vuoden viimeinen päivä

 

Mitään kummempia kampauksia en jaksanut aloittaa mutta vuoden viimeisen päivän kunniaksi letitettiin likojen päät. Nepelle tein ns etutukan jota olen monesti halunnut kokeilla ja se yhdistettiin sivupampulaan niinkuin neiti itse halusi. Inspiraationlähteenä toimii amerikkalainen ChocolatehairVanillacare jossa suosittelen piipahtamaan jos on afrotukka työstettävänä.

 

Tämä on ollut aika tehokas vuosi ja toivonkin tehokkuuden jatkuvan mutta vähemmällä stressinmäärällä.  Sen kummempaa uudenvuoden lupausta en ole ajatellut mutta aina suklaansyöntiä voi vähentää. Tänään illallistetaan raclettella niinkuin on tullut tavaksi näin vuoden vikana päivänä.

Rauhallista ja mukavaa vuodenvaihdetta kaikille tasapuolisesti.

change of plans ja lumiteoksia

Sen sijaan että istuisimme autossa ja kohtapuolin oltaisiin perillä pääkaupungissa ollaankin hengattu suojalumen keskellä kaunistamassa pihaa naapureiden kanssa.

Kavereilla kun on Yrjö vieraana päätimme jäädä kotiin vielä pariksi päiväksi.

 

Kaikki katsoi minua suurin silmin kun otin vesivärit esille ja alettiin tyttöjen kanssa värittämään käärmettä. Ei kuulemma muut oo lumiteoksiaan väritelleet. Eikai asia nyt näin ole että vain minun lapsuudenkulmilla tätä harrastettiin?

 

pakkasesta

Joululoma ollaan nautittu talvisäästä ja mittarilukema on ollut tasaisesti siinä -7 molemmin puolin. Eilen kerroimme päiväntasaajan väelle kuinka pesemme peitot ja tyynyt pakkassäillä tuulettamalla niitä ulkona koko päivän. Niinkin arkinen asia täällä pohjoismaissa oli täyttä eksotiikkaa heidän korvilleen. Tais olla jokin yleinen tuuletuspäivä eilen sillä meidän talon 3/4 kämppää siivos pedit samanaikaisesti.

Pakastinkin on hyvä sulattaa nyt talvella pakkasilla kun saa pakasteet ulos sulatuksen ajaksi. Tosin just nythän se pakastin säilöö eniten tavaraa kun on keskitalvi ja monesti olenkin sulattanut pakastimet alkukesästä kun ne on liki tyhjät ja voin sulattaa yhden pakastimen kerrallaan.

Juu meillä on kaksi sillä pakastamme paaljon marjoja ja mehuja sekä lihaa ja leipää.

Toki pakkassäillä voi myös muuta tehdä ja olemmekin luistelleet joka päivä nyt. Likat on kehittyny hurjaa vauhtia ja on ilo seurata edistysaskelia.

Kuvia on räpsitty ja videoita kuvattu näytettäväksi kenian sukulaisille.

Kaikille neljälle isovanhemmalle on piirretty kortit ja molemmat pienet on rustannut niihin myös kauniit sanat.

Olemme valmiita lähtöön.

Huomenna jätämme kotikaupungin ja tehdään ensimmäinen siirto.

edit: ja pian postaukseni jälkeen sain viestin että Yrjö oli kerinnyt kaveriperheellemme ennen meitä joten eikun kauppaan ja täydentämään jo tyhjäksi syöty jääkaappi.

päiväntasaajalta pohjanmaalle sekunnissa

Vastaanotin puhelun päiväntasaajalta ja kolme tuntia myöhemmin mieheni lopetti sen.

Hänen jutellessaan perheelleen videokuvan välityksellä ihmettelin tekniikan maailmaa, kuinka niin kaukana olevat ihmiset voivatkin yhtäkkiä olla kanssasi sinun olohuoneessasi ja sinä heidän.

