Sara Littow: Ma oon Lilian

Aina välillä sattuu kirjastoreissulta lähtemään mukaan pienempien kustantamoiden ja tuntemattomampien kirjailijoiden teoksia, joita lueskelen kyllä oikein mielelläni. Sara Littowin toinen kirja täyttää molemmat kategoriat, sillä en ole lukenut Littowin esikoisteosta tai edes kuullut kirjan kustantamosta. Mutta onneksi nyt nuokin on korjattu.

Lilian on nuori tallinnalainen nainen, joka luuli löytäneensä elämänsä rakkauden, mutta päätyikin rakkaansa seksiorjaksi ja prostituoiduksi. Kun Lilian on yhdessä toisen prostituoidun Marun kanssa jälleen yhtenä yönä etsimässä asiakkaita baarista, yö saa dramaattisen käänteen. Yön tapahtumat saavat Lilianin pohdiskelemaan elämäänsä sekä unelmiensa ja haaveidensa mahdottomuutta.

Ma oon Lilian ei ole kaikkein paras tai omaperäisin kuvaus prostituoidun elämästä. Kirjassa oli välillä paljon tarpeetonta toistoa, mikä alkoi ärsyttämään aika nopeasti. Esimerkiksi päähenkilö Lilianin vaatetusta ei ehkä olisi tarvinnut aivan niin paljon korostaa kun se kuitenkin oli mainittu muutamaa sivua aiemminkin. Kirjan dialogi olisi voinut olla sujuvampaakin, sillä välillä hahmot lausuivat asioita tavalla (esimerkiksi liian virallisesti), joka ei vain jotenkin tuntunut sopivan juuri siihen tilanteeseen.

Tarinan puutteista huolimatta luin kirjan nopeasti, sillä sivuja kirjassa oli vajaa 170, minkä lisäksi helppolukuisuutta lisäsi isokokoinen fontti. Ma oon Lilian oli ihan kelvollinen lukukokemus ja mielenkiinnolla käänsin aina sivua nähdäkseni miten tapahtumat päättyvät, mutta pakko myöntää, että tarina ei onnistunut pitämään otteessaan niin, että en olisi voinut laskea kirjaa käsistäni tai lukenut sen yhdellä kertaa.

------

Kustannusliike Anneli 2012, 164 s.
kirjastosta

Rick Riordan: The Mark of Athena

En millään jaksanut odottaa Rick Riordanin koukuttavan Olympoksen Sankarit - sarjan kolmannen osan suomennoksen ilmestymistä, vaan päätin hankkia kirjan englanninkielisenä joululahjana itselleni. The Mark of Athena jatkaa suoraan siitä mihin edellisessä osassa jäätiin. Koska kyseessä on jatkoa sarjalle, saattaa tämä kirjoitus sisältää joitakin juonipaljastuksia, vaikka ne tietenkin yritän pitää mahdollisimman vähäisenä.

Roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalien on vihdoinkin aika yhdistää voimansa ja matkata valtameren yli sulkemaan kuoleman ovat ennen kuin maaemo Gaia herää ja tuhoaa ihmiskunnan. Mutta jo ennen kuin Percy, Jason, Frank, Annabeth, Leo, Piper ja Hazel onnistuvat pääsemään matkaan heidän seikkailunsa mutkistuu ja nuorille puolijumalille selviää, että seikkailu tulee olemaan vaarallisempi kuin koskaan aikaisemmin. Edessä on entistä vaikeampi hirviöitä ja taisteluja, minkä lisäksi Athenen tyttärenä Annabethilla on omakin seikkailunsa koettavana.

The Mark of Athena on taattua Riordan laatua. Tarina on vauhdikas, koukuttava ja täynnä mielenkiintoisia poimintoja roomalaisista ja kreikkalaisista mytologioista. Kirjassa ei juuri ollut tylsiä hetkiä, vaan tapahtumia ja käänteitä riitti niin paljon, että niistä olisi varmasti saanut useammankin kirjan aikaiseksi. Mutta onneksi Riordan on osannut punoa tarinan niin, että tapahtumien runsaus ei saa kirjaa tuntumaan liian täyteen ahdetulta.

