Hamahulluus

Lapsellani on Hamahelmiaddiktio. Ei ihan huono juttu, kun kerran Eskarilainen tykkää istua ja näpertää. Helmiä kuluu vaan aika paljon ja harva se hetki saa silitysrautaa kuumentaa. Nyt syksyn tullen on hulluus taas kovassa vauhdissa. Tässä otos vuosien varrella syntyneistä. Suurin osa on pojan omasta päästä, Pokemoneissa ja Marioissa haettu netistä inspiraatioita. Tetrikset äidin tekemät... ;-)

(Sydämet syntyy yleensä yllätyksenä äidille lahjana... :´-) )

Mummun kortti

Yksi perheemme Isoäideistä juhli viikonloppuna 75-vuotis syntymäpäiviään. Lahjana olimme sukulaisten kanssa keränneet lahjakortin, mutta eihän nyt juhliin voi tyhjin käsin mennä... Kortti pitää ainakin olla ja lisäksi veimme Eskarilaisen koulukuvan kehystettynä.

(Kortissa käytettynä pala Mummun asuin- ja synnyinseudun karttaa, joka aarteista löytyi...)

"Isohko nainen"

Monesti lapset möläyttävät ikäviä; "läski", "ruma" tms. Olen yrittänyt opettaa pojalle, että tiettyjä sanoja ei vaan käytetä. Mielipiteitä saa olla ja niitä saa tuoda julki, mutta voi keksiä jonkun kohteliaan tavan...
"Hei isohko nainen" sanoi sitten 6-vuotias ja taputteli hellästi äidin vatsaa... :-D

("Taitaa olla pullat uunissa" tokaisi myös eräänä iltana saunan lauteilla... Kyllä ne osaa yllättää)

Olen myöskin parhaani mukaan yrittänyt opettaa peruskohteliaisuuksia ja varsinkin vanhempaa väkeä eli aikuisia kohtaan... Poikahan oppii, mutta äitiä pännii, kun ei se vanhempi väki itse aina osaa, puhuvat kuitenkin kovasti "nykyajan nuorisosta" paheksuen sitä ja tätä. 

Olinpa kerran kauppareissulla iloinen, kun poika, silloin n.4-vuotias, avasi kohteliaasti oven vanhemmalle rouvashenkilölle. Rouva ei kuitenkaan noteerannut pienen miehen tekoa eleelläkään. Poika siihen kuuluvalla äänellä:

"Äiti, miksi daami ei sanonut Kiitos?" 

Tämän myös "Daami" kuuli ja ilme oli nolo. Toivottavasti oppi!!

(Olen siis myös yrittänyt välttää "tädittelyä/sedittelyä" tuntemattomista lapsen kanssa, "daami" ja "herra" ovat olleet oikein hyviä korvaavia sanoja, kaikenikäisille ;-))

Sellaista putkahti mieleen näin perjantai-illan kunniaksi.
Juu ja suunnattomat tervetuliaistoivotukset kävijöille ja lukijoille! Nähdään!

Pienet ja pölyiset

Täällä Kartanossa, Laguunin rannalla on sisustusjumi. Lokakuun aikana oli tarkoitus siirrellä mööpeleitä huoneesta toiseen, maalata, sisustaa, tehdä tilaa tulokkaalle eli niitä pesänrakennuspuuhia.

Nyt tuleekin salaisuus; Kartano ei ihan oikeasti ole kartano ja tilanpuute on krooninen, niin säilytyksen kuin asumisenkin osalta.
Haluan tulokkaalle oman huoneen eli Esikoinen saa luopua omasta pienestä ja muuttaa isompaan eli vanhempien nykyiseen huoneeseen. Kartanon Länsisiipi joudutaan uhraamaan aikuisväelle. Länsisiivessä sijaitsee tällähetkellä kirjasto, toimisto sekä Baari.
Nyt tulee toinen salaisuus; Länsisiipi ei oikeastaan ole siipi, vaan yksi normaalikokoinen huone olohuoneen yhteydessä.
Tässä kohtaa on se jumi, joka ei ole itsestäni kiinni. Baari pitäisi uudelleensijoittaa. Yhtään tuntien tämän perheen lihasvoiman pesänrakennusviettiä, sisustus- tai Baaristaluopumisintoa, projekti on jumissa.

Pitkään.

Todennäköisesti Kuopus nukkuu pinnasängyssä vanhempien makuuhuoneessa täysi-ikäisyyten asti.
Tästä kaikesta johtuvan ärsytyksen nimissä aloitan lähipäivinä uhkailun, kiristyksen ja lahjonnan (eli ne jo lastenkin kasvatuksessa tutuksi tulleet keinot). Ajattelin korostaa vaikutusta vielä ripauksella kiukuttelua, itkua, raivoa ja tarvittaessa mykkäkoulua.
Toivotaan, että toimii. Kiukuttelut ym. tosin varmaankin painetaan villasella, olenhan tällä hetkellä erittäin hormonihäiriöinen, kuulemma.

