päättäjäiset

Tänään juhlittiin esikoisen kevätjuhlia ja eskarin päättymistä. Oli kaunis juhla koululla ja hieman haikeeta jättää niin ihana opettaja mutta kaikella on aikansa ja ensi vuonna tutustutaan uuteen kivaan opeen ja kavereihin, saman katon alla.

Sääkin suosi juhlijoita ja vuoden enismmäinen kunnon kesäpäivä vetelee viimeisiä.

Itse katselen  kaunista auringonlaskua töistä. Mutta hymysuin sillä kahdeksan ja puolen tunnin kuluttua minäkin liityn kesälomalaisten joukkoon.

 

Ei mee montaa vuotta kun saa jo olla huolissaan tähän aikaan vuodesta ja pelätä missä oma teini menee ja kuinka juhlii. Vaikka fiksut likat meillä onkin niin tiedän tasan kenen geeneillä ne on varustettu joten harmaita hiuksia ja unettomia öitä on varmasti tiedossa, ihan niinkuin omilla vanhemmillanikin on ollut aikoinaan.

Vaikka pieni pelko onkin läsnä kun ajattelen teinivuosia niin odotan niitä myös, ollaanhan me jo saatu esimakua millaista on tulossa nyt kun esiteinivaihe on puhjennut.

Nepellä on kumminkin niin syvällä selkärangan ytimessä halu toimia oikein ja huolellisuus että uskon tämän pärjäävän hyvin myös hankalissa tilanteissa.

Nala on kekseliäs ja aito viihdyttäjä ja kuvittelisin että hän on se joka keksii kaikki älyvapaat ideat jolloin sisko sitten toivottavasti on järkeilemässä vieressä. Meitä vanhempia helpottaisi jos tytöillä olisi sama kaveripiiri ja liikkuisivat yhdessä sillä yhdessä he ovat todella hauska mutta järkevä duo !

Kaikki jää nähtäväksi, myös se millainen persoona tuo pikkuveli onkaan...

 

Tämä koulujenpäättymisviikonloppu sujui kumminkin hyvin vaikkakin oli kaksi todella väsynyttä tyttöä jotka eivät edes iltapuuroaan jaksanut syödä. Isovanhemmat jäi peittelemään pienet kun poljin töihin mutta raportin mukaan unikin tuli nopeeta.

Olen kyllä jo niin valmis lomalle, ja odotan innolla rentoja aamuja ja aurinkoisia retkiä.

supermarket avajaiset Barbielaaksossa

Kävin isovanhempieni luona piipahtamassa tänään ja nappasin samalla mukaani minun 7 vuotis lahjani Supermarketin joka on lojunu heidän lelulaatikossa jo viitisentoista vuotta. Omien vanhempieni jemmoista lisäksi sitten kauppaan kuuluvat ostoskori ja kärryt.

Tänään on Barbejen Supermarketin avajaiset ja hyllyt on täytetty tuoretavaralla sekä aidoilla retroilla.

Muistan synytymäpäiväni kun kaupan sain j aolin siitä todella iloinen sitä iloa on nyt kiva jakaa seuraavalle sukupolvelle.

 

 

Barbejen kaupunki on vasta rakennettu (klick) ja palveluja tulee lisää hitaalla mutta varmalla syötöllä.

Ehkä viisivuotis lahjapaketista löytyy seuraava, ken ties...

Wilsonin Amani-aasi

Niin kuin jo aiemmin mainitsin tapasimme Kenialaissyntyisen pikajuoksijan ja kirjailijan Wilson Kirwan Kaisaniemellä Maailma kylässä tapahtumassa.

Wilson on tunnettu juoksujaloistaan ja hienoista suorituksistaan suurilla juoksuradoilla mutta myös tarinoistaan joita hän kiertää kertomassa lapsille.

Tarinat ovat hänen isovanhemmiltaan kuultuja viisaita ja opettavaisia.

Kirwa on kirjoittanut neljä Amani-Aasi kirjaa joista hänellä oli kaksi myynnissä kojullaan.