Lapset nukkuivat jo kun puhelu alkoi mutta Nathan heräsi ja pääsi mukaan vilkuttelemaan sukulaisilleen. Ikävä vain kasvoi ja voimme onneksi todeta näkevämme pian.

Epävirallinen Anoppini on jo sopinut monet treffit ystäviensä kanssa jotta saisi esitellä lapsenlapsensa, nämä meidän mukulat kun ovat heidän ainoat lapsenlapset mieheni sisarukset kun ovat vielä nuoria.

On todella helpottavaa elää nykyajassa jolloin voimme kutsua kaukanakin olevat sukulaiset ruudun äärelle istumaan iltaa ja lähetellä valokuvia heti kun jotain on tapahtunut.

Mietin välillä Nepen kummisedän äitiä joka nuorena tyttönä lähti Tansaniaan ja jäi sinne perustamaan perheen ja firman. Nykyään eläkkeellä oleva nainen jota ihailen juurikin siksi että hän on pärjännyt siellä kielitaidottomana ja löytänyt paikkansa siellä paikallisten keskuudessa, tehnyt todella paljon hyvää kylälle ja kasvattanut kolme kunnianhimoista poikaansa. Ei silloin ollut kuin kaukopuhelut ja kirjeet jotka kertoivat kuulumiset paljon tapahtuneiden jälkeen...
Miltäköhän hänen äitistään tuntui?

Minusta on myös kaunista katseltavaa kun hän ja hänen miehensä ovat yhdessä eläkepäiviään viettämässä.

 

 5 päivää lähtöön.

tapani

 

Aamulla mittarissa oli vain nelisen miinusasetta joten päätimme käydä tarkastamassa lähikaukalo.

Jää oli ihan ookoo ja siellä luisteli meidän lisäksi yksi tyttö isänsä kanssa. Kierrätettiin Nalan yhdet luistimetkin heille.

Hyvin tytöt luistelivat ja jatkoivat siitä mihkä jäivät viime kaudella.

Toivotttavasti tämä talvi tuo mukanaan luistinsäitä ja hiihtokelejä.

 

 

Iltapäivällä sukuloitiin isovanhempieni luona. Minun lapsuudesta saakka siellä on lelulaatikossa ollut kasa muovisia kirjaimia, ne on edelleenkin pop.

Neppe on oppinut nyt syksyllä lukemaan tosi hyvin isoilla kirjaimilla, vielä ei ihan kaikki pienet kirjaimet ole tuttuja.

Siinä ohella kun Nepele lukee ja kirjoittelee kirjeitä on myös Nalan kiinnostus kirjaimiin herännyt.

Hänkin kirjoittelee pitkiä kirjainrivejä paperit täyteen ja osaa jo tunnistaa kirjaimet ja kirjoittaa oman nimensä ja muutaman muunkin.

On hauska saada Nepen kirjoittamia lappuja ja huomata kuinka fiksu hän onkin.

Yksi päivä hän kirjoitteli sanoja lapulle ja opittuaan sanan candy hän kirjoitti sen ihan itse kändi.

Pikkuveljen nimen kautta ollaan opeteltu että esimerkiksi englannin kielessä sanat kirjoitetaan eri kirjaimilla kuin mitä lausuessa kuuluu. Tässä asiassa suomenkieli onkin helppo.

lahjoja ja hattuja

Aloitettiin päivä pelastamalla kukko kissan kynsistä Mauri Kunnaksen Vikkelästi vintille pelissä jonka Nalani sai pukilta. Peli oli simppeli mutta hauska, voimme suositella. Ainut miinus on että pelin säilyttäminen on haastavaa kun sitä ei aina jaksais kasata ja koota.

 

 

pyjamajengi

 Sitten suunnattiin pihalle leikkimään seuraavalla lahjalla, kickbiket.

Näihin sai vaihtaa renkaat/ sukset sään mukaan ja tämä oli yksi Nepen hartaista toiveista ja avattuaan paketin hän ei saanut sanoja suustaan kun oli niin onnellinen!

Potkuttelivat tasasella ja liukuivat mäet alas.  

