä miehen perhonsidontaharrastuksesta) ja suttuinen nenän alusta. Ei se ole ihan sellainen, ihan niin söpö kuin ajattelin, mutta kelpaa se ja itsetehtynä tuntuu rakkaalta.

Tontturakkautta - ensi silmäyksellä!

Meillä oli aivan tavallinen kerhoilta.

Eikun, meillä oli epätavallinen keskiviikon kerho, sillä perheeni oli lomareissulla ja kutsuin kerhokaverit meille kotiin kylmän kellarin sijaan. Aiheena oli matkalaukut ja niitä väkersinkin, mutta en nyt joutanut niistä kuvia ottamaan, sillä minulla on tärkeämpääkin kerrottavaa.

Elina on saanut tonttutaudin ja toi vastavalmistuneet tonttunsa sekä ompelukoneen mukanaan tarkoituksena ommella tontuille vaatetta. Siinä tonttukasassa oli yksi pömppövatsainen, pörröpäinen poika, jota en voinut enää laskea pöydälle, kun sen kerran syliini otin. Kölli on nyt minun. Ilta jatkui askartelun merkeissä ja Kölli sai toiveeni mukaiset vaatteet: puseron Miran paidanhihasta, makkaralla olevat housut polvipaikkoineen ja henkselit sekä sammalmyssyn. Kölli on vakava, mutta kiltti tonttupoika.

Muiden lähdettyä nukkumaan jatkoimme Elinan kanssa kerhoilua yli puolenyön ja kuinkas ollakaan! Katselimme vielä tonttuja ennen laukkuun pakkaamista ja tuo tyttönen sai jäädä meille myös. Sillä murulla on lovi leuassa ja suu mutrulla, ei sellaista ilmettä voi vastustaa.

Ennen nukahtamista mietin tyttötontulle nimeä ja tulevaa asumusta. Aamulla oli ajatus kirkas! Köllin siskosta tuli Kerppu ja jostain on nyt etsittävä risa minikasvihuone sisaruksille. Vihreää tulee olemaan ja etanoita, leppäkerttuja sekä toukanpoikia, joita tontut saavat kasvattaa.

Pirren teehetki ja laskiaispullat

Minusta pullien leipominen Fimosta on hankalaa. Niistä tulee aina jotenkin lelun näköisiä.
Tällä kertaa vaivasin taikinaa kauan ja sekoittelin valkoiseen massaan hiukan keltaista ja ruskeaa. No, taikinasta tuli nytkin hiukan liian tummaa. Pyörittelin kuitenkin pullat, sivelin pintaan ruskeaa pastelliväriä ja paistoin uunissa.

Paistamisen jälkeen puolitin pullat ja täytin Ailan lainaamalla siloitteella. Annoin kuivua seuraavaan päivään, lakkasin ja ripottelin pintaan suolaa sokeriksi.

Kyllä nämä minulle kelpaavat - ja Pirrelle. Pirrellä on uusi pöytäliinakin keittiössä, Anna lähetti sen joulukalenteripaketissa. Villatakki on Raijan käsialaa ja ihanan pörröinen ja pehmeä.

Pullia tuli sen verran iso annos, että niistä riitti jokaiseen taloon. Tässä siis sydänkäpysten ystävänpäiväkuva samaan syssyyn. Lavasteena on käytetty Pennosten olohuonetta. Nuo nuket ovat suloiset, mutten halua sijoittaa niitä mihinkään taloon pysyvästi, vaan saavat vaeltaa sinne, missä tilanne sitä vaatii.

Alman uusi mekko

Tässä on Alma. Häneltä puuttuu nenästä pätkä ja sormista sekä varpaista palan matkaa, mutta Almalla on uusi mekko. Alma taitaa olla Pennosen tyttöjä tai sitten ei. Kuka tietää. Mekko on taitavan käsityöläisen virkkaama, Huuto.net-löytö.

Syyslomaviikko mennä tupsahti. Kerhossa tuunailin vähän tiskipöytää ja rakensin Pepille eteiseen penkin, mutta niistä en kuvaa ehtinyt nappaamaan.

Onneksi loma loppuu ja ensi viikolla saa ottaa rennommin, ehkä askarrellakin jotain.

Äiti on tullut kotiin!

Voi tätä ilon päivää!

Papanaisen Pirre-äiti on palannut kotiin reissuiltaan. Tarina ei kerro, missä äippä on seikkaillut, mutta jälleennäkeminen on onnellinen!

 

Kuvassa vasemmalta Liisukka, Efraim (Eeti perheen kesken), Saaruli, Martti Jr. eli Masa ja Pirre Papanainen sekä perheen koira Pimpo ja kissat Paksu, Pulla ja Valko Poskinen.

 

Iskä Papanaisesta ei ole näköhavaintoa. Saa lähettää kotiin, jos löytyy!

Pärttyli ja Vilpurtti

Jatkoa edelliseen postaukseen...


Pärttylin kukkaset ovat kesän aikana kasvaneet ja uuttakin on istutettu. Pärttyli on myös saanut unikaverin, kastelukannun ja VIERAAN.

 

Vilpurtti on saapunut etelästä pisamaposkisena ja urheilullisena ja päättänyt muuttaa Pärttylin lähelle. Asunto on vielä etsinnässä.

Nuket saattavat olla Pee Wee -nukkeja 60-luvulta, mutta kerro toki, jos Sinulla on näistä jotain tietoa.