Charlaine Harris: Midnight Crossroad

Lukeminen sujuu tällä hetkellä hitaanlaisesti, mutta nyt kun seitsemän viikon urakka kesätöissä on ohi, tuntuu pitkästä aikaa siltä, että nyt olisi aikaa ja intoa lukeakin. Ensimmäisenä olen suunnitellut yrittäväni saada luettua ne muutamat kirjat, joita olen aloittanut, mutta hetken lukemisen jälkeen sysännyt syrjään. Charlaine Harrisin uuden sarjan (vai olikohan tämä nyt sittenkin trilogia) aloitusta Midnight Crossroadia starttailin lukemaan jo pitkä aika sitten. Välissä oli kuitenkin pidempi tauko kunnes tartuin taas kirjaan ja lukaisin paremmalla innolla loppuun.  

Midnight, pikkukaupunki Witch Light Roadin ja Davy Roadin risteyksessä Teksasissa, vaikuttaa aivan tavalliselta kuihtuneelta kaupungilta kuin moni muukin. Kaupungissa ei ole kuin kourallinen vakituisia asukkaita. Manfred Bernardo muuttaa Midnightiin voidakseen työskennellä rauhassa selvännäkijäbisneksensä parissa. Pian kuitenkin paljastuu, että Midnightin asukkaat eivät ole aivan sellaisia miltä näyttää.

Charlaine Harrisin kirjat ovat minulle olleet sellaisia helppoja luettavia ja niin oli tämäkin, vaikka tarina lähti erittäin hitaasti liikkeelle. Alkupuolella tuntui pitkään, että kirjassa ei tapahdu mitään muuta kuin Midnightin asukkaiden tavallista elämää. Ehkä osin juuri tuon takia hylkäsin kirjan vähäksi aikaa kokonaan. Loppua kohden alkoikin jo sitten tapahtua vähän enemmän ja kiinnostavampaa.

Midnight erittäin monen kirjavine asukkaineen on kiinnostava paikka. Jokaisella on vähän jotain salaisuuksia, eikä kaikki todellakaan ole sitä miltä näyttää. Jo Sookie Stackhouse - kirjoissa tykkäsin Harrisin luomasta pikkukaupungin tunnelmasta ja siitä tykkäsin tässäkin. Bon Tempsiin verrattuna Midnight on (jos mahdollista) vielä mysteerisempi, synkempi ja omalaatuisempi. Tässä ensimmäisessä kirjassa selvästi vasta raapaistiin pintaa asukkaiden salaisuuksista ja erikoisuuksista, joten jatko-osissa niihin pureudutaan toivottavasti vielä enemmän ja mehukkaammin. 

Tarvitsin pientä taukoa kunnolla innostuakseni Midnight Crossroadista, mutta kyllä tämän ihan mielellään luki. Harrisin kirjat eivät ehkä ole mitään kirjallisuuden mestariteoksia, mutta ne ovat yleensä varsin viihdyttäviä, niin oli tämäkin. Alun hitaudesta kun päästiin Midnight Crossroad oli loppujen lopuksi varsin viihdyttävää luettavaa.

Tämä ensimmäinen osa ei ehkä ollut aivan täysi napakymppi, mutta aion melko varmasti lukea sarjan jatkot eli Day Shift ja Night Shift. Jos olisin täysillä hurmaantunut Midnight Crossroadista, olisin varmaankin hankkinut jatkot ihan omaksi, mutta nyt kun aloitusosa ei ollutkaan kovin erikoinen, taidan laittaa kahdesta seuraavastakin hankintapyyntöä kirjastoon. Jatko-osissa toivottavasti tapahtuu vähän enemmän kuin tässä ensimmäisessä.

Midnight Crossroadista on ilmeisesti tulossa tv-sarjakin nimellä Midnight, Texas. En onnistunut löytämään tietoa, että milloin tv-sarja on USA:ssa alkamassa. Promokuvan perusteella ainakin Manfred näytti aivan erilaiselta kuin olin kuvitellut. Saa nähdä millaisen vastaanoton sarja saa.

-------

 Gollancz 2015, 320 s.

kirjastosta

Charlaine Harris: Sydänverellä

Eipä tätäkään kirjaa tullut syystä tai toisesta luettua englanniksi ennen suomennoksen ilmestymistä, vaikka sarjan edellinen osa Veri kielellä olikin positiivinen yllätys kahden melko väsähtäneen kirjan jälkeen. Valitettavasti sarjan 13. ja viimeinen osa sai sitten aikaan aikamoisen mahalaskun innostuksessani ja osoittautui valtavaksi pettymykseksi.