 

 

Tytöt sai kummatkin yhden kirjan nimikirjoituksella. Kirjojen tarinat kertovat eläimistä savannilla ja heillä on kaikilla swahilinkieliset nimet. Kuvituskin on kaunis "afrikkalainen" ja tarinat sopivan pituisia.

 

 

Luettiin junassa muutama tarina ja kyllä tykättiin.

En ole ihan varma mistä näitä kirjoja voi ostaa muuta kuin mieheltä itseltään hänen kiertueillaan.

Kirjailija oli todella iloinen ja pirteä ja jutteli mielellään kanssamme.

 

*Pienen googlailun jälkeen löysin hänen kotisivut( klick) josta kirjoja voi ostaa ja tutustua mieheen enemmän.

kevätretki ja illallinen strampenilla

Nalalla oli eilen vapaapäivä kun dagis lähti kevätretkelle laivapuistoon niinpä pakkasimme oman eväskassin ja lähdimme heidän seurakseen kevätretkelle.

 

Mukisematta Nala söi sämpylänsä muiden mutustellessa pullaa, tyttöni säästi saamansa pullan kotimatkalle.

 



 Totesin itsekseni että siitä on jo tovi kun ollaan oltu puistossa lasten kanssa. Yleensä hengataan pihassa tai ystävillä.

 

Iltapäivällä daddy jäi lasen kanssa ja minä lähdin nauttimaan kolmen lajin illallisen kokouksen merkeissä.

Yleensä en tilaa kalaa ravintolassa sillä petyn niin usein, nyt kumminkin tilasin maustetun lohen joka oli täysi kymppi, jälkiruoaksi otin pavlovan limekreemillä ja mansikoilla enkä muista syöneeni yhtä herkullista marenkikakkua.

Suosittelen siis Strampenin ala carte menytä.

Kännykäkuvat ei ole parhaimpia mutta katsokaas nyt kuinka herkullista !

 

 

Valitettavasti illan aikana nuhani paheni ja voin aika huonsti jo loppuillasta. Kotona tuupahdin suoraan sänkyyn ja aamulla heräsin kuumeessa, jopa suihkussa käynti otti koville.
Onneksi Nalalle oli buukattu dagispäivä ja Neppe menee kaverille eskarista joten saan levätä kunhan Nathan pistää silmänsä kiinni.

yksityiskohtia pääkaupungistamme

 

ah niin retroa

 

Nämä yksityiskohdat kiinnittivät, ja kiinnittävät aina, huomioni pääkaupungin ytimessä. Keskustassa en käynyt muuta kuin Kaisaniemi - Kamppi väliä.

Helsingissä hurmaavinta on kaikki pienet yksityiset yritykset ja kuppilat.

Kotimatkalla pystyimme seurata junan etenemistä aivan uudesta näkökulmasta istuessamme aivan viimeisellä penkkirivillä jossa oli ikkunanäkymä taakse raiteille.

tauolla



Naten kummisedän valokuvatessa yksivuotis kuvia tuli välillä otettua pieniä hengähdystaukoja.

Kameramies ei vaan laskenutkaan linssiään vaan jatkoi räpsimistä ja saatiin muutama onnistunut yllärivedos.

 

oscarlehtinen.com

oscarlehtinen.com

Maailma tuli jälleen kylään

Yksi suurinmmista syistä miksi tulimme tänne pääkaupunkin on että maailma on kylässä kaisaneimenpuistossa tämän viikonlopun.

Koko puisto täynnä väriä ja elämää.

Rytmejä ja temppuja.

 

 

Tapasimme kenialaissyntyisen Wilson Kirwan tämän städnillään ja juttelimme tovin, mukava mies ihan niinkuin olin ymmärtänytkin. Ostimme Wilsonilta kaksi tämän kirjoittamaa lastenkirjaa jossa on tarinoita Keniasta.

 



Tytöt pääsi tanssimaan rytmikkäästi pienillä lavoilla joita oli asetettu torille.

Syötiin red curry kanaa riisillä ja namm oli kyllä niin hyvää ja yksi lautanen riitti hyvin minulle ja tytöille. Mies ei päässyt matkallemme mukaan kun ei saanut vapaata töistään joten olen yksin lasten kanssa. Fanny ja heidän likat oli tapahtumassa kanssamme.

