Miia viittasi Tomášia keittiön puolelle. Hän laittoi vedenkeittimen päälle ja katosi itse makuuhuoneen puolelle. Vanhasta täyspuisesta vaatekaapista, jossa vallitsi täysi kaaos, hän kiskaisi päälleen ensimmäisen kesämekon. Ihoa hän taputteli meikkipuuterilla vähän vähemmän kiilteleväksi, hiukset olivat mitkä olivat.
Hän kuuli keittiön puolelta kuinka Tomáš kolisteli astioita, tämä oli jo ryhtynyt teen keittoon. Miia hymyili itselleen peilin kautta kuvitellessaan, miten Tomáš etsi nyt epätoivoisesti teepusseja Miian suuresta purkkirivistöstä. Hän hiipi keittiöön ja löysikin Tomášin puna-valkoraidallinen purnukka kädessään. Pöydälle Tomáš oli levitellyt kasan valokopioituja dokumentteja sekä valokuvia.
- Saanko kysyä, miksi tulit näin yllättäen?
- Koska olet mun ainoain, Tomáš vastasi.
Miia ei ollut varautunut suomenkieliseen vastaukseen, polvia alkoi heikottaa ja hänen täytyi istahtaa.
http://pakinaperjantai.wordpress.com/2013/05/10/pakinaperjantai-335-ainoain/
Kerrassaan näppärä. Kuuluu ilmeisesti siihen pitempään juttuun.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos kommentista, Hymyilevä eläkeläinen. Joo, tämä on tätä jatkokertomusta, jonka pitäisi ihan just kohta loppuakin. :)
VastaaPoista