 

 

 

 

Me testailtiin kesälakkeja Natelle matkaa varten ja onneksi kaapissa olevat sopi hyvin.

 

Ylhäällä oikealla on uusi metsolan lippis jonka ostin alesta ennenkuin edes tiesin kumpi mun mahassa asusteli ja se on muka kooltaan 0-6kk mutta on nytkin vielä vähän väljä. Vasemmalla mun vanha lakki 80-luvulta ja oikealla alhaalla veljeltäni perimäni lakki. Se oli minun suosikki vielä isompanakin lapsena ja olenkin venyttänyt sitä aika hyvin lörpöksi... But still going strong!

Mies katsoi lakkeja hieman huvittuneena.

framsteg

 Saimme ilokseni valkoisen joulun ja raittiin ulkoiman sekä yhdessäoloa perheeni kesken.

Tämän aaton kärkivitoseen mahtuu myös kuopuksemme kovan treenin tulos nimittäin konttausasento jonka poika löysi kesken touhujen.

 

 

Sitä on haettu jo jonkin aikaa mutta ikinä ei oo pysyny millisekuntia kauempaa peppu ja pää yhtäaikaa ylhäällä ennenkuin eilen.

Tänään on treenattu lisää.

Ihana.

kahdeskymmenesneljäs

Vihdoin koitti se odotettu aatto perinteiden mukaan.

Aloitettiin aamupäivällä kiertämällä hautausmaa kynttilälyhdyt sytyttäen. Sää oli mitä talvisin, -10 astetta ja pistävä kylmyys joka värjäsi kasvot pinkeiksi.

 

 

 Vanhemmilleni joulupuurolle ja yhdessäoloon.

Nathan liikkui ympäri kämppää  joka suuntaan ja päätyi välillä joulukuusen alle jossa pukin konttiin liian isot lahjat odottivat, niitä oli kiva näpertää ja nauhoja vetää suuhun.

 

 

Tänä vuonna pukki tuli jo kello kolmelta, eikä viideltä niinkuin ennen, ja se todettiin todella hyväksi.

Odotusta riitti silti pienimmille ja puoli kolmen maissa, tietämättään moneltako punalakki tulisi, alkoivat perhoset lentelemään vatsoissa. Lopulta odotus palkittiin kun joulupukki koputti oveen. Tytöt lauloivat jännittyneenä tuikituiki tähtönen ja kävi nätisti kiittäen vastaanottamassa lahjansa.



ähky selfie sohvalla

Nathan heräs päikkäreiltä just kun lahjat oli jaettu mutta kerkesi pukin syliin.

 Kun lahjat oli jaettu ja avattu alettiin kattamaan juhlapöytää. Tänä vuonna kattauksessa oli myös virolaisia jouluherkkuja. Kinkut on jätetty kauppaan ja korvattu kalkkunalla. Laatikoista uutuutena oli pinkinvärinen punajuuri&homejuusto laatikko joka kyllä oli aikuisten mielestä ihan hyvää.

 

Lapsille jäi paljon aikaa leikkiä uusilla leluillaan ja peleillään.

Lahjaksi saadut Winx ja monsters high nuket pääsivät heti retkelle uudella autollaan.

Ilo oli suuri kun näki kuinka lapset iloitsivat lahjojaan ja saivat juuri sellaiset joita jo kauan ovat toivoneet. Vaikkakin paketteja oli määrällisesti enemmän kuin osasin odottaa niin jokaisen lahjapaperin alta kuoriutui äidinkin mielestä hyvä lahja.

 



Perinteinen Kalle Ankas jul katsottiin ruokaa odotellessamme ja illalla satuttiin laittamaan tv päälle juuri kun Joulun tarina elokuva alkoi ja katsottiin se porukalla.

On muuten kaunis

elokuva.

Yöllä tultiin kotia ja painettiin pienet päät tyynyihin odottamaan uutta päivää.

 



23 keilailua

Toisiksiviimeisestä luukusta löytyi varaus keilahalliin.

