LWT (Love Without Tears tai Loviisan Wanhat Talot)

Huh miten väsynyt olenkaan, hyvä jos nämä lauseet saan mössöisistä aivoistani ulos puserrettua. Kielsin juuri miestäni puhumasta minulle kun tuntuu että oksennan jos yritän kaiken lisäksi vielä kuunnella ja ymmärtää - saati puhua takaisin. Tänään tuli siis tarvottua pitkin ja poikin Loviisaa. Aurinko paistoi jopa paahtavasti kuten myös vuosi sitten ja taloihin sai paikoitellen jonottaa. Kauneutta oli joka puolella niin paljon että silmä ihan turtui. Vuosi sitten olin ihan ekstaasissa, tänä vuonna vaivasi pissahätä. Minä imbesilli en sitten tajunnut katsoa LWT-kartalta että mistä niitä vessoja löytyy. No, pitääpä tehdä punkkitarkastus tänä iltana ettei käy kuten eräälle tuttavalleni joka sai puskapissistä muistoksi borrelioosin. Se tosin saatiin hoidettua ajoissa antibiooteilla, onneksi!

Suurimmassa osassa kohteita valokuvaaminen oli (ymmärrettävästi) kielletty, mutta yhdessä talokaunistuksessa ainakin se oli sallittua ja nappasinkin sieltä talteen ihanan Pihlgren & Ritolan tapetin. Tänä vuonna katselimme sillä silmällä erityisesti keittiöitä ja kylpyhuoneita, mutta aika laihaksi jäi saalis korvan takana. Silmä silmästä, hammas hampaasta ja valtakunta sille joka suunnittelee meille keittiön!

Se tapetti.

Blöörg. Nyt menen lepuuttamaan aivojani. Kutsuvat sitä myös nukkumiseksi.

Talven tarkoitus on kesä.

Ihana kesä. Sisäisen heräämisen kesä. Uusien ystävien ja taitojen kesä. Laulun kesä, soiton kesä. Uintikesä, remonttikesä. Suloinen suvi. Kesä, joka uhkasi loppua aivan liian lyhyeen (Ei voi olla! Joudunko todellakin aloittamaan nää takinpukemistappelut uhmis-ikäisen kanssa jo HEINÄKUUSSA???!!!!!) Kesä joka sanoi: ei vaiskaan, tässä on teille lämpöä ja rakkautta! Kylpekää valossa, upottakaa varpaanne lämpöiseen pehmeään hiekkaan, ostakaa riippumatto, käykää hippifestareilla ja hankkikaa rusketusraidat. Polkekaa pyörällä naruolkainmekko polvissa lepattaen, heittäkää kärrynpyöriä pihan epätasaisella nurmella. Viettäkää kuitenkin muutama sateinen päivä tekemällä retki kirjastoon, etsikää omat soppenne ropisevan kotoisesta kodista ja syventykää uusiin tarinoihin. Napatkaa töpselit irti seinästä jos jyrähtelen. Syökää sitten jäätelöä aurinkoläiskäisellä terassilla, tapetoikaa leikkimökki. 

Ylihuomenna alkaa uudenlaisen koreografian opettelu: astun työelämään. Pelottavaa ja innostavaa. Ainakin erilaista! Tytöt ovat jo tutustuneet päiväkotiinsa (mikä lohdullinen sana -- päiväkoti.) ja todenneet meiningin ihan hyväksyttäväksi. Ja maanantaina me suuntaamme miehen kanssa samaan osoitteeseen. Tulevia työkavereita rauhoittanee tietää, että sovimme jo seuraavanlaisesta linjanvedosta: Työpaikalla ei sitten kiukutella.  Ehkä myöskään emme järjestä salaisia kohtaamisia kopiokoneen luona.

(Paitsi että mistä sitä koskaan tietää. Never say never.)

Hullu paljon töitä tekee kesälomalla (ja hulluilla on aina hauskaa)

Mikähän blogilaiskuus minua on vaivannut viime aikoina. Ehkä jonkinlainen päänsisäinen hiljaisuus. Laululassa ei sen sijaan ole hiljaista; sirkkelin sointia ja naulapyssyn pauketta on päästy kuulemaan tasaisesti. Pihalle on syntynyt leikkimökki ja terassi. Puita on kaatunut ja pilkottu ja pinottu. (Huom, ei allekirjoittaneen toimesta. Olen lähinnä toiminut Mahdollistajana eli hoitanut lapsia ja muutenkin enemmän kiinnostaisi vain soitella pianoa tai vaihtoehtoisesti kitaraa... No, maalasin sentään toisen yläaulan.) Kuistien kunnostus on päässyt alkamaan ja lienee tällä viikolla maalausta vaille valmis.