Sookie joutuu pidätetyksi murhasta kun eräs hänen tuttunsa löydetään kuolleena. Sookie saa apua vanhoilta ystäviltään murhatapauksen tutkimisessa, mikä on todellakin tarpeen, sillä joku näyttäisi taas kerran haluavan neiti Stackhousen hengiltä. Päänvaivaa aiheuttavat lisäksi myös vampyyrit ja erityisesti Eric, jonka pitämä etäisyys ei lupaa hyvää Sookien ja Ericin suhteelle.

Olin toivonut, että Sookien seikkailut saisivat arvoisensa päätöksen ja viimeisessä kirjassa tapahtuisi jotain todella järisyttävää ja viihdyttävää. Nuo toiveet olivat vielä jossain kirjan alkupuolella aika korkealla, mutta loppua kohdeen niistä ei ollut jäljellä enää kuin rippeitä, jos niitäkään. Sydänverellä jätti pettymyksen maun suuhun, enkä voi kuin ihmetellä miksi Harris on päätynyt lopettamaan telepaattisen sankarittaren seikkailut juuri tällä tavalla. Sookie Stackhouse olisi ehdottomasti ansainnut enemmän.

Edellisen osan jälkeen toivoin, että Sookien ja Ericin suhteen mutkista ja murheista pääsisi nauttimaan vielä kutkuttavammin tässä osassa, mutta turha toivo. Tuo suhde on ollut niin iso osa jo monta kirjaa, että sen kohtalo oli jotenkin todella lässähtänyt ja laimea, eikä ollenkaan sellainen kuin olin odottanut. Sookien lopullinen mieskuvio tuli minulle suurena yllätyksenä ja lievänä järkytyksenäkin, sillä en olisi uskonut, että Harris päätyy tällaiseen ratkaisuun. Aivan kuin Sookielle nyt olisi vain pitänyt keksiä joku mies ja otettiin se, joka oli siinä lähimpänä. Kaikki tapahtui jotenkin liian nopeasti ja epäuskottavasti.

Jos tästä osasta pitäisi sanoa jotain erityisen positiivista, olisi se ehdottomasti suomennoksen nimi. Sydänverellä on ehkä sarjan paras. Kansikuva ei edelleenkään saa minulta kiitosta, sillä en pidä tuosta yhtään, kuten on ollut monen muunkin tämän sarjan osan kanssa.

 

Vaikka Sookien seikkailut onkin nyt julkaistu kokonaisuudessaan suomeksi, syksyllä pääsee nauttimaan lisää Harrisia kun Gummerus julkaisee ensimmäisen osan Harper Connelly - sarjasta. En ole tuosta sarjasta niin erityisen kiinnostunut, mutta ehkä siihenkin voisi tutustua jossain vaiheessa.

------

Alkuteos: Dead Ever After

Gummerus 2014,  366 s.

Suom. Sari Kumpulainen

kirjastosta

Charlaine Harris: Veri kielellä

Vaikka olenkin suhtautunut melko nihkeästi Sookie Stackhouse - sarjan kahteen edelliseen osaan, kuin huomaamatta tästä uusimmastakin suomennoksesta tuli laitettua varausta kirjastoon heti kun se oli mahdollista. Pidän suurimmaksi osaksi Charlaine Harrisin kirjoitustyylistä ja kirjojen maailmasta, joten jaksoin vieläkin toivoa, että sarjan toiseksi viimeinen osa olisi paluu jälleen paremmille raiteille.

Sookie yllättää poikaystävänsä Ericin juomasta toisen naisen verta. Pian nainen löydetään kuolleena Ericin pihalta ja vampyyri joutuu epäillyksi surmasta. Päänvaivaa Sookielle aiheuttavat myös keijusukulaiset sekä keijujen taikaesine, sarastin, jonka muutkin haluaisivat itselleen. Tarjoilijatar joutuu lisäksi jälleen imetyksi mukaan vampyyrien valtapeleihin. Myös Sookien henki saattaa jälleen kerran olla vaarassa uuden vihollisen myötä.

En ole pitkään aikaan nauttinut näin paljon Sookie - kirjan lukemisesta. Kun aloitin lukemisen, ehdin lukea jo melkein puoleen väliin ennen kuin huomasin, että olin päässyt jo niin pitkälle. Loput kirjasta luin aivan yhtä nopeasti ja sujuvasti, mikä oli todella ihanaa ja sai taas muistamaan miksi pidänkään Harrisin kirjoista niin kovasti. Vaikka myös Veri kielellä oli välillä hyvin seesteinen, eikä aivan niin tapahtumia täynnä kuin jotkut muut sarjan kirjat, ei tarina missään vaiheessa tuntunut tylsältä. Tapahtumat rullasivat siis hyvällä vauhdilla eteenpäin rauhallisimmista kohdista huolimatta ja olin lukenut kirjan loppuun nopeammin kuin osasin odottaakaan.