Veljeni ja lasten serkkukin liittyi joukkoomme ja keilat heilui tunnin verran.

Vielä painaa keilapallot liikaa ja avuksi otettiin lasten pieni liukumäki mutta lapsilla on hauskaa ja se on pääasia. Keilattu on heidän kanssa jo ihan pienestä ja aina ovat tykänneet.

 

Vanhemmilleni on aina yhtä vaikea keksiä lahjaa tai tapaa jolla heitä muistaa. Isäni syö gluteenitonta joten olen ottanut missioksi löytää oikein makoisa gluteeniton leipäresepti ja leivon aina välillä maistiaisia hänelle. Tänään syntyi iskälle kaksi eri taikinaa ja monelle päivälle voileipää.

Äitiäni muistin ihanan juhlavan näköisellä kukka leivällä.

Resepti siihen tulee välipäivinä. Jaon ison taikinan kahtia ja tein kaksi kukkaa josta toisen sai veljeni perheineen. Muutaman sämpylän pyöräytin itsellenikin siitä taikinasta ja kyllä olikin hyvää! Taitaa olla uusi bravuurini.

siemenet olis tietty voinu olla koristeellisemmin mutta ajatus lasketaan

Haluan toivottaa ruudun sillekin puolelle oikein hyvää joulua, toivottavasti saatte viettää sen rakkaimpienne kanssa!

22. ulkoilua

 Sain aamulla nukkua myöhään ja se tuli tarpeeseen.

Kun Maria käykää tsekkaas hänenkin blogi på svenska, hän kerää ja auttaa pakolaisia jotka ovat juuri tulleet suomeen. Villatuotteita saa lahjoittaa vuoden ympäri. oli tuonut kestikset lähdimme koko perheen voimin hakemaan tätini rinkkaa jonne ne pakata. Hän asuu ihan kävelymatkan päässä ja rento happihyppely teki hyvää.

Ennen kun lähdimme pihasta tarkistettiin postiluukku ja siellä odottikin yllätys, ystäväni Pauliina oli jatkanut puikoilla ähertämistään ja kutonut tälläisen korvienlämmittäjän josta olin maininnut hänelle. Sain siis korvat lämpöseen sopivasti ennen kävelyämme, jälleen kiitos.

 

Kun päästiin kotia ängin neljä isoa pussillista vaippoja tuohon juuri haettuun rinkkaan ja huokasin onnesta ja helpotuksesta kun sain kaikki vaipat mahtumaan matkaan mukaan!

Kiitos kaikille lahjoittajille, täältä blogin kauttakin on tullut vaippalahjotuksia ja ne kaikki lämmittää sydäntäni ja jonkun peppujakin ensi kuussa.

 

Heitettiin daddy töihin iltapäiväksi ja pakattiin pulkat kyytiin ja vietimme reilun tunnin kalasatamassa laskien mäkeä. Kyllä liukuikin hyvin, sai jarrutella ettei ajanu jäälle tai puuhun.

Nathankin laski paristi pulkalla mutta ei juurikaan välittänyt koko touhusta joten se chillas mäen alla vaunuissa ihmettelemässä menoa.

 

 

 

Eväät oli tietenkin mukana. Lämmin kaakao ja joululimppua.

Tämän lystin jälkeen vietimme illan Katjan ja lasten kanssa touhuten ja molemmat likat nukahti jo 19.40 illalla kun hampaat oli harjattu ja satu luettu.

11 yötä

Nyt kun on synttärit juhlittu voin keskittyä seuraavaan kohokohtaan nimittäin jouluaattoon joka on jo ylihuomenna. Siihen ei tosin ole enää mitään muuta järjestettävää kun lihapiirakoiden ja kakun leipominen.

Vietämme vanhemmillani niinkun tähänkin asti.

Lähtölaskenta Keniaan on hurjan hyvällä mallilla nimittäin enää yksitoista yötä kunnes lento lähtee ja tämä on asia jota en oo kerinny edes ajatella vasta kun nyt.

