Magic Wands

Moikka moi!

Tiedättehän sen tunteen, kun näette tai keksitte jonkun projektin, joka on vain PAKKO SAADA TEHDÄ.

Tästä on jo useampi vuosi aikaa, kun törmäsin Pinterestissä Harry Potter -elokuvasta tuttuihin taikasauvoihin. Ja varsinkin niihin projekteihin, jossa niitä oli tehty helposti, edullisesti ja SUPER-AIDON NÄKÖISINÄ. KLIK ja KLIK

Toteutin ensimmäiset kokeilut silloin muistaakseni hyvinkin nopeasti, heti kun vain sain kaivettua jonkun kepin ja kuumaliimapyssyn esiin. Lopputulos oli liian paksusta kepistä johtuen vähän tönkkö, mutta nyt vihdoinkin muistin ostaa syömäpuikkoja ja olen tehnyt uuden erän!

Tekeminen on oikeasti tosi helppoa!

Lapset tarvitsevat ehkä apua kuuman liiman kanssa, mutta taitoa ei muuten tarvita.

Syömäpuikon pintaan pursotellaan kuumaliimaa.

Liiman ollessa vielä kuuma ja pehmeä, onnistuu sen työstäminen.

Kokeile valuttaa tai pyyöritellä pyssyn kärjellä spiraalimaiseksi.

Anna jäähtyä ja voit maalata sauvat akryyliaskartelumaalilla.

Voit kokeilla liimata kuumaan liimaan myös esimerkiksi hiekkaa tai helmiä erilaisten röpelöiden tekoa varten.

Sauvat voisi maalata myös spray-maalilla.

Maalasin mustia, ruskeita, lilanharmaita sekä yhden kulta-vihreän.

Itseään kunnioittava taikasauva tarvitsee myös laatikon.

Taittelin laatikot tämän perusohjeen avulla.

Käytin laatikkoon kaksi n. 32x15cm kokoista kartonkipalaa, valmiin laatikon koko on n. 9x26x2cm. 

Laatikot ovat itseasiassa hauskempia, kun ne ovat vähän erikokoisia.

Etin netistä ensin Ollivanderin tulostettavia etikettejä, mutta koska tein näitä sauvoja enemmänkin, mm. joulumyyjäisiin leirikoulukeräyksen arpaispöytään, totesin, ettei ole tekijänoikeuksien mukaista käyttää herra Ollivanderin etikettiä, joten hääräilin koneella oman etiketin.

Tässä teillekin OMAAN KÄYTTÖÖN tulostettavat etiketit.
Muokkasin siihen tyhjän kohdan oman nimeni kohdalle, joten voit kirjoittaa oman sauvamestarin nimmarisi siihen. 

No? Miltä näyttää? 

Tekeekö mieli alkaa taikomaan?

Vieläkö Potterit on in?

Pääseekö pukinkonttiin?

Ihanaa Joulun odotusta!

Dusty Crophopper -kakku

Perheen pikkujanttereille järjestettiin yhteiset syntymäpäiväjuhlat viime sunnuntaina.

Kakuksi nelivuotias ilmoitti toivovansa Dustya ja sen pitäisi olla mustikkapiirakka.

Jahas.

Käytin luovuutta sekä äidin oikeutta muutoksiin ja leivoin mustikkaisen täytekakun, jossa on Dusty -lennokki päällä koristeena.

Pohja muodostuu kolmesta4 munan levykakkupohjasta, eli kakku on 12 munan kakku.

(Laskukaavan mukaan kakun piti riittää 36 vieraalle. Meillä oli vieraina n. 40 aikuista ja n. 25 lasta ja kakkua jäi reippaasti yli. Toki ensin tarjosimme suolaisia, mm. voileipäkakkua, mikä varmasti vähensi makean menekkiä.)

Pohjalle kumpaankin väliin tuli soseeksi keitettyä mustikkaa ja vadelmaa, kaupan pakastealtaasta napsin pari pussia kutakin. (Ei, en ole kovin hyvä keräilemään ja säilömään omia.)

Marjojen päälle levitin kinuskivaahdon.

