F. E. Sillanpää; Nuorena nukkunut

 Tälle vuodelle olen haastanut itseni lukemaan muutamia vanhoja kirjoja, osin jo sellaisia joita olen ehkä nuorena lukenut ensimmäisen kerran. Sellainen oli tämäkin nobelisti F.E. Sillanpään Nuorena nukkunut. Tämä kirja kuuluu myös sarjaan ”kirjoja, joita luin aivan liian nuorena”, koska en tajunnut niistä a) mitään, b) tarpeeksi, c) käsitin väärin. Nuorena nukkuneesta Siljasta minulla on positiivinen mielikuva, mutta nyt kun luin kirjan, olisin voinut vaikka vannoa, etten ole tätä koskaan lukenut! Niin vieraalta kirja tuntui. Ja silti tiedän kirjan lukeneeni.  Juoni on tietysti tuttu, varmaan aika monille on. Nuorena nukkunut eli vanhan sukupuun viimeinen vihanta jakautuu kahteen osaan; ensimmäinen niistä seuraa Siljan isän Kustaa Salmeluksen tarinaa talollisen pojasta ensin isännäksi ja sitten pikkuhiljaa leskeksi. Lapsia tulee ja menee ja kuolee, Silja jää henkiin. Sellaista se elämä on ollut. Toinen osa kertoo nuoreksi kasvaneen Siljan tarinan. Talon tyttäreksi syntynyt Silja ajelehtii lyhyen elämänsä aikana piikana talosta toiseen. Kasvuvuosiin mahtuu myös kapinan aika Suomessa. Kirjan kieli oli vanhahtavaa, varsinkin kolmen pisteen jatkuva käyttö oli nykykirjallisuuteen tottuneelle silmiinpistävää, mutta tavallaan herttaista ajatella vuonna 1931 kirjoitettua kirjaa. Sillanpään nobel-romaanista jäi vähän haikea olo, mutta ei kovin väkevä sellainen. Ihmisen elämä on tavallaan ihmeellinen iso asia ja sitten... ei kuitenkaan niin kummallinen ja merkitsevä. Kirjan luontokuvaukset ja maalaiselämän kuvaukset ovat mahtavia, hienoja, aitoja. 

Helmet-haaste: 45. Kirjassa on isä ja tytär

Sara Stridsberg; Niin raskas on rakkaus

 Tämä oli mielenkiintoinen ja nopeasti etenevä, mutta hyvin merkillinen kirja Jackie-tyttärestä ja tämän isästä Jimistä, joka asuu mielisairaalassa. Jackie vierailee isänsä luona joka aamu ennen koulua ja joskus jättää kokonaan menemättä kouluun. Kirjassa oikeastaan käydään läpi koko tämän perheen tarina, käsitellään perhesuhteita ja lapsen ja vanhemman suhdetta. Erikoista, todella erikoista, enkä oikein tiedä mitä ajatella. Valitsin kirjan aika sokkona, sillä tarvitsin Helmet-haasteeseen yhden kirjan, joka on Keltaisen kirjaston kirjalistalla (haastekohta nro 19).

Pierre Lemaitre; Petoksen hinta

 Petoksen hinta ei ollut ihan parasta Lemaitrea. Jotenkin ankea ja epä-lemaitremainen. Päähenkilö on vastoinkäymisiä kohdannut työtön perheenisä, joka pääsee lopulta unelmiensa työpaikan työhaastatteluun. Päähenkilö, Alain, on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen työpaikan ja muut hakijat vaikuttavat pelottavan hyviltä. Hakijoiden kesken järjestetään kelpoisuustesti, joka on lavastettu panttivankitilanne. Sitten tehdään huonoja valintoja ja asiat johtavat toiseen ja lopulta ei siinä hyvä heilu. Aika kalseaa ja kolkkoa ja lukeminen sujui jotenkin hitaanlaisesti, ei nyt lähtenyt ihan lemaitremaiseen lentoon.

