Tätä voisin useinkin kysyä itseltäni, kun innostun silmänräpäyksessä jostain näkemästäni tai keksimästäni ja touhotan innoissani.
Vaikkapa virkattuja päärynöitä?
Kummipojan kolmevuotissyntymäpäivät.
Kerrankin olin ajoissa ja lahjahommelit olivat ihan kunnossa.
Kovasti toivottu kerhoreppu oli tilattu viikkoja etukäteen ja hieno reppu olikin, ei siihen mitään olisi tarvinnut hankkia täytteeksi.
Vain pari hassua päivää ennen niitä syntymäpäiväjuhlia.
Ei auta. Kummitädin on tehtävä mitä kummitädin on tehtävä.
Vaikka sormiin sattuisi ja yöllä on kovin pimeää virkata.
Olen kummipojan isosiskolle antanut virkattuja ruokia ennenkin (täällä ja täällä) ja ihania päärynöitä olen suunnitellut tekeväni, kun erään ystäväni luona moisia kerran hipelöin.
Mikä ihana muoto!
Onneksi pajalla oli kerän loppu juuri oikean väristä Novitan seiskaveikkaa.
2mm virkkuukoukku.
Ohje omasta päästä.
Tein kaikki vähän erikokoisina ja -muotoisina.
(Tuolla inspiraation lähteenä mainitussa Sort of pink -blogissa on linkki Dropsin sivuille ja hedelmien ohjeisiin, vink vink.)
Lahjarasian taitteluohje täällä.
Tässä käytetty kahta 30x30cm kartonkia.
Päärynän piirsin Promarker-tusseilla huokoiselle kartongille, leikkasin irti ja liimasin laatikon päälle kohotarroilla.
Tekstit tein tussilla ja pikkuisilla irtokirjainleimasimilla.
Onnea vielä kerran Musterin mussukalle!
(Kaikki blogissani nähdyt leikkiruuat löytyvät sivupalkin tunnisteella leikkiruoka.)