 

 

Sää oli sopiva vaikka välillä tuuli olikin turhan viielä. Kun astuimme bussiin ja ajoimme kampin tunnelista ulos satoi kovaa ja taivas oli vartissa muuttunut tummaksi.

Onneksi pöäästiin kotia kuivana.

 

Helsingissä

Eilen noustiin junaan aamupäivällä ja leikittiin leikkivaunussa melkein koko matkan pääkaupunkiin.

 

Helsingissä kevät on jo melkein vaihtunut kesään ja kukat kukki värikkäinä ja ihmiset tuli vastaan microshortsesissa ja hihattomissa.

 



 

Vietimme päivän ulkona poimien voikukkia ja taiteillen seppeleitä Nathanin kummejen pihassa jossa myös yövymme.  

 

He ovat juuri muuttaneet uuteen tosi makeeseen asuntoon ja jännään pihapiiriin jossa on tosi makee ja erilainen maasto ympärillä.



Asunnossa on paljon rappusia meidän pikkukiipeilijälle mutta onneksi myös chihuahua  jonka perässä konttia.

 

itsetutkiskelua

Monesti uusissa tilanteissa ja ryhmissä pyydetään ihmistä kuvailemaan itseään kolmella sanalla. Kolme on aika vähän mutta silti paljon kun miettii adjektiiveja itsestään. Yleisimmät ovat varmaan iloinen ja sosiaalinen, jotka molemmat voi tulkita tuhansin tavoin.

Olen molempia yllämainittuja mutta enhän minäkään aina iloinen ole, osaan olla todella vihainenkin ja rääväsuu kun mieleni suuttu. Sosiaalinen olen suurimman osan ajasta ja viihdyn kun on ihmisiä ympärilläni, haluan tehdä töitä tiimissä ja ihmisten parissa enkä pelkää tavata uusia ihmisiä tai puhua yleisölle. Silti tulee hetkiä kun haluan käpertyä omaan nurkkaani ihan vain itseni kanssa. Joskus nautin kun mies on iltavuorossa ja lapset ovat nukahtaneet ja saan pari tuntia olla ihan vain itseni kanssa ja ladata pattereitani.

Olen ennen itsekin kuvaillut itseäni sanoilla iloinen/positiivinen ja sosiaalinen ja itseasiassa vaikutan myös olevan semmoinen sillä sellaista palautetta saankin useimmiten.

Olen kumminkin huomannut muita sanoja jotka kuvailisia minua paremmin ihmisenä ja joita myös olen muilta kuullut.

Oma-alotteinen (företagsam), kyllä jos jokin asia on pielessä tai jokin juttu tarvitsee saada alkuun niin olen vanhana partiolaisena aina valmiina. Innostun helposti ja extempore jutut ovat niin minua. Vastapainona rakastan myös suunnittelua, reissuja ja juhlia varsinkin. Olen hyvä organisoimaan aikani ja halutessani myös kaappini. Innostun helposti uusista ihmisistä mutten aina niinkään uusista toimintatavoista, varsinkin jos vanhassa tavassa ei ole mitään vikaa, olen siis jossain määrin muutoksenvastainen. Joskus nimittäin kehitetään asioita vaan kehittääkseen niitä vaikka juttu toimisi moitteetomasti. Lämpenen aina hitaasti uudelle teknologialle ja loppuunmyydyille suurille elokuville/sarjoille joita kaikki muut hehkuttavat. Opettelen parhaillaan mutta olen vielä huono kieltäytymään ja sanomaan ei jos aikani ei riittäisi mutta halua olisi joten liiankin usein jonglööraan turhan montaa palloa yht´aikaisesti. Olen silti todella tehokas ja saan paljon aikaiseksi. Olen luotettava ja jos olen luvannut jotain tehdä niin hoidan homman, kumppaninakin olen luotettava ja tuen läheisiäni, joskus jopa liikaa ja unohdan itseni. Olen ylpeä siitä että en epäile käyttää muun maan sanastoa ja kommunikoin kaikkien kanssa, myös kuurojen.