Ei kuitenkaan syytä huolestua, osaamme myös lomailla. Käytiin ihan ulkomailla asti!  Mutta nyt Blogger takkuaa jostain syystä ja meinaa hermot mennä kun kuvat pomppii minne sattuu. Joten antaa olla. Tässä tämä nyt tällaisenaan.

Leikkimökistä tuli niin suuri, että sinne voisi aikuinen vaikka kellahtaa nukkumaan. Vanhat ikkunat saatiin aikaisemmin ystävältä, onneksi pääsivät nyt käyttöön. Ovestakin tuli aika hieno.

Alakerrassa on tilaa temmeltää ja touhuta isoilla vempaimilla. Mutta kohta sekin sitten muuttuu...

Istu maamme! Ist um aam me? Istuma-amme.

On se vaan sym-paattinen <3

Hyvä päivä

Arvatkaas mistä tunnistaa hyvän päivän.

Ehdotuksia?

Siitä ettei kuole? No okei joo, ihan hyvä arvaus. Mut en nyt hakenut ihan tuota.

Koska... mun miälestä hyvän päivän tunnistaa siitä että...

1. Kylpyhuonekalustekaupasta soitetaan että kamat on täällä, voipi tulla noutamaan.

2. Sähkärin ja putkimiehen onnistuu saamaan vielä tälle viikolle. Siis huomiselle! Ja ylihuomiselle!

3. Kukkapenkissä näkyy pieniä vihreitä, maasta esiin työntyviä juttuja juuri niillä paikkeilla, mihin syksyllä tungin sipuleita.

Jep. Hyvä päivä oli. Nyt minua kutsuu kirja jonka mies toi kenties pari vuotta sitten joltain reissultansa, kaverin vaimo oli pistänyt matkaan että siinä Lauralle luettavaa. Minä vain vilkaisin silloin että jaa tuo chick flickiä edeltänyt chick lit tjaah en nyt ole hömppätuulella... ja sitten pari päivää sitten jostain syystä otin kirjan käsiini silmäilläkseni sitä ensimmäistä kertaa oikein todella. Ja totesin että hei HALOO tää on just sellainen kirja jonka haluan lukea NYT.

Siis Eat Pray Love. Kauniita unia!

Saumalankalauantai (sanopa se nopeesti!)

Kun huhtikuisena aamuna herää ropisevaan ääneen, on ensimmäinen ajatus: just joo, tänään ei sitten ulkoilla. Ja toinen ajatus on: Jeeeeee! lumet sulaa!! Tule tule tule tule kesä, ja tuleehan se - ainakin jonkinlainen. Mutta joka tapauksessa ilmojen lämpenemisen huomaa jo nyt Laululassa. Tänään vietin puolet päivästä kotona hippastellen t-paidassa. Siis minä, vilukissa Luojan armosta. Nytkin on jalassa farkkushortsit, uskokaa tai älkää (ja okei joo, niiden lisäksi on sukkikset, kahdet villasukat ja säärystimet...) Olen tässä fiilistellyt miltä sitten kesällä tuntuu tepsutella pitkin Laululaa paljain varpain, availla ovia päätyauloihin ja pitää ne auki. Käväistä vaikka parvekkeella kastelemassa kukkia (niin kuin muka muistaisin! Kuolevat pystyyn viikossa.) Etsiä pihasta aurinkoinen paikka ja levittää siihen viltti. (Sitä ennen voisin ilomielin hyvästellä pihasta muutaman ikihongan, sori vaan puunhalaajat mutta olisi se oikeastaan kiva jos ei suurin osa pihasta olisi käytännöllisesti katsoen aamusta iltaan varjon valtakuntaa.)

Kylpyhuoneremontissa on edetty niin pitkälle, että ilmeisesti valmiiseen kylppäriin olisi mahdollista päästä jo viikossa jos vain sähkö- ja putkimies sekä kylpyhuonekalusteet saisi ilmestymään paikalle optimaalisesti. Mutta koska näin tuskin tapahtuu, odottelemme vielä kärsivällisesti kylpyyn pääsyä. Ja ei se mitään, itseltä ihan loksahti suu auki kun mies latoi nämä juuri mainitsemani aikataulufaktat eilen illalla. Siis mitä? Valmistuuko se tosiaan? Eikö tämä olekaan feikkiremppa? 