Helmet-haasteessa: 42. Kirjan päähenkilö tekee huonoja valintoja

Elina Backman; Kuinka kuolema kohdataan

 Kuinka kuolema kohdataan on neljäs osa Saana Havas-sarjaa. Tässä kirjasarjassa on kivaa, kun eri kirjat sijoittuvat eri paikkoihin Suomessa. Edellisen osan kirjassa oltiin Lapissa, nyt Kotkan Kaunissaaressa. Saana viettää siellä lomaa ja auttaa talkoohommissa talon remontoinnissa. Poikaystävä, rikospoliisi, Jan Leino taas saa tutkittavakseen rikostapauksen Nizzassa. Mutta kyllä ruumiita Kaunissaareenkin saadaan ja jännitys tiivistyy.

Helmet -haasteessa: 47.-48. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt. Saana -niminen sankaritar seikkaili myös Soili Pohjalaisen Käyttövehkeitä -romaanissa.

Emma Luoma; Jos et kestä kuolemaa

 Ensimmäinen kirjani Emma Luomalta, josta en ollut edes kuullut aikaisemmin, mutta varmasti tulen lukemaan lisää. Pidin tästä sairaalamaailmaan sijoitetusta jännäristä. Päähenkilö on nuori kirurgi, Ruusa Linna, jonka potilas kuolee leikkauksessa tapahtuneeseen komplikaatioon. Se tietenkin järkyttää Ruusaa. Pian Ruusa huomaa, että häntä vainotaan. Paineet aiheuttavat sen, että suhde puolisoonkin rakoilee. Tämä oli oivaa jännitystä!

Helmet-haasteessa: 44. Kirjassa hoidetaan ihmistä (Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta)

Keigo Higashino; Pahan asialla

 Japanilaista jännityskirjallisuutta. Menestyskirjailija murhataan kotonaan ja rikosetsivä Kyōichirō Kaga ryhtyy selvittämään tapahtunutta. Kirjan toinen päähenkilö on murhatun kirjailijan ystävä, joka kertoo omaa tarinaansa tapahtumista kirjan sivuilla. Minulle nämä japanilaiset romaanit ovat vielä vähän epäselviä. Mielenkiintoinen kirja joka tapauksessa. Onneksi kirjan alussa on henkilöluettelo eikä henkilöitä ollut liikaa, sillä japaninkieliset nimet aiheuttavat hieman hankaluuksia.

Helmet-haasteessa: 16. Kirja, jossa on sukupuu tai hahmoluettelo

Helvi Hämäläinen; Säädyllinen murhenäytelmä

 Olen lukenut Säädyllisen murhenäytelmän joskus aika nuorena äitini kehotuksesta, taisi olla yksi hänen lempikirjoistaan. Silloin muistaakseni pidin kirjasta. Onhan tämä aika klassikko ja ”tärkeä osa” suomalaista kirjallisuutta. Mutta huh – kyllä vaan oli raskas luettava, lukemiseen taisi mennä kuukauden päivät. Hämäläinen on ilmiömäisen mestarillinen kirjoittaja, mutta minullakin alkoi tulla seinä vastaan näin maalailevasta, hitaasti etenevästä ja toistavasta kielestä. Kuvailtiin huonekaluja, missä huoneissa ne olivat sijainneet, niiden väriä ja historiaa. Ihmisten ihoa kuvailtiin usein värein. Naimilla on keltaiset kädet ja keltaiset silmäluomet ja tämä mainitaan aina uudestaan ja uudestaan. Monella on iso pää. Iso pää ja sen peittona keltainen hiuskypärä. Suosittelen kirjaa sellaiselle, joka haluaa vähän haastaa itseään.

