Olin tänään Marina palacessa markkinoimassa samaa teosta kirjastonhoitajille ja kirjakauppiaille. Join lasin punaviiniäkin, vaikka seurueeni herrat olivat trendikkäästi jäävesilinjalla. Mielestäni Seppo Jokinen on paljon hurmaavampi kuin hänen luomansa komisario Koskinen.
Minä puolestani olen alkanut kallistua siihen ajatukseen, että ehkä tosiaankin olen hurmaavimmillani bloggaajana. Haastattelijani Marketta Mattilakin viittasi blogiini, vaikka ei hän tainnut siitä kovin innostua, niin kuin ei kirjastani muutenkaan. Hän taisi kysyä odotanko, että ihmiset toreilla ja kadun kulmilla alkavat nyt kiihkeästi keskustella naispappeudesta kirjoitettuani tällaisen teoksen. Ei ole tosiaan sellainen odotus käynyt mielessä. En muista mitä selitin, eikä paljon huvita miettiä.
Minulla oli ihan vääränlainen hamekin siihen tilaisuuteen. Tämän ikäisen naisen ei enää kannattaisi pukeutua lyhyisiin hameisiin jos hän joutuu istumaan matalassa tuolissa korokkeella niin että yleisöllä on hyvä sihti suoraan hameen alle. Pidin kyllä tiukasti polvet supussa. Jotain minäkin opin. Suu ei ollut supussa sentään.
Tekstit
Eikö ole hassua, että jotkut pitävät sinusta juuri sellaisena kuin olet. Toiset pitävät teksteistäsi yli kaiken, mutteivät voi sietää sinua ihmisenä ja jotkut pitävät sinusta ihmisenä mutteivät voi sietää tekstejäsi, tai jos sietävät tekstejäsi, eivät siedä mielipiteitäsi.
VastaaPoistaTärkeintä kai on erottaa, kenen mielipiteelle antaa painoarvoa.
Ns. viihderomaani on pahasta, koska siinä ei ole ajatuksia. Jos taas on ajatuksia, on vaarana suistua tendenssiromaaniksi, jonka odotetaan keskusteluttavan kiihkeästi toreilla.
VastaaPoistaEi ole helppoa.
Heh Sokea kana, ei ole helppoa ei:-)
VastaaPoistaSatu, erityisesti bloggarina olen huomannut, että jotkut, jotka ovat pitäneet minua ystävänään, ärsyyntyvät näistä blogijutuista. Se on ollut kiinnostava havainto.
Kirjojeni lukijat eivät kai yleensä minua tunnekaan, eivät ole edes kiinnostuneita minusta, eivätkä varsinkaan mielipiteistäni, joten heidän kohdallaan tämä ongelmatiikka tulee harvemmin eteen.
Kuulostaa niin kuin sinä (ja kirjasi) ette pysyisi siitä laatikossa, johon sinua on yritetty lokeroida.
VastaaPoistaEi niin saa toimia ;-)
No ei saa ei, jalala. huoh.
VastaaPoistaOlin itse tänään yhdessä kirjallisuuspiirissä puhumassa runoistani ja runojani. Mulla TAAS hirveä paniikki siitä mitä laitan päälleni. Haluaisin näyttää omalta itseltäni tällaisissa tilaisuuksissa. Vaan mitä lähemmäs tilaisuus tulee, sitä vähemmän tunnun tietävän miltä oma itseni näyttää!
VastaaPoistaNo se tosiaan aina vaihteleekin, että miltä oman itsen pitäisi näyttää. Joo, tiedän luullakseni tunteen.
VastaaPoista