Plasmodium falciparum

Pänttääminen ei kuulu vahvuuksiini, ei lainkaan. Enkä näe ideaa päntätä tenttiin jonka jälkeen unohdat 90% tiedoista. Lähestymistapani on karsia ja keskittyä oleelliseen jolloin myös oppi pysyy muistissa tentin jälkeenkin. Nytkin edessäni makaa kolmen sentin paksuinen pino mikrobiologian papereita joiden todella kattava tietopaketti kuuluisi osata kello kaksitoista nollanolla.

Olen seulonut kasan ja poiminut ne tärkeimmät, niitähän ne opet yleensä kysyykin, ja minä hyödyn siitä tiedosta ja ammatissani se on arkipäivää. Aihe on itsessään todella kiehtova ja mielenkiintoinen mutta ei sitä kaikkea pysty oppimaan parissa viikossa. Opekin on reilu ja on vinkannut meille mitkä osa alueet ovat ne tärkeimmät.

A nelosen kokoisesta listasta pitää osata mikrobinimiä ja yhdistää ne niiden aiheuttamiin sairauksiin ja ryhmiin, ovatko siis protozo, sieni, bakteeri tai virus. Oikeestaan ihan helppo ja löysin aika pian kourallisen mikrobeja muistiini.

Silti tuo latinan kirjottaminen vähä jännittää sillä ei sitä ihan aina muista mitkä kaikki kirjaimet kuului sanaan ja missä järjestyksessä.

Esimerkiksi otsikon Plasmodium falciparum eli Malariaa aiheuttava protozoa jää aina jotenkin muistini ulkopuolelle vaikka sen lukiessa koen sen helpoksi ja itsestäänselväksi.

Sitten pitäisi vielä tutustua kokkejen James Bondiin eli Staphylococcus Aureukseen sillä aika varmasti tentissä pisteet ropisee mitä enemmän tätä tuntee.

 

Yllätin jopa itseni kirjoittamalla blogitekstin tentistä ja mikrobiologiasta. Neljäs työyö loppuu neljänkymmenenviiden minuutin päästä jolloin alkaa pari vapaapäivää kera ystävien ja juhlien joten eiköhän pian taas löydy raportoitavaa tännekin.

suppea sanavarasto mutta hyvä kommunikoimaan

Nyt otan oikeuden kehua poikaani ja puhua mammajuttuja, tälläiset asiathan on hyvä dokumentoida sillä vaikka nyt tuntuisikin että nämä h-hetken muistetaan vielä kauan , niin totuus on että suurin osa unohtuu...
Viimeisen viikon aikana vähäsanainen poikamme on oppinut uuden sanan, kakka. Hän kommunikoi hyvin ilman sanojakin mutta tämä uusi sana yhdistettynä pyllyntaputukseen on niin hellyyttävä ja hassu että sydämeni sulaa.
Poika joka ei ole tähän mennessä yhtään viihtynyt potalla istuu nyt ja punnaa kauniin köntsän sen pohjalle, nousee ja yhdessä taputellaan ja heitetään nipe tanot eli yläfemmat. (nipe-give tano- viisi)

Tytöt ovat molemmat puhuneet paljon jo ensimmäisen syntymäpäivän tienoilla mutta olleet hitaampia ja arempia liikkumaan, Nathan vetää ihan eri linjalla ja liikkuu non stop kunnes nukahtaa eikä puhu sanoja vielä juuri lainkaan.
Mamma, Namnam, Däää (där) =siellä, brrrr = autot ja mopot, kakka.
Aika suppea sanavarasto mutta ai kuinka hyvin hän kommunikoi kehokielellään joten ymmärrämme häntä ihan hyvin. Esimerkiksi kun hänellä on nälkä hän tulee keittiöön ja kiipee tuoliinsa pöydän ääreen ja älämölöää jotain, Natte hakee kengät ja ojentaa ne minulle ja osoittaa jalkojaan kun haluaa ulos yms.

