Tuliaiset Moskovasta

MATTI RÖNKÄ

Gummerruksen äänikirja, 2009. 6 CD-levyä, noin 6 t 10 min.

Kirja 236 sivua.

Taas yksi, mikä olisi pitänyt selvitellä jo vuosia sitten: Matti Rönkä. Netin kautta mieheen tutustuessani vakuutuin siitä entistä enemmän. Eipä tule mieleen, siis ei ole vajavaisissa tiedoissani, toista yhtä palkittua suomalaista rikoskirjailijaa. Ehkä kuitenkin Mika Waltari. En viitsi niitä edes luetella Röngän palkintoja ja ansioita. Romaaneja näyttää ilmestyneen seitsemän.

Koska toiseksi viimeinen, toistaiseksi, eli Tuliaiset Moskovasta on ensimmäinen hänen tuotannostaan lukemani kirja, siis kuuntelemani, olin kaiken aikaa vähän huuli pyöreänä. Koska en tiennyt, mikä mies on Viktor Kärppä, en osannut häntä mihinkään ja miksikään sijoittaa. En poliisiksi, en rikolliseksi, enkä tavalliseksi kansalaiseksi, en Suomen, Neuvostoliiton enkä Venäjän. Se teki tapahtumien seuraamisen hivenen hankalaksi.

Ehkä tähän sopii levykansion takakannessa oleva luonnehdinta ”Paras agentti on sellainen, joka ei itse tiedä suorittavansa tehtävää.”

Kenties minullekin siis oli parasta, etten tiennyt, mitä luin, kenestä luin ja mihin lukijana asettuisin – siis kuulijana. Olinko siis parhaassa asemassa?

Tapahtumat kirjassa kuitenkin vyöryivät eteenpäin, tai eivät oikeastaan vyöryneet, vaan kulkivat. Itse olin asettunut kuin katsomoon, odottamaan ja seuraamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu, kuka astuu näyttämölle.

Kun ei odottanut mitään, kaikki oli uutta, oikeastaan aika jännittävää. Viktor Kärppä tapasi ihmisen ja pian toisen. Osa oli selkeästi rikollisia, osa agentteja tai etsiviä, yksi oli rakastettu ja toinen lastensa äiti. Kaikkien heidän kanssaan Viktor hallitsi tapahtumia suvereenisti.

Vaikka hän tuli eteeni juonen edetessä vähän kuin siitä kuuluisasta puskasta, tai ehkä juuri siksi, pidin kuulemastani, kirjasta. Aion lukea lisää Rönkää.

Ettei kaikkea pelkästään silitellä, täytyy ihmetelläkin jotakin, ei negatiiviseen arvosteluun asti, vaan ainoastaan todeten. Viktor Kärpälle oli pöytä katettuna liian valmiiksi. Vaikka aika ja tapahtunut romaanissa riensivät, kaikki oli aina valmista lentolippuja, autoja, asuntoja ja ajatuksia myöten – niin omien kuin vieraiden. Liian valmista kuin ennustajalla, aavistajalla tai ajatustenlukijalla.

Harmittaa, etten aikaisemmin törmännyt Matti Rönkään ja Viktor Kärppään. Jälkimmäinen ilmoittautui kirjan jo kuunneltuani inkeriläiseksi paluumuuttajaksi, jonka taival dekkarimaailmassa on kerrassaan tavanomaisesta poikkeava.

MATTI

Talvipäiväkirja

   PAUL AUSTER

   Tammi 2012, Keltainen kirjasto, 235 sivua.

   Auster on palannut omalle tasolleen heikon (minun mielestäni) Sunset Parkin jälkeen.

   Teos on kertomus kirjailijan elämästä lapsuudesta nykyiseen 64 v. ikään, osittain päiväkirjan muotoisena. Auster kertoo rehellisesti, mitään salaamatta, tapahtumista lapsuudessa, mm. 5-vuotiaana sattuneesta naaman repeytymistä, josta jäi ikuiset merkit,  samoin nuoruuden kohelluksista ja seksuaalisesta heräämisestä.

   Huono isäsuhde on vaivannut häntä loppuelämänsä ajan. Vanhempien avioliitto hajosi ja isä eli loppuelämänsä yksin. Äiti meni uusiin naimisiin. Äiti oli Austerille hyvin tärkeä ja läheinen ihminen. Hän kertoo saaneensa erittäin rajun paniikkikohtauksen saatuaan tiedon äidin kuolemasta.

