kilometrin verran muistoja kuvina

Kotiuduin eilen mielettömän rikastuttavalta matkalta Itävallan alpeilta. Matka oli 100% nautinto vaikka periaatteessa työasioissa reissasin. Enjon pääkonttori sijaitsee Itävallan Voralbergetillä ja pääsin siis heidän järjestetylle Enjo tourille. Vietin neljä päivää muiden jälleenmyyjien kanssa ympäri maailmaa, Kanada, Australia, Itä- sekä länsi Itävalta, Ruotsi, Englanti, Scotlanti sekä minä Suomesta. 

Enjon perustaja Johannes Engl ja hänen poikansa Jonathan toimistolla

 Ohjelma oli täydellinen ja saimme kokea todella paljon, kaiken kruunasi ne ihanat ihmiset joiden kanssa jaoin kokemukseni. Sain kokeilla myös jousi ammuntaa joka oli todella kivaa vaikkakin vaikeaa.

Maisemat olivat satumaiset joka puolella. Vuoria oli joka ilmansuunnassa ja talot sellaisia joita alpeille kuvittelisikin. Kierreltiin paljon aluetta kävellen ja jokainen piha oli niin tip top että nauroimmekin että Enjon työntekijät ovat vaatineet kaikkia siistimään puskansa ja istuttamaan lisää kukkia pihoihinsa tuloamme varten. Oikeasti se vaan taitaa olla kunnia juttu heille. 

Ruoka maistui ja meitä ruokki Seidl joka myös kulkee Itävallan olympiaurheilijoiden mukana kokkaamassa kisoissa. Kuvassa näkyvä keitto oli villikukka keittoa ja aivan törkeen hyvää ja pehmeää. 

Sanat ei riitä kuvailemaan reissun tunteita ja tapahtumia. Siksi kilometrin verran kuvia.

 Alla olemme 1000m yli merenpinnan jossa söimme ja tanssimme vuoren reunalla vanhassa ihanassa talossa. 

Tuo piippu soitti paljon kauniimpaa musiikkia alla näkyvien miesten puhallessa kuin silloin kun minä ja Kanadan vahvistus Marie- Joseé yritimme samaa. 

 Yöllä kun kävelimme vuorta alemmas bussille oli pilkko pimeää ja kävelimme soihdut käsissä ja taustalta kuului lehmänkellojen hiljainen ääni. 

 Vapaa ajallamme perjantaina kiivettiin pienellä porukalla hotellin takana olevaa vuorta jossa maisemat oli vailla vertaa. Polvet ja reidet huusi hoosiannaa siinä kävellessä sillä tie oli todella jyrkkä ja pitkä. Maisemat oli kumminkin kaiken vaivan arvoisat. 

 

Illallinen nautittiin Lake Constancea kruisaillessa. Laivamatkan pukukoodi oli merellinen. Kierrettiin järvi ja kävimme saksan ja sveitsin rannikoilla. Illallisen jälkeen tanssimme isolla tanssilattialla ja hiphop opettaja Marie-joseé veti meille hyvät tanssitreenitkin. 

Matkaseurani puhuivat neljää eri englannin murretta sekä ranskaa ja saksaa ilman englannin taitoja. Huonekaverini puhui eteläruotsin murretta ja minä vedin niitä kaikkia parhaani mukaan.

Iltaisin olin niin sekaisin kielissä että unohdin jopa oman äidinkieleni ja puhuin riikinruotsia petikaverilleni. Minä kun rakastan eri kieliä nautin kun sain pistää ylä asteella opitun saksani kokeelle ja harjoitella ranskaa jota en ikinä ole osannut. Silti ystävystyin yli kielimuurien. 

Näillä kokemuksilla elän pitkään!