Alla todistusaineistoa:

Kuka arvaisi että tämä mies ei ole ennen laatoittanut muuta kuin ämpäreitä? Not me.

Kalusteet tulevat Svedbergsiltä (kuvat osoitteesta svedbergs.fi)

Pieneen tilaan piti valita pientä ja napakkaa

Kattopaneelit odottavat alakerran tulevassa kirjastohuoneessa (köh köh, vähänkö hienosteleva sana) maalausta. Väri on napattu vanhasta Avotakasta. 

Haluaisitko kylpeä mustikassa? Kuvassa myös hyvä kirja jonka sain kirjastosta heti kun se uutuuttaan kiiltävänä sinne ilmestyi. Eläköön varaussysteemi! Deko hävisi kiinnostavuudessaan taas Avotakalle.

 Sellaista täällä siis. Loppuun vielä pääsiäiskuvia koska en taannoin ehtinyt pääsiäispostausta väsätä. Siis vaikka mulla olis ollut niin täydellinen otsikkokin. No, laitan sen otsikon nyt silti. Ja meillähän siis tosiaankin saumattiin lankalauantaina. Ettäs tiedätte nyt sitten. 

Myytinmurtaja

Teinpä tuossa äsken iltapuuroa mikrossa ilman vettä ja sain todeta että sanonta "ei savua ilman tulta" on paikkansapitämätön. Paljon oli kyllä savua. Onneksi tämä päivä on jo aika lailla kallellaan, luisumme vääjäämättä kohti huomista.

Emmie paljo palkkaa pyyä

Virvon varvon tuoreeks' terveeks'
tulevaks' vuueks':
Isännälle ikä pitkä, emännälle perä leviä
tyttärelle punaset posket
ja pojalle hyvä hevonen.
Emmie paljo palkkaa pyyä;
hehto ruista ja rahhaa,
rukiinen leipä ja rieska.
Vitsa siulle, palkka miulle!

Tänä vuonna meillä oli niin laiskoja virpojia, etteivät jaksaneet koristella kuin yhden vitsan. Äiti koristeli toisen. Minä siis (ja se oli kivaa!) Näillä vitsoilla sitten taputeltiin mummia ja ukkia tuon yllä olevan, äitini minulle aikoinaan opettaman lorun mukaisesti. Hieman kyllä tämä feministi kröhii kun naiset saavat vain ulkonäöllisiä seikkoja miesväen "joutuessa tyytymään" pitkään ikään ja hevoiseen. Muttah, kansanperinne eläköön.

Kovin laajalle ulottuvaa virpomareissua emme siis rokkomme kanssa tohtineet tehdä, mutta eivätpä nuo tyttömme ole moiseen tottuneetkaan - vielä. Ja näin äidin näkökulmasta munasaalis oli ikätasoon nähden ihan tyydyttävä.  Itse en niinkään viitsi haalia itselleni tilpehööriä sisältäviä yllätysmunia, vaan olen näemmä ottanut tavakseni popsia kerran vuoteen Pandan Suklaasydän-nimisiä munanmuotoisia rakeita. Mutta kun kaupassa silmään osui lakritsisuklaamunia, nappasin itselleni ja miekkoselle yhdet. Olivat ihan jees, pakko myöntää.

Kuitenkin, tänäkin vuonna munaostoksilla mieltä kaihersi kaupassa tämä kysymys: missä ovat Reilun kaupan suklaamunat? Vuosi sitten onnistuin bongaamaan lähimmästä Valintatalosta reiluja minisuklaamunia erilaisilla täytteillä. Olivat hintavia, mutta erittäin nameja ja niitä sai syödä hieman puhtaammalla omallatunnolla kuin noita tavismunia.

Hassua ei mun tämmöisiä pitänyt kirjoitella.

Ystävältä haettuja luomumunia, höyhenet tosin Tiimarista

Vaan... olin äsken iltakävelyllä koiran kanssa ja tein kylän lenkin. Reitti kulki vanhan kotimme ohitse ja ensimmäisen kerran tunsin ihan pienenpienen piston jossain sisimmässäni. Aivan lyhyen hetken verran näin ikkunoista pikakelauksella meidän menneitä touhujamme, näin tytöt leikkimässä pihassa, Inkerin kiipeämässä omenapuuhun, Inkerin ilman housuja pissalla nurmikolla (mokoma karkuri ja sisältä pujahtaja!)... Sitten päädyin ajattelemaan että eivät talot kuitenkaan ole se missä sydän asuu, eivät seinät eivätkä katto eivätkä omenapuutkaan. Sydän on siellä missä perhe. Se on klisee, koska se on totta.

