Vastatoimet

Olen miettinyt uutta strategiaa työn suhteen. Lähtölaskenta nykyisestä työpaikan irvikuvasta on nyt ehdottomasti käynnistynyt. Esimies ehkä kuvittelee ratkaisseensa ongelmat, mutta lopullinen ratkaisu on minun käsissäni.

Eilisen päivän käytin asioiden pohtimiseen ja vaihtoehtojen punnitsemiseen. Illalla lähetin postia ystävälleni ja pyysin häntä kertomaan käytännön tietoa alasta, jonka hän tuntee minua paremmin. Aamulla luin vastauksen ja ryhdyin töihin, työpaikkatilanteen kartoittamiseen.

Aion vaihtaa alaa. Radikaalisti. Se ei ole ensimmäinen alanvaihdos ja tuskin viimeinenkään, mutta nyt on tosi kyseessä enemmän kuin koskaan.

Huomenna kirjoitan CV:ni uusiksi, laadin hakemustekstin, jota voi hienosäätää paikan mukaan, ja lähetän ensimmäiset hakemukset.

Mitä pikemmin voin irtisanoutua nykyisestä paikasta, sen parempi. Valitettavasti joudun vielä roikkumaan siellä uuden työn varmistumiseen asti, koska jostain sitä rahaakin pitää saada. Kuitenkin hekumoitsen jo ajatuksella siitä, kun saan ilmoittaa jättäväni rotankolon, jota joku työpaikaksikin kutsuu.

Miksi ihmeessä en ole tehnyt tätä käännöstä jo aiemmin?

Rytöläjän keskellä

Tämänpäiväisellä päiväkävelyllä, lääkärin määräämällä, kuljin vähän "paremman" asuinalueen poikki. Siellä on taloja jos jonkinlaisia, enimmäkseen isolla rahalla rakennettuja ja jotkut selvästikin arkkitehdin suunnittelemia. Silmään pisti eräs arkkitehtoninen ihme, jota olen kyllä katsellut aikaisemminkin.

Kyseinen talo on ulkopuolelta linjakas ja tyylikäs. Piha näyttää myös ammattilaisen suunnittelemalta vesilammikkoineen ja pyöreistä kivistä laadittuine kenttineen. Näen kyllä, mikä on ollut tarkoitus. Tyylikäs ja pelkistetty piha (melko pieni sellainen), joka ei vaadi jatkuvaa hoitoa.

Mutta tässä talon asukas onkin sitten erehtynyt. Sellaista pihaa ei olekaan, joka ei vaadi ollenkaan kunnossapitoa. Kun hienon talon tyylikkääksi ja yksinkertaiseksi suunniteltua pihaa ei ole hoidettu ollenkaan, se on päässyt täysin hunningolle. Heinää, nokkosta, pajua ja muuta vastaavaa tunkee esille kivikosta. Pohjatyö on ilmeisesti tehty kunnolla, koska kasvusto näyttää valtaavan alaa reunoilta lähtien, eikä ole vielä ehtinyt vallata aivan koko pihaa. Mutta tien varsin on jo sen näköinen kuin talo olisi ollut hylättynä tovin.

Siitähän toki ei ole kyse, koska pihassa näytti olevan parikin kallista autoa. Asukkaat eivät vain ole viitsineet pistää tikkua ristiin pitääkseen pihan kunnossa. Jos on varaa tuollaiseen taloon, luulisi olevan varaa myös maksaa jollekin kitkijälle pari kertaa kesässä. Itsehän nämä uusrikkaat eivät toki vaivaudu rikkaruohojen kimppuun.

Uusrikkaat - niistähän tässä lienee kyse. Rahaa riittää, mutta pusikon keskellä asuminen on vielä tuttua vanhasta muistista.

Harhaa

Siellä työsähköpostissa oli muuten eräs viesti, joka sai minut taas ihmettelemään maailman menoa ja asioiden tilaa.

Olin pyytänyt postilta selvitystä kadonneesta lähetyksestä, kirjatusta sellaisesta, josta viimeinen havainto on heinäkuulta. Posti oli tutkinut asiaa, ja todennut, että paketti on paikannettu - sinne heinäkuulle - ja nyt se toimitetaan perille tuota pikaa. Heidän mukaansa se on maannut jossakin lajittelulaatikossa viimeiset kolme kuukautta. Hienoa toimintaa!

"Perille toimittaminen" jäi myös askarruttamaan minua, koska kyseinen lähetys oli palautumassa vastaanottajalta lähettäjälle. Tämän mainitsin myös selvityspyyntöä tehdessäni. Ja nyt posti lupaa toimittaa lähetyksen "vastaanottajalle". Siis kenelle? Alkuperäiselle vastaanottajalle, joka ei sitä halua, vai uudelle vastaanottajalle eli alkuperäiselle lähettäjälle?

Nämä kasvottoman asiakaspalvelun lähettämät viestit ovat vihoviimeisiä, koska jos tähän asiaan nyt haluaisi selvennyksen, kysymykseen vastaisi todennäköisesti eri henkilö kuin se, joka on asiaa hoitanut tähän asti. Ja tällaisissa tapauksissa vastaus on kokemukseni mukaan niin ympäripyöreä, ettei siitä ole mitään hyötyä. Mutta asiakaspalvelija voi tällaisella tyhjällä vastauksella merkitä asian hoidetuksi ja saada työlokiinsa yhden viivan lisää. Kuukauden työntekijän palkinto odottaa!

Löytyykö sympatiaa?

