Käytöstavoista ja niiden vivahteista

Löyhästi otsikkoon liittyen pitää mainita tämänpäiväinen tapahtuma töissä. Yksi niistä aiemmin mainituista nuorukaisista järjesti taas vaihteeksi viihdykettä minulle. Puhui puhelimessa jonkun asiakkaan kanssa ja sen verran kuuntelin toisella korvalla, että havaitsin joitakin ongelmia olevan kommunikaatiossa. Sitten poika luovutti ja kysyi, josko hän voisi siirtää puhelun minulle. "Tää tyyppi on hankala."

Noh, ei sen asiakkaan ongelma mikään epätavanomainen ollut, täysin ratkaistavissa. Aika harvoin tulee mitään mahdottomia juttuja vastaan tässä nyrkkipajan kontekstissa. Pääpiirteissään asia hoituu niin, että rauhallisella äänellä kysellen selvitetään ongelman laatu, pahoitellaan sen olemassaoloa ja ratkaistaan se. Ei siinä sen kummallisempaa tarvitse tehdä, mutta asiaa ei todellakaan auta, jos ryhdytään riitelemään soittajan kanssa. Se nyt vaan ei kuulu työnkuvaan. Käyttäytyä pitää puhelimessakin.

Mistä päästäänkin aasinsillan kautta päivän teemaan, johon itse asiassa tuli virike eräästä naamakirjassa käydystä keskustelusta. Se koski kohteliaisuuden ja flirttailun sekaantumista, ja alkuajatuksena oli, että näin käy, koska kohteliaisuus on nykyään niin harvinaista.

Ryhdyin sitten pohdiskelemaan omassa pienessä päässäni kohteliaisuutta ja käytöstapoja ja niiden merkitystä esimerkiksi töissä. Sitä ei varmaan kukaan kiistä, että työpaikalla kaikilla on mukavampaa, kun ihmiset käyttäytyvät säällisesti. Valitettavasti käytännössä jotkut ihmiset kuitenkin pitävät hyviä käytöstapoja monissa tilanteissa täysin turhina. Jos olet ystävällinen, niin nuoleskelet ja mielistelet, hyi, hyi sinua. Minun mielestäni asia ei mene näin. Pari käytännön esimerkkiä seuraa.

Eräässä muinaisessa työpaikassa kollegani valitti jatkuvasti saavansa todella huonoa palvelua yhdeltä tietyltä atk-tukihenkilöltä. Minulla taas ei ikinä ollut mitään valittamista, päin vastoin. Kollegallani oli tapana lähestyä ko. tukihenkilöä "mulle kaikki heti" -asenteella, johon kuuluivat olennaisina osina "mikset ole jo täällä vaikka jo kaksi minuuttia sitten tilasin sinut paikalle" sekä "miksei tämä edelleenkään toimi, et osaa mitään". Minä olin mahdollisesti vähän vähemmän kärsimätön ja saatoinpa myös kysellä pikaisesti kuulumiset, jos aika ei ollut kortilla kummallakaan.

Nyrkkipajalla aika monella tuntuu olevan ylitsepääsemättömiä kommunikaatio-ongelmia erään alihankkijan edustajan kanssa. Osa menee sen piikkiin, että edustaja on maahanmuuttaja, jonka kielitaito ei ole täydellinen. Mutta suurempi syy taitaa taas olla siinä, miten ihmiset asiansa esittävät. Imperatiivi on ahkerassa käytössä ja muutenkin kommunikointi töksähtelee. Minulla ei ole tämänkään henkilön kanssa mitään ongelmaa, saan aina asiani hoidettua, mitä muut suuresti ihmettelevät, koska heidän käsityksensä mukaan kyseessä on todennäköisesti vähä-älyinen yksilö. Voin muutaman vuoden kokemuksella sanoa, että ei ole. Aivan normaalilahjaisesta henkilöstä on kyse.