Seitsemän päähenkilöä aiheuttaa sen, että kirjassa aivan kaikki eivät pääse kovin näkyvästi esille, vaan muutamat seitsikosta joutuvat olemaan sivummalla. Melko varmasti nyt sivuun jääneet henkilöt saavat isomman osan sarjan seuraavissa osissa. Jokainen päähenkilö on omalla tavallaan kiinnostava, mutta eniten itse pidin ehkä Percy Jacksonista, koska merenjumalan pojan seikkailuita on ehtinyt jo yhden sarjan lukea ja hahmon tuntee kaikkein parhaiten.

The Mark of Athena kannattaa lukea jos pitää Olympoksen Sankarit - sarjasta, eikä englanniksi lukeminen haittaa. Koska kirja jatkaa niin suoraan tarinaa, ehdottomasti kannattaa lukea kaksi ensimmäistä osaa ennen kuin hyppää tämän osan kimppuun. The Mark of Athenan suomennoksen ilmestymisestä ei ole vielä tietoa, koska ainakaan sarjaa suomeksi kustantavan Otavan kevään uutuusluettelosta ei vielä merkintää suomennoksne ilmestymisestä ollut. Seikkailusta päästään suomeksi nauttimaan siis ehkä aikaisintaan kesällä. Englanniksi sarjan neljäs kirja nimeltään The House of Hades ilmestyy 2. elokuuta.

------ 

Puffin Books 2012, 572 s. 
oma ostos

Charlaine Harris: Pedon veri

Sookie Stackhouse - sarjan uusin suomennos päätyi luettavakseni yllättävän myöhään ilmestymisen jälkeen, koska muuton ja opiskeluiden alkamisen takia jouduin kirjaston varausjonon hännille ja kirjaa piti odottaa pitkään ennen kuin minua nopeammat varaajat olivat sen lukeneet. Mutta kuten kuluneessa sananlaskussa sanotaan, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vampyyrien arkusta tulemisen rohkaisemina myös ihmissudet ja muut muodonmuuttajat päättävät vihdoinkin kertoa olemassaolostaan maailmalle. Sookie Stackhouse, joka on tiennyt muistakin yliluonnollisista olennoista kuin vampyyreistä jo pitkään, helpottuu kun ilmoitus otetaan yllättävänkin hyvin vastaan. Merlotte'sin takapihalta löytyvä ristiinnaulattu muodonmuuttajan ruumis ja uhkaava sota keijujen välillä varmistavat, että Sookien elämässä riittää myrskyjä, eikä telepaattinen tarjoilija tälläkään kertaa välty joutumasta vaikeuksiin.

Vaikka pidänkin Harrisin kirjoista aivan valtavasti ja sarja kuuluu suosikkeihini vampyyrikirjallisuudessa, oli pakko myöntää, että ainakaan tämä kirja ei kuulu sarjan parhaimmistoon. Useammassakin kohdassa Pedon veri oli tylsää luettavaa, sillä välillä keskityttiin hiukan liikaakin Sookien tavalliseen elämään ja pohdiskeluihin. Alussa ja lopussa kyllä tapahtuu vaikka mitä, mutta siinä välillä ehdin jo hiukan tylsistyä.

Harris kirjoittaa todella sujuvasti, minkä vuoksi Sookie - sarjan kirjat ovat helppo- ja nopealukuisia. Kirjojen maailma monenlaisine yliluonnollisine olentoineen on ainakin minun mielestäni erittäin kiehtova, enkä voi olla mainitsematta, että Sookie on suosikkejani pitkälti vahvuutensa ja itsenäisyytensä takia. Pedon veri oli tylsistäkin hetkistä huolimatta viihdyttävää ja mukavaa luettavaa, kuten ovat olleet sarjan edellisetkin osat. 

