Rick Riordan: The Hidden Oracle

Olen potenut pientä kyllästymistä blogiini, minkä vuoksi vuoden ensimmäinen postaus tulee vasta nyt helmikuun puolella. Aikeissa oli ainakin kirjoitella blogin 5-vuotissyntymäpäivänä 7. tammikuuta, mutta sekin sitten jotenkin jäi. Lukujumini heijastelee selvästi myös bloggaamiseeni. Viime aikoina en ole oikein viihtynyt blogimaailmassa ja esimerkiksi Blogistanian palkintojen äänestykset ja paljon kivaa muiden ihanien kirjabloggareiden blogeissa on mennyt minulta ihan kokonaan ohi. Huoh. Toivon todella, että tilanne tästä parantuu.

Löysin Rick Riordanin uuden The Trials of Apollo -sarjan aloitusosan The Hidden Oraclen ihan sattumalta kirjastosta. Riordanin muista sarjoista olen pitänyt niin valtavasti, että tämäkin oli pakko päästä lukemaan.

Apollo onnistuu suututtamaan Zeuksen, joka nakkaa auringon jumalan pois Olympokselta ja muuttaa tämän rangaistukseksi kuolevaiseksi teinipojaksi. Apollon on selvittävä ilman jumalallisia voimiaan kuolevaisten maailmassa kunnes hän onnistuu jälleen pääsemään Zeuksen suosioon. Mistäs muualta Apollo hakisikaan apua kuin Camp Half-Bloodin puolijumalilta? Leirissä ei kaikki kuitenkaan ole kohdallaan.

Kyllä Riordan osaa! Jälleen yksi viihdyttävä, hauska ja mukaansa tempaiseva kirja. Tykkäsin valtavasti ja tämä oli juuri täydellinen kirja lukujumisiin tunnelmiini. Itse asiassa pidin tästä niin paljon enemmän kuin viime vuonna lukemastani Riordanin toisen sarjan aloituksesta Kesän miekasta. Juoni pysyi paremmin kasassa, eikä lähtenyt poukkoilemaan ja rönsyilemään niin pahasti. Tahti The Hidden Oraclessa oli itse asiassa aavistuksen rauhallisempi ja tasaisempi, mutta kyllä tästäkin vauhtia hyvin löytyi.

Ihanaa, että tässä palataan takaisin Camp Half-Bloodiin, vaikka asiat leirissä eivät olekaan kovin hyvällä mallilla. Eikä vierailu leirissä ole mikään nopea pyrähdys, vaan suurimmaksi osaksi Apollo ja kumppanit viihtyvät tutuissa Camp Half-Bloodin maisemissa. Mukana tarinassa on paljon tuttuja hahmoja, mutta kahden edellisen Riordanin kreikkalaista/roomalaista mytologiaa käsittelevien sarjojen päähahmot eivät paria poikkeusta lukuunottamatta ole ainakaan tässä ensimmäisessä osassa mukana. Percy Jackson käy kyllä pyörähtämässä tarinassa ja suosikkini Nico di Angelokin on menossa mukana.

Apollo on mahtava ja hauska päähenkilö ja kertoja. Tykkäsin Apollosta jo muissakin Riordanin kirjoissa, joten ei ollut ihme, että pidin runouden, jousiammunnan ja monen muun jumalasta myös tässä kirjassa. Mukavaa, että kuolevaiseksi päätyminen ei ole ihan kokonaan karsinut Apollon riemastuttavaa luonnetta.

The Hidden Oracle on siis viisiosaisen The Trials of Apollo sarjan ensimmäinen osa. Seuraava osa on  nimeltään The Dark Prophecy ja ilmestyy toukokuun alussa. En malttaisi odottaa! Toivottavasti tämä sarja saataisiin suomeksikin jossain vaiheessa, sillä ainakin ensimmäisen kirjan perusteella sarja on taattua laatua Riordanilta ja varmasti Riordanin kirjojen ystävien mieleen.

------

Puffin Books 2016,  374 s.

kirjastosta

Rick Riordan: The Blood Of Olympus

Lokakuu on hieman liiankin mainio kuukausi kirjojen kannalta, koska tässä kuussa on ilmestynyt useampikin kirja, joiden lukemista odotan ja suurimman osan olenkin jo ehtinyt kirjastosta saada, mutta eivät ole vielä päässeet lukuun asti. Paitsi tämä Rick Riordanin Olympoksen Sankarit - sarjan päättävä The Blood of Olympus, jonka päätin heti julkaisupäivänä hankkia e-kirjana. Olin jo päässyt hyvään vauhtiin lukemisen kanssa kun syysloman muut suunnitelmat sotkivat lukemisen, mutta onneksi eilen taas syvennyin kirjan kimppuun ja melkein samantienhän se olikin jo luettu loppuun.