Hetken hiljaisuuden syy; Natte oli löytänyt edellispäivältä kakkulautasen ja nuoli sitä tyytyväisenä puhtaaksi. . .

Siirsin seinäkellot valmiiksi illalla tuntia taaksepäin ja toivoin sydämeni pohjasta että lapset nukkuisivat normi yöunet. Eiliset halloween juhlat venyttivät nukkumaanmenoa tunnilla joten oikeastaan menivätkin normi aikaan nukkumaan ja aamulla heräsivätkin normipitkän yön jälkeen kellon osoittaessa 06.45 , ei tuntunut edes pahalta kun tiesi että "oikeasti" kello oli jo 7.45 ja meillä Nala herää yleensä seitsemän pintaan. 

Onnekseni aamu on sujunut hitaasti sillä menen iltavuoroon ja tulen vasta kun lapset ovat jo pedattu petiin. 

Tytöt hamahelmeili ja Nathanille otettin kaapista esiin taaperoversio jossa siis laatassa reikiä jonne niitä tappeja saa laitella. Yllättävän kauan poikakin jaksoi keskittyä... 

Tuo lasten kkirjoituspöytä on todella kiitollinen kun siihen mahtuu monta askartelemaan yhtä aikaa. MEidän neidit on aina tykänneet askarrella ja piirrellä joten tälläinen kirjoituspöytä on ollut must juttu ihan alusta!

toinen vuosipäivä ja halloween

Kaksi vuotta sitten aloitimme perinteen, tavataan noin kerran kuussa ystäväporukallamme ja huolehditaan siitä että saamme vietettyä aikaa yhdessä. Aloitimme halloween juhlilla ja niin myös tänään. Minä olin Doctor Dread ja paransin pikkupotilaita isolla ruiskullani sekä taskulampulla, Nathan oli vanki joka kapinoi ja repi heti ensialkuun vankinumeronsa pois rinnuksiltaan, Tytöt olivat Monsters high tyttöjä ja mies töissä tietenkin. 

Ruokaa ei nuyt keitetty vaan turvauduttiin nyyttäreihin. Nathan tankkasi energiaa rusinoista aina kun ei juoksennellut ympäri salia isojen lasten kanssa tai potkinut palloa. 

Paikalla oli jopa kolme hämäkähhimiestä joten olo oli turvallinen. Salin yksi kokonainen seinä on täynnä puolapuita ja se on tietysti huippujuttu. 

MH tytöt ja intiaani Mimi.

Eilen Wallace oli kysynyt Nepeltä koulussa "koska ne afrikkalaisten halloween juhlat olikaan?" On niin kiva kuinka he odottavat tapaamisiamme ja kuinka he leikkivät kaikki 0-9 vuotiaat kaikki yhdessä vaikka kaikilla ei edes ole yhteistä kieltä! 

aika kuluu

 Huh kuusi pitkää työpäivää takana ja vapaiden kunniaksi lisätöitä sekä flunssanalku. 

Vanhemapana olemisen yksi suurin miinus on sairastua itse kun hoidettavia on kolme ja toinen vanhempi paiskii töitä. Tietenkin olen heikkona aina juuri vapaapäivinäni jolloin päiväkotilaisetkin ovat kotona kanssani. Kaikesta onneksi selviää ja Nala on hyvänä apuna hoitamassa ja viihdyttämässä junioria ja iltapäivällä koululainenkin liittyy leikkeihin. 

Eilen Nalani avasi Halloween kauden juhlimalla ystäviensä luona lepakko-monsters high tyttönä. 

Tänään vietin kolmannen päivän kera kovan päänsäryn ja aamupäivällä vatsakin oireili joten seurasin lasten toimia alasängystä. Nathan hyppii hienosti tasajalkaa ja lepakkotyttö roikkuu ylösalaisin renkaissa.

Illalla katettiin kotitekoiset hampparit pöytään ja syötiin kynttilöiden valossa ja katseltiin pitkästä aikaa Muumeja koneelta. Valittiin Muumit siksi että sen hahmon Nathankin tunnistaa vaikkei kauaa jaksa ruutua seuratakaan niin hän osoitti aina tasaisin väliajoin ruutua ja huomautti että siellä muumi on. 

 Vaikka oma oloni ei olekaan ollut se kaikista parhain on tämä silti ollut ihan mukava päivä. Vähä niinkuin sunnuntai, alkaahan minulla jälleen huomenaamulla työt. 

Mutura eli verimakkara, tässä tapauksessa veretön

Keniassa tämä teurastusjuhla on jokseenkin helpompi järjestää ihan käytännön syistä. Siellä ovat tottuneita ja siellä on värkit kaikkeen moiseen. Meidän suurin kattila on viiden litran kokoinen kun taas pääkeittoon tarvitsisi parikymmentä litraa lisää tilaa sekä kattilan joka sopeutuu avotulelle. 

Fakta on myös se että vaikka meillä suomessa on ihan hyvät grillit, ja meillä jopa puugrilli niin teemme suurimman osan ruoastamme sisällä keittiössämme. Keniassa on todella yleistä ettei ole helloja yms länsimaalaisia keittiöitä, tavallisempaa on hiiligrilli/keittiö ulkona jolloin myöskään hajut eivät jää sisälle muhimaan vaan vapautuu taivaisiin tehokkaammin kuin meidän liesituulettimesta. 

Tänään mies esivalmisti Mutura eli makkarat halloweeniksi. Täytti siis suolia lihamössöllä. 

( jauhettua lihaa, chiliä, korianteria, sipulia, valkosipulia suolaa...)  Vahingossa veri kerkesi paakkuuntumaan (unohdimme suolan lisäämisen) lauantaina  joten muturat tehtiin ilman joka sekin ihan ok vaikka se verellinen olis maukkaampaa, kuulemma. Mähän oon aika nössö ja suomalaisena katson kun muut syövät. 

epäilyttävän muotoinen juu...

Sitten sidotaan päät kiinni ja keitetään jokunen tunti ennen grillille heittoa... Me tosin pakastetaan kun juhliinvielä melkein kaksi viikkoa. 

juhlaaterian valmistelua ( ei herkille lukijoille)

Kaverimme teurastivat tänään aamulla viisi lammastaan joista saimme ostaa yhden. Siitä lähti idea järjestää halloween pippalot ja hyödyntää kenialaisittain koko eläin, jolloin tietenkin itse teurastuskin tuntuu paljon paremmalta ja oikeutetummalta. 

Itse olin aauvuorossa joten mies ja lapset menivät maalle hommiin. Lapset lähinnä leikkivät talon lasten kanssa ja mies siivosi sisäelimiä jotka muuten olisi heitetty roskiin. 

Kirjotiin talvella viimeksi kenialaisten tavasta teurastaa ja mitä ruokaa eläimestä syntyy, sen tekstin voi lukea täältä

Kun tulin kotia löysin pojan päikkäreiltä, tytöt leikkimökistä ja miehen grillin ääreltä. 

Tulella komeili lampaiden päät. 

tämä voi olla arka kuva jollekin.

Ensiksi ne poltetaan jotta saadaan karvat poistettua sillä karva ei maistu hyvältä suussa. 

Tämän jälkeen päät keitetään jolloin liha pehmenee ja kypsyy. 

Seuraavaksi voi valita haluaako grillata pään jolloin liha sulaa suussa tai tehdä keittoa johon tulee pää, koivet sekä mahalaukku. Tämä keitto on hyvä vetää bildeiden jälkeen naamaan niin välttyy krapulasta. Näin sanotaan. 

pesty ja puhdistettu mahalaukku

mies raapii karvoja pois. 