Tämän kirjan nimi ehti vielä vaihtua ennen virallista julkaisemista, koska viime vuoden syksyn uutuusluettelossa kirjan nimi oli muistaakseni vielä Suden veri, josta pakostikin tuli itselleni mieleen Jenny Kangasvuon kirja. Pakko kiittää Gummerusta siitä, että Sookien seikkailuita julkaistaan suomeksi tasaiseen ja nopeaan tahtiin. Sarjan seuraava osa ilmestyy suomeksi jo maaliskuussa nimellä Samaa verta. Englanniksi sarjan 13. ja viimeinen osa Dead Ever After ilmestyy toukokuussa.

-------

Alkuteos: Dead and Gone

Gummerus 2012, 303 s.

Suom. Sari Kumpulainen
kirjastosta

J.K. Rowling: Paikka vapaana

Uusi vuosi pyörähti käyntiin kirjalla, jonka oikeastaan ehdin jo aloittaa ennen vuodenvaihdetta. Kirja kuitenkin osoittautui varsin takkuiseksi luettavaksi, joten luku-urakka venähti pidemmäksi kuin aiemmin kuvittelin. Olen Rowlingin Potter - kirjojen suuri ystävä ja oikeastaan sarjan kaikki osat kuuluvat niihin harvoihin kirjoihin, jotka olen lukenut uudestaan ja uudestaan. Olin siis hyvin kiinnostunut siitä millaista jälkeä Rowling tässä ensimmäisessä aikuisemmille lukijoille suunnatussa romaanissa on saanut aikaan.

Päällisin puolin Pagfordin pikkukaupunki on täydellinen englantilainen idylli, mutta kaupungin sisällä on jo vuosikymmeniä ollut pahoja riitoja ja eripuraisuutta siitä mitä Pagfordiin kuuluvalle Fieldsin slummialueelle ja sen huumeklinikalle pitäisi tehdä. Kun arvostettu kaupunginvaltuutettu Barry Fairbrother kuolee äkillisesti, hänen vapaaksi jättämäänsä valtuustopaikkaan halutaan valita juuri oikea henkilö. Valtataistelusta on tulossa myrsky, joka paljastaa asukkaiden kaksinaamaisuuden ja salattuja salaisuuksia.

Tämän kirjan lukeminen oli jotenkin erittäin raskas urakka, sillä vaikka ahkerasti luinkin kirjaa, tuntui välillä, että en pääse yhtään eteenpäin. Jotenkin Paikka vapaana ei missään vaiheessa onnistunut kunnolla nappaamaan otteeseensa. Ainakin kirjan alkupuoli oli varsin pitkäveteinen ja tapahtumat lähtivät liikkeelle melko hitaaseen tahtiin.

Kirjan maailma on ahdistavan ankea ja synkkä. Huumeet, väkivalta, seksi ja kierot ihmiset ovat isossa osassa kirjassa, joka tuntui välillä varsin masentavalta, enkä jotenkin onnistunut löytämään tästä sitä huumoria, mitä kirjassa on sanottu olevan. Ehkä en vain osannut poimia sitä kaiken ankeuden keskeltä.

Paikka vapaana on tulvillaan henkilöhahmoja, mutta oikeastaan kukaan ei ollut erityisen kiinnostava. Ainoastaan Fieldsin slummien kasvatti Krystal oli mielestäni melko kiinnostava ja hahmon kohtalo onnistui koskettamaan. Harmittaa, että kirjaan on tungettu niin paljon hahmoja, koska jotkut hukkuvat toisten, paremmin kirjoitettujen alle.

Paikka vapaana oli pettymys, jonka lopettamisen jälkeen teki mieli ryhtyä heti lukemaan parempaa ja lämminhenkisempää Rowlingia. Kirjan tyyli oli aivan liian tyly ja ahdistava, että olisin voinut tästä enemmän tykätä. Huonoksi kirjaksi en tätä kuitenkaan kutsuisi. Se oli enemmänkin pettymys ja ei sopinut oikein omaan makuuni. Joku voi tästä tykätä enemmänkin.

------

Alkuteos: The Casual Vacancy

Otava 2012, 543 s.

Suom. Ilkka Rekiaro
kirjastosta