THANK YOU DANKE MERCI TACK KIITOS

nipe tano

Yläfemma ! * läps

Tunnin kuluttua on syksyn hekstisin viikko pulkassa kun kirjaan itseni ulos töistä. Tai jatkuu se vielä koululla kello 16 saakka mutta pian, ihan pian se on ohi ja me ( mä ) selvittiin siitä vielä tosi hyvin. On mulla vaan niin mahtava tiimi, Team Perhe. Intensiivissen syksynalun jälkeen onkin hienoa saada palkinto matkamuodossa. Keskiviikkona lennän loppuviikoksi Itävaltaan rentoutumaan. Ennen sitä pitäis uusa puhelin joka sammui eilen illalla yllättäen sekä kamera jolla räpsiä kuvia Voralvuorien maisemista.

talvi tulee ja lapset kasvavat

Kävin läpi lasten ulkovaatevarastoa näin kun säät viilenee ja pian talvikin on jo ja totesin että Neppe tarvii uuden takin. Nala on aina saanut periä siskonsa vanhat vaatteet ja aika hyvällä syklillä on mennytkin että kun Nepelle jokin on pieni niin se on Nalalle sopiva. Nathanille säästyy sellaiset joita poikakin hyvin voi käyttää. Alku viikosta olin tyttöjen kanssa katselemassa ja kokeilemassa uutta takkia. Etsittiin karvahupullista parkaa ja saimme todeta että ihan hirveen monia ei ole tarjolla ja hinnoissakin on huomattavat erot. Löysimme Intersportista kaksi hyvää vaihtoehtoa. Toisen valitsin minä ja toisen esikoinen. Jäimme miettimään ja jätimme takit kauppaan. Tänään sattuikin olemaan kaikki -30% joten lähdimme ostamaan takkia. Lopulta päädyttiin siihen  jonka tytär itse valitsi ja visusti halusi. Samalla päivitettiin pojan syyspopot ja vähän muutakin tarpeellista. Nalania hieman suretti kaupassa kun ei hänelle ostettu mitään, mutta sai sukkapaketin mummilta joka sattui kotimatkallaan shoppailureissullemme. Sukkapaketti, ei se lapsen ilo enempää vaadi. Kotona kumminkin iloitsi myös siskonsa vanhaa toppatakkia jonka saa päällensä pakkasilla. On tosi kiva olla isojen lasten vanhempi! Siis mä aina pelkäsin että jään kaipaamaan vauva aikoja tai taapero ikäisiä, noh onhan mulla tuo ihana kaksiveekin vielä, mutta olen joka päivä iloinen siitä että tytöt on isoja ja että ollaan koettu heidän vauva ja taaperovuodet. Heidän kanssa voi keskustella ihan oikeista asioista ja tehdä oikeesti kivoja juttuja. On jännää käydä elokuvissa, vaikka kierrellä kauppoja, käydä kahvilassa, lukea pitempiä kirjoja, kokkailla, käydä pyöräretkellä yms. Tietenkin koululaisen kanssa on vielä paljon vastuutakin mutta sitähän nyt on aiana joissain määrin. Syyslomalle pitääkin keksiä jotain erikoisen kivaa vain meille tytöille.
On ilo huomata etten kaipaa vauva aikoja. Onhan ne edelleen syötävän suloisia ne pienet pallerot mutta niistä on ihana nauttia nyt vieralevana sylinä ja ottaa vain ne kermat päältä. Ellei mulla olisi kolme vauva vuotta takanani huutaisi munasarjani kyllä vauvan perään mutta meidän perhe taitaapi olla koossa.

aargh näitä sumeita kännykuvia










Ps. aina tasaisin väliajoin mä havahdun, katson lapsiani, katson miestäni ja kotiamme. Hitsi, me ollaan aikuisia, me ollaan noiden vanhempia!