Tästä ei nyt pidä yrittää saada sellaista käsitystä meikäläisestä, että olisin jonkinlainen harmonian ruumiillistuma, jonka lähettämä värähtely saa kaikki ympärilläolijat syömään kädestäni. En minäkään aina kaikkien kanssa tule toimeen, mutta ne minun mielestäni liian hankalat ihmiset ovat hyvin pieni vähemmistö. Sen sijaan ajattelen, että kyse on yksinkertaisesti yleisistä käytöstavoista muita ihmisiä kohtaan sekä pelisilmästä.

Kyllä aikuisenkin ihmisen pitää muistaa esimerkiksi kiittää saadessaan jotain. Ei sitä pidä vaatia ainoastaan lapsilta. Eikä varmaan olisi kenellekään pahitteeksi pysähtyä minuutiksi miettimään, mitä tuntemuksia itsessä herättää, jos joku alkaa heti kättelyssä käskyttää ja sitten heti perään valittaa ja lopuksi poistuu paikalta tuhahdellen ja niskojaan nakellen.

Anna mun kaikki kestää!

The Projekti jatkuu edelleen, mutta pakko vähän tuulettaa pääkoppaa välillä. Joten narisenpa vaihteeksi työasioista.

Joku saattaa muistaa, että syksyllä oltiin jo aika mielenkiintoisessa tilanteessa, kun yksi jos toinenkin lähimmistä työkavereistani oli lähdössä pois. No, nyt on sitten tullut uutta väkeä tilalle, mutta millaista!!

Pikkupomo veti ilmeisesti tilanteesta omat johtopäätöksensä, ei kuitenkaan sellaisia kuin olisi ollut toivottavaa. Tiedän hänen saaneen aika suoraa palautetta mm. yhteistyökyvyn puutteesta, mutta tähän ihmiseen ei näytä mikään tarttuvan. Ulkokuoren alla on piinkova teflonipinta, joka suorastaan hylkii kaikenlaisia moitteita ja muita hänen rauhaansa potentiaalisesti häiritseviä pikkuseikkoja.

Entisten "hankalien" työntekijöiden tilanne on palkattu, arvatkaapa mitä? Nuoria miehiä! Pikkupomon johtopäätös siis ilmeisesti oli, että naiset ovat hankalia, miehet helpompia. Ehkäpä jopa helpommin hallittavissa. Valinnan varaa kyllä olisi ollut palkata naisiakin, mutta pikkupomo oli jo etukäteen päättänyt, että miehiä niiden olla pitää. Tähän viittaavia lausahduksia kuultiin hänen omasta suustaan hakuprosessin kuluesssa.

No, mikäpä se tässä keski-ikäisen rouvashenkilön on katsellessa näitä alle kolmikymppisiä, mutta siihen se ilo sitten jääkin. En tiedä, mistä nämä herrashenkilöt on revitty, mutta ei niitä ainakaan pätevyyden perusteella ole valittu. Erityisesti toisen (lähempänä majailevan) toimintaa seuraan suurella mielenkiinnolla päivittäin. Erityisesti puheluja seuratessa pitää välillä varoa, etten pärskäytä iltapäiväteetäni sierainten kautta ulos kuunnellessani, miten asia edistyy. Ja toisaalta pitää oikeasti hillitä itseni, etten ala kesken puhelun läksyttää siitä, miten asiakkaille on erinäiset asiat syytä esittää, jotta päästään edes lähelle toivotunlaista lopputulosta.

Eikä aina tarvitse seurata edes passiivisesti, sillä kaikenlaisia ongelmia kannetaan minun eteeni ratkaistavaksi vaikka ne eivät edes kuuluisi minun toimialaani. Näyttää vain olevan niin vaikeaa kävellä sen ihmisen luokse, jolle asia oikeasti pitäisi esittää.

Siis kyllähän mitä autan ja neuvon, jos on tarvetta, mutta tässä vaiheessa uudenkin työtekijän uraa pitäisi omatoimisuuden olla jo ihan hiukan korkeammalla tasolla.

Pikkupomon mielestä nämä uudet pojat ovat niiiin mukavia ja fiksuja.