Auksuuni on Pirkko Mattilan miehen suvun tarina ja Mattilan toinen omakustanteena julkaistu romaani. Mattila on kertonut kirjoittaneensa teoksensa syntymäpäivälahjaksi miehelleen ja muistoksi jälkipolville. Ei hullumpi lahjaidea!
Tarina alkaa 1800-luvun lopulta, kun Emmanuel Pelkolin seilaa jossakin maailman merillä laivassa samaan aikaan, kun kotiväki odottaa isää kotiin Oulussa. Pelkolin elää vapaata merimieselämää satamissa, ja kun hän kuulee sairastavansa parantumatonta ns. ranskantautia, hän kirjoittaa kirjeessä tulevansa Ouluun, kun pääsee mukaan sopivaan laivaan. Emmanuel ei kuitenkaan koskaan palaa kotiin. Sen sijaan perille saapuu Emmanuelin heräteostoksena huutokaupasta ostama harmooni.
Emmanuelin pojasta Jakobista tulee merikoulussa perämies, mutta hänkin kuolee merellä kuumetautiin. Jakob haudataan Brasiliaan. Kotiin jäävät kaipaamaan perheen äiti Kaisa ja tytär Maria Sofia, joka pelkää jäävänsä äitinsä kanssa kahden vanhaksipiiaksi. Ouluun ilmestyy kuitenkin maailman meriltä Jakobin merikoulukaveri Isak, joka haluaa asettua Ouluun, nai vanhan ihastuksensa Maria Sofian ja tekee tämän kanssa kolme lasta, joista jää vain yksi eloon. Hän on Arvi, Pirkko Mattilan tuleva appi.
Auksuuni seuraa kiinnostavien alkuasettelujen jälkeen pitkän matkaa kansakoulun opettajana elämäntyönsä tehneen Arvin elämää ja lopulta tämän pojan, Eeron lapsuus- ja nuoruusvuosia. Alun merimieselämää olisi ollut kiinnostavaa lukea pidempäänkin.
Vahvuus Pirkko Mattilan Auksuunissa on vankka paikallistuntemus ja elävä historiankuva. Oululaisena on kiehtovaa lukea paikallishistoriaa yksilöiden elämän lävitse kuvattuna. Esimerkiksi kuopiolaisilla käy varmasti samoin Sirpa Kähkösen romaanien kanssa. Tutut paikat vilahtelevat, vanha Oulun tori herää eloon ja Kuusiluotoon nousee yhtenäiskoulu, joka töröttää paikallaan arvostettuna opinahjona edelleen. Lukija huomaa selvästi Mattilan perehtyneen pitkään ajanjaksoon, johon Auksuuni sijoittuu. Lisäksi Mattila on oivallinen tarinankertoja. Hän osaa kirjoittaa tavallisesta arjesta kiinnostavasti. Tarina vetää erittäin hyvin, ja itse lukaisinkin kirjan nopeasti kahdessa lyhyessä illassa.
Kerronta on kronologinen kehystarinaa lukuunottamatta, joka onkin teoksen kokonaisuudesta varsin irrallinen. Toisaalta kehyksen ymmärtää lahjakirjaksi tehdyssä teoksessa, mutta muuten se olisi voitu jättää poiskin. Mattilan kieli on kauttaaltaan selkeää, kuvailevaa ja helppolukuista. Dialogit toimivat hyvin murteellisina. Fiktio sekoittuu faktaan tasaisesti.
Muutama kylän villi ja pahankurinen poika oli sotkenut opettajien yhteisen kasvimaan ja tuhonnut suuren osan sen sadosta. Pihassa asuvat opettajat ja keittäjä vaativat Arvia selvittämään, keitä oli ollut asialla ja rankaisemaan heitä.
- Miten minä voin tietää keitä ne olivat, ja miten heitä sitten pitäisi rangaista? Arvi kysyi harmistuneena.
- Teoistaan pitää vastata, kiihtyi alaluokkien opettaja, niin kuin Arvi olisi ollut pahantekijä.
- Multa meni kaikki kessut, mutta antasin asian olla, Arvi lohdutti naapuriaan.
- Sin'oot liian pehemiä mies, oisit jämerämpi, Annakin moitti. (s. 133)
Lahjakirjaksi tehdyn tarinan teemaksi paljastuu selkeimmin elämän yllätyksellisyys ja rajallisuus: sukupolvet seuraavat toisiaan, eikä matkan määrää voi ihminen itse valita. Mattilan suvun elo on kirjan perusteella ollut aina varsin tasaista, vaikka elämä ja siihen liittyvät valinnat eivät aina helppoja ole olleetkaan. Joitakin kohokohtia korostamalla ja dramatisoimalla, tunteita kärkevämmin esiin tuomalla teokseen olisi voitu luoda kontrastia, jolloin hyvät ajat erottuisivat paremmin huonoista. Lahjakirjana Auksuuni kuitenkin tuntuu korostavan kaikkien hyviä puolia: kirja on kunnianosoitus edeltäneille sukupolville. Auksuuni on taitavan kirjoittajan kokoama kiintoisa sukutarina. Omakustanteen kannesta täytyy antaa vielä erillinen kunniamaininta sen tekijälle Petteri Lehtiselle.
Pirkko Mattila voitti Auksuunillaan Päätalo-instituutin järjestämän Möllärimestari-kilpailun 2. palkinnon 2012. Onnittelut!
Tähdet jäävät nyt tiputtelematta, koska kyseessä on omakustanne ja vieläpä kanssani samaan kirjoittajapiiriin kuuluva tekijä. Mitä mainiointa työtä, Pirkko!