Olen vaan ajatellut että siihen on vielä kuukausi tai pari kunnes herättyäni synttärijärjestelysumusta tajusin että mehän lähetään pian!

Viimenen vaippasatsi on tulossa tässä puolen tunnin päästä ja niille pitää vielä noutaa yksi laina rinkka. Omat vaatteet ängin 50/50 jaolla yhteen keskikokoseen matkalaukkuun vaippojen kanssa. Lasten vaatteet ja tuliaisethan on jo pakattuina, miehen vaatteita odotellessa.

Vietämme pari päivää pääkaupungissa ennen lähtöä ja vastaanotamme uuden vuoden rakkaiden ystävien kanssa jonka vuoksi on pakattava myös pieni helsinkikassi.

Jotenkin nämä kaikki on myös mahduttava autoon meidän viiden lisäksi.

huoh.

 

1,5v ja 3v

 

 

Yöllä ennen ensimmäistä Afrikan matkaani en löytänyt passiani mistään vaikka tiesin sen olevan hyvässä tallessa jossain laukuistani. Panikoin ja pengoin läpi koko laukun löytämättä sitä. Itkin ja ahdistuin ajatuksesta etten pääsisi matkaan, kokosin itseni ja jatkoin penkomista tuloksetta.

Olin niinkin epätoivoinen että soitin naapurimaassa asuvalle meediosedälle vaikka oli sunnuntai ja kello 22.00 onneksi siellä vasta 21. Hänen herttainen vaimo vastasi ja ukko auttoi mielellään hätääntynyttä teiniä. Taisin vain hokea en löydä passiani!, en edes kertonut mistä soitin mutta hän osasi kuvailla huoneeni tosi tarkasti ja kertoi passini olevan pienessä laukussa. Kokosin itseni ja kurkkasin "meikki"laukkuuni josta se passi löytyi!

Oli aikamoinen kokemus.

Joka kerta kun lähtö afrikan mantereelle lähestyy näen saman painajaisen, olen lentokentällä ja jonotan koneeseennousua kun tajuan ettei minulla ole passia mukana!

Käyn kaikki vaihtoehdot läpi kuinka saisin passin ajoissa lentokentälle, panikoin ja herään epätoivon tunteeseen. Onneksi on vain unta.

Passi ja matkaliput löytyy nykyään käsimatkatavaroista eikä meikkilaukusta!

 

Neppe 3v odottaa matatua

vuoden vika synttäripostaus

Virallisen kuusivuotispäivän kunniaksi kahdennenkymmenennenensimmäisen  31 kirjainta yhdessä sanassa!  kalenteriluukun takaa paljastui Tropiclandia reissu joka tietenkin otettiin riemulla vastaan.

Ulkoaltaille ei ollut enää asiaa mutta kauniisti aurinko paistoi ikkunista.

 

Nattekin pääsi vähä isompaan ammeeseen ja viihtyi kuin kala vedessä painijan puku päällänsä, niin syötävän söpö pulla. Puolen tunnin polskuttelun jälkeen söi, vaihtoi vaatteet ja nukahti allasbaarin viereen vaunuihin kunnes me muut oltiin uitu valmiiksi.

 



 

Uinnin jälkeen mun vanhemmat oli kutsuttu lounaalle ja synttärikahveille. Lapset sai kivan päivän lemppareidensa kanssa ja päivänsankari sai toivomansa lahjan, kaukoohjattavan auton. Auto pääsi heti koeajolle ja kaahasi ympäri kämppää kaasu pohjassa ja kuski(t) kikattaen.

Oli vielä oikee kunnon diskoauto jossa vilkkui erivärisiä valoja ajaessa, ihan niinkuin parhaimmat matatut yleisliikenteen minibussit Nairobissa.

 

huomatkaa asut ja Pauliina pipo on päässä all the time! :)

Meiltä Neppe sai pinkin taskukoon digikameran halpa hyvä käytetty jolla räpsiä omia muistoja Keniasta ja elämästä muutenkin. Siitä neiti oli kiitollinen.