Nämäkään sanat eivät yksinään kuvaile minua, vaan lista jatkuisi vielä A nelosen tai kaksi mutta nämä tuli tänään ensimmäisenä mieleen.

 

Olen silti nyt päättänyt rauhoittaa tahtia, mies on luvannut auttaa mua pysymään lupauksessani, ja karsia luottamustehtäviäni sekä työpaikkoja. ( helpottaa onneksi muutenkin näin kesän tullen)  Vaikka yleisimmin olenkin tasapainossa kaiken suhteen niin viime viikko ja tuleva on aiheuttanut niin paljon stressiä että sain silmäni avattua asian suhteen. Onneksi perheelle on aina aikaa ja olenkin aikamoinen kotihiiri ja perhekeskeinen ja viihdyn kodissamme siellä asuvien ihmisten kanssa, minun perheeni.

 

 

 

siskon sylissä

 

Kun on koko aamupäivä vietetty kaksin mamman kanssa on ihana kun isompi isosisko tulee kotiin ja silloin paras paikka on tämän sylissä. 

lukuhetkiä

Olin kunnon lukutoukka ala-asteikäisenä ja sain kuukausittain kirjepaketteja Läsluseniltä ruotsista.

Lempparikirjasarjani oli Tvillingarna, ei sweet valley high vaan ne jossa kaksoset olivat alaasteella (onkohan niitä julkaistu edes suomeksi?). Alotin lukemalla Små Tvillingarna ja Lill Kitty jotka sopeutuu 1-3 luokkalaiselle. Itselläni on vain pari noita alottelijan kirjoja mutta about koko tvillingarna sarja löytyy mökin kirjahyllystä.

Pidin sarjasta varmaan myös siksi että kaksoset, kolmoset yms ovat aina kiehdonneet minua.

Olen pari viime vuotta ostanut kirppareilta kun on eurolla tai 50cnt tullut vastaan noita små tvillingarna tai lill Kitty kirjoja ja ajattelin ojentaa ensimmäisen esikoiselleni hänen 7 vuotis päivänään.

 

Alakoulussani oli kiva kirjasto täynnä vanhoja puna-/vihreekantisia kirjoja joita muistan lukeneeni.

Ne herättää kirppareilla edelleen nostalgisen ihanat muistot koulusta.

Niitä en ole sen koommin hamstrannut jemmaan mutta Systrarna P kirjoja olen ostanut jos hyväkuntoisia on vastaan tullut.

Ihan vaan fiiliksen vuoksi sekä näyttämään likoilleni poiskuolevaa kirjaerää.

 

Tänään koulun jälkeen luettiin Nepen kanssa ensimmäinen kappale yhdestä kirjasta, oli kuulemma hyvä. Niin kiva kun luetaan nykyään myös näitä kuvattomia kirjoja.

 

He viettivät tänään eskaripäivänsä ensi vuoden tulevissa luokissaan. Ope on kuulmma mukava ja luokkakaveritkin jees. Olivat laulaneet ja tervehtineet enkuksi. Tyttären omin sanoin: ei jännitä koulun alotus. Uskon ettei yhtä kovaa jännitäkään kun voisi nyt kun koulu ja sen henkilökunta ja lapset on tutut. Tietenkin pientä jännitystä kun uusi alku alkaa.

Ensi viikolla alkaa samalla neidillä taas kesäduuni ( yle 5 lastenohjelmassa Mietipä sitä !) ja verokortti on jälleen hommattu.

ihmeiden aika ei ole ohitse!

Mä meen kotiin ajamaan uudella pyörälläni tänään, ILMAN APUPYÖRIÄ! hoilotti pian viisi vee reilu kuukausi sitten päiväkodin pihalla häntä hakiessani.