yllättyin itsekin

Yllätyin aivan itsekin kun kirurgian kurssi alkoi ja pitkät päivät lensi ohitse sillä aihe oli niin kiinnostava. En osannut arvata että innostuisin anestesia ja kirurgia hommista. Iso tekijä oli ehkä myös tosi inspiroiva opettaja joka todella osasi opettaa ja puhua niin että kiinnostus säilyi alusta loppuun.  Kurssi loppui tänään kuvauksiin jossa tuli todistaa kameran edessä että on ollut kuulolla kurssin ajan. En ole luontanut itseäni näihin hommiin joten todellakin tuntuu makeelta että innostuin näin ja että tunsin itseni aika kotoisaksi steriilissä ympäristössä ja vaatteissa. Edelleen kumminkin pelkään että todellisuudessa pyörryn jos näen sisäelimet ja kuinka niitä pihdeillä käsitellään, tai kun terällä viilletään iho auki... Ja mietin millainen haju mahtaa leikkaussalissa olla? Tulevana kätilönä tiedän että aika varmasti pääsen osallistumaan, ainakin opiskeluaikana, sektioihin ja sen myötä kirurgian puolelle. Anestesiaa näen jo työssäni jonkun verran sillä suht monelle potilaalle annetaan sähköhoitoa eli ECT  ( jättäkää ne vanhat "yksi lensi yli käenpesän" illuusiot roskiin sillä nykyajan sähköhoito on ihan eri kaliiperissä ja eri tarkoitukseen kuin ennenvanhaan). Hoidon ajaksi siis potilas nukutetaan noin kymmeneksi minuutiksi joten sähköhoito on kivutonta potilaalle. Nukutuksen hoitaa tietenkin aina anestesialääkäri jota avustaa sairaanhoitaja. Joka kerta seuraan mielenkiinnolla ja hieman ihaillen sivusta. Se on tarkkaa ja vakavaa hommaa mutta he tekevät sen aina niin luontevasti. 

Yksi toinenkin asia joka minua huolestutti ennen päivän harjoituksia oli mahtuuko hiukseni myssyyn vai jäänkö epäpuhtaaksi. Rastat nutturalla hiukset peittyivät kahdella myssyllä! Yes, yläfemma! 

juuri nyt

Huomaa että syksy on saapunut, vaikkakin lämpimänä ja aurinkoisena, sillä nyt on viimeviikot syöty lähinnä uuniruokia. Erilaisia kiusauksia ja laatikoita on ensinnäkin helppo tehdä ja niistä riittää seuraavallekin päivälle. Meillä kaikki tykkää sen sortin ruoasta ja se on aika kiitollisen hintaistakin. Kesällä tulee syötyä enemmän kevyempiä ruokia ja paljon ruokaisia salaatteja. Talvella taas maistuu erilaiset padat ja myös uuniruoat. Pitkän kesäloman jälkeen jolloin ruokaa on saanut keksiä jatkuvalla syötöllä on myös ihanaa nyt kun koulu ja päiväkoti tarjoaa toisen lämpimistä aterioista. 

Tälle viikolle on ilokseni järjestynyt kaksi vapaapäivää koulusta ja kotitehtävät on ihan hyvällä mallilla. Huomenna alkaa yövuorot joiden loputtua lähden viikon päästä Itävaltaan neljäksi päiväksi. Se on Enjo reissu joka on enemmän pleasure kuin business. Näin kaiken työn keskellä tuo pieni get away tulee hyvään tarpeeseen. Kaksi viimeistä vuotta luin kursseja ja keräsin opintopisteitä joista on iso hyöty nyt kun olen saanut kuitata ensimmäisen vuoden opinnot ja hypätä tokan vuoden luokan mukaan. Tuntuu todella hyvälle kyllä tämä koko opiskelujuttu. Olen täysin rinnoin mukana ja kurssit ovat mielenkiintoisia. Tuntuu että tein niin hyvän valinnan juuri oikeaan aikaan. 

kolme pientä elefanttia marssi näin...

Vietin aamun töissä jonka jälkeen sain viestin että illan meno peruuntui. Päätin sitten toteuttaa esikoisen pitkän haaveen ja vein tämän GW gallerian H&M kauppaan kiertelemään ihan vain kaksin. Jostain syystä likat tykkää hooämmästä vaikkei me liki ikinä siellä asioida. Mielestäni ketju on epäeettinen ja laadultaan heikko. Noh suuntasimme kuitenkin sinne, enhän mä kumminkaan boycottaa heitä. 

Autossa Nepele sanoi että haluaisi lappuhaalarit. Myyjänkin mukaan ne olisi nyt muodissa. Löysimme yhdet hienot alesta mutta ne oli harmittavan isot joten ne jäi kauppaan. Kauan kierrettyämme neiti päätti ostaa aivan törkeen pehmeän paidan joka oli hieno. Maksoi itse lahjakortilla, se oli se pointtikin. Kierrettiin vielä ja etittiin talvi parka takkia hänelle mutta tuloksetta. Vinkkejä mistä löytyisi esim didrickson tai muu vastaava? Prismas ja citaris ei ollu. 