   Austerinkin ensimmäinen, nuorena solmittu avioliitto hajosi. Kirjailijanuran ensimmäiset vuodet olivat rahavaikeuksin sävyttämät. Hän asui neljä vuotta Ranskassa, oli vuoden töissä säiliöaluksella ja kirjoitteli runoja ja pieniä juttuja lehtiin ja sai näin taskurahoja.

   Esikoisteos Yksinäisyyden äärellä ilmestyi 1981. Auster on kirjoittanut myös elokuvakäsikirjoituksia mm. hienoon Smoke-elokuvaan, jonka tapahtumat sijoittuvat hänen  kotikulmilleen New Yorkin Booklyniin. Sen lisäksi hän on ohjannut pari elokuvaa. 
   Ensimmäinen avioliitto epäonnistui, mutta toinen on kirjailijan mukaan täysosuma. Hän on ollut naimisissa Siri Hustvedin, myöskin maailmalla tunnetun ja tunnustetun kirjailijan kanssa kolmekymmentä vuotta.
   Jotakin moitittavaa täytynee löytää. Kaikkia kahtakymmentä asuinpaikkaa ei mielestäni olisi tarvinnut niin yksityiskohtaisesti esitellä, mutta plussan puolelle tämä teos menee reilusti.

   Kirja päättyy hieman melankolisesti ja monimerkityksellisesti:
   "Ovi on sulkeutunut. Toinen ovi on avautunut. Olet siirtynyt elämäsi talveen."

   ESKO

Puolue - Kiinan hallitsijoiden salainen maailma

 RICHARD McGREGOR
 Otava, 345 sivua
 
   Kuten nimikin kertoo kirja on kertomus siitä, kuinka Kiinaa hallitaan ja hallitsijasta eli kommunistisesta puolueesta.
   Kirjoittaja on 9 vuotta Kiinassa asunut englantilainen lehtimies, toiminut siellä Financial Timesin ja BBC:n edustajana.

   Kirja käsittelee pääasiassa Maon jälkeistä aikaa. Maon ajalta on mukana kertomus kiinalaisen toimittajan Yang Jinsengin kirjasta, jossa hän käsittelee Maon "neronleimausta" eli ns. suurta harppausta vv.1957-1959.  Sen tarkoituksena oli tehdä Kiinasta maailman teollisuusmahti. Maanviljelijät komennettiin rakentamaan pihoilleen pienoismasuuneja, joissa sulatettiin kaikki mahdolliset metalliesineet, jotka käsiin saatiin.

   Jinsengin tutkimusten mukaan kolmen vuoden aikana, jonka harppaus kesti, nälkään kuoli 35-40 miljoonaa kiinalaista. Toista Maon aikaista terrorin kautta eli ns, kulttuurivallankumousta ei kirjassa käsitellä kuin sivuhuomautuksella.
   Maon jälkeen valtaan noussut Deng Ziaoping alkoi pikkuhiljaa kääntää kurssia sallimalla pienimuotoisen yksityisyritteliäisyyden.

   Dengin jälkeen vauhti on kiihtynyt hurjasti talouden alalla, kun Kiinassa on niputettu yhteen kommunismi ja kapitalismi puolueen rautaisen kurin alla. Kansainväliset suuryritykset tappelevat pääsystä Kiinan markkinoille, valtion kassaholvit pullistelevat rahasta ja länsimaat ovat hiljaa Kiinan ihmisoikeuksista, kun toivovat maan ostavan heidän velkakirjojaan.
   Sisäinen sensuuri on tiukkaa. Sen verran on lievennystä tapahtunut, että esim. harppauksesta kirjan kirjoittanut Jinseng ei joutunut vankilaan, mutta minkäänlaiset maininnat kirjasta tai kirjailijasta on Kiinassa jyrkästi kielletty. Kirja julkaistiin Hongkongissa ennen sen Kiinaan liittämistä.

   Korruptio on vitsaus Kiinassa. Arviolta n.190.000 virkamiestä syyllistyy siihen vuosittain, heistä noin 6% saa syytteen ja 3% tuomitaan.
   Kirjoittajan mukaan kiinalaiset saavat elää suht'rauhassa, jos noudattavat puolueen tiukkoja ja yksityiskohtaisia ohjeita - kiellettyjä asioita on paljon. Myös yrityksiä koskevat samat säännöt eli ne eivät taatusti sijoittele voittojaan veroparatiiseihin!

   ESKO