Kotona ei millään malttanut odottaa kun pyörän lestaa madallettiin sopivaksi ja taputti tahdin siinä vieressä. Kun hän sitten lähti taluttamaan 16 tuumasta pihalta tielle päin tuli ensimmäinen vastaisku kun pyörän polkimet osui jalkoihin, asfaltille päästyämme hän jo pikkasen mutisten istahti lestalle ja kuvitteli lähtevänsä hienossa tasapainossa rullaamaan tietä pitkin... Tosi asiahan oli ettei se tasapaino itsestään tullut eikä se tasapainoilu ollutkaan niin mukavaa harjoiteltavaa joten ensimmäinen harjotuskerta ilman appareita jäi lyhyeksi ja tyttö totesi vihaisena että saamme myydä pyörän sillä hän ei siitä tykkää!

Muutaman kerran yllytettiin häntä vielä kokeilemaan eri päivinä mutta ei sitä opi ellei edes tahdo oppia, asenneongelma havaittu.

Nyt ei olla sitten sen koommin edes yritetty innostaa tytärtä joka jo oli päättänyt että apupyörillä on paras polkea. Eräänä päivänä naapurin kaveri oppi yhtäkkiä leikin keskellä polkemaan tuolla tyhmällä tasapainoa vaativalla lilalla pyörällä ja se sai ehkä pienen toivonsiemenen istutettua meihin kumminkin siemenen itämisaika oli pitkä. Eilen lapset taas jälleen polki ympäri pihaa ja päätin olla ilkeä ja vaatia Nalaa tekemään pari harjotusta lilalla pyörällä että saisi jatkaa appareilla varustetulla vihreällä, tämä johti tietenkin itkupotkuraivareihin joista kumminkin selvittiin yllättävän hyvin ja lopputulos oli mitä palkitsevin meille kaikille. Kun Nala oli rauhoittunut tapahtui ihme, hän löysi siemenenalun ja kasvatti siitä kukan hetkessä! Lopulta tyttö ajoi pihaa ympäri lilalla pyörällä aina nukkumaan menoon saakka eikä olisi malttanut tulla sisäänkään. Tämä on niin selkeä tapaus jossa todettiin että tahdonvoima ratkaisee ja niinkuin on hoettu ettei sitä opi ellei halua oppia.

Tänään heti aamusta likat läksi ulos polkemaan pihaa ympäri ja iltapäivällä poljin Nalan kanssa yhdessä parin kilsan päähän ystävän luokse ilman mitään ongelmia!

Huh, mikä helpotus että tämä taito on opittu. 

hear me roar

 

 

Katy Perryn Roar on tyttöjen lemppari tällä hetkellä ja sitä lauletaan intohimoisesti.

Tänäaamuna Nala taiteili huoneessaan vesiväreillä kun laitoin ruokaa ja kymmenen paperiteoksen jälkeen tämä maalasi kätensä ja sotanaamion.

Pantteri.

11 kuukautta

11 kuukautta.

Nathan on perheessämme ainut joka nauttii aamupalasta ja suuttuu ellei sitä kateta ja tarjoilla ajoissa.

Tänäkin aamuna poika söi ensin ison aikuisten annoksen puuroa marjoilla jonka jälkeen siirtyi juomaan siskonsa aamupalasmoothien. Slurp ja 2dl marjasmoothieta oli pojan massussa ja siskolle tuli kaataa uusi satsi ja kun Natte ei uudesta satsista enää saanutkaan hän kiukkusi.

Onneksi tutti ja snutte sekä täysi vatsa kombinaatio vei pojan aamupäikkäreille ilman suurempaa draamaa.

Kestovaipoista luovuin jo pari kuukautta sitten sillä meno on niin vauhdikasta ettei meinaa saada up and go vaippojakaan päälle. Nathan tutkii ympäristöään joka tasolta ja aina suun kautta.

Kävelykärryllä menee lujaa mutta askelia ei vielä tuetta tule.

Kuukauden päästä juhlitaankin jo ensimmäistä syntymäpäivää ja mietitään mihin vauva ja aika katosi...