Viivyimme sen verta kauan jotta ostettiin hampparit mukaan matkalta ja ne kerittiin just syömään kun oli aika lähteä telinevoimisteluharjoituksiin. Sillä aikaa kun tytöt jumppasi vaihdoin minä heidän petivaatteet ja siivosin lasten huoneen. Oli oikein pakko ottaa kuva kun elefantteja pyöri silmissä kun pedit oli valmiit. Nathan itse päätti pedata mustat elefantit itselleen. Mä myös tykkään tosi paljon tuosta Muuramen kokonaisuudesta ja hyvä olo valtaa minut kun katselen tuolla nukkuvia lapsiani. Yhdessä sovussa.

Vaipaton korvapotilas

Nyt on menty reilu viikko ilman päivävaippaa pojalla. Asiaa ei olla ressattu vaan odoteltu kunnes poika itse kiinnostuu ja antaa aikaa potalle. Meillä on sekä supistaja että potta käytössä riippuen kummassa vessassa asioi. Päiväkoti on auttanut kuivaksiopettelemisessa myös, heillä kun on selkeät rutiinit koska käydään potalla. Syksyllä kun päiväkoti jälleen alkoi kerroin ettö saavat pitää häntä boksereilla jos vaan jaksavat ja niin he ovat tehneet´. Iltapäivisin kotiin tuotiin vaipaton poika, eikä edes pyykkipussin kera. Tietenkin vahinkojakin sattuu vielä mutta nyt on hänkin oivaltanut vaipattomuuden idean. Turhaan pöntöllä ei edelleenkään istuta mutta sentään poika osaa ja tietää koska jäädä istumaan. Ollaan jo käyty puistossa ja kaupassakin ilman vaippaa !

Pari yötä sitten Nathan valvotti yöllä, kömpi viereeni ja itkeskeli pipiä ja osoitti korvaa. Yöllä annoin särkylääkettä joka rauhoitti tilanteen ja aamulla kaikki oli hyvin joten vein päiväkotiin. Iltapäivällä oli sielläkin salkanut pipiä näyttämään ja päikkäreiden jälkeen Natte jo huusikin. Onneksi daddy haki jo silloin kotia ja samalla pääsin koulusta ja lähdin näytättämään mutruhuulta lääkärillä. Hoitaja tutki korvat ja totesi että punaiset ovat. Sain itsekin katsoa ja kyllä ne tosiaan punotti. Lääkärikin vielä tarkisti korvat ja lopuksi Nathan sai katsoa mun korviini. Tosi reippaasti antoi katsoa korvat ja innoissaan tutki äitin korvat lopuksi. Perheemme ensimmäinen lasten antibioottikuuri haettiin apteeksita ja nyt taistellaan jotta poika ottaisi sen pahan makuisen lääkelitkun. Muumikeksi on palkkiona kun ottaa lääkkeen mutta aina taistelun kautta. huoh.
Kipeä ei enää ole ja yötkin nukkui heti paremmin, onneksi sattui pari vapaata juuri lääkäritapaamisen jälkeen joten sekin järjestyi ilma saikkuja.

ihana vapaa ilta

Tänään oli todella kaunis syyspäivä. Pääsin yllättäen tuntia aikaisemmin koulusta ja iltapäivän kokous peruuntui joten sain oikeasti vapaaillan! Kun tulin kotia oli mies pihahommissa, liityin joukkoon ja vasta monta tuntia myöhemmin lopeteltiin ja hoksattiin että kello on jo yli päivällisajan. Nopeasti lämppärit, tai niinkuin me niitä kutsutaan pizzaleivät uuniin ja päivällinen oli kohta katettu.

tsiljoona omenaa poimittu kompostiin ja talteen

välillä nauttien kurasopasta

Nämä vapaat illat jolloin ei ole menoa ovat harvinaisia ja vielä ei ole tiedossa päivää jolloin olisin vapaa aamusta iltaan mutta ihan hyvällä tahdilla tämä etenee. Siis sillee sopivalla, joskus 8-21 mutta sen jälkeen aina muutama kevyempi päivä välissä. Vielä tuntuu ihan hyvältä ja koulutehtävätkin etenee ihan ok, mitä nyt anatomian tentti lähenee uhkaavasti.

