Melko pitkä cliffhanger

Vuosi sitten meillä näytti tältä...

Tein sen alhaisimman mitä remonttibloggaaja vain voi tehdä: jätin koko bloggaamisen sikseen juuri siinä vaiheessa kun alkoi tulla valmista. Pahoitteluni. On kuitenkin lisättävä, että viime vuosi - remontin loppukirin vuosi - oli monella tapaa elämäni raskain. Hain yliopistoon lukemaan unelmieni alaa. Siskoni kuoli neljä viikkoa ennen pääsykokeita. Koko kesä meni remontoidessa vaikka olimme toivoneet voivamme pitkästä aikaa lomailla edes vähän. Tai surra. Syksyllä juuri remontin valmistuttua muutin opiskelijasoluun Joensuuhun. Absurdia, kieltämättä.  

Mutta nyt on surtu, on lomailtu, on iloittu ja on levätty ja on sisustettu. Ja ikävöity. Siskoni ei ehtinyt kotiamme valmiina nähdä. 

Mutta tässä on joitakin kuvia loppumetreiltä. Vuoden takaa. 

Menneen talven kuvia

Saimaan tuulissa on käyty huuhtomassa remonttipölyjä pois...

...kärytelty ovista ja ikkunoista maaleja...

saatu tulevaan keittiöön tämmöinen lämmittäjä...

saatu auringosta siivousvirtaa pääsykokeisiin lukemisen ja remontoinnin lomassa...

nautittu näistä hurmureista...

...ja elämästämme Laululassa.

 Toivottavasti teilläkin on talvi ollut antoisa ja kevät mitä toiveikkain.

Aita on loistojuttu!

Saanko esitellä: pyreneittenpaimenkoira Loisto

Meille muutti uusi karvakorva. Ja tämä oli se mitä tarvittiin, jotta saatiin aita-asia pompsahtamaan eteenpäin. Kaksi vuotta siihen meni.

Kun tämän talon ostimme, oli ensimmäinen ajatus että tuohon vilkasta tietä vasten TÄYTYY ENSI TILASSA rakentaa aita.

Mutta oli sitä remppaa... ja sitten huomattiin että no eihän ne lapset näköjään koko ajan tielle juoksekaan. Ja sitten totuttiin. Kun oli koko ajan muutakin (tärkeämpää?) tekemistä. Sitä remppaa.

Lupa-asiatkin ehtivät olla kunnossa jo kai yli vuoden.

Mutta nyt! On laudat ostettu, pätkitty ja aitaelementeiksi koottu. Ja maalattu. Isäni sen enimmälti teki, soitti juuri kertoakseen että on pihamme perällä ja purkanut aitaelementit kuormasta.

Huomenna alkaa pystytys.

Olen aika innoissani.

Onko ihanampaa väriyhdistelmää olemassakaan?
Saniaisten takana piileskelee Pelottava Tie.

Koska on siinä vain jotain primitiivistä kauhua aiheuttavaa, että piha on yhdeltä reunalta avoin ja suojaton. En malta odottaa, että pihasta tulee kaikilta laidoiltaan käyttökelpoinen. Että kielletyt alueet muuttuvat mukaviksi käyskentelykohdiksi.

Että saan käydä hellää taistoani vuohenputkea vastaan koirien juoksennellessa vapaasti ympärilläni. Ja lasten touhutessa omiaan...

...vaikkapa leikkimökissä.

Mutta voi kyllä myös olla, että vuohenputkien kiskomisen sijaan päädynkin vetelemään hirsiä.

Mitä yhteistä on Kate Bushilla ja saunalla?

Seinän sormipaneeli lämpökäsiteltyä haapaa kuten muutkin saunan paneelit sekä lauteet.
Lattialaatat Pukkilan, sauma oikesti musta.

Suihku: Grohe Vitalio Rain

Sauna ei ole kovinkaan syvä, mutta leveyden ansiosta  L:n muotoista ylälaudetta
piisaa yhteensä niin paljon että mahdumme miehen kanssa molemmat loikoilemaan siellä toisiamme koskematta.
Koetin saada parempaa kuvaa (lauteista, ei meistä loikoilemassa!), mutta peräseinän kaksi ikkunaa vaikeuttivat puuhaa.