Edit: illalla nathan otti yhden selkeän askeleen tuetta !! 

muistamisesta

Tykkään antaa lahjoja toisille, varsinkin hetkinä jolloin he eivät niitä odota mutta myös merrkipäivinä. Aivan niin kuin lastenkin lahjojen kanssa haluan muistaa lahjansaajaa tavalla joka sopii tälle. En pidä ns turhista lahjoista, koriste esineistä yms ellen tiedä että tiettyä esinettä on toivottu. Kukkakimppu on tietenkin aina varma valinta. Olen vuosien varrella opettanut miestäni näissä asioissa, että se on se ajatus lahjan takana eikä se että lahjan voi paketoida kauniiseen paperiin.

Hän kun monesti alkuaikoina stressasi vuoden kaikkia lahjan antopäiviä (ystävänpäivä, syntymäpäivä, äitienpäivä, joululahja)

Pienenä tyttönä annoin vanhemmilleni lahjaksi itsetehtyjä kortteja jossa luki esim " tätä korttia vastaan tiskaan " " tätä korttia vastaan en kiukuttele" yms. joista vanhempani voisivat ilota. Mies teki yhtenä ystävänpäivänä samalla idealla viisi korttia joilla pystyin lunastamaan eri asioita, romantiikka piili siinä mitä mies oli kirjoittanut kortteihin.

Parhaita lahjoja ei aina voi rahalla ostaa.

Kun leivon vien monesti naapureillekin herkkuja. Gluteenittomia ystäviä yllätän välillä leipomuksilla ja näinpäinpois.

Monesti opettajia muistetaan jouluna ja keväällä.

Voin vain kuvitella, ja monen opekaverin kanssa keskusteltua todeta että aika monta koristeesinettä ja lyhtyä tulee vastaanotettua uran aikana. Olemme viime vuodet muistaneet päiväkodin henkilökuntaa vanhempainyhdistyksen nimissä jolloin on ostettu yhteinen lahja.

Jouluna muistimme heitä isolla korilla joka oli täytetty suklaakarkeilla ja 10 pokkarilla. Heistä kaikki tykkäävät lukea ja saivat kierrättää kirjat jolloin kaikille tuli kymmenen lukuhetkeä.

He pitivät lahjasta.

Keväisin ollaan aina ojennettu iso kassillinen keksejä heidän kahvihetkiin. Päiväkodissa kun henkilökunta syö lounaansa ja välipalat lastemme kanssa ei heillä jää montaa hetkeä rauhassa kaffittelulle joten haluamme tehdä siitä hetkestä herkullisen.

Tämäkin on ollut tykätty lahja.

Nyt on eskarivuosi lopuillaan eikä ryhmässä ole vanhempainyhdistystä joten otin asian omiin kätösiini ja laitoin spostia ryhmän vanhemmille ja kysyin josko kerättäisiin rahaa yhteiseen lahjaan opelle joka on tehnyt paljon hienoa työtä lastemme kanssa tämän kuluneen vuoden aikana.

Ilokseni kaikki vastasivat myönteisesti ja pitivät ajatuksesta ostaa lahjakortti hemmotteluun sekä kaupungin parhaaseen kesäravintolaan.

Näin ollen saadaan hieno lahja muutaman euron satsauksella.

Eskariluokka on ollut todella villi ja opettaja on tehnyt todella hyvää työtä ryhmän kanssa ja se että tyttäreni kirjoittaa "jag älskar dej" kortteja opelleen kertoo että kyseessä on loistotyyppi joka ansaitsee kiitoksen.

Näin kevätjuhlien aikaan syntyy somessa ja perhelehtien artikkeleissa juttua siitä pitääkö muistaa opettajia vai ei ja miten heitä tulisi muistaa ja miten ei...

Kaikki valitsee itse kuinka tekee.

Minusta opettajilla on niin suuri tehtävä ja siihen nähden aivan liian alhainen status ja palkka joten on ilo kiittää heitä panoksestaan opettaa ja kasvattaa ( uskallan kirjoittaa kasvattaa sillä se on osa opetusta muttei sentään opettajan ykköstehtävä vaan vanhempien) lapsiamme, kansalaisiamme.

Ps. Neppe muuten pääsi halutulle luokalle ja sai kaksi kaveriakin luokalleen.