Veri kielellä oli niin mukava lukukokemus, että se nosti odotukset sarjan päätösosaa kohtaan todella korkealle. Sookien ja Ericin suhde jäi tässä osassa niin kutkuttavaan tilanteeseen, joten toivottavasti sen mutkista ja murheista päästään kunnolla nauttimaan seuraavassakin osassa.

Sarjan viimeinen, 13. osa, on jo ilmestynyt englanniksi nimellä Dead Ever After. Suomennoksen ilmestymisestä en pikaisella etsinnällä löytänyt Gummerukselta mitään informaatiota, mutta toivottavasti pian päästään nauttimaan viimeisestä kirjasta myös suomeksi. En ole muutamaa viimeisimpää Sookie - kirjaa enää lukenut englanniksi ennen suomennoksen ilmestymistä, mutta viimeisen kirjan kohdalla harkitsen vakavasti tekeväni poikkeuksen.

------

Alkuteos: Deadlocked

Gummerus 2013, 368 s.

Suom. Sari Kumpulainen

kirjastosta

Charlaine Harris: Veren muisti

Olen varmaan kaikille toitottanut, että Charlaine Harrisin Sookie - sarja on suurimpia suosikkejani, joten on varmaan turha mainita miksi Veren muisti päätyi varaukseen kirjastoon jo kauan ennen ilmestymistä ja kiilasi muiden lukemista odottavien kirjojen ohitse. Myönnän, että siihen vaikutti tietysti myös se, että tästä on minunkin jälkeeni iso liuta varauksia, joten kovin pitkään en voinut tai halunnut kirjan lukemista pantata. 

Sookie on jälleen vaarassa kun Merlotte'siin tehdään palopommi-isku. Joku yrittää todella saada Sookien hengiltä. Elossa pysymisen lisäksi Sookiella on ongelmia rakkauselämässään, sillä Eric ja Pam juonivat jotain salamyhkäistä ja myös Louisianan uusi sijaishallitsija aiheuttaa harmia Sookien ja Ericin suhteelle. Lopulta telepaattinen tarjoilijatar tempautuu jälleen mukaan verilöylyyn ja tekee dramaattisen päätöksen suhteessaan Ericiin.

Hohhoi, mitähän tästä nyt sanoisi. Valittelin jo edellisen kirjan kohdalla, että tarinassa oli liikaa tylsiä kohtia ja vaikka näissä kirjoissa on aina ollut rutkasti Sookien arkitoimien kuvailua, edellisessä sitä tuntui olevan vielä tuplasti enemmän. Toiveeni olivat korkealla, että nyt palataan taas oikeille raiteille ja vähemmän tylsäksi, mutta valitettavasti nuo toiveet eivät oikein täyttyneet.

Veren muisti oli nopeaa ja helppoa luettavaa, vaikka Sookie onkin yritetty ottaa hengiltä varmaankin sarjan jokaisessa osassa ja sama kuvio toistuu tässäkin. Yksi kiehtovimpia asioita näissä kirjoissa on mielestäni sen monipuolinen ja kiehtova maailma vampyyrien monimutkaisine politiikkoineen ja muine yliluonnollisine olentoineen, joihin tässä kirjassa tulee ainakin yksi lisäys. Ehkä juuri tuon takia jaksan lukea vielä näitä, vaikka kirjat tuntuvatkin huonontuvan osa osalta. Jaksan kuitenkin toivoa, että tulossa on vielä kahden viimeisen kirjan osalta jotain jännittävämpää ja parempaa.

Suomennosten kansista vain muutama on mielestäni ollut kelvollisia, mutta Veren muistin kansi on varmaankin koko sarjan pohjanoteeraus. Tylsä ja mitäänsanomaton, vain nätti nainen kannessa. Muiden osien kansissa on edes vähän yritetty välittää sarjan tunnelmaa, mutta tämän osan kanssa on harmittavasti poikettu jonnekin aivan eri poluille.

Sarjan toiseksi viimeinen eli 12. osa ilmestyy suomeksi nimellä Veri kielellä ja siitä päästään nauttimaan marraskuussa.

-------

Alkuteos: Dead Reckoning

Gummerus 2013, 363 s.