Suolet ovat työläisimmät puhdistaa ja niistä tehdään mutura makkaraa, joko verellä tai ilman. Mies unohti suolata veren joten se kerkesi hyytyä niin nämä makkarat ovat ilman verta. Sisälle lihaa ja mausteita esim chiliä ja korianteria. Sitten makkaratkin grillataan. 

Tässä osa menyystämme Halloween juhliimme. Juhlat syntyivät siis näistä tarjoiluista ja Naten kummit tulevat pääkaupungista myös sekä yhteiset ystävämme joilta lampaat saatiin. Heitä kiinnostaa erilainen ruoka ja tietenkin yhdessäolo ja lapsille naamiaiset. 

Ajattelin kyllä leipoa jonkun hämähäkki tms kakun ja samosoja ja mitä kaikkea tässä kerkeänkään valmistaa. Lempipuuhani kun on järjestää kemuja. 

Mies on valmistellut yhtä päätä itselleen "palkaksi" koko päivän pituisen työurakan päätteeksi ja nostikin juuri lautaselle ugalia ja lampaanpäätä. Kieli on kuulemma se paras. Tuoksuu aika hyvälle mutta itse olen aika  kaukana näistä ruokatottumuksista, suomalainen kun olen. 

Syksyinen loma

Ulkona on nyt kaunista kun puissa ja maassa on kauniin värisiä lehtiä ja aurinkokin paistaa samalla kun keuhkoihin saa vetää raitista ilmaa. 

Syksy kuuluu lemmpareihini, toissaalta kaikissa vuodenajoissa on charminsa.

Olin kaavaillut jo aiemmin että syyslomalla kutsuisimme lapsille kavereita yökylään. Tänään Elviina tuli naapurista. Ensiksi diskoilivat olkkatissa kaikki yhdessä, Nattekin nauttii kun saa olla menossa mukana.Lidlistä vuosi sitten ostettu pyörivä diskolamppu on kelpo vehje jolla helposti piristää tunnelmaa.

Diskon jälkeen he käpertyivät työhuoneen levitettyyn sohvaan peittojen alla Katsomaan elokuvaa. Alussa Nathan oli mukana kunnes sen mielenkiinto loppui ja tilalle nostettiin sipsikulho ja jokaiselle juomapullo vedellä.

Elokuva jälkeen söivät vielä weetabixiä iltapalaksi ja hampaiden pesun jälkeen harjattiin Nepen ja Nalan hiukset ja sidottiin suojaavat sukkikset päähän. Tämä oli niin huvittavaa ja eksoottista naapurin eloveena tytölle joten hänkin halusi nukkua sukkikset päässä.

Siinä he kikattelivat tovin siskonpedissään ja pari kertaa sai käskyttäää väsyneitä pellejä olemaan hiljaa mutta lopulta hekin nukahtivat.

Lazy day

Yhdistän vahvasti kaikki koulujen lomakaudet rentouteen ja hitaisiin aamuihin kun ei ole kiire minnekään. Nalani ei kumminkaan vielä osaa arvostaa aamu unta vaan nousee aina seiskan pintaan ja tylyydessään herättää muutkin. Näin lomalla he kumminkin majailevat ekan tunnin tvn ääressä ja itse loikoilen niin pitkään kuin vain Nathan minun antaa peiton alla. 

Kun kerran herään olen hereillä mutta itse herääminen on joskus hankalaa ja koen tarpeelliseksi että vapaapäivinäni saan herätä omassa (lue Nathanin) tahdissa.

Puoli kympin maissa kun nousin laittamaan aamupalaa oli lapset jo rakentamassa legoilla huoneessaan ja olkkariin oli jätetty vain todistusaineisto. 

Yleensä lapset syö banaanit tai voileivät tms jos nälkä iskee ennen aamupalakokin nousua ja se onkin todella kiitettävää että osaavat jo itsekin tehdä asioita, samalla tietenkin jeesivät veljelleen syötävää ensi hätään ja näin ollen olemme kaikki saaneet herätä omassa tahdissa. 