Illalla likat oli jo aivan naatteja ja nukahtivatkin melkein jo ennen sänkyynpääsyä ja itsekin taidan kömpiä aikasin petiin.

Huurteiset 6v juhlat

 

Tänään koitti vihdoin päivä jota on odotettu, neidin kuusi vuotis juhlat!

Aamulla heräsin siihen kun Nalani kiljaisi ja huusi siskolleen että tulla vessaan ja pikaisesti!

Silloin hymyilin ja odotin päivänsankarin reaktiota kun hän pääsi sängystään vessaan jossa odotti Anna ja Elsa mekot. Vessassa loogisesti siksi että on eka paikka jonne aamulla suuntaavat. 

Molemmat tytöt tuli ja jakoi haleja ja pusuja meille vanhemmille jotka vasta availimme silmiämme.

Tämän päivän luukusta nimittäin tuli  ebaystä tilatut prinsessamekot.

Kummitädiltään Neppe sai aivan superhienon Elsa"hatun". Taitava käsistään tuo Pauliina.

Koko aamupäivä kului vieraita odottaen. Ulkona onneksi vielä lunta maassa ja aurinkokin valaisi päiväämme, kaikinpuolin sää oli puolellamme.

Siistittiin paikat ja katettiin tuplapitkä pöytä kestimään kaikkia neljäätoista pientä juhlijaa. Meillä on edelleenkin ne 76 neliöö sisätiloissamme joten juhlat aloitettiin ulkona lumileikeillä.

Perinteinen peili ja myös ihan uusi kiva versio jonka viidesluokkalainen vieras opetti meille, tuolileikki puutarhatuoleilla ja Frozen musiikilla sekä tietenkin vapaata leikkiä reilun tunnin verran.

 

 

Tämän jälkeen tulimme sisälle ja jaettiin lahjat. Oli ihana nähdä kuinka kaikki oli ottanut vinkkimme lahjakorteista vastaan ja sankari saikin ison kasan lahjakortteja eripaikkoihin! Mahtavaa!

Myös elokuvareissu, luisteluretki ja hevostallille ratsastamaan kaverin kanssa elämyslahjoja tuli.

Lahjat jaettiin pullonpyörityksellä ja avattiin yksitellen jolloin sai kiittää kaikkia henkilökohtaisesti.

Tämän jälkeen tarjoiltiin herkut.

Minimuffinit valkosuklaakuorrutteella, suklaakonvehteja, lumipallokarkkeja ja mini vaahtokarkkeja, Lumiukon neniä eli porkkanoita ja lumiukon käsiä eli suolatikkuja. Kakkua harvemmin menee lasten kemuilla joten tarjoiltiin jäätelöä = sulanutta lumiukkoa!

 

Jäätelöä kului kolme litraa joten se oli menestys!

Lapset ovat ovelia ja keksivät grillata vaahtokarkkejaan kynttilöiden yllä. Siitä tuli hitti ja vaahtikset loppuivat kesken. Muutama myös paloi mustaksi ennenkun löysivät sopivan grillausetäisyyden sekä ajan.

 

Herkuttelun jälkeen hihassa oli vielä yksi ässä, Nenä Olafille.

Lapset jonoon ja vuorotellen silmät sidottuina yrittivät paikantaa Olaf lumiukon nenänpaikkaa.

 

Tämän jälkeen oli vielä puoli tuntia kunnes lasten vanhemmat tulisivat hakemaan heitä kotia ja meno alkoi olemaan aika villiä ja ahdasta joten puimme ulkovaatteet takasi yllemme ja suuntasimme takaisin pihaan. Leikki sujui itsestään ja viimeisen vieraan lähdettyä kaksi jäi sovitusti vielä ns hoitoon ja lösähdimme sohvalle katsomaan mikä muukaan kuin Frozen elokuva.

Kotiinviemisiksi kaikki vieraat saivat allaolevan  goodiebagin.

 

piparitikkari, build a snoman karrkipussi sekä lumihiutale kaulakoru.