Olin edellispäivänä keittänyt kinuskin (4dl vispikermaa ja 4dl fariinisokeria).

Vuorokauden jääkaapissa kylmettyneenä sen sai sähkövatkaimella kuohkeutumaan kivaksi. 

Marjojen ja kinuskin päälle levitin paksun kerroksen valkosuklaatäytettä.

Täyte on Kinuskikissan Suklaatäyte-ohjeella tehty ja siihen upposi 1 ltr vispikermaa, 400g tuorejuustoa ja 500g sulatettua valkosuklaata.

Kuorrutin suklaatäytteellä vielä kakun pinnan ohuesti, sokerimassalle tarttumapinnaksi.

Sokerimassa oli löytö paikallisen leivontatarvikeliikkeen loppuunmyynnistä. Siinä oli makuna mustikka (kappas vain!) ja värikin vähän-niin-kuin-sininen.

Olin ajatellut tehdä vaaleansinisen kakun, mutta sen väristä sokerimassaa ei kaupassa enää ollut.

Massaa kului 4 pkt eli 1kg. Kuudella paketilla olisin saanut koko kakun peittävän massalevyn, jos olisin uskaltanut yrittää niin ison kaulimista. Jänistin ja alareunat jäivät paljaaksi. Koitin paikata tilannetta valkoisesta (kaapin hätävara) massasta tehdyillä puoliympyröillä. No ei ne makuun varsinaisesti vaikuttaneet, joten olkoot.

Kakun päälle pursotin kermavaahtoa pilvimuodostelmaksi ja pensasmustikoiden "pesäksi". 

Muuten olisi mustikat pyörineet kovastikin ympäri pöytiä.

Kuvastaako ne noin asemoituna sitten vesipisaroita tällä myrskynsinisellä taivaalla vai mitä, sitä en tiedä.

Kakusta tuli ainakin omaan makuuni vähän liian makea, ehkä siksikään sitä ei kulunut niin paljon. Muista siis ensi kerralla jättää suklaa tai kinuski pois. Muistin kai väärin, että suklaatäyteessä ei olisi niin kovasti ollut makeutta. Aikaisemmin kuningatar-kinuski makupari on ollut toimiva. Ehkä pelkkä kermavaahto rahkalla ja liivatteella olisi ollut hyvä.

Juhlien koristelu oli muutoin aika maltillista. Samaisesta leivonta- ja juhlaliikkeestä löytyi sinisiä ja oransseja yksivärisiä servettejä sekä noita raidallisia paperipilleja!

Pilleille koristelin peltipurkin oranssilla kartongilla sekä netistä löytyneellä ja tulostetulla Dustyn seiskalla.

Huomaa myös Stencil -fontilla tulostamani juhlien "koodi", ns. lentokoneen numero, joka muodostuu poikien nimikirjaimista ja ikänumeroista.

Juhlapaikalle vein 3kpl n.5m mittaista viirinauhaa. Viireihin olin myös tulostanut tuon koodinpätkän sekä Dustyn piraattilaivueen logon. Oransseihin viireihin liimasin taas sen kopiopaperille tulostetun seiskan.

Viirit on kiinnitetty nitojalla ihan tavalliseen, hopeiseen paketointinauhaan.

Nyt harmillisesti puuttuu kuvat juhlapaikalta ja viireistä ripustettuina, mutta käyttäkää mielikuvitusta! 

Askartelin myös kakun päälle pienen viirinauhan.

Kirjaimet on tulostettu oranssille kartongille ja liimattu nauhaan, joka on pingotettu kahden grillitikun väliin.

Tässä vielä kuva kakusta tositoimissa, veljesten odottaessa laulun loppumista ja lupaa puhaltaa kynttilät sammuksiin.

Ja tässä digitaalisesti lähettämäni kutsujen kuvitus:

Potentiaalia olisi ollut vaikka minkämoisiin oikeisiin kutsukortteihin, ja jälkikäteen harmittaa etten niitä tehnyt.

Kovasti oli joulun hässäkät häiritsemässä ja olen päättänyt olla hösäämättä asioita, joita ei ole ihan pakko tehdä. Hösään vain, jos on aikaa ja jos todella haluan hössöttää.

Aika hyvä suunnitelma, eikö?

Kovetettu Tonttuneiti

Olipa kerran maanantai-ilta, joka ei ollut läheskään tavanomainen.

Normaalin, lähden-töistä-päiväkodille-ja-sieltä-kotiin-ja-kuuntelen-uhmaikäisen-kiukuttelua,-leikki-ikäisen-riehumista-ja-esiteinin-rutinaa-nukkumaanmenoon-asti -illan sijaan osallistuin askartelukauppa Paperipilven järjestämälle iltakurssille.

"Ai miks? Sähän osaat jo askarrella?" -kysymykseen vastasin mulkaisulla ja ilmoittauduin mukaan.

Kurssilla valmistettiin tonttukoriste Power tex -kankaankovettajalla  (älä vain googleta ideoita, voit totisesti inspiroitua!).

Saimme kasan vanhoja kankaita sekä ohjeet ja vinkkejä tekemiseen.
Tonttu tehtiin käyttämällä harmaata sekä punaista kovettajaa. Kuivuttuaan siitä tuli täysin kivikova ja säänkestävä eli vaikkapa ulko-oveen ripustettava.

Valitsemani kangasriekaleet hahmoteltuna pöydällä.

Kuivumassa.

Kotona takan päällä.

Rauhallista Joulua, rakkaat lukijat!

Muistakaahan ottaa rennosti ja nauttia tästä pimeästä. 

Meinasin nimittäin äsken saada hetkellisen hepslaakin kun aurinko pilkahti ja kertoi totuuden kodin pölypoliittisesta tilasta. 

Moikattiin toki iloisesti ja lupasin siivota sitten kun se tulee pidemmäksi ajaksi kylään. 

Nukkekodin kaappi

Ehkä olen ennenkin huokaillut täällä ääneen nukkekotien perään. Sellainen olisi ihana remontoida ja kalustaa. En kuitenkaan edelleenkään uskalla moiselle harrastukselle antaa pikkusormea.

Pikkurillin kynnen verran vain.

Näin askartelukaupassa näitä ihania suomalaisen Gepetton nukkekotikaluste-DIY-settejä (1:12) ja totesin, että siskontytölle voisi yhden kaapin kasata syntymäpäivälahjaksi. 

Ei se vielä voi pahasti koukuttaa.

Kalusteet ovat käsittelemätöntä koivuvaneria.

Nitkuttelin osat varovasti irti levyistä.

Kasasin kaapin ihan vain askarteluliiman avulla.

Kaksi kerrosta akryyliaskartelumaalia.

Tässä ensimmäinen kerroksen jälkeen:

Maalikerrosten kuivuttua hioin kaapin reunoja varovasti hyvin hienolla hiekkapaperilla vanhan ja kuluneen ilmeen aikaansaamiseksi.

Lopuksi vielä liimasin askartelupaperista kuviot oviin ja lakkaasin koko komeuden himmeällä askartelulakalla.

Aika ihana.

Ja "ihan itte" tehty. 

Melkein.

Ja kaikki sormetkin vielä tallella.

Pärekorit kartoista

Hei vain taas kaikille!

Perinteisissä pärekoreissa on jotain ihanan talonpoikaisantiikkisen maalaisromantista, eikös?

Olen aina pitänyt kädentaitoja hyödyllisinä ja vanhanajan käyttöesineet ovat hurjan kauniita. 

Olen pitkään halunnut tehdä pärekoreja kuitenkin jostain muusta materiaalista kuin päreistä. 

 Yksi hurjan taitava kädentaitaja tekee niitä hyvin modernilla ilmeellä vanhoista sälekaihtimista ja monessa kaupassa olen nähnyt huopaisia säilytyskoreja.

Omasta varastostani löytyy puolestaan aika paljon kaikennäköisiä karttoja ja kun törmäsin pinterestissä tähän, keksin käyttöä kartoilleni.

Nämä korit tein ihan tavallisista paperisista peruskartoista.

Pinterest -pinnaukseni johti kuvallisiin, hyviin ohjeisiin, josta sain niksit ja vinkit.

