Wanhan ajan lelumarkkinoiden tuomisia

Jo perinteeksi muodostunut Forssan retki oli taas lämmintunnelmainen ja ostettavaa löytyi. Hiukan samaa kaavaa tuntuvat ostokseni toistavan eli kankaita ja täkki Annan pöydästä, keramiikkaa Kristiinalta, Christian Lundkvistin tuoli Ruutin keittiöön, Lundbyn rokokoo-sarjan jakkara sekä matto Pirjo Salmulta. Kastelukannu on muovinen ja varsin retro, sen myyjää en valitettavasti muista.

Joka vuosi joku ostamatta jättäminen jää kaivelemaan ja niin tänäänkin, sillä Susanna Tunturi-Anttilan pöydässä oli suloisia apilaruukkuja, jotka näin ja sitten unohdin ja vuodatin messukassan tyhjäksi. Sen sijaan toissa vuonna messuilla ja tänä keväänä Verkarannan nukkekotinäyttelyssä ihastelin Teijan virkkaamia pehmoeläimiä ja nyt sain tilaisuuden ostaa norsun omakseni.

Pieni LPS Blythe -nukke on ensiapua tyttäreni Pullip-kuumeeseen, saa nähdä onko siitä apua.

Kiitos messujen järjestäjille ja retkiseurueelle!

Huovutettu kauris

Ruutin kaveriksi syntyi huovuttamalla kauris. Vähän paksujalkainen, mutta satuolento sekin.

Nyt haluaisin huovuttaa Pepille hevosen ja Forssan nukkekotimarkkinoillekin hinkuu mieli.

Kesäpuuhastus

Tyhjillään olevaan Tigerin minikasvihuoneeseen väsäsimme kolmivuotiaan poikani kanssa pienen kesäkamarin Vilpurtille ja Pärttylille. Muistathan nämä hauskat kaverit? Pärttylillä oli koti pikkuisessa lyhdyssä, mutta ei siellä molemmille tilaa ole.

Toisen sängyn kyhäsin yksinkertaisesti kirjankansipahvista ja liimailin kasaan päiväpeiton. Pöytäryhmä on hankittu aikaisemmin Nukkiskirppikseltä.

Vaikeamman kautta

Näinkö?

Ensin tehdään vaatekaappi.
Sen jälkeen kaappi liimataan kiinni seinään, peräseinään.
Sitten EI oteta kaapista syvyysmittoja.
Seuraavaksi askarrellaan liinavaaterullia ja -pinoja.
Ja sitten asetellaan rullat ja pinot kaappiin.
Tässä vaiheessa huomataan, että rullat ja pinot ovat liian pitkiä ja leikataan niistä kaikista pätkä pois.

Hassua on välillä tämä miniatyyrimeininki.

Paljon helpompaa on tilata ja ostaa täydellisesti makuuhuoneeseen istuvat tyynyt Teijalta ja Kirsiltä. Kiitos kaunis!

Kesä on tullut Ruutin keittiöön

Myös tiskipöytä on tullut keittiöön. Ostin sen Minikirppikseltä. Pöytä on metallinen ja alunperin liian matala Ruutille, mutta liimasin jaloiksi, hmm "panokset". Mieheni nauraisi, kun en tiedä, mitä nuo ovat. Varsin sopivat tiskipöydän jaloiksi kuitenkin. Ikkunapuut puuttuvat vielä ja paljon muutakin. Pidän keittiön raikkaista väreistä. Astiat ovat suurimmaksi osakseen Kristiinan, Katin ja Jennyn käsityötä. Ruosteisen kannun on Mira askarrellut.

Blogi-hiiri

Sunnuntaita!

Tuolla fb:in kansainvälisesssä Lundby-ryhmässä on aina silloin tällöin vieraillut ihastuttava ruotsalaishiiri Anna-Gull, joka on kaikista tapaamistani hiiristä suloisin ja hauskin. (Muut ovatkin yleensä olleet aivan hirveitä!)

Nyt sattumalta löysin Anna-Gullin tekijän blogin Pinterestin kautta ja tahdon vinkata teillekin siitä. Täältä löytyy  Fröken Elsas virkblogg. Menehän lueskelemaan, jos sulla on aikaa niinkuin mulla.

Odotan kesälomaa, jolloin on aikaa myös nukkisteluun vähän paremmin.

Iloista vappua!

Minäkin kokeilin tehdä Maria Malmströmin vinkistä ilmapalloja Silk Clay -massasta. Aikas ihanan tuntuista massaa ja ihan ilmapallon pinta tuli näihin.

Paperikaupoilla

Käykö teille koskaan näin, ensimmäinen seinään liimattu tapetti on ihana, muttei ehkä ihan tarpeeksi ihana? Kohta vastaan tulee se täydellinen paperi, jonka tieltä ensin kiinnitetty tapetti revitään kynsin hampain irti. Käykö teille koskaan niin, että työ muuttuu tekemisen myötä vai säilyykö ensimmäinen malli ja pitääkö alkuperäinen suunnitelma? Onneksi en rakenna 1:1 taloa!

Ruutin alakerran tapetti oli olohuonemainen keittiöön ja riiteli vähän lipaston kanssa. Viikonloppuna käväisin Helsingissä, Papershopissa ja siellä italialaisten papereiden telineessä oli se juuri oikea, oranssikukkainen paperi, johon lipaston oranssi vedinkin nyt sopii täydellisesti. Papershop on viehättävä liike muutenkin esimerkiksi muistikirjojen, korttien, teippien ja kalentereiden kaipuuseen, mutta italialaiset, hyvälaatuiset yleispaperit ovat intohimoni.  Ostin tällä kertaa vain yhden arkin, sillä valikoima ehtii vaihtua aina käyntieni välissä ja ensi kerralla siellä on varmasti taas jotain suloista tarjolla.

Näin ollen Ruutin talosta ei tullutkaan ihan niin väritön ja vaalea kuin alun perin kuvittelin. Mihin sitä värimieltymystensä kanssa oikein muuttuisikaan.

Olen aloittanut rakentamaan kattokamaria, johon Ruut saa kylpyhuoneensa. Parvekkeen aitaa mietiskelen, samoin niitä ikkunan pokia. Illalla taas kerhoillaan, ehkä sieltä löytyy vastauksia.

Tervetuloa uusille lukijoilleni! Teitä on kuulkaas jo aika paljon! Olen otettu.

Ruutin talo

Kovin tuskallista on miettiä ja suunnitella eikä sitä sillä tavalla mitään valmista synnykään, kun Napittajan askarteluista on kyse. On vain parasta ottaa pahvilaatikko ja kasa Bilteman sytyketikkuja,  mennä kerhoon, huokailla pariin kertaan syvästi ja ruveta sitten leikkaamaan ja liimaamaan. Eri Keeper on parjattu liima, mutta kyllä se tässä hommassa toimii. 

Kerhossa sain homman alkuun, kopiopaperilaatikosta alkoi näkymään talon hahmo. Ikkunoita on talossa monta, sillä valo täytyy saada sisään, mutta sitäpä tuskailen varmasti vielä monta kertaa, sillä en yhtään tiedä, miten tehdä ikkunoihin ristikot ja ikkunapuut. Kuvassa on jo viikonlopunkin aherrus näkyvissä ja kaappikin liimattuna seinään. 

Viikonloppuna olen jatkanut lattia- ja tapettihommilla. Oksasakset toimivatkin varsin hyvin tikkujen katkaisussa. Alakerran lattia saa jäädä luonnonväriseksi. Yläkerrassa tarvitaan vielä hiekkapaperin hipaisua, että pinnasta tulee kulunut. Lattialistat on myös maalattava valkoiseksi. Seiniin valitsin yllätys, yllätys hyvin rauhallisia ja vaaleita tapetteja, sillä kalusteissa on väriä. Yläkerran lehväkuvioinen tapetti on hyvin vanha. Se on löytynyt ystäväni edesmenneen isän talosta ja olen saanut pienen rullan jo silloin, kun nukkekoti oli vasta pilke silmäkulmassani. Alakerran keltasävyinen tapetti on kierrätyskeskuksesta.

Katolle on tulossa vielä pikkukamari kylpyammeineen sekä kattoterassi. Sopiva laatikko saisi siis löytyä pian. Portaita ei talossa ole ihan siitä syystä, että minua ei huvita niitä tehdä, kauhean hankalaa ja tilaa vievää sellainen.