Syksyllä ei tarvitse potea huonoa omaatuntoakaan ellei ole ennen lounasta käynyt pihalla sillä ilmat lämpenevät vasta keskipäiväksi joten tänäkin aamuna jatkettiin legotalojen rakentamista kaikessa rauhassa. Ulkoa tulvii kirkasta päivänvaloa ja sääkin näyttäisi suosivat ulkoilua, sitten lounaan jälkeen.

Yksi suloisimmista näyistä joita tiedän on kun vastasyntynyt/ taapero hieroo silmiään, sisäänrakennettu vaisto, niin makeeta että sen osaavat. 

Kun alkaa olemaan päikkäriaika niin meidänkin taapero ilmoittaa sen hieromalla silmiään ja heittäytymällä lattialle inisten. 

Kun hänelle sanoo maagiset sanat "ska Nathan gå och sova?" hän juoksee hakemaan snuttensä ( tai niinkuin kuvassa, lähimpänä olevan eli vaikka siskonsa snuten) ja laittaa tutin suuhun ja kömpii syliin. En jaksanut pukea ulkovaatteita vielä pyjamissaan olevalle kuopukselle vaan peittelin hänet sängyllemme ja lauloin hänen kaksi lempilauluaan Blinka lilla stjärna ja Nu i ro slumra in ja niin hän simahtikin. 

Mies soitti juuri aamuvuorosta ja ilmoitti jäävänsä vielä iltavuoroonkin. Kjäh. Pitääpä keksiä jotain muuta aikuis seuraa iltapäiväksi. . . 

tunteikasta musiikkia

Mieheni lempi genre on rap, hän on avannut aivan uuden musiikkimaailman minulle ja osaa selventää nopeiden riimejen merkitykset ja inside jutut.  Yhdessä kuunnellaan ja nautitaan reggaemusiikista ja minä tykkään myös dancehallista. 

Vaikka valitsenkin useimmiten reggaeta soitettavaksi niin olen todella monipuolinen musiikin suhteen. Autossa kuuntelen aina radiota, juuri siksi että sieltä voi tulla ihan mitä musiikkia tahansa ja mahdollisuus kuulla uusi biisi on suuri. Tietenkin myös tämän hetken kuumimmat biisit kiinnostavat. 

Suomipoppiakin kuuntelen, kun olen tietyllä tuulella. 

Suomalainen musiikki on aika melankoolista ja surullista. Vaikka teksti olisi kaunis ja onnellinenkin niin on sävelmät usein sellaisia johon on helppo purkaa kyyneleensä. 

Tämän huomasin selkeästi ensimmäisillä Kenian reissuillani kun tajusin että afrikkalainen pop musiikki on menevää ja iloista kun taas suomalainen synkkää ja surullista. 

Tietty meilläkin on JVGt ja Tuiskun bilehitit, mutta noin kärjistettynä. 

Alla on muutama suosikkini. Kaikkiin liittyy muistoja, tietenkin, muistoja ja ihmisiä joita en koskaan unohda. 

Dingon Autiotalo

Jenni Vartiaisen Niin minä sinua vain

Diskon Levottomat tuulet 

Kaija Koon Tuulikello

Yön Rakkaus on lumivalkoinen

Kirkan Varrella virran

PMMP lautturi 

Joskus toivoisin että mies osaisin suomea sen verran hyvin että ymmärtäisi suomalaisen musiikin sanoitukset. Suomi on niin äärettömän kaunis kieli, niin monisävyinen ja moniulotteinen. 

Jenni vartiaisen biisi tuossa yllä on oiva esimerkki kuinka voi osoittaa rakkauttaan sanomatta rakastan sanaa. 

Suomalainen musiikki sopii kun on heikkop päivä tai itkettää tai muuten vaan haluaa tuntea itsensä pieneksi ja joskus myös voimakkaaksi. 

Harmi että suomi on niin pieni kieli, siitä kun saa niin paljon kauniimpia sanoituksia kuin esim. englanniski. 

Viikataan

*tämä ei ole yhteistyö vaan oma rehellinen vinkkini

Tytöt on tunnettuja siitä että asukokonaisuudet vaihtelevart päivän mittaan, tunnista toiseen ja joskus jopa useamminkin. Nalani on varsin aktiivinen vaatteiden vaihtaja ja jättää isot kasat puolipidettyjä kledjuja huoneensa lattialle. Arkena ei aina ole aikaa viikata kaikkia kaappiin päivän lopuksi ja ne nostetaan yleensä kirjoituspöydän tuoleille. Parin päivän päästä kasa on jo aika muhkea ja yleensä aina päivisin lattialla sillä muutenhan ei mahtuisi pöydän äärelle piirtelemään. 

Pikkuveljen muutettua siskojen kanssa samaan huoneeseen tuossa loppukesästä otimme kerrossängyn alla majailevan varavuoteen käyttöön. Siitä kinastellaan sillä se on jostain syystä se makein petisija. 

Olemme sopineet viikko-viikko systeemin jolloin aina sunnuntaisin vaihdetaan sänkypaikkaa seuraavaksi viikoksi. Samalla sunnuntai on lakanapyykkipäivä ja yleensäkin siivouspäivä jolloin myös nuo vaatekasat on viimeistään viikattava kaappiin. 

Meillä pyritään siivoamaan omat sotkumme, Nathan on poikkeus tässä vielä, ja jokainen siivoaa huoneensa. Mummi toi kesäreissulta tulijaiseksi molemmille likoille viikkarit. Turhakkeet ajattelin ensin mutta opin jo pian että ne ovat vallan näppäriä.

Vaatteitahan on hankala viikata niin että pysyisivät hienoissa pinoissa vaatekaapissa, varsinkin lasten käsin, siihen pulmaan tämä viikkari vehje on ratkaisu. 

Alla on demonstraatio jonka näpsyn äsken Nalan viikatessa vaatteitaan.

Mainittakoon että tämä viikkaus sessio yleensä sujuu leikitellen sillä siinä on oiva hetki leikkiä vaatekauppaa tai pesulaa. 

Helposti ja vielä nopeastikin, ellei siinä samalla leikkisi, sujuu tuo vaatteiden siivoaminen ja järjestäminen. Eikä tämän vehkeen myötä enää ärsytä ihan niin paljoa se että neiti vaihtaa asuaan jatkuvalla syötöllä. 

Mainittakoon nyt sekin että olen itsekin kova vaihtamaan vaatteitani, tai riisun aina housuni kun tulen kotia ja kun taas on aika lähteä ulos niin fiilis ja tilanne voi olla eri kuin kotiintullessani tai herätessäni ja on aika uuden asun. 

Vuonna X italiassa muistan ystäväni Pauliinan huomauttaneen asiasta kun joka kerta kun astuin huoneemme ovesta ulos oli minulla eri asukokonaisuus. 

Nepele on hillitympi asian suhteen ja Nathan vielä menee sillä mikä hänelle puetaan. 

sherehe

"Miksi meillä ei koskaan ole karkkipäivää?", kysyi koululainen surupäissään edellis iltana.

Käytiin jälleen läpi ettei sokeri ja lisäaineet edesauta terveyttämme millään lailla. Muistutin että syömmehän mekin herkkuja ja karkkejakin aina välillä muttemme nimeä tiettyä viikonpäivää karkkipäiväksi. On todella raivostuttavaa että termi "lördagsgodis" on ihmisillä yhtä tavallinen kun sana huomenta. Lapset hoilottavat suureen ääneen kuinka he viettävät "fredagsmys" ja syövät "lördagsgodis", jopa lastenohjelmat kannustavat moiseen. Grrr sanon minä.

Silti pidämme kantamme ja opetamme lapsillemme että hyväskät kuuluu harvinaisuuksiin ja juhlapöytään. Tietenkin mekin joskus käperrytään sohvalle katsomaan leffaa herkkujen kera mutta se voi olla vaikka keskiviikkona tai maanantaina, fiiliksen mukaan. 

Keskustelun loputtua esikoinen ymmärsi taas missä mennään ja miksi mutta jäin epäilemään että Nalalle asia ei tainnut mennä ihan perille kun hän lopetti sanoin " mutta mä tiedän että Lauantai on karkkipäivä!". 

Lasten riemuksi heti seuraava päivä olikin juhlapäivä kun daddy vanheni jälleen vuoden. Yllätin kaikki ja paistoin hymynaamalättyjä ( mies sai kavereiltaan uuden lättypannun) aamupalaksi. Mies ei välitä kahvitteluista mutta lapsille on tärkeä juhlia syntymäpäiviä joten he leipoivat minun ohjesituksillani isänsä lempikakun (mokkaruutureseptillä). Kuulemma tiesi silloin kahdeksan vuotta sitten kun ensimmäisen kerran kyseisen kakun hänelle leivoin että olen hänen nainen.

Kattoivat myös pöydän ja juhlittiin miestä perheen voimin.

Ennen juhlahetkeä lapset pukivat parhaat mekkonsa ja poika sai juhlabodyn jossa rusetti kaulassa. 

 

Kahden minuutin rasvanpoisto

Tämä ei ole varsinainen mainos ( mainokset ja blogiyhteistyöt kun taas puhuttaa suomenruotsalaisten blogejen kommenttikentissä) mutta samalla kun kehun näitä silminnähden huippuja tuotteita mainostan myös pikkufirmaani joka niitä kotikutsuilla myy sekä niiden tuottajaa itävalloissa. 

ENJOn kuidut ovat siivouksen priimuksia, ne säästää sekä aikaa, rahaa että luontoa ja parantaa sinun hyvinvointiasi. Paljon luvattu eikö olekkin, mutta ei hätää sillä Enjon kuidut pitää lupauksensa, muutenhan minäkään en niitä käyttäisi saatikka myisi. 

Tuotteen teho ja "salaisuus" on kuidussa ja sen rakenteessa, joka poikkeaa normi siivousliinoista juuri tämän vuoksi. Enjon kuidut toimii kylmän veden kanssa ja poistaa likaa jopa kuusi kertaa tehokkaammin kuin muut siivoustuotteet ja tämä ilman kemikaaleja!

Kuituja löytyy kotitalouden joka osaalueeseen grillistä/autosta aina Wc ja keittiöön.

No nih tämän pikku intron jälkeen päästäänkin siihen miksi aloitin tätä postausta kirjoittamaan. Tänään innostuin nimittäin putsaamaan liesituulettimen ritilät jotka pari vuotta ovat keränneet rasvaa ja pölyä, se pahin ja tavallisin combo juuri keittiössä. Kostutin keittiösienen kylmällä vedellä hanan alla ja pesin sitten ritilät hellävaraisesti, kuidut toimii kun niitä ei paina voimalla lyttyyn. 

Parissa minuutissa oli rasvat siirtynyt ritilästä kuituun niinkuin alla olevasta kuvasta voi nähdä.

Lopuksi pesin keittiösienen oliivisaippualla ( myös enjon luonnontuote) kylmän hanaveden alla ja ripustin kuivumaan. Helppoa kuin heinänteko!

Nalanin ihan itse tehdyt muffinit

Käytiin koululla järjestämässä tälle mammalle vähä lisää kursseja ja katsasteltiin montako opintopistettä luetaan mulle hyväksi kokemukseni ja edellisten opintojen myötä. 

Hyvin fiiliksin tultiin kotia syömään eilisiä jämiä ja kun pikkuveli oli pedattu ulos päikkäreille niin Nalani halusi leipoa ihan itse. 

Hän valitsi muffinireseptin Claran BAKA kirjasta ja ryhtyi toimeen. 

 Kun oli varmistettu että kaikki ainekset löytyvät kaapista Nala rikkoi kaksi munaa, ihan itse, kulhoon ja lisäsi 1,5dl sokeria ja 1tlk vaniljasokeria. Ja vatkasi nämä kuohkeaksi kovalla teholla. 

 Äidin avustamana sulatettiin 100g voita ja neiti lisäsi sitten sulan voin ja 2dl maitoa munamössöön.

Erilliseen kulhoon hän sekoitti 4dl jauhoja, 2tlk leivinjauhetta, hippusen suolaa ja sekoitti lopulta jauhot ja nesteet.  Lopuksi lisättiin muutama kourallinen vadelmia ja mustikoita pakksesta.

 Sitten paistumaan uuniin, sinne ne kuljetti äiti. 

175 asteessa reilu vartti. 

 Muffinit valmistuivat juuri sopivasti ennenkuin Neppe ja Nea tulivat koulusta ja tytöt nauttivat yhdessä makeasta välipalasta. Tietenkin vasta voileipien jälkeen. 

Huurteista

Vietettiin huurteinen aamupäivä Muumipuistossa ystävän ja tämän yksi veen kanssa. 

Tästä alkaa se vuodenaika joka on ärsyttävin kun on taapero jolle yrittää pukea hanskoja jotka sekä lämmittäisi että pysyisi käsissä. 

Mission impossible. 

Kun on yhden käden saanut peukaloa myöten hanskaan ja alkaa asettelemaan toista kättä niin on poika jo kerinnyt suullansa repiä sen ensimmäisen hanskan veke ja nauraa kunnon muahhhaahha naurut sinulle. Eikun uudestaan sama rumba. Hanskat on noin pienelle tosi hankalat, sillä taapero haluaa niin usein kokea kaiken koskettamalla ja kömpelöt paksut vantut ovat vain tiellä.

Ymmärrän kyllä täysin miksi haskat niin usein lentää mäkeen. 

Puistaurinkopenkit houkuttelivat kauniissa auringonpaisteessa mutta loikoilut jääköön ensi kesään jolloin mahdollisesti niissä kerkeisi hetken levähtääkin, siitä päättää kuopus.

Vielä ainakin mennään jokasuuntaan juoksuaskelin. Iloinen lapsonen kun haluaa kokea ja tutkia kaikkea. 

viikon varrelta

Tätä helvetinviikkoa on enää onneksi vain kaksi päivää jäljellä.

Odotan maanantaiaamua kuin kuuta nousevaa sillä kello 07.05 saan vihdoin levätä.

Jokapäivä on ollut aikainen aamuherätys, alkuviikosta aamuvuorot ja loppuviikosta koulua.

Deadline painoi koulutehtävässä mutta lopputuloksena täydet pojot.

luokkahuoneesta.

Lasten päiväkoti juhli sitä kun tuli 20v täyteen kunnan puolella ( olivat ennen yksityinen pk) ja vanhemmat oli kutsuttu kaffille. Itseään saa syyttää kun on kaikenmaailman yhdistyksissä aktiivisena mutta ihan oikeesti ihmettelen kuinka kaikki viisi päätyivät kokoustamaan samalla viikolla!

Töiden jälkeen olen siis vain kääntynyt kotiovella, halinut perheen ja jatkanut luottamusstehtäviini liki jokainen iltapäivä. On taas aika karsia.

Syksykin on kirinyt ja maa on lehtipeitteen alla.  Eilen täällä puhalsi Valio niminen myrsky joka onneksi jäi lievemmäksi kuin odotettu ainakin täällä meidän hoodseilla. Lehdestä saa varmaan lukea tuhoista...



Ei mulla sen kummempaa kun että hyvää huomenta ja hyvää yötä. Kun te heräätte mä meen nukkumaan. Ensi viikolla valvontavapaat ja oi kuinka niitä odotan!



näin hehkeä oloni on juuri nyt ;)