Kyseessä on englanninkielinen luokka

linssipata

Näyttäisi pahasti siltä että tästä on tulossa reseptiblogi *virne

Sillä uhalla haluan silti jakaa tosi maukkaan linssipata reseptin jonka tänään tein sekä yhden hyvän leipäohjeen. On ilo jakaa hyviä makuja teille lukijoille mutta tämä toimii samalla reseptiarkistona itellenikin. Vain parhaat pääsevät julkisuuteen.

 

Padan ohjeen löysin täältä mutta muokkasin hippusen ettei kauppaan tarvinnut lähteä.

 

tilkka	öljyä
1-2	sipulia
4	valkosipulinkynttä
1 rkl	raastettua inkivääriä
400 g	tomaattimurskaa
1 rkl	tomaattipyreetä
1	kanelitanko
1 tl	juustokuminaa
1 tl	kuivattua korianteria
2 tl	Garam masala -mausteseosta
	chilijauhetta
noin 1 tl	suolaa
1dl	vihreitä linssejä
2dl	punaisia linssejä
3 dl	vettä
	persiljaa tai korianteria   kuullota sipulit öljyssä. Raasta joukkoon inkivääri ja lisää mausteet sekä tomaattimurska ja pyré Hauduta miedolla lämmöllä noin 15 min Lisää vesi ja linssit ja kiehauta toinen vartti.   kuva lainattu kotiliesi.fi Iltapalaksi paistoin banaanilättyjä ( 1 banaani ja 2 kananmunaa sauvasekoittimella sileäksi ja pannulle) sillä likkojen serkku oli hoidossa ja Neppe tv:ssä ( 2min kohdalla) ja lisäksi annoin leipäkoneen valmistaa maukkaan leivän täyttämään masut yöksi. Leivän voi tietenkin paistaa uunissakin ellei ole leipäkonetta   2,5 dl vettä 2 rkl öljyä 1 rkl fariinisokeria 1tl suolaa 0,5 dl pellavansiemeniä 0,5 dl auringonkukansiemeniä 0,5 dl seesaminsiemeniä 1 dl ruisjauhoja 4 dl vehnäjauhoja 1,5 tl kuivahiivaa / 10g tuorehiivaa     Huomenna lauantaina 9.5 onkin MLL ja vaasan kaupungin järjestämä koko perheen liikuntarieha botniahallilla. Itse menen hommiin MLL paidassa.

Natte Nakertaja

Meidän pieni Natte nakertaja on todella onnekas veikko, hänellä nääs on kaksi siskoa jotka nauttivat hänen seurasta. Aamulla ensimmäisenä Nala on pinniksen reunalla herättelemässä vaikka tuhannet kerrat on kielletty mutta kun ei aamu olisi mitään ilman pikkuveikan vaipanvaihtoa eikä aamupalapöydän äärellä olisi yhtä hupaisaa ilman puuronheittäjää.

Sillä aikaa kun Neppe riisuu ja vaihtaa vaipat naurattaa Nala Nakertajaa jotta tämä ei hermostuisi paikallaoloon.

Välillä kyllä siskoilla menee hermot kun Natte hajottaa enemmän kun rakentaa mutta onneksi legoista saa nopeeta kasattua uuden linnan.

Kun siskot on poissa niin poikanenkin on vähän hukassa, konttii ympäri kämppää huhuillen ja syö ikäväänsä barbejen kenkiä tai kirjankulmia.

Äiti saa sentään olla rauhassa kylvyssä ja vessassakin nykyään mutta ei taapero, hänellä on aina seuraa kylppärissäkin. Kun iltasadut on kuultu ja molempien siskojen peittojen alla käyty makoilemassa hetki on aika sanoa hyvää yötä ja jättää ystävät toiselle puolelle kämppää ja rauhoittua maitopullon ääreen vanhemman syliin. Silti niin usein ei vielä väsytä vaan vielä haluaisi poika leikkiä, nopein konttausaskelin tämä ryntää tyttöjen luokse, nostelee Nalan peittoa, tönii tätä ja huutaa jotain mitä emme vielä ymmärrä kunnes vanhempi nostaa hyssyttäen pois ja on todettava tappio, on aika luovuttaa ja jatkaa huomenna.