Ja sitten vähän mallailua. :) 

Ruutin sänky eli seitsemäs kerta toden sanoo

Se olikin sitten pitkällinen projekti se.

Aloitin sänkyä monta kertaa eri aineksista ja aina olin tyytymätön muotoon tai väriin. Palasin sitten lopulta siihen minulle tutuimpaan eli kirjankansipahviin. Jalat tein syömäpuikoista ja kuviot viuhkasta.

Aioin maalata sängyn, mutta kirjan kannessa oli niin kaunis sävy, että saa jäädä tällaiseksi. Ja koska meinasin valmiin työn maalata, merkkasin liimauspisteet kätevästi kuulakärkikynällä ja nythän ne jäljet ovat näkyvissä.

Löysin Nukkekotikirppikseltä Petran tekemän ja aivan täydellisesti sänkyyn sopivan patjan. Täkki on Annan valmistama.

Iloista pääsiäistä!

Tykkään pääsiäisestä. Se on värikäs, pirteä, suloinen ja lapsenomainen. Kaikki ilahtuvat pienistä suklaamunista ja keltaisista kukista. 

Haukkaan ison haukun rahkapullastani ja toivotan sinulle hyvää pääsiäistä! Ihanaa, kun jaksat käydä täällä pienessä maailmassani, josta saan niin suuren ilon elämääni.

Jakkara tai kaksi

Lueskelin tässä yhtenä päivänä sisustuslehteä, jossa oli kauniilla kankaalla verhoiltu, leveä jakkara ja siinä valkoiset jalat. Sehän piti sitten eilen kerhossa toteuttaa minikoossa. Tein jakkaroita sitten heti neljä kappaletta eikä vieläkään tunnu, että olisi tarpeeksi. Jakkaran istuinosan leikkasin kirjankannesta, pehmusteen liimasin vanulapusta ja jalat varrastikuista.
Kyllähän näihin taas hupeni suuri määrä retrotilkkujani. ;)

Peppi tahtoi pölyistä pyyhittyyn ja raikastuneeseen kotiinsa heti pari jakkaraa. Suloinen virkattu ankka on Mirelin käsialaa.

Ihan pieni moi

Sylvanian-oravat Terho ja Taimi tulivat vain kertomaan, että talviunilta havahtunut Napittaja tulee bloggaamaan lähipäivinä vähän kaikenlaista. Valon määrä on lisääntynyt vallan mahdottomasti ja nyt on taas mukavampi ottaa kuvia. 

Hyvää viikonloppua! Mitäs pikkuruista sinä aiot viikonloppuna näpertää?

Ruut

Mietin ja haaveilin kauan ja sitten syntymäpäivälahjaksi itselleni tilasin Vallinevan Saaralta nuken. Saara ymmärsi muutamasta sanasta, millainen tytön tulisi olla; haaveileva sekä lukemisesta ja appelsiineista pitävä ja ehdottomasti punatukkainen.

Tässä on Ruut, tyttö, joka ei koskaan kasvanut suureksi ja on oikein onnellinen siitä. Ruutilla on aikaa siihen, mistä kaikki muut vain haaveilevat eli lukemiseen, istuskeluun, pienten, kauniiden esineiden keräilyyn, niityllä kävelemiseen, meren katseluun, maalaamiseen, hassujen ajatusten kirjoitteluun, päiväunien nukkumiseen ja siihen haaveiluun, tottahan toki myös.

Ajattelin Ruutin ensin tekemääni kirjataloon, mutta se on aivan liian pimeä ja pieni huone näin suloiselle tytölle. Nyt olen kuvannut Ruutin puisessa, tapetoidussa karamellilaatikossa. Aika näyttää, mikä Ruutin tuleva koti on. Tyyliltään talosta tai huoneesta tulee kuitenkin vähän erilaista, mitä yleensä olette tässä blogissa tottuneet näkemään. Ruut pitää pehmeistä väreistä ja vanhoista, kulahtaneistakin esineistä ja huonekaluista.

Ruutilla on hameensa alla herttaiset kukkapöksyt ja raidalliset säärystimet

Kaunis kiitos Saara! Nojatuoli on myös Saaran tekemä. Kaapin tein kerhossa vanhoista kirjankansista ja viuhkan palasesta ja lopuksi maalasin pistaasinvihreäksi. Kannu on Katin keramiikkaa ja taulut Hannan sudista.