 Kirjassa eletään vuosia 1938 – 1939 ja pelätään ja kauhulla seurataan Hitlerin nousua valtaan. On toisen maailmansodan aatto Suomessa, joten kyllähän tässä on jo lopun alkua. Aikakausi on silti erittäin kiehtova ja Suomessa ollaan aika naiiveja, ei uskota että Suomi joutuisi sotaan. Helvi Hämäläinen on aikalainen, kirja on kirjoitettu 1941. Kyllä näistä ihan oikeasti huomaa, milloin ajasta kirjoittaa sellainen, joka sen on elänyt ja nähnyt, vai sellainen, jolle kyseinen aika on vain luettua historiaa. Tavallaan ihan uskomaton kirja. 

Helmet-haasteessa sijoitin tämän kirjan kohtaan 9. Kirjassa on konflikti

Sisko Istanmäki; Yöntähti

 Odotin tältä kirjalta vähän enemmin. Kourallinen 80-vuotiaita eläkeläisiä muuttaa asumaan vanhaan koulurakennukseen kommuuniin, kuka mistäkin syystä. Yhdellä on putkiremppaa omassa asunnossa, toisella lapsenlapset vievät asunnon alta ja joku muuten vain.  Yhteisasuminen saa aikaan eripuraa ja kateutta, mutta myös ystävyyttä. Yksi on kirjailija, joka kirjoittaa huonoja satuja ja lukee niitä muille. Toinen on maalauksen lopettanut taiteilija. Uskonsa menettänyt pappikin joukkoon mahtuu. Taloudenhoitaja on ilkeä ja omistaa kissan, pensionaatin omistaja ei hänkään ole mikään herranterttu. Kirjan juoni oli vähän ohut ja mitäänsanomaton, paljon jäi kertomatta. Ajan kulku tuntui vaikealta käsittää. Tuli vähän sellainen tunne, kuin kirjoittajalla olisi ollut kyllä selvä juoni omassa päässään, mutta hän jostain syystä ei kirjoittanut sitä kaikkea lukijan luettavaksi ja sitten piti vähän arvailla, että mitenkäs joku juttu on tarkoitettu käsitettäväksi. Kirja ei ollut hirtehinen, vaikka takakansiteksti niin sanoi, vaan vähän kolkko.

Helmet –haasteessa kohtaan 29. Kirjailijan viimeisin teos 

Shankari Chandran; Teehetkiä Kanelilehdossa

 Teehetkiä Kanelilehdossa ei ollut mikään leppoisa teehetki-kirja, kuten nimestä voisi päätellä. Tämä oli raadollinen kuvaus rasismista, Sri Lankan tamilien sorrosta ja väkivallasta. Kirjassa oli joitain ahdistavan väkivaltaisia kohtauksia, mutta ei niin pahoja eikä niin paljon, etteikö tätä olisi voinut lukea. Päätä kyllä piti puistella monta kertaa ja ajatella "voi herrajestas, kaikkeen sitä ihminen kykenee". Pääosa kirjan tapahtumista tosin eletään Australiassa, jossa Kanelilehto -niminen yksityinen vanhainkoti sijaitsee. Minulle tamilit on ihan täysin vieras kansa tai heimo. Tulihan tässä vähän opittuakin jotain. Kirjan henkilöt meni vähän sekaisin varsinkin kirjan alussa, kun en vielä ollut oppinut tuntemaan niitä. En oikein päässyt parhaaseen imuun tämän kanssa.

Helmet-haasteessa: 43. Kirjan nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste

Tiina Mahlamäki; Neuloosi

 Neuloosi on tarinallinen tietokirja neulomisesta ja kutomisesta. Kirja ei ole kovin pitkä ja tässä ehditään vähän raapaista pintaa kaikesta villalankojen ympärillä pyörivästä neulomis-kulttuurista. Ihan kivaa kuunneltavaa tällaiselle villasukkia neulovalle lukijalle. Kirjassa pohditaan myös neulelankojen eettisyyttä, lankojen värjäystä, suomenlampaan villan käyttöä ja sitten osaltaan myös neulomisen historiaa, neuletta uskonnoissa ja äidiltä tyttärelle periytyvää käsityöperinnettä.

Helmet-haaste: 11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla