Harhateillä?

Aivan täysin vetämätön olo. En jaksa mitään. En edes kauppaan ruokaostoksille, niin kauan kuin keittiön kaappien perukoilta löytyy jotakin syötäväksi kelpaavaa. Sairaslomailu passivoi, kun MITÄÄN ei tapahdu. Toisaalta olen tyytyväinen, ettei tarvitse vääntäytyä nyrkkipajalle käyttämään kallisarvoista aikaani sillä nimellisellä korvauksella, jota työnantaja kehtaa nimittää palkaksi.

Olen miettinyt, mitä tekisin tällä blogilla. Sairaslomailu ja muu vitutus on vienyt sen eri raiteille kuin alunperin suunnittelin. Onhan tämä toki varaventtiili, mutta entäpä jos en enää jaksa valittaa. Valittaminen tuntuu joskus tuovan asioiden todellisen tilan liian hyvin mieleen. Enemmänkin kaipaisin pakoa todellisuudesta jonnekin mahdollisimman kauas pois. Edes henkisesti, kun fyysinen pako taitaa olla olemassaolevilla realiteeteilla liian hankala toteuttaa.

(Siltä varalta, että siellä on ruudun toisella puolella joku kallonkutistaja tai yliherkkä sossutäti, niin ilmoitan täten, että olen edelleen järjissäni enkä IRL suunnittele siirtymistä mihinkään toiseen ulottuvuuteen.)

Mitä tehdä? Minne jatkaa tästä pisteestä? Haluaako joku antaa lukeman kompassiini?

Terveisiä sairastuvalta taas vaihteeksi

Kävin viime viikolla taas vaihteeksi näyttäytymässä lääkärille, ja tässä sitä sitten taas istutaan kotona. Treeniä pitäisi tehdä - ja teenkin - jotta hartiavaivat menisivät ohi. Noinkohan ne sitten häviävät muutamassa viikossa muutaman kuukauden potemisen jälkeen? Olenhan minä tähänkin asti yrittänyt kuntouttaa itseäni ohjeiden mukaan, mutta tuloksia ei ole tullut.

Ihmettelen vain, että miten saisin työnantajan ymmärtämään, että työpisteeni PITÄÄ muuttua ergonomisemmaksi, jotta pysyn työkykyisenä. Sehän se tässä taitaa olla kaiken pahan alku ja juuri, jota muuttamatta tilanne ei parane. Tästä on keskusteltu ja pomon vastaus on ollut, että katsotaan, katsotaan... Jos vaikka sattuisi löytymään jostain resursseja ikivanhan konttorikaluston uusimiseen. Sitä toivoisivat myös kollegani, jotka vaivojeni innoittamina ovat kertoilleet omista tuntemuksistaan. Valitettavasti vain nämä ajatukset eivät ole tainneet tavoittaa johtoporrasta.

Eihän tällaisella nyrkkipajalla ole halua (kyvystä en osaa sanoa mitään varmaa) käyttää rahaa johonkin niin turhanpäiväiseen kuin vaikka uusiin toimistotuoleihin. Toivotaan vain, että istumatyöläisen ongelmista kärsivät työntekijät ymmärtävät hakeutua jonnekin muualle, jotta saadaan palkattua uusia ja vetreitä tilalle. Siis sellaisia, jotka eivät sairaslomaile turhan takia.

Enpä tiedä mitä tässä pitäisi tehdä asian edistämiseksi, kun kerran minun sanomisillani ei ole mitään painoarvoa. Usutanko ammattiyhdistyksen työnantajani kimppuun vai mikä voisi tepsiä? Siis olettaen, että tällaiset asiat kiinnostavat ammattiyhdistystä.