Uutta sisältöä lukublogiin

    Niilo eli toinen blogin vakiokirjoittajista huomautti molempien äskeisten kirjoitustensa saatesanoissa blogin muiden kirjoittajien nukahtamisesta. Erittäin aiheellinen kommentti, sillä hiljaa on pitkin kevättä tätä veneettä soudeltu.
    Näin Niilo ensin: ”Blogiisi ei ole viime aikoina tullut uutta. Ovatko herenneet lukemasta vai muuten eivät viitsi kommentoida?”
    Enpä ota tuohon kysymykseen kantaa, sillä kaikkein saamattomin olen ollut itse. No, eipä siinä mitään… Niilo jatkoi seuraavan juttunsa yhteydessä:
    ”Tämä tietokone ei ilmeisesti tykkää, että kirjoittelen sinulle. Olin saanut jutun melkein valmiiksi, kun se rupesi tekemään päivityksiä ja sulki sitten koneen. En tiedä, minne se teksti taas katosi. Tarkoitus oli kartuttaa taas blogiasi. Tämän jälkeen pitää katsoa, vieläkö muut ovat mukana.”
   Niin se on, Niilo, sellaisia ne koneet joskus ovat, uppiniskaisia. Tuosta tulikin taas mieleeni, että kolmen parhaan lukemani kirjan joukkoon luen Jaan Krossin mahtavan teoksen Uppiniskaisuuden kronikka.

    JUTTUKLINIKALLA… PARANEMAAN PÄIN!

    Yhdessä sitten Niilon kanssa tuumittiin, että lääke blogin nuivahtamiseen saattaisi löytyä aihevalikoiman laajentamisesta, toisin sanoen asioita ja kommentteja yli rajojen. Käsitellään vastedes lukemisen ja kirjojen lisäksi lähes kaikkea muutakin, nimenomaan jokapäiväiseen elämään liittyvää. Poliittisista manifesteista ei ole niin väliä.
    Katsotaan nyt, mitä tästä seuraa. Kaivoin ainakin muutaman vanhan kuvan digiarkistosta ja kamerankin laitoin eteisen jakkaralle ulospääsyä odottamaan. Ja pääsihän se.

MUSTAA MULTAA JA TUMMIA TUNTEITA

    Toimin alun kolmatta vuotta Järvenpäässä ikäihmisiä palvelevan Myllytien Työ- ja toimintakeskuksen lukupiirin vetäjänä, mutta en toimi enää. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kokoonnuimme keskustelemaan edellisessä tapaamisessa luettavaksi sopimastamme kirjasta. Osanottajamäärä vaihteli kymmenestä neljääntoista ja keskustelu kävi vilkkaana puolesta ja vastaan kirjasta riippumatta.

    Kaikki meni mukavasti, kunnes niskaan tuli tummia tunteita, tai siis ainakin siltä tuntui. Laitoin huhtikuun alussa keskiviikon lehteen tavaksi tulleen tiedotteen seuraavan maanantain istunnostamme. Sitä istuntoa ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä perjantaina minulle ilmoitettiin, että talo on maanantaiaamusta alkaen remontin takia kokonaan suljettu.
    "Mutta kun lehdessä oli jo...", yritin.
    "Laita sunnuntain lehteen, että lukupiiri on peruutettu ja jatkuu syksyllä!"
    Eipä jatku piiri ainakaan minun vetämänäni, sillä sen verran asia minua jurppi. Taloa ei nimittäin suinkaan suljettu, vaan olisimme mainiosti voineet jatkaa palavereitamme. Samalla tavalla kävi parin muunkin vakiopiirin.

    Mustaa multaa niskaan ei Myllytieltä sentään heitelty. Ei, vaan siihen piirrettiin sunnuntaina pieniä vakoja ja niihin tiputeltiin salaattien, tillin ja persiljan pikkuriikkisiä siemeniä. Juu, tiedän että te teitte sen jo aikaisemmin, mutta veittekö myös omaistenne haudoille jo kesäkukat. Me teimme sen tänään; ruusupegonioita ja pelargoneja.

    MATTI 

Myllytiellä tavataan

Myllytien kirjallisuus- ja keskustelupiiri (lyhennettynä Lukupiiri) avaa uuden vuoden tänään maanantaina 7.1. klo 12.

   Piirihän kokoontuu kerran kuukaudessa, ensimmäisenä maanantaina, juttelemaan rattoisasti edellisessä tapaamisessa sovitusta kirjasta, ja muustakin alaan liittyvästä. Yleensä kirja on kuitenkin antanut sen verran jutun juurta, että muita aiheita on ehditty vain sivuta.

   Tänään aiheena on Henning Mankelin Likainen enkeli ("...en muista, mitä sanaa isä käytti, sanoiko hän likainen vai köyhä, mutta enkeli joka tapauksessa...).
   Likainen enkeli oli blogissa aiheena jo viime vuoden alkupuolella. Tässä linkit kahteen silloiseen juttuun: Likainen enkeli ja Millainen on hyvä kirja?

   Mukaan tapaamisiin voi tulla, vaikka ei olisi kuukauden kirjaa lukenutkaan.

   Tämän päivän tapaamisen jälkeen laitan tänne tuoreimmat kuulumisia sieltä.

   MATTI