Napanuora katki ?!

Sain eilen tekstiviestin eskarista. Nala oli ääneen pohtinut ruokapöydässä kuinka hän pääsisi kotona sisälle kun oli huomannut että avaimet puuttui repusta. Tyttäreni ei soittanut minulle, eikä hän kuulemani mukaan ollut stressannutkaan avainten puuttumista, vaan oli todennut että naapurilla on vara avain ja jatkanut loppupäivän niinkuin ennenkin. Soitin eskarille ja kerroin että isosisko tulee vain 20min tämän jälkeen kotia joten Nala voi odotella pihallakin ellei naapurin teini ole kerinnyt koulusta kotiin. Eskariope oli yllättynyt että Nala on yksin iltapäivällä ja äänestä kuuli että hän yllättyi kun kuuli että neiti on myös aamulla hetken yksin kun taksi hakee vasta niin myöhään että mun on pakko olla silloin jo koululla. Kerroin että tämä onnistuu sillä Nala itse on niin reipas ja ylpeä kun saa toimia yksin ja kokea onnistumisen tunteita. Soittelen Nalalle aina kun tämän tulisi pukea ja mennä ulos, jolloin hän on jo aina ulkona. Iltapäivisin soitan ja kysyn kuulumiset ja yleensä hän leikkii tai touhaa jotain eikä edes kerkee juttelemaan. Siskokset tulee hyvin toimeen keskenään ja ovat molemmat niin fiksuja että heidät voi jättää tunniksi pariksi kaksin. Itsehän olen vain 600 metrin päässä ja mies hakee pojan ja on kotona jo kolmen maissa joten kauaa he eivät joudu olemaan yksin. Ellei lapset olisi valmiita moiseen järjestelyyn, olisi tuumattava muita vaihtoehtoja mutta tietenkin tämä on paras. Tekee hyvää heidän itsetunnoilleen huomata että pärjäävät itse ja että osaavat ottaa vastuuta heille sopivista asioista. Usein Nala on kattanut heille välipalan valmiiksi pöytään ja syövät Nepen kanssa tämän tultua kotia. Kuusivuotiaan äänestä kuulee kuinka hän nauttii ja on ylpeä. On my´ös hyvä saada hetki omaa rauhaa, ilman pikkuveljeä ja meitä aikuisia. Ainut miinus on että kun en vie enkä hae neitiä niin en saa yhteyttä eskarin opeihin samalla tavalla, mutta kuulemani mukaan kaikki menee paremmin kuin hyvin. Joskus ani harvoin kun mulla on iltapäivä vapaa ja auto käytössä voin hakea koululaiset jolloin vietän aikaa jutellen opettajille. Ja jos miettii 80 ja 90 lukua niin lapset olivat paljon yksin iltapäivisin ja menivät aamusta kouluun ilman vanhempia, ja ilman kännyköitä! *virne

Jultidningarna tulivat ja bisnekset alkakoon

Tänään postilaatikosta nostin paksun läjän nostalgiaa, tämän vuoden Jultidningarna olivat nimittäin tulleet. Jultidningarna on jokaiselle suomenruotsalaiselle muksulle tuttu, yhdeksänkymmentäluvulla myynti oli kovaa ja heti kun posti kantoi myyntiluettelot kotia, olimme jo niitä myymässä. Kaikki koulun lapset tiesivät että eräs perhe osti aina paljon kirjoja joten kisa oli kova kuka ehtisi heille ensimmäisenä. Idea on siis se että lapset saavat postissa, nykyään kolmelta eri kustantamolta, myyntiluettelon jossa siis on tarjolla lähinnä kirjoja ja lehtiä kaiken ikäisille mutta myös dvd, kippoja, pieniä fiksuja esineitä yms. Sitten lapset kiertää myymässä luettelosta naapureille, tutuille ja tuntemattomille. Ajatuksena että ihmiset voivat ostaa joululahjoja sinulta.  Mitä suuremmalla summalla myy sitä paremman palkan työstänsä saa.

Jokainen saa valita kaksi lahjatuotetta jonka lisäksi myyntisumman perusteella saa sitten lisää lahjoja, bluetooth kajareista iphone 6seen. Pisteensä voi myös muuttaa rahaksi ja siis nostaa käteistä palkkaa ellei tavara kiinnosta. Mielestäni tälläiset myyntihommat kehittää lasta hyvin. Tänään harjoiteltiin naapureille myyntiä ja hiottiin myyntipuhetta ja käytöstä. Perus asiat on kunnossa mutta vielä hiottiin kuinka esittää asiansa ja kuinka kiittää asiakasta kaupoista jotta tytöt voisivat mennä itsekseen myymään. Minä kun en halua että lapseni vaan tulee ovellesi , ojentaa luettelon ja sanoo että ostatko?

Mielestäni tämmöinen pieni toiminta on sopiva harjoitus lapsille, ensiaskel kohti työelämää. Tietenkin kivintä on katsella palkkiorivejä läpi ja haaveilla palkasta. Niinhän me kaikki teemme, mietimme mitä palkkapäivän kunniaksi tekisi muuta kun maksaisi laskut. Tietenkin on myös kiva jälleen nähdä omat muksut samoissa puuhissa mitä itse on tehnyt pienenä.

ensimmäinen syyskuuta kaksituhattakuusitoista

Mitään kummempaa uutta ei meidän elämään kuulu, minä pyrin kaivamaan ne hukkaminuutit joka päivästä ja hyödyntää ne järkevästi. Esimerkiksi eilen tyttöjen tanssitunnin ajan luin anatomiaa. Aika paljon vaadittu minusta että kuukaudessa pitäisi, kaiken muun uuden tiedon lisäksi, oppia koko keho ja kaikki sen tsiljoona osaa ja järjestelmää ulkoa. Mutta parhaamme on tehtävä ja tentin jälkeen jatkettava rennommalla tahdilla. Aihe on kiehtoava, ihmiskeho on niin mieletön koneisto. Luonto on hurjan makee.Mä en oo ikinä osannu lukea ja päntätä tietoa, korvstoppning niinkuin ruotsiksi kutsutaan. Opin tekemällä. Kymmenen vuoden hoitoalan kokemuksen jälkeen on onneksi paljon helpompi yhdistää teoria käytäntöön jo tunnilla istuessa. Silti on paljon päntättävää.

Aamut sujuu hyvin. Onneksi olen koulussa joka alkaa 8.30 enkä töissä jossa tulee olla osastolla klo 7.00. Tämä mahdollistaa rauhalliset aamulähdöt ja että kerkeän herättämään kaikki ja olla mukana aamutouhuissa.Katsoa että likat pukee kunnolla vaatetta kouluun ja että kerkeävät bussin ja taksin kyytiin. Pojan kanssa poljemme päiväkotiin ja joka aamu on tärkeää parkkeerata ensin mopo pyörätelineeseen jonka jälkeen kannan sen päiväkodin eteiseen jottei kukaan nappaa sitä parkista. Natte viihtyy päiväkodissa ja huomaan jo parin viikon jälkeen että puhe kehittyy siellä nopeammin kuin kotona, vaikka kotona koko ajan joku puhuu ja juttelee tälle. Iltapäiväväsymystä on havaittavissa mutta nyt jo vähemmän kuin ekalla viikolla jolloin itkupotkuraivarit oli taattu iltashow. 

Viikonlopulta saakka olen himoinnut Marjan raaka snikkerskakkua ja tänään himo otti vallan ja lähdin illalla juuri ennen Cake day raakakahvilan sulkemista ostamaan täyteläistä ja ihanan makuista snikkerskakkua. Nathan oli mukanani ja hän maiskutteli huuliaan kun näki millä asialla olimme. Iltapalan jälkeen jaettiin kaikille pala kakkua.

Illalla nakitin Nepen lukemaan iltasaun meille muille. Neiti lukee jo niin hyvin, oli ilo kuunnella ja hienoa tukea tällain myös esikoisen itsetuntoa, hän nimittäin kyllä kans
tykkäsi kun sai lukea meille. Eihän pikkusisarukset osaa vielä lukea, mitä Nalani nyt lyhyitä sanoja lukee mutta. Kohta kello lyö 22 jolloin olen aset´tanut itselleni nukkumaanmenon joten ei auta kuin painaa päätä tyynyyn ja jatkaa huomenna.