Miia asetteli kännykän ja ruusukirjekuoren eteisessä orpona seisovalle, vanhalle puhelinpöydälle. Sen oli vuokraisäntä jättänyt asuntoon, samoin kuin muutaman muun vanhan huonekalun. Miia ei koskaan raaskinut viedä puhelinpöytää varastoon, vaikka eteinen olikin melko kapea ja ahdas.
Parilla kiukkuisella nykäisyllä hän avasi Matejn lähettämän kuoren. Se oli täynnä valokuvia lumiveistoksista. Osa veistoksista oli abstrakteja, osa perinteisiä lumiukkoja tai jotakin muuta hahmoa esittäviä.
Mukana oli kortti, jossa Matej kirjoitti: "Hyvä Miia, olen jo vuosia harrastanut lumiveistosten suunnittelua ja toteuttamista. Toivoisin, että lähtisit kanssani tulevana talvena viikoksi Tatralle, voisimme veistää yhdessä ja haluaisin suunnitella sinusta lumiveistoksen, joko näköisen tai abstraktin - valintasi mukaan. Parhain terveisin, Matej".
Miia viskasi kirjekuoren kuvineen puhelinpöydälle, kännykkänsä ja ruusukirjekuoren seuraksi. Hän meni makuuhuoneeseensa ja alkoi kaivella verkkareita esille. Nyt hän lähtisi Urheilupuistoon lenkille.
http://leelia.vuodatus.net/blog/4395303/-31-tammikuun-kuvahaaste/
Parempi tietty mennä lenkille kuin lähteä Tatralle lumiveistosten tekoon.
VastaaPoistaAinakin jos vaihtoehtona on poseerata mallina jollekin puolituntemattomalle...
VastaaPoistaEn minäkään malliksi lähtisi, mutta olisi mielenkiintoista osallistua itse veistosten tekemiseen. Tosin taitaisin valita kesän ja hiekkaveistokset.
VastaaPoistaHienosti nidottu haaste tarinaan.
Kiitos kommentista, Unna. :) Tämä jatkokertomus on minulle leikkikenttä, jossa annan itselleni luvan keksiä mitä hulluimpia juonenkäänteitä. Katotaan nyt, mihin tämä etenee.
VastaaPoista