Korien kokoon vaikuttaa suikaleiden leveys, pituus sekä määrä ja kokeilinkin tehdä kaksi erikokoista.

Isompi on juuri sopiva lasiselle keittiötölkille ja siitä tulikin mainio maljakko.

Näin syyskuussa on vähän vaikea löytää pajunkissoja luonnosta, joten kuvat paljastavaktin, kuinka kauan kesti saada kuvat ja tämä postaus tänne blogiin asti. Hupsis.

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Huhuu, minä täällä. Onko siellä ketään?

Käsityöblogi on ollut unohduksissa Kesälomalla, kuten ehkä huomaat?

Vaikka

Olen neulonut rakkauslangasta huivia.
Se on viimeistelyä vaille valmis.

(ja olen ehkä vähän myös lukenut lastenkirjoja ja jäänyt koukkuun Valkoiseen kuningattareen)


Olen neulonut sukkia.

Nimittäin sitä yhtä ja samaa paria edelleen.

Olen keksinyt uusia kässäprojekteja ja innostunut vähintäänkin tuhat kertaa jostain.
Jostain, joka on jäänyt suunnitelmaksi tai kesken.

Kaappi sentään koki muodonmuutoksen.

Kuten facebookissa hihkuin, vanha ja epäkäytännöllinen Ikean tv-kaappi ei enää ime ja kätke sisuksiinsa roinaa mustan aukon tavoin, vaan se sai sopivalle korkeudelle pöytätason ja toimii nyt askartelukaappina!
Vielä kun saisin siivottua tyhjäksi sen komeron, jonka olin aiemmin vallannut kässätarvikkeilleni ja jonka tyhjentymistä käytin porkkanana askartelukaappiprojektia vauhdittaakseni.

Mut kuka hei näin upeilla ilmoilla jotain kaappeja siivoilee, kysynpähän vain?

Olen huomannut omaavani kohtuullisen kivan käsialan.

Ja harjoitellut.

Ostanut iTunesista musiikkia ja polttanut ne levyille IHAN VAAN SIKSI KOSKA onko mitään kivempaa, kuin kirjoitella biisien nimiä levyn kansiksi?

Innostuin myös kirjoittelemaan isommille arkeille, mainostekstejä pienille kaupoille ja kylttimateriaaleja juhliin.

EN mennyt naimisiin. ;-)


Ja sitten.
Eräänä yönä heräsin pää täynnä villejä ajatuksia ja suomihittien nimiä.

Tiskiliinabisnes, Here I come!
(tai no vähintäänkin kiva kesäduuni, jos ei ihan miljoonabisnekseksi vielä yllä...)

Olen tekstannut tiskiliinoja ja kuvannut niitä. Todennut, että haluan erään toisen kuvaavan niitä.

Olen ollut kuvausassistenttina (eli saippuavaahtovastaavana) auringonlaskun aikaan ystäväni leikkimökin takana.

Olen miettinyt, että tarvitseeko tiskiliinojen tekstejä kuumakäsitellä silitysraudalla vai riittäisikö niille ulkoilu.

Olen tehnyt tiskiliinoilleni ihastuttavia lahjarasioita, saanut ihania uusia asiakkaita ja lähetellyt liinoja pitkin Suomea.

Tiskiliinapuoti palvelee facebookissa, sivuilta löytyy myös arvonta, joten kannattaa tykätä puodista ja kisakuvasta (ja tietty jakaa sivua ystäville, jotta saadaan puodille tykkääjiä ja liinoille lisää uusia koteja!)



Niin. Tämän kaiken tiesivät jo kaikki, jotka Instagramissa ovat Lauramaisen matkassa. Sinne päivittyvät jatkossakin lähes kaikki innostukset ja pikkupuhteet myös yllättävien blogilomien aikana.

Ainiin. Maailman helpoin kakku syntyy valmiista kakkupohjasta ja tuplasatsista jotain hyvää täytettä. 

Kakun voi kuoruttaa sillä samalla täytemoussella ja heittää päälle kasan tuoreita marjoja ja pakasteesta löytyneitä macaronseja.

Ei mulla muuta, pusi pusi ja nähdään!