M. de Sade ja minä

Otinpa iltapäivällä pienet nokoset ja niiden jälkeen, vähän ennen jumppaan lähtöä, kävin vielä s-postejani läpi. Oli tullut pomolta viesti koulutustarjonnasta. Luin sitä hajamielisenä ja yhtäkkiä silmieni edessä seisoi:

It also occurs to my if you read M. de Sade that a novel like Justine where an innocent girl leaves a French Convent and is raped and torutured precisely because of her innocence and virture is a kind of pornographic paradoy of the novel Pamela where goodness, virtue, and industry must surely prevail.

Mitä ihmettä? Miksi pomo kirjoittaa minulle englanniksi? Miksi hän kirjoittaa minulle Markiisi de Sadesta? Siis oikeasti, mitä ihmettä?

Hetken päästä huomasin, että olinkin jo klikannut epähuomiossa seuraavan viestin. Se olikin sitten mentoriltani, jonka tapasin Prahassa viikko sitten. Nauratti niin paljon, ettei meinannut tulla jumppakassin pakkaamisesta mitään. Se, miksi mentori minulle de Sadesta kirjoittaa, jääköön tällä erää arvoitukseksi. :)

Itävaltaunkarilaista muotia esillä Prahassa, kansallismuseossa

 

Eeva-Liisa Mannerin inspiroimana

Runotorstain tekstihaasteena on tällä kertaa Mannerin runo, löytyy tämän linkin takaa:

http://runotorstai2.wordpress.com/2013/02/21/275-haaste/


Ja sitten itse runoon:

Nukun vintillä ja kirjoitan.
Kevättalven yö terästää
rautasaappaiden kaiun.
Enkä tiedä aloittaisinko
urakan
verestä vai sametista.

Nälkä

Urheilija näkee unta
leivästä, jota syötyä ei koskaan
enää tee mieli lisää.

Organisaatio syöttää
potkut saaneille puuroa
toivoen,
että se riittää yhteiskuntavastuusta.

Soppakeittiön jono
Turun torilla
kasvaa ja kasvaa vaan,
eikä entinen kollega,
jota tavallisesti en jaksaisi kuunnella,
katso päin.

Eikä urheilija palaa enää stadionille,
vaikka leipä vain unta olikin.


http://runotorstai2.wordpress.com/2013/02/14/274-haaste/

Jää

Hyvästi jää
-  jatkuisi kai,
että talvinen sää.
Vaan elää sai
lumipyry tää.

Hyvästi jää.
Sula sai.
Vaan pakkassää
ja lumi kai
pääkallokelin soi.



http://runotorstai2.wordpress.com/2013/02/07/273-haaste/

Oranssi

Oxford Street suoritetaan päästä päähän
jubileum-viikonloppuna.
Etsitään sinistä mekkoa.
Vettä pirskottuu kasvoihin,
vaikkei sada.
Välillä aurinko näyttäytyy
hikisenkosteassa iltapäivässä.

Suoritteesta tuloksena on
vain oranssi bolero muovikassissa.
Ja reipas kävelylenkki.
Kun pitää sinisestä,
on pakko pitää oranssistakin.