Lääkäri jatkoi sairaslomaani. Olen kuulemma siinä kunnossa, että toimistossa istuminen ei nyt tule kyseeseen. Ei minulla varsinaisesti mitään sitä vastaan ole. Oikeastaan parasta on, etten ole missään vaiheessa itse pyytänyt sairaslomaa, vaan aloite on tullut lääkäriltä.

Tällä kerralla esimieskin jo huolestui. Onko tämä vakavakin vaiva? Selitin perusteellisesti ongelman syyn ja oireet ja mitä lääkäri oli sanonut kuntoutumisesta. Voi kuinka ikävää! Työpistettäni voitaisiin mahdollisesti muuttaa ergonomisemmaksi - jos siihen löytyy rahaa jostain. Nyt siis alkaa hyvää tahtoa löytymään, mutta en laske mitään sen varaan. Työnantajalla on tapana priorisoida vähän erilaisia asioita, kun rahankäyttö tulee puheeksi.

Vilkaisin jälkeenpäin työsähköpostia nähdäkseni, mitä esimies on tiedottanut asioistani. Lyhyt toteamus, että Mrs B on sairaslomalla vielä pari viikkoa. Jakelu: oma osasto. Työnkuvaani kuuluu aika paljon yhteistoimintaa muidenkin osastojen kanssa, joten niidenkin olisi hyvä tietää poissaolostani. Tosin esimiehen näkemys on, että yhteistyöni muiden osastojen kanssa ei ole merkittävää. No, kaipa se heille jossain vaiheessa selviää, etten ole edelleenkään paikalla. Minä en aio itse asiasta tiedottaa, koska se on esimiesportaan tehtävä. Samoin kuin on esimiesportaan murhe, jos työt jumiutuvat, kun kukaan ei niitä tee.

Lisää tuskaa

Olin eilen selkäkäsittelyssä. Heti käsittelyn jälkeen oli taivaallinen olo, mutta sitten illemmalla alkoivat paikat kolottaa enemmän kuin kertaakaan ennen tämän vaivan aikana. Seuraava käsittely arveluttaa, mutta koska terapeutti sanoi samaa kuin mitä googlettamalla löysin vaivan hoitosuosituksista, taidan kuitenkin uskaltaa toisenkin kerran.

Ajattelin tänään nukkua pidempään, kun kerran on lauantai, vaikka muuten yritän nyt sairaslomallakin pitää jonkinlaista säällistä päivärytmiä yllä. Naapuri sen sijaan päätti aloittaa aamun reippaasti imuroimalla. En ymmärrä, miten juuri imurointi onkin yksi niistä toimenpiteistä, jonka äänet kuuluvat aivan erinomaisesti asunnosta toiseen. Saman olen huomannut aikaisemmassakin asunnossa, jossa oli parempi äänieristys kuin täällä. Siellä ei muuten kuulunut narahdustakaan, mutta naapurin siivouspäivänä kolinaa riitti.

Ehkä minä voisin vaikkapa illemmalla vastavuoroisesti järjestää jotakin viihdykettä naapurille. Komennan miehen parvekkeelle tamppaamaan olohuoneen mattoa ja otan itse imurin käteen. Sen jälkeen voisimme vaikka katsella jonkin elokuvan, jossa äänitehosteilla on merkittävä rooli.

Metelistä puheen ollen naapuriin on ilmeisesti muutaman kuukauden kuluttua tulossa perheenlisäystä. Se tietää taas lisämelua. Vauva ja kolmivuotias samassa asunnossa. Kun yksi aloittaa, niin toinen yhtyy mukaan. Niinhän se menee. Ärsyttää jo valmiiksi. Tähän on kenenkään besserwisserin turha tulla sanomaan mitään vastaan.

Hengähdystauon paikka

Hartiat ja niska alkoivat olla niin jumissa, että pienimuotoinen taukojumppa työn ääressä ei enää tehonnut. Siispä lähdin lääkärille, jolle kuunteli kuvaukseni oireista ja analyysini niiden syistä. Oli samaa mieltä analyysini kanssa ja määräsi sairaslomalle sekä kuntoutukseen.

Ilmoitin esimiehelle olevani viikon poissa töistä lääkärin luvalla. Reaktio oli "Hmph...". En tiedä, mikä ihmisen ongelma on, jos vastaus alaisen poissaoloilmoitukseen kuulostaa tuolta. Ongelmastani on keskusteltu varsin äskettäin. Aivan kuin minun pitäisi kitua töissä siihen asti, kunnes jonain aamuna en enää pääse ylös sängystä. Nythän en edes näytä sairaalta. Ei ole kuumettakaan! Vai millä sairauden astetta pitäisi mitata?

Kumma, miten yhteen tuhahdukseen voi tiivistää kaiken tämän. En usko, että kuvittelen liikaa tällä tulkinnallani, koska taustalla on aivan riittävästi suullisesti esitettyä tietämättömyyttä ergonomiasta ja työperäisten vaivojen vakavuudesta. Ja jos esimies itse saa olla päivän tai pari poissa töistä, koska lapsella on ihottumaa, miksen minä saisi olla viikkoa poissa, kun oma henkilökohtainen työkykyni on alentunut niin, että lääkäri katsoo poissaolon tarpeelliseksi.

Soitin myös kollegalle, jonka niskaan osa töistäni valitettavasti kaatuu. Loput jäävät tekemättä ellei työnantaja sitten maksa jollekin ulkopuoliselle sijaiselle tai freelancerille niiden tekemisestä. Tuskinpa vielä viikon takia, joten ne ovat siellä sitten odottamassa paluutani.

En todellakaan aio tehdä ylitöitä rästien hoitamiseksi ja itseni saattamiseksi takaisin sairaslomaa edeltävään tilaan.