Kunnes projekti etenee, on pakko keskittyä yksityiskohtiin.

 Kartanon aula

(liian pieni eteinen)

 Kartanon Ruokasali

(sopivankokoinen tupakeittiö)

 Kartanon lastenhuone

(liian pieni eskarilaisen soppi)

 Kartanon päämakuuhuone

(liian pieni)

Kartanon Sali

(pieni olohuone)

Siinä oli kotini.
Palataan niihin isompiin kokonaisuuksiin sitten... joskus... 

Samalla Suuri Kiitos kaikille edellisten tekstien kommenttien jättäjille ja voimassaolevaan arvontaan osallistujille! :-) Vielä ehtii osallistumaan!

EDIT.
Pienet ja pölyiset -nimi johtuu siitä, että KAIKKI tänään kuvaamani on ollut pölyistä.

Arvonta

Nyt on aika ensimmäiselle lauramaiselle arvonnalle! Tiedän, että kävijöitä täällä blogissani on ja olisi hauska tutustua teihin ja päästä vastavierailulle! Porkkanana on arvonta, jossa palkintona tarjoan "pajan" tämän viikon uunituoreita tuotoksia... (pahoittelen normaaliakin huonompaa kuvaa, olen niin innoissani, etten malta juuri nyt...) ;-)

ELI, palkintona "arpajasissa" huonekyltti (n. 12x40cm, rautalankaripustus, maalattu valkoiseksi, kukat lakattu decoupagetekniikalla ja teksti ruskea...) sekä saunaan pellavainen tuoksupussi (koivu)...

Kuka vain voi osallistua ja yhdellä (1) arvalla mukaan pääsee vastaamalla muutamaan kysymykseen tämän tekstin kommenttilomakkeella.

Kuinka eksyit blogiini? Löytyikö jotain kivaa/hyödyllistä? Tuletko uudelleen? ;-) (Vapaat sanat myös sallittuja)

Kaikki blogin lukijat (uudet ja vanhat) osallistuvat automaattisesti yhdellä (1) arvalla ja jopa kahteen lisäarpaan on mahdollisuus linkittämällä arvonta omaan blogiisi (1) ja/tai lisäämällä blogi omaan blogiluetteloosi (1). Eli yhteensä jopa 4 arpaa! :-) Muistathan laittaa kommenttiin tiedon arpojesi määrästä.

Pidetään tämä tutustumisarvonta lokakuun ajan voimassa!
Voittaja julkistetaan heti arvonnan loputtua ja palkinto lähtee matkaan, kun saadaan yhteystietomuodollisuudet hoidettua...

EDIT.

Tässä vielä kuva kyltistä vaikka linkityksessä käytettäväksi

Merellisiä Aarteita

Ihanaisen Avopin työpaikalla on muuttomyräkkää alustava siivous- ja myllerrysoperaatio käynnissä ja tälläisiä aarteita hän muisti ottaa tietylle hamsterille talteen... :-)  Merikortteja ja karttoja 1970 ja 1980 -luvuilta! Mitäköhän kivaa näistä keksisi, vai laitetaanko kaappiin vanhenemaan enemmän?

Viikonlopun jäljiltä jäi himo neuloa, mutta surullisenkuuluisat Bambupuikot nro5 joutuivat parempiin suihin (kera kerällisen ihanan höttöä Novitan Varpu -lankaa ja keskeneräisen pipon). Laatikonpohjalta kuului kuitenkin kutsuva huhuilu, siellä ne muutama kerä Puro "Luumua" odottelivat... Ilman oikeankokoisia puikkoja on tartuttava koukkuun. Tässä keskeneräiset lapaset. Virkattu kiinteillä silmukoilla (30kjs aloituslenkissä), koukulla nro 4. (Lasten ja kapeakätisten naisten koko)

Ihme ja kumma, raidat menee näissä täysin yksi yhteen alhaalta lähtien, vaikka en yrittänyt enkä edes oikeastaan halunnut... Onneksi ensimmäisen lapasen aikana piti vaihtaa kerä (kun avatusta aloitin) ja tuli edes yksi tuollainen selkeä raita. Kai ne kuitenkin lämmittää? Neulottuja lapasia tukevammat ainakin ovat. Kohta pääsee testaamaan tositoimissa, hetki sitten tuli lumihiutaleita alas... :-)

Lopuksi vielä muita tämän viikon keskeneräisiä projekteja... HiH! :-) Kyllä taas kannatti hillota noita vanhoja lankunpätkiä...

Pellavapussukat liittyvät löylyveteen, ja sisältävät noita vihreitä tuossa vieressä... :-)

Kukkia...

Päivitetäänpä tännekin noita vanhoja kukkajuttuja vuosien varrelta...

Tässä eräiden valmistujaisjuhlien kukkasomisteet...

 

Ja seuraavat eräistä häistä keväältä 2007

Ja seuraavat toisista häistä vuodelta 2006

En siis ole floristi, mutta tein useamman vuoden alan töitä ja siinä oppineena. Kukat on vaan niin ihania! Näitä lisää, kun ehdin päivitellä...

Päivän pussukat

Muutama pikku pussukka syntyi tänään, vaikka kovasti yritin pitää pyllyn sohvalla ja vain rapsutella vatsaa neiti Marplen seurassa... Toki senkin heti aamusta tein, tällä kertaa kirjat hyllyssä pölyyntyen ja laiskasti elokuvaversiona "4:50 Paddingtonista" (vuodelta 1987) hurmaavan Joan Hicksonin tulkitsemana.

Mutta koska päivissä on paljon tunteja (ainakin nykyään ja täällä perämetsässä) ja ihanaisen siskontytön Kiia-Murusen syntymäpäivälahjakirja kaipasi seurakseen jotain pientä, kaivoin materiaalit esiin...

 Mukaan pinoon pääsi nappikippo, vaikka nappeja ei sitten tarvittukaan...

Ja pienet neidithän tarvitsevat ehdottomasti pienille aarteille pussukoita...

 Pussukat eripäin käännettynä

 Pussukat samoinpäin käännettyinä ja kirja

 Ja kun tehdään, niin tehdään useampia...

Tässä kankaana jo esikoiselle hankitun verhokankaan jämiä ja yksivärinen käyttämätön vanha pöytäliina, joka oli sopivasti tukevaa/muovitettua, jotta pussukat pysyy pystyssä...

Pussukat ommeltu samalla "reseptillä" kuin aikaisemminkin...

Ja koska huomenna juhlitaan myös kummipojan syntymäpäiviä, laitetaan tähän samaan hänelle menevä pipo. Toki syntymäpäivälahjaksi on suunniteltu lisäksi myös oikea kirjakauppakirja, koska meilläpäin uusin Kunnas on kummin velvoite :-). Pipon sain vihdoin tekeille kun ne bambupuikot nro5 saatiin vapautettua edellisestä tehtävästään...(ja neiti Marple näytti hyvää esimerkkiä oman sinisen neulomuksensa kanssa...)

 Lankana laatikosta löytynyt Novitan isoveli.

(Perussimppeli suora malli: 72 silmukkaa, 4 oikein / 2 nurin...)

Esikoinenkin tuli sopivasti eskarista ja pääsi malliksi... Taas erittäin vastahakoisesti...

Ruskan tuskaa...

Paitsi että ei täällä mitään kunnon ruskaa ole...

Neulomisprojektit ovat olleet viime aikoina "vähän" jäissä. Aloitin itselleni lapasia jo viime talvena ihanaisesta Novitan Puro "Ruska" -langasta, mutta ne jäivät kesken ja sitten lumetkin suli ja kaikkea... Tuskaisena olen odottanut kadoksissa olevaa neulomisintoa, koska keskeneräiset työt ovat todella ärsyttäviä...

Kummipojalla on 12. syntymäpäivä lähestymässä ja haluaisin neuloa hänelle pipon perinteisen kirjalahjan lisäksi. Mutta kun ne ainoat bambuiset puikot kokoa 5 on jumissa siinä onnettomassa lapasessa. Olipahan taas hyvä syy kiukulla ja väkisin käydä työn kimppuun, ja eihän se niin kauhean tuskallista sitten edes ollutkaan...

Eilen heti lapasten valmistuttua teimme pienen kuvausretken metsään...

En ihan hirveästi tykkää "valmiiksi raidallisista" langoista, mutta näissä Puroissa on niin "isot" raidat, että ei haittaa (ja ne vastustamattoman ihanat väriyhdistelmät kaupan hyllyillä saavat aina valitsemaan niitä!!). Lapaset näyttävät kivasti eriparisilta ja ovat hyvää terapiaa raitamania-fobialleni. Olen lapsena ollut aivan fanaattinen vaatteiden ryppyjen sekä raitojen kanssa. Perhe ja suku on ajettu hulluuden partaalle, kun hihansuut eivät olleet lapasten raitojen kanssa tasan ja tappelupukemisten päälle ilmoitin, että "Ryppy pyllyssä" ja kaikki vaatteet pois. Tämä on onneksi helpottanut iän myötä ja olen nyt aikuisena kuullut, että ihan oikeasti on olemassa tälläinen yliherkkyys!

Samaisella retkellä fiilistelin vanhenemassa olevaa puutavarakasaa siinä metsäpolun varressa... Kyllä näistä jotain ihanaa vielä tehdään, kun vain kunnolla harmaantuvat... ;-)

Viikonloppuna iski pieni innostus sitoa kirjoja.

Innostuksesta voin syyttää Junioria joka tuumi, että haluaisi oman kirjan, niitä kun kaikille muille aina teen mutta en vielä yhtäkään hänelle...

Kankaana oman edesmenneen isäni vanha Marimekon Jokapoikapaita jonka olen itse teininä kuluttanut loppuun, hihansuut aivan riekaleina ja joka sai taas uuden elämän... Kuva kannessa löytyi täältä, koristeena satiininauhaa ja ihanista kirppislöydöistä revittyjä ötökkämäisiä kuvia... Nyt poika istuu ja piirtelee sisäsivuille omia ötököitään... :-)

Siskon tytär juhlii ensiviikolla yksivuotissyntymäpäiviään, ja hänelle tein oman salaisuuksien kirjan...

Kankaana puuvillakangas (taisi olla tyynyliina, niitä on tullut hamstrattua) ja koristeena satiininauhoja, tarrahelmiä sekä vanhasta onnittelukortista leikattuja NallePuheja.

Nämä kaksi vihertävänsävyistä luontomuistikirjaa ovat saaneet päällisensä ihanasta, aiheeseen sopivasta puuvillaisesta keittiöpyyhkeestä, Graphic45 Botanicabella -sarjan papereista, paperikukista sekä satiininauhoista.

Kaikki tämänkertaiset kirjat ovat kooltaan n. A5 ja sidottu japanilaisittain.

Ja koska tarvikkeet olivat valmiiksi levällään pitkin pöytiä, piti samalla muutama laatikko koristella. Iso kanneton on ollut paperiservettien säilytyskäytössä ja pienet ovat toistaiseksi ilman tarkoitusta. Mutta eihän laatikoita liikaa voi olla?

Ihana löytö!

Olen tosi huono käymään kirpputoreilla. Haluaisin kyllä, mutta en oikein ikinä löydä mitään, ja jos löydän jonkun Aarteen, se on sitten ylihinnoiteltu... Hmpfh! Muutama viikko sitten kiertelin paikallisessa lastentarvikekirpputorilla, lähinnä kestovaippojen sen hetkistä valikoimaa tarkastellen, kun nurkasta silmiini pisti laatikko täynnä kirjoja ja lappu "Ota ilmaiseksi". Voi onnen päivää! Kotiin lähti kuusi samaan sarjaan kuuluvaa tietokirjaa... Vähän eri vuosiluvuilta, osa hyvinkin kellastuneita... Näitä olen nyt surutta käyttänyt askarteluissa, niissä kun ei tunnearvoa ole ollenkaan mukana...

Sadonkorjuun aika...

Säilöminenhän on oikeasti mukavaa puuhaa, jotenkin perinteistä ja ainakin omasta mielestäni Oikean Emännän Merkki. Joka vuosi sadonkorjuu menee kuitenkin jotenkin ohi ja selityksiä löytyy joka lähtöön... "Ei ole omena- tai muitakaan hedelmäpuita pihalla" (vasta viisi vuotta olen suunnitellut istuttamista, jos vaikka ensi keväänä...?). "Silmissäni on joku vika, en löydä sieniä vaikka kuinka katsoisin." Ja tänä vuonna selityksiä on ollut vielä enemmän, kasvaneen vatsan vuoksi, mikään metsässä kyykistely ei käy, jne...
Nyt viikolla kuitenkin onneksi sain puhelun yhdeltä Mummoistamme, joka komensi tulla hakemaan omenia! Mehän juniorin kanssa menimme ja haimme isot kassilliset!
Osa syötiin suoraan kulhosta, osa meni lohkoina pakkaseen piirakoita varten ja muutama kilo hujahti sosekattilaan... Ohje Hillosokeripussin kyljestä ja löytyy myös täältä...
Ja parasta näissä säilömishommissa on tietysti Etiketit! :-) (Tällä kertaa maltoin sentään tehdä ja purkittaa itse Hillon ennen Etikettisavottaa, porkkanansa kullakin...)

Etiketit on tulostettu Stucco -kartongille, koristeena Graphic45 -askartelupapereita Domestic Goddes -sarjasta, ruskeaa leimasinväriä ja nauhoja... Ja itse hillokin oli oikein maistuvaa! Täällä perämetsässä se nautitaan maustamattoman jugurtin ja hunajan kanssa, taitaa pian hillo loppua...

Kesken hillon keittelyn kuulimme Juniorin kanssa vintiltä rapinaa johon totesin, että "Herra Hiirihän se siellä... Voisivat kotitiikerit hoitaa työnsä ruokansa eteen..." Nuorimies katsoi minua epäuskoisena, että "ihanko tosissaan ihan oikea Hiiri? No nyt hän ymmärtää, miksi meillä on juusto aina loppu..."