The Blood of Olympus on kirjasarjan viimeinen osa ja tämä kirjoitus saattaa sisältää pieniä juonipaljastuksia. Jos et halua tietää mitään kirjasta, kannattaa jättää lukematta tai ainakin vilkuilla varovasti.

Aika on loppumassa. Gaian herääminen ja maailman tuho on hetki hetkeltä lähempänä. Seitsemän puolijumalan retken tiellä tuntuu kuitenkin olevan enemmän esteitä ja hirviöitä kuin koskaan ennen. Lisäksi toisella puolella maapalloa Puoliveristen leiri on vaarassa roomalaisten ja näiden hirvittävien liittolaisten piirittämänä. Percyllä, Annabethillä, Jasonilla, Leolla, Frankilla, Hazelilla ja Piperilla on edessään mahdottomalta tuntuva tehtävä; pelastaa maailma ja vieläpä ilman jumalien apua. Siinä onnistuminen vaatii kaikilta heiltä uhrauksia, toisilta isompia kuin muilta. 

Olympoksen Sankarit on ollut tasaisen varma ja mukaansatempaava sarja (taattua Riordan laatua!), joten odotukseni myös sarjan päättävän osan kohdalla olivat korkealla. Niitä tämä ei kuitenkaan aivan onnistunut täyttämään, sillä vaikka The Blood Of Olympus on vetävä ja vauhdikas tarina, se ei ollut niin hyvä kuin olisin halunnut sen olevan. Huono kirja ei tämäkään ole, mutta ehkä sarja olisi kuitenkin ansainnut hieman yllättävämmän ja räväkämmän lopetuksen.

Ennen kuin paasaan sydämeni kyllyydestä siitä, mikä viidennessä kirjassa ärsytti ja jäi vaivaamaan, aloitetaan kuitenkin niillä hyvillä jutuilla. Aiemmista kirjoista tutut elementit ovat mukana tässäkin. Riordanmaista huumoria, toinen toistaan kummallisempia otuksia kreikkalaisista ja roomalaisista mytologioista, vauhtia sekä tietenkin ne hahmot, jotka ovat ehtineet sarjan mittaan tulla jo niin tutuiksi. Eivät kuitenkaan liian tutuiksi, sillä jotain uutta paljastetaan useammastakin hahmosta.

Uusin suosikkini eli Nico di Angelo sai vihdoinkin oman lukunsa (itse asiassa useammankin) ja hahmon kasvaminen kirjan aikana oli nappisuoritus Riordanilta ja sai minut pitämään Haadeksen pojasta vielä enemmän. Ehkä synkän pojan elämässä on sittenkin tulossa jotain mukavaakin ;) Samoin myös Reyna sai omat lukunsa ja äänensä esille ja vaikka en aiemmin hahmosta olekaan juuri välittänyt, paljastettiin Reynasta nyt jotain lisää, mikä teki tytöstä kertaheitolla kiinnostavamman. Jasonkin sai vihdoin isomman osan tarinassa, eikä jäänyt enää statistin rooliin.

Kirjassa oli paljon mistä pidin, mutta valitettavasti paljon sellaistakin, mistä en pitänyt. Yksi suurimmista oli joidenkin hahmojen jääminen täydelliseen pimentoon. Kirjaa lukiessa saattoi melkeinpä unohtaa, että myös Frank ja Hazel olivat mukana seikkailussa, sillä kaksikko jäi pahasti muiden varjoon.

Vielä suurempi vääryys kaikkia sarjan ja Percy Jackson - kirjojen faneja kohtaan on kuitenkin Riordanin päätös jättää Percy ja Annabeth melkein yhtä pieneen rooliin kuin Frank ja Hazel. Samalla jätettiin hyödyntämättä miten Tartarus on vaikuttanut kaksikkoon ja myös Percyn fatal flaw (en nyt ollenkaan muista miten tuo on suomennettu), jota on kuitenkin toitotettu useammassakin kohdassa. Koska sarja nyt tähän loppuu, olisi ollut aivan mahtavaa jos kaikki langanpätkät olisi saatu edes jotenkin solmittua. 

Varsinkin kirjan loppupuoli tuntui ajoittain erittäin hätäisesti etenevältä. Taistelut pyyhkäistiin läpi hyvin nopeasti, vaikka ainakin yhdellä isommalla ja merkittävämmällä olisi voinut herkutella oikein kunnolla, ihan vain sarjan päätöksen kunniaksi. Lisäksi neljän kirjan verran pelätty Gaia oli lopulta sellainen floppi, että en niitä sivuja lukiessani tiennyt itkeäkö vai nauraa. Riordanilta odotin kyllä enemmän. Lopetuskin oli vähän pliisu minun makuuni ja olisin toivonut, että kirjailija järkyttäisi faneja edes jollain kunnon yllätyksellä, mutta ei.