Olipas viikonloppu! Kaksi massiivisen suurta toivetta toteutui.

Perjantaina puoli kahdentoista tienoilla mielialat vaihtelivat toiveikkuudesta paniikin kautta epäuskoiseen euforiaan kun istuin kahden läppärin ääressä ja klikkailin kuin mielipuoli -- ja lopulta tajusin todellakin hankkineeni kaksi lippua yhteen syksyllä pidettävistä Kate Bushin konserteista.

Lauantaina laskeuduin niinkin maallisiin puuhiin kuin saunan siivoukseen. Mutta hetkinen! Saunan siivous kuulostaa ihan siltä kuin olisi joku sauna jota siivota...! Onko siis...? Kyllä!

Sunnuntaina juhlallisin mielin riisuimme itsemme alasti (ei kuvia siitä), kääriydyimme pyyhkeisiin ja kävelimme sisäkautta alakertaan (ovi kerrosten välillä! Mitä uutukaista ylellisyyttä!). Pyöristettynä puolentoista vuoden saunattomuuden jälkeen pääsimme vihdoin omiin löylyihin itse rakennettuun saunaan.

Kannattiko odottaa? No kyllä!

Ikkunoiden vuoksi kattoa ei voinut madaltaa kovinkaan alas, joten lauteetkin tulivat harvinaisen korkealle. Itselläni on ylälauteella vähän sellainen olo kuin puumajassa olisi. Ihanassa, lämpöisessä puumajassa.

Löylyttelyn lomassa on mukava käydä rapuissa vilvoittelemassa.

Niille joita saunan tekninen toteutus kiinnostaa lupaan palata asiaan myöhemmin ongittuani tiedot  Puuha-Peteltä. Itse vastasin tässä projektissa lähinnä visuaalisen ilmeen suunnittelusta.

Nyt makoilen peiton alla flunssassa, joten ei saunaa minulle tänä iltana. No, onneksi olen saunonut viimeiset kolme iltaa putkeen.

Hämmentäviä yhteensattumia

Lähde: http://www.lily.fi/blogit/isyyspakkaus/birger-kaipiainen-emma

Melko varmasti musiikkihuoneen tapetiksi on valikoitumassa Kiurujen yö, tummansininen versio. Makuuhuoneemme nurkassa roikkuu tällä hetkellä tuttavani Sini Kososen tekemä installaatio josta pidän todella paljon. Aamupäivällä mallailin, miltä se näyttäisi yhdessä Kiurujen yön kanssa. No satumaisen ihanalta, kuten voitte vasemmalta huomata.

Juuri äsken päädyin googlailemaan Ken kiuruista kauneinta, jota harkitsen harmaakeltaisena tulevaan keittiöömme. Ja mitäpä tulikaan vastaan... Huomaatteko kenties jotain samankaltaisuutta?

P.S. Minulla oli tarkoituksena laittaa kuvat tekstin lomaan erittäinkin draamattisesti, mutta tämä editointilaatikko ei anna. Olkoon.

Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee

Nyt sen teen. Pitkästä aikaa. Ennen kuin jätän taas tekemättä. Kirjoitan jotain, teen paluun pitkän tauon jälkeen ja laitan ylös mitä olemme Laululassa talven aikana saaneet aikaan.

Kuvia remontin etenemisestä ei juurikaan omalla koneellani ole, ja koska en halua nyt kuvattomuudesta tehdä kynnyskysymystä, mennään näillä kahdella Instagram-kuvalla tällä kertaa. Kuvat ovat alakerran tulevasta kirjasto/musiikki/työhuoneesta, jonne olen koko ajan kaavaillut jotain hyvin tummapohjaista tapettia. Ja kuinka ollakaan, lastulevyjen ja parin haaleanvaalean tapetin alta alkoi kuoriutua esiin kahta erilaista lähes mustaa seinäpaperia. Kummia joskus nämä tällaiset intuitiiviset päätökset...