Ja kun pääsin kotipihaan takaisin, olin ohittanut monta ystävällistä taloa, monta ikkunaa joissa loisti ystävän valo. On rikkautta, että olemme alkaneet juurtua tänne, että lähellä asuu hyväntahtoisia ihmisiä joista on tulossa läheisiä ystäviä, tärkeitä ja rakkaita.

Tänne kuulun, täällä on sydämeni.

Hyvää alkavaa viikkoa juuri sinulle!

Hehto ruista ja rahhaa

Kaksi kuvaa yhdistämällä saatu aikaan mahdoton perspektiivi

Meillä on...

- vesirokkoinen tyttö jota ei kutita mutta tekee mieli raapia (kuulemma)

- lankomies kylässä Stadista

- vanha putkiradio joka on tänään todettu toimivaksi (no ehtihän se toimittaa koristeen virkaa jo neljä vuotta ja hei oikeesti, kuka jaksaa laittaa töpselin seinään?)

-  pyyhitty pölyt pianon päältä ja tuntuu tepsivän niin hyvin että tarvinneeko sitä muualta siivotakaan

- yhä keskeneräinen kylppäri (pitäisköhän se ammekin hommata joskus jostain?)

- melkein sula parveke mutta ei ihan

- yksi koristeltu virpomavitsa (höyheniä, kristallihelmiä, silkkipaperikukkia)

- kolme leffaa Makuunista (Peter Pan, Halinallet, Helinä)

- jäljellä vielä muutama pieni suklaamuna jotka ehkä eivät kaikki maistu samalta (tai sitten maistuvat mutta saahan sitä itseään huijata jotta elämä olisi mielenkiintoisempaa)

- oikeestaan ihan kivaa.

Pepilläkin on.

Virvottavien (mummin ja ukin) pitänee kyllä tulla sunnuntaina meille päin. Tai voitaisiinhan me lähteä kylille virpomahan. 

"Sulle rokko, mulle palkka."

Pitsit & villat & puukot

...ja samaan aikaan toisaalla:

 

Seinän sisästä löytyi puuhun isketty kotimainen laatupuukko. Että jos muistat kadottaneesi omasi rakennuspuuhissa, pist viestii. Voi tosin olla ettet ole enää hengissä.

Kuolaa, hikeä ja laattaa

Blogihiljaisuus johtuu yleensä ihmisillä siitä, että on jotain muuta tekemistä. Niin täälläkin. Aamut ja illat niin täynnä touhua ja täysillä elämistä, että ei ehdi sitä tänne päivitellä. Toisaalta remontti edistyy niin etanavauhtia (kuvitelkaapas etanaa tekemässä kylppäriremonttia), että ei senkään puoleen ole mistä kirjoittaa. Mutta tämä tiedoksi:

- Kylppärin seinälaatat ostettuna (valkoista, mattaa, alesta)
- Kylppärin lattialaatat tilattuina ja noudettavissa

Näitä olen kuolannut jo muutaman vuoden ja nyt mies saa hikoilla nää lattiaan.

Ehkä tuota samaa voisi laittaa myös alakerran vessaan. Hieman ollaan tässä sillä kannalla, että muunnamme ihanan ikkunallisen ruokakomeron vessaksi ja teemme pitkulaisesta, tilavasta vessasta kodinhoitotilan. Eli siis käytännössä pyykkituvan (sitä se on tälläkin hetkellä). Ruokakomero on niin mahtava keksintö, että ehdottomasti täytyy sellainen sitten alakertaan tulevan keittön nurkkaan nikkaroida.

Pohdinnassa on viime aikoina ollut aita ja miten ihmeessä saamme sen mahdutettua talon ja tien väliin vai saammeko. Tilaa on vain muutama metri ja edessä muutama ongelma. Tai siis kaksi ongelmaa, jotka molemmat katoaisivat kartalta ihanasti jos talvi - sellaisena kuin sen nyt tunnemme - häviäisi ikuisiksi ajoiksi: 1) auralumet tien penkalla 2) katolta putoava lumi.

Käytännössä ei onnistune, emme vain saa aitaa tahi näkösuojaa tuohon talon ja tien väliin.

Eipä tuota kesällä kauppoja hieroessa pystynyt mitenkään ottamaan huomioon! (Eikä se olisi mihinkään vaikuttanut, mutta kauniita olivat unelmani syreenipensaista ikkunoiden alla.)

