19.12.

Voi, voi ja anteeksi, sillä 19. luukku tulee myöhässä. Meillä oli vieraita ja tauti ja hoppu. Eilen oli myös joulujuhlapäivä ja pikkutytöilläkin on uudet mekot yllään. Marke on nämä kalenteripakettiini taituroinut. Kiitos!

15.12.

Iloisen talon sinimekkoiset tytöt Kielo, Orvokki ja Vuokko ihastelevat kummityttöni kesällä muovailemaa ja maalaamaa Taalainmaan hevosta. Hevonen on tehty Fimo-massasta. Kiitos Annaseni!

Mitäs muita kukkanimiä sitä olikaan? Lilja, Ruusu, Vanamo, Iiris... 

Tuolla on muutama Ari-nukke vielä ilman mekkoa ja nimeä.

5.12.

Kahvila Papanainen toivottaa kiireiset joulukaupoilla juoksentelijat tervetulleiksi kuumalle kaakaolle tai kahville. Sohvalla voi ottaa vaikka puolen minuutin tirsat - salaa. 

Papanaisen muori ja vaari

Lundby Papanainen vaati vaatimalla saada muorin ja vaarin, koska perheen vanhemmat ovat niin laiskoja ja vastuuttomia. Pirre vain kauhistelee sotkun määrää, muttei tee mitään asian hyväksi - paitsi komentelee lapsia. Vieläkin nimetön isä vain selaa autotalli.comia ja näkee päiväunia Norjan kalavesistä.

Muoria ja vaaria varten tarvittiin taloon vielä yksi lisäkerros ja sehän löytyikin kaverin vinkistä tuosta ihan läheltä. Kuviin on hiukan kalusteita jo aseteltu, mutta hei, kenen mummolassa on sydäntapetit? Tai pastelliruutuinen seinä? Kyllä menee seinät remonttiin, beigeä ruusua sen olla pitää.

Itse viehättävät isovanhemmat löytyivät niin ikään, ruskeat hiukset maalattiin harmaalla akryylimaalilla ja Vieno ja Eino syntyivät. Harmittaa, kun en ottanut heistä "ennen" -kuvaa. Ari-miehestä on kyllä hiukan haastavaa saada vaaria, koska posket ovat niin lapsenpyöreät ja muutenkin tuo olemus kovin poikamainen. Eino onkin nuorekas papparainen ja rakastaa kosketinsoittimien soittamista. Vieno harrastaa capoeiraa ja pitää ruusuista.

Kuvia on otettu hiukan eri aikoina, sen vuoksi keittiössä on erilaiset matot.

Virvon varvon ihan pienesti!

Henkireiän serkukset lähtivät palmusunnuntaina virpomaan. Vain Kassinen jäi kotiin - muka munia maalaamaan ja Tex Willereitä lukemaan. Mulkosilmä-Malinkin oppi viimeisten talojen kohdalla virpomislorun, vaikka kotoa lähtiessä jännitti aika paljon.

Suloista pääsiäistä!

Vapriikin messuilla

... oli tänä vuonna paljon enemmän tuttavia ja hiukan vähemmän ostettavaa. En tarkoita tällä nyt sitten laisinkaan sitä, että ostettavaa olisi todella ollut vähän vaan nukkekoteihini on kertynyt vuoden aikana paljon, paljon kaikenlaista ja myös taidot omaan tekemiseen ovat kasvaneet. Kukkaron ollessa pohjaton olisin kyllä löytänyt valtavasti ihanuuksia. Ja kuten aina, näen jotain houkuttelevaa, ajatukseni harhautuvat muualle ja unohdan sen houkutuksen. Tällä kertaa pitelin kädessäni kauniita raitamattoja ja unohdin ne sitten sinne. Tälläkään kertaa en muista mattojen tekijää.

Suurin ilo tuli tuosta puisesta Lundby-pöydästä, jota olen etsinyt pitkään tuolieni seuraksi. Nyt se löytyi! Mäkisen Minna myi appelsiinipusseja ja nukkiskaverini Elina oli ehtinyt ensimmäisten joukossa pöytään, jossa myytiin vanhoja Ari-nukkeja. Ihana hän osti Mulkosilmä-Malinin minulle. Malin pääsee oppilaaksi kouluun, jota olen hetken jo väsännyt viinipullolaatikkoon.

Jean-lipaston ostin Pepin taloon muiden muovikalusteiden jatkoksi ja pieni tuoli saa paikan Papanaisen kahvilasta, johon on tarkoitus kyllä kerätä Lundbyn puisia eriparituoleja pikkuhiljaa. Hatut olivat suloisia, niin suloisia ja euron kappaleelta!

Parasta messuissa oli seura! Aikamoisia löytöjä teki kyllä seuralaisenikin, myönnän olevani hiukan kade siitä Lundbyn kukkapöydästä!

Tässäpä ostokseni:

Nenäpäivää!

Minä olen tainnut hurahtaa! Ari-nukkeja on ilmestynyt vuoden aikana tällainen porukka.

Nenätön Alma ystävineen on laittanut nenän päähänsä ja haastaa kaikki johonkin joskus hurahtaneet ihmiset laittamaan pennosen Nenäpäivä-keräystilille, joka löytyy TÄÄLTÄ. Summa voi olla ihan pienen pieni, kuten nukkekotiharrastuksessa on tapana tai sitten ihan suuren suuri, sekin on sallittua.

Alma ystävineen kiittää!

Halloween!

Alma ja Kassinen ovat veistäneet kurpitsalyhdyn ja syksyn sato on nostettu pöydälle. Kummituksia ei toivottavasti näy, sillä lapset ovat hiukan ujoja, vaikka Kassinen retevää esittääkin ja paukuttelee henkseleitään.

Keskiviikon kerho oli varsin kurpitsainen.