 

Mies oli töissä koko tämän ajan mutta Pauliina oli apunani koko ajan ja ilman häntä en olisi päässyt stressaamatta läpi juhlan, kiitos. Nathankin jaksoi kivasti kun sai olla sylissä.

 

Nalanin räpsimä. Over and out.



19

Tänään valmisteltiin huomisia juhlia kolaamalla piha ja tekemällä pari Olaf lumiukkoa sekä lumipalloja kun kerran oli suojasää.

19 luukun takana luki pulkkamäki mutta suojasään yllätys muuttikin suunnitelmat kolaajeluksi joka oli mahdollisesti vielä hauskempaa!

 

 Nathankin pääsi kyytiin.

pieni suklaapuoti

Sain kokea jotain uutta tänäiltana kun kävin Hemgårdenin suklaamaistiaisilla.

Suklaan luottoystävänä tämä olikin mielenkiintoinen ja hyödyllinen kokemus.

Yksi omistajista, Kenny Sundqvist, kertoi meille suklaan historiasta ja kuinka se aluksi oli aateliväen juoma. Alunperin 1500-luvulla  kaakaopavusta siis tehtiin juomaa ja vasta pari sataa vuotta myöhemmin suklaata kiinteässä muodossa.

Saimme myös kattavan kuvauksen kuinka kaakaopavusta tulee suklaata.

En edes tiennyt että papu sisältää sekä kaakaorasvan että kaakaomassan joita sitten eri määrissä sekoitetaan suklaiksi.

Saimme myös selvennyksen mikä on laatusuklaa ja miltä sellainen maistuu.

 

 Saimme maistaa kahdeksaa eri suklaata ja kyllä niissä vain onkin eroja.

En ole ennen nähnyt laadukasta valkosuklaata saatika maistanut mutta oi pojat, Mmm...

Kaakaopuita viljellään ympäri palloa siinä ekvaattorin korkeudella ja eripuolilta tulee hieman erimakuisia papuja. Myös kaakaopuun lajike määrittelee maun.

 

Chuao oli yksi lempimauista ja harmikseni myös todella tyyris herkku.

 Tämä turkoosi pakkaus oli silmälle mieluisampi kuin makuaistille.

 

Yleinen oletus omanikin on että tietyn prosentin suklaa on aina sama mutta kuinkas ollakaan näin ei lainkaan ole. Prosenttiluku kertoo vain kuinka suuri osa tuotteesta tulee kaakaopavusta mutta sitä ei tiedä kuinka iso osa on kaakaorasvaa ja kuinka iso osa on kaakaomassaa.

Myös lajike tietenkin vaikuttaa makuun.

Se on silti selvää että mitä suurempi prosentti on sitä vähemmän sokeria suklaa sisältää.

Tässä asiassa on vain katsottava hintalappuun josta voi päätellä kuinka laadukkaasta tuotteesta on kyse sillä laatusuklaa on myös arvokasta. Noista meidän lautasella olevista kallein maksaa euron ja sillä eurolla saa viisi grammaa suklaata! 200 gramman pakkaus olisi siis aika tyyris.

Maisteluiden jälkeen kävimme myymälän puolella josta kotiin lähti aivan taivaallisen tuoksuista suklaateetä sekä yksi Lappland  konvehtirasia appivanhemmilleni tuliaisiksi.

Tryffelit he tekevät omin kätösin laatusuklaasta ja luonnollisista raaka- aineista täällä Vaasassa ja makuja on monia ja valinnanvaikeus taattu.

Todella mainio lahja sellaiselle jolla jo on kaikkea.

 



Vaasan Sportin noustuaan liigaan pelaamaan syksyllä saivat myös he omat tryffelinsä, kiekon muotoisina tietenkin.

JohannaKoo ja minä tyytyväisinä kotiin lähdössä.

 

Ulkona odottii joulumaisema, maa ja taivas oli aivan valkoinen joka sai minut aivan totaalisen onnelliseksi. Hartain joulutoiveeni olisi että talvi jatkuisi valkoisena tästä edes.