Urheilija näkee unta
leivästä, jota syötyä ei koskaan
enää tee mieli lisää.
Organisaatio syöttää
potkut saaneille puuroa
toivoen,
että se riittää yhteiskuntavastuusta.
Soppakeittiön jono
Turun torilla
kasvaa ja kasvaa vaan,
eikä entinen kollega,
jota tavallisesti en jaksaisi kuunnella,
katso päin.
Eikä urheilija palaa enää stadionille,
vaikka leipä vain unta olikin.
http://runotorstai2.wordpress.com/2013/02/14/274-haaste/
Ruokajonot ns. hyvinvointivaltiossa ovat valitettavaa todellisuutta. Osa suomalaisista näkee nälkää.
VastaaPoistaNälän monet kasvot.
VastaaPoistasuoraan asiaan, ruokaa olisi maailmassa jakaa vaikka kuinka paljon eikä kukaan nääntyisi nälkään eikä työttömyyteen. hallitsijoilla on vain edesvastuuton vallan ja rahan nälkä.
VastaaPoistaRunosi on hyvin tosi tänä päivänä.
Kiitokset kommenteista. Tässä yritin jotakin sellaista, mikä ei nyt ihan hyvin onnistunut, mutta onneksi viesti sentään välittyi. :)
VastaaPoista