Viime päivityksen jälkeen meillä on aloitettu (siis mies on aloittanut) alakerran saunaremontti ja melkeinpä se onkin jo valmis. Saunasta tuli kompakti, mutta varsin mukava. Ainakin silmämääräisesti arvioituna, löylyihinhän ei vielä olla päästy, kun tarvittaisiin paikalle sähkö- ja putkimiestä ja lisäksi täytyy asentaa vielä väliovet. Halusin, että panostamme laadukkaisiin, aisteja helliviin, selkeisiin materiaaleihin ja lopputulos tuntuu sellaiselta mitä toivoinkin; haapapaneelit ovat niin pehmoiset ja sileät, että niitä tekee mieli silitellä aina kun saunalla käy pyörähtämässä.  Siihen nähden, että olemme tässä elelleet saunatonna jo melkein puolitoista vuotta, ollaan jo erittäin erittäin lähellä. Mies nikkaroi aina sen verran mitä työt ja perhe-elämä antavat periksi.

Lisäksi alakerrassa on revitty (lue: mies on repinyt) lastulevyt irti tulevan keittiön sekä musiikkihuoneen seinistä ja kaivettu esiin lautalattiat. Purettu keittiöstä puuhella leivinuunin tieltä ja olohuoneesta avotakka, jonka tilalle tulee joko pönttöuuni tai kaakeliuuni rahatilanteesta riippuen... 

Ja pähkäilty keittiösuunnitelmia. (minä) Pitkäaikainen unelmani mustasta Kvänum-henkisestä keittiöstä toteutunee. Jos olet neljän vuoden sisällä selaillut kotimaisia sisustuslehtiä, tiedät varmasti mitä tarkoitan. Saareke pysyi suunnitelmissa pitkään mukana, mutta on nyt todennäköisesti jäämässä kuitenkin pois.

Ja tilattu kylän oma puuseppä keittiötä tekemään. (Mies tilasi ja tämän tapaamisen seurauksena keittiöstä puretun hellan luukut vaihtoivat omistajaa)

Ja tehty surutyötä Cole & Sonin Cow Parsley - unelmasta luopumisen takia... tilattu Tapettitalosta tapettinäytteitä. (minä) Monta monituista vuotta olen haaveissani hellinyt ajatusta Cow Parsleystä mutta vasta hiljattain otin selvää siitä, mitä tuo ihanuus maksaa. Aijaipaljonliikaa.

Ja mietitty miten kummallista mahtaakaan sitten olla asua myös alakertaa - mitä edes teemme kaikella sillä tilalla!

Kuten joku ehkä huomasi, otsikko ei liittynyt tekstiin millään lailla. Vai liittyikö...? No ainakin meillä täällä lauletaan ja vihelletään joka päivä - ja paljon.

LWT (Love Without Tears tai Loviisan Wanhat Talot)

Huh miten väsynyt olenkaan, hyvä jos nämä lauseet saan mössöisistä aivoistani ulos puserrettua. Kielsin juuri miestäni puhumasta minulle kun tuntuu että oksennan jos yritän kaiken lisäksi vielä kuunnella ja ymmärtää - saati puhua takaisin. Tänään tuli siis tarvottua pitkin ja poikin Loviisaa. Aurinko paistoi jopa paahtavasti kuten myös vuosi sitten ja taloihin sai paikoitellen jonottaa. Kauneutta oli joka puolella niin paljon että silmä ihan turtui. Vuosi sitten olin ihan ekstaasissa, tänä vuonna vaivasi pissahätä. Minä imbesilli en sitten tajunnut katsoa LWT-kartalta että mistä niitä vessoja löytyy. No, pitääpä tehdä punkkitarkastus tänä iltana ettei käy kuten eräälle tuttavalleni joka sai puskapissistä muistoksi borrelioosin. Se tosin saatiin hoidettua ajoissa antibiooteilla, onneksi!

Suurimmassa osassa kohteita valokuvaaminen oli (ymmärrettävästi) kielletty, mutta yhdessä talokaunistuksessa ainakin se oli sallittua ja nappasinkin sieltä talteen ihanan Pihlgren & Ritolan tapetin. Tänä vuonna katselimme sillä silmällä erityisesti keittiöitä ja kylpyhuoneita, mutta aika laihaksi jäi saalis korvan takana. Silmä silmästä, hammas hampaasta ja valtakunta sille joka suunnittelee meille keittiön!

Se tapetti.

Blöörg. Nyt menen lepuuttamaan aivojani. Kutsuvat sitä myös nukkumiseksi.