 

 

arjen rumba sekaisin

Vappujuhlan jatkot on venähtänyt jo pian viikonpituiseksi yrjöjuhlaan. Me tytöt oltiin ekoina vuorossa ja nyt pojat hoitaa tämän kierroksen loppuun. Onneksi Nathanilta on tullut pöpöt vaippaan sillä muuten olisi ollut koko kämppä pestävänä...On se kumma kuinka voimattomaksi vetää kun on mahalaukun tyhjentänyt sappeja myöten. Pyykkivuori oli valtava jo vappuaattona ja hissukseen oon pessyt monia koneellisia ja aina on saanut lisätä lakanoita yms joten koneellisia kertyi aikamoinen määrä. Onni on kuivausrumpu. Nyt olisi enää näljellä puhtaiden pyykkejen kasan viikkaus, huoh, eikö siihen jo löytyisi konetta? Toipumiseen ei auta että takana on yövuorot joten pari päivää taitaa mennä voimia kerätessä jotta sais nuo vaatteet kaappiin. Naten syömiset kun teettää paljon siivousta keittiönkin puolella niin työt ei lopu koskaan. . . Silti niin äkkiä sotkuisesta elämää opettelevasta kasvaa iso omatoiminen ihminen. Tie on sotkuinen mutta lopussa se kiitos seisoo. Ilmotin työnantajalle tänäaamuna alentavani työtahtini kesäksi, onni on valinnanvapaus. 

banaanisuklaa unelmat + kierrepatongit

Tänään haluan jakaa kaksi helppoa ja niin hyvä reseptiä.  Nämä sopivat hyvin erilaisiin kekkereihin ja kahvitarjoiluihin.

Ensimmäisenä vuorossa on suklaaherkut jotka syntyvät todella nopeeta ja ovat sekä terveellisiä että todella hyviä.

Pilko banaani

levitä lusikalla maapähkinävoita kahden banaanikolikon väliin

Aseta jääkaappiin vartiksi jähmettymään

Sulata tummasuklaa ja joko dippaa banaanikakut suklaaseen tai levitä lusikalla suklaata banaanikeksien päälle ja ympäri

Anna jähmettyä jääkaapissa toinen vartti ennen tarjoilua

nauti !

 Jotain tapahtuu jääkaapissa ja banaanista tulee ihanan kermaista ja koko keksi sulaa suussa ja maut sulautuu hyvin yhteen.

Seuraavaksi haluan jakaa todella helpon ja ai niin hyvän patonki reseptin. Parhaimman lopputuloksen saa jos paistaa leivät patonkipellillä jonka saa esim Clas ohlssonista.

Sekoita 1 pss kuivahiivaa 6dl vettä

lisää 2tls suolaa

ja n.12 dl vehnäjauhoja

Anna paisua 1h jonka jälkeen jaat taikinan kolmeen osaan ja leivot käsilläs pitkät patongit jotka kierrät ennen pellille laittoa

Anna kierrettyjen patonkien paisua vielä n.20min sillä aikaa kun uuni kuumenee

Paista 250 asteessa vartti ja käännä lämpö alas 150c ja paista vielä n.20 min

Anna jäähtyä hetki ja tarjoile



valmiina uuniin

 Patongithan on hyviä ihan noin vain voin tai tuorejuuston kanssa mutta yksi lempparini on myös levittää pestoa, pilkottua tomaattia ja mozzarellaa, tai muumilihaa niinkuin ystäväni sitä kutsuu, ja paistaa uunissa kunnes juusto on sulanut.

mmmhh... namm..

tänään enjo kokouksessa tarjoiltiin patonkia molemmilla tavoilla mutta jälkikuvaa ei ole uunivalmiista mozzarellaleivistä sillä ne joutui olemaan hieman liian kauan uunissa vaipanvaihdon vuoksi joten lopputulos ei ollut kuvaamisen arvoinen mutta silti syötävä.

ennen uunikäsittelyä

 suosittelemme !