Vaikka tähän kirjoitukseen jotenkin ilmestyi noin monta kappaletta valitusta kirjan epäkohdista, en halua tuomita The Blood of Olympusta huonoksi. Se ei vain ole sellainen kuin toivoin ja odotin. Viides kirja ei ole sarjan paras, mutta ei tätä kannata minun paasaukseni takia jättää lukemattakaan. Riordanin kirjoitustyylillä hieman huonompikin kirja pitää otteessaan niin tiukasti, että ennen kuin huomaakaan on jo viimeisillä sivuilla.

The Blood of Olympusta päästään suomeksi lukemaan ehkä ensi kesänä, mikäli kirjojen suomennostahti pysyy samana.

Riordan ei suinkaan lopeta kirjoitushommia, vaikka tämä sarja onkin nyt saatu päätökseen. Norjalaiseen mytologiaan perustuva Magnus Chase and the Gods of Asgard - sarjan ensimmäinen osa The Sword of Summer ilmestyy ensi vuoden lokakuussa.

------

Puffin Books 2014, 502 s.

oma ostos

Rick Riordan: The Mark of Athena

En millään jaksanut odottaa Rick Riordanin koukuttavan Olympoksen Sankarit - sarjan kolmannen osan suomennoksen ilmestymistä, vaan päätin hankkia kirjan englanninkielisenä joululahjana itselleni. The Mark of Athena jatkaa suoraan siitä mihin edellisessä osassa jäätiin. Koska kyseessä on jatkoa sarjalle, saattaa tämä kirjoitus sisältää joitakin juonipaljastuksia, vaikka ne tietenkin yritän pitää mahdollisimman vähäisenä.

Roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalien on vihdoinkin aika yhdistää voimansa ja matkata valtameren yli sulkemaan kuoleman ovat ennen kuin maaemo Gaia herää ja tuhoaa ihmiskunnan. Mutta jo ennen kuin Percy, Jason, Frank, Annabeth, Leo, Piper ja Hazel onnistuvat pääsemään matkaan heidän seikkailunsa mutkistuu ja nuorille puolijumalille selviää, että seikkailu tulee olemaan vaarallisempi kuin koskaan aikaisemmin. Edessä on entistä vaikeampi hirviöitä ja taisteluja, minkä lisäksi Athenen tyttärenä Annabethilla on omakin seikkailunsa koettavana.

The Mark of Athena on taattua Riordan laatua. Tarina on vauhdikas, koukuttava ja täynnä mielenkiintoisia poimintoja roomalaisista ja kreikkalaisista mytologioista. Kirjassa ei juuri ollut tylsiä hetkiä, vaan tapahtumia ja käänteitä riitti niin paljon, että niistä olisi varmasti saanut useammankin kirjan aikaiseksi. Mutta onneksi Riordan on osannut punoa tarinan niin, että tapahtumien runsaus ei saa kirjaa tuntumaan liian täyteen ahdetulta.

Seitsemän päähenkilöä aiheuttaa sen, että kirjassa aivan kaikki eivät pääse kovin näkyvästi esille, vaan muutamat seitsikosta joutuvat olemaan sivummalla. Melko varmasti nyt sivuun jääneet henkilöt saavat isomman osan sarjan seuraavissa osissa. Jokainen päähenkilö on omalla tavallaan kiinnostava, mutta eniten itse pidin ehkä Percy Jacksonista, koska merenjumalan pojan seikkailuita on ehtinyt jo yhden sarjan lukea ja hahmon tuntee kaikkein parhaiten.

The Mark of Athena kannattaa lukea jos pitää Olympoksen Sankarit - sarjasta, eikä englanniksi lukeminen haittaa. Koska kirja jatkaa niin suoraan tarinaa, ehdottomasti kannattaa lukea kaksi ensimmäistä osaa ennen kuin hyppää tämän osan kimppuun. The Mark of Athenan suomennoksen ilmestymisestä ei ole vielä tietoa, koska ainakaan sarjaa suomeksi kustantavan Otavan kevään uutuusluettelosta ei vielä merkintää suomennoksne ilmestymisestä ollut. Seikkailusta päästään suomeksi nauttimaan siis ehkä aikaisintaan kesällä. Englanniksi sarjan neljäs kirja nimeltään The House of Hades ilmestyy 2. elokuuta.

------ 

Puffin Books 2012, 572 s. 
oma ostos