Täällä muuten alkoi tänään loma!

Kaikkea ne keksii (nuo ihanat hullut!)

Viime aikoina olen enimmäkseen

-jumpannut
-jumpannut lisää
-käynyt salilla
-syönyt kutakuinkin terveellisesti
-miettinyt jumppaamista ja salilla käyntiä

Vaihdoin siis sokeririippuvuuden toiseen - koukussa mm. tähän:

Karkki(s)päivä!

Voitin taannoin Ai Karkkii -blogin arvonnassa, ja eilen illalla lumen paksulti peittämästä postilaatikosta löytyi tällaista:

Kiitokset Karkkislaan!

Tuhovimma

Mikä siinä onkin, että kun näkee tällaisen kylpyhuoneen:

...niin sille haluaa tehdä näin:

...ja miksei saman tien myös näin:

 

Vaikka wc-istuin oli huonosti asennettu tai käytössä liikkunut ja sitten kätevästi lattialle vesiään vuodattanut, ei rakenteista löytynyt mitään kosteusvaurioita. Hallelujaa. Aina sitä nimittäin pikkasen jänskättää, kun on aika kurkistella muovimattojen alle kosteissa tiloissa. Ehkä tiedät tunteen?

 Kylpyhuone on aikoinaan tehty yhdistämällä kaksi komeroa toisiinsa. Betonivalun alta löytyi vanhat lattialaudat.

Kivan värinen saha! Ja pyyhekin ihan sävy-sävyyn.

Meidän talossa nää on miesten hommia. Tai lähinnä tämän kuvassa olevan miehen.

 

Putkimiehetkin kävivät jo tänään. Päätimme vaihtaa lavuaarin vastakkaiselle seinälle, koska entisellä paikalla sen ylle ei mahtunut peiliä. Ja me vaan tykätään peilata. 

Remontin ajan käytämme toisen päädyn kylppäriä kuten tähänkin asti. Siellä on niin viileää, että lapset eivät sinne kovin mielellään mene. Väliaikaratkaisuna meillä onkin lastenhuoneeseen tarvittaessa tuotu potta, esimerkiksi tänään kun Inkeri oli kuumeessa. Olemme nyt psyykanneet typyköitä jaksamaan vielä hetken tätä järjestelyä, koska kohta meillä on kylppärissä a) lattialämmitys b) kylpyamme. 

Sitä odotellessa!

Ää tee yy tee NYT

Mies aloitti tänään kylppäriremontin. Nyt tää lähtis joogaan.

Tänään olen...

...hömppästellyt puolillepäivin mieheni pitkissä kalsareissa ja villatohveleissa.

...päättänyt kuitenkin että tänään on pitkästä aikaa Rintsikallinen Päivä ja pukenut ylleni jopa sukkahousut. Laitoin myös tukan, erittäin laiskalla tavalla tosin. But it's the effort that counts, right?

....niistänyt niistänyt niistänyt nenääni (kuten aina, kangasnessuihin).

...kokannut ensimmäistä kertaa tällä Pippurimyllyn reseptillä ja saanut aikaiseksi sellaista ruokaa, mitä tekee mieli ottaa lisää ja lisää. Namskis!

...seurannut sydän onnesta yli läikkymäisillään tyttöjen sopuisia yhteisleikkejä, joissa on rakennettu majaa, taisteltu itse rakennetuin lego-robotein ja lähdetty retkelle.

...haaveillut  -totta tosiaankin - mustavalkoisesta(!!!) kylpyhuoneesta. Tai oikeastaan mustavalkoisuus koskisi vain laatoitusta, tekstiilit voisivat olla fuksiaa, oranssia, turkoosia, mitä vain päähän pälkähtää. Hmm tai sitten voisi olla täysin mustavalkoista. En tiedä. Pitää tutkailla tuntoja.

...vältellyt sokeria kolmattta päivää, todennut makuaistini jo tottuneen makeusmuutokseen ja kaivannut jumppaan. Jokohan sitä huomenna uskaltaisi?

Ont i halsen

Kiedon ystävältä saatua huivia kurkkuni ympärille...

...ja lisään takkaan puita.

Sijaistoimintoja

Piti suunnitella yhdessä remonttia. Käytin aikani näin hyödyllisesti.

Suuri ja Näyttävä Paluu

Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin ja kiirettä on jossain määrin pitänyt. 

Joulun välipäivät vietimme Länsi-Suomessa appivanhempien luona. Lapsilla oli ihanaa, mutta me miehen kanssa meinasimme tekemisen vähyydessä ja täysihoidon yltäkylläisyydessä vaipua puolittaiseen koomaan. Jotain keksiäksemme veimme itsemme leffaan pällistelemään Piin tarinaa. Itkeä pillitin alkutekstien kauneutta, mutta muuten ei tehnyt mitään elämää suurempaa vaikutusta, vaikka tarina jäi päiväksi mieleen vellomaankin. 

Uudenvuodenaattona ajelimme takaisin kotiin. Juhlallisuudet jäivät aika vähiin kun sisälle päästyämme huomasimme että eipä tule vettä hanasta. Putket sulivat kuitenkin parissa tunnissa, että ei tarvinnut kaupasta lähteä vettä hakemaan kuitenkaan.  Ihailimme lasten kanssa alkuillan raketteja ensin toiselta, sitten toiselta parvekkeelta (ja totesimme että tällä alueella kasvaa ihan liikaa suuria puita).

Joka-aamuiset tupruttelut

Loppiaisviikonloppuna juhlimme reilun parinkymmenen kaverin voimin tupareita, joskin nimellä Anti-Tuparit. Vieraita oli pyydetty saapumaan itsensä vastakohtina ja jättämään juhlamieli kotiin - elleivät sitten päättäisi tulla oman luontonsa vastaisesti ilopillereinä. Itse pukeuduin gootiksi, mies veti ylleen hihattoman paidan ja piirrätti kaverillaan käsivarteensa suomileijona-tatskan. Paikalle saapui kummaa väkeä: hevaria, tuksua, disco-ihmeitä, paljasjalkahippiä, jakkupukurouvaa ja pari kappaletta merirosvoja sekä yksi erittäin tummahipiäinen mies. Myös ristiinpukeutuminen oli edustettuna molempiin suuntiin. Alkuillasta tutut poijaat soittivat meille ihanaa folkahtavaa musiikkia, improsimme teatterikamujen kanssa ja sitten vaan annettiin vipattavan bilevarpaan viedä. Ihmevekotin ja Firestarter olivat muistaakseni ainakin illan hittejä. Jossain vaiheessa iltaa lastenhuoneeseen oli muodostunut rauhallisempi soppi, missä porukat istuivat piirissä ja kuuntelivat kulloinkin vuorossa olevan trubaduurin soitantaa. Tanssilattiankin puolella olkkarissa innostuimme jamittelemaan tanssimisen ohessa sekalaisilla instrumenteilla. Oi, se vasta oli mukavata.

Tästä kuvasta puuttuvat vielä pitkä musta peruukki ja mustat kynsilakat. Ai niin ja viitta!

Pientä juhlaväsymystä alkoi jo olla ilmassa kun sitten viikko Anti-Tupareiden jälkeen oli aika järjestää Inkerin synttärijuhlat. Perjantaina kiukkusin miehelle että onx pakko leipoo en tod jaxa ja eikö niitä kakkuja kaupastakin saa (johonkinhan ne kynttilät on pakko tunkee) mihin mies sanoi että ei kyllä osteta, minä leivon. Ja niin tapahtui. Lapsia kutsuille saapui hupsistaheijaa 16 joista kolme onneksi oli kannettavaa mallia. Lapsimäärä valkeni allekirjoittaneelle pikku hiljaa juhlia edeltävänä päivänä ja mielessäni häilyi kauhunkankeutta aiheuttava mielikuva villistä lapsilaumasta juoksentelemassa huoneesta toiseen huutaen yhteen ääneen ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ ja roikkuen välillä kattolampuista. Mutta kun juhlapäivä sitten koitti,  hälinä oli ihme kyllä siedettävän tasolla.

Kakku on Inkerin ja Juulian koristelema. Tosin lopulta koristeet meinasivat eksyä liiaksi suuhun joten koristelijat piti hätistää loitommalle.

Synttäripäivän iltana piti vielä heittää improkeikka paikallisessa baarissa. Olin ihan puhki, mutta kivaa se kuitenkin oli. Että sellainen päivä. Voin sanoa, että ensi viikonloppuna otamme ihan rennosti! Ellei keksitä vaikka aloittaa kylppäriremppaa... mistäs sitä tietää, onhan perjantaihin vielä monta päivää. 

;)

Ai niin! Liityin paikallisen kuntokeskuksen jäseneksi, joten en ehkä ehdi ihan jatkuvasti blogia päivitellä. Mutta se nyt ei ole mitään uutta.