Suom. Sari Kumpulainen

kirjastosta

Charlaine Harris: Samaa verta

Charlaine Harrisin Sookie - sarjaa julkaistaan kiitettävän nopeaan tahtiin suomeksi, sillä tänä vuonna on tämän kirjan lisäksi tulossa vielä kaksi muutakin osaa suomennettuna. Samaa verta tuli luettavakseni tietysti melkein heti julkaisun jälkeen, koska sarja on onnistunut koukuttamaan minut varsin hyvin ja uusin osa on tietenkin saatava nopeasti luettavaksi.

Keijusota on jättänyt Sookie Stackhouseen syvemmät arvet kuin hän olisi voinut kuvitella. Kidutuksesta selvinneen Sookien toipumisen ainoa valopilkku on suhde Ericiin, vaikka vampyyreiden valtakuviot uhkaavatkin sotkea parin suhdetta. Lisäksi muodonmuuttajien julkitulolla on ollut odottamattomia poliittisia seurauksia. Sookie ei tälläkään kertaa saa levätä, sillä ihmisten maailmaan on jäänyt vielä muutama keiju, joista kaikki eivät ole aivan vaarattomia.

Jos jo edellisessä osassa oli mielestäni tylsiä kohtia, niitä oli sitten varmaankin tuplasti enemmän tässä. Samaa verta oli harmittavan pitkäveteinen kirja, jonka tarinassa ei oikeastaan tapahtunut mitään sen jännittävämpää kuin Sookien arkitoimet. Tässä osassa oli jo selvästi väsymisen merkkejä ja kirja tuntui jonkinlaiselta pakolliselta, rauhallisemmalta väliosalta. Toivottavasti sarjan seuraavissa osissa tahti ei jatku yhtä tylsän rauhallisena, vaan Sookie pääsee jälleen mukaan vaarallisempaan toimintaan.

Samaa verta oli tuttuun Harrisin tapaan helppo- ja nopealukuista viihdettä, vaikka välillä tosiaan tarina oli vähän liiankin tylsistyttävä. Tykkään kuitenkin vieläkin oikein kovasti Sookie - kirjoista, koska onneksi sarjassa on parempiakin kirjoja, vaikka tämä hiukan onneton osa olikin.

Tänä vuonna pääsee tosiaan vielä lukemaan kahden kirjan verran sarjaa eteenpäin. Veren muisti (Dead Reckoning) ilmestyy heinäkuussa ja Veri kielellä (Deadlocked) marraskuussa. Ehkäpä sarjan päättävä osakin saadaan sitten suhteellisen nopeasti luettavaksi myös suomeksi.

-------

Alkuteos: Dead in the Family

Gummerus 2013, 350 s.

Suom. Sari Kumpulainen
kirjastosta

Charlaine Harris: Pedon veri

Sookie Stackhouse - sarjan uusin suomennos päätyi luettavakseni yllättävän myöhään ilmestymisen jälkeen, koska muuton ja opiskeluiden alkamisen takia jouduin kirjaston varausjonon hännille ja kirjaa piti odottaa pitkään ennen kuin minua nopeammat varaajat olivat sen lukeneet. Mutta kuten kuluneessa sananlaskussa sanotaan, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vampyyrien arkusta tulemisen rohkaisemina myös ihmissudet ja muut muodonmuuttajat päättävät vihdoinkin kertoa olemassaolostaan maailmalle. Sookie Stackhouse, joka on tiennyt muistakin yliluonnollisista olennoista kuin vampyyreistä jo pitkään, helpottuu kun ilmoitus otetaan yllättävänkin hyvin vastaan. Merlotte'sin takapihalta löytyvä ristiinnaulattu muodonmuuttajan ruumis ja uhkaava sota keijujen välillä varmistavat, että Sookien elämässä riittää myrskyjä, eikä telepaattinen tarjoilija tälläkään kertaa välty joutumasta vaikeuksiin.

Vaikka pidänkin Harrisin kirjoista aivan valtavasti ja sarja kuuluu suosikkeihini vampyyrikirjallisuudessa, oli pakko myöntää, että ainakaan tämä kirja ei kuulu sarjan parhaimmistoon. Useammassakin kohdassa Pedon veri oli tylsää luettavaa, sillä välillä keskityttiin hiukan liikaakin Sookien tavalliseen elämään ja pohdiskeluihin. Alussa ja lopussa kyllä tapahtuu vaikka mitä, mutta siinä välillä ehdin jo hiukan tylsistyä.

Harris kirjoittaa todella sujuvasti, minkä vuoksi Sookie - sarjan kirjat ovat helppo- ja nopealukuisia. Kirjojen maailma monenlaisine yliluonnollisine olentoineen on ainakin minun mielestäni erittäin kiehtova, enkä voi olla mainitsematta, että Sookie on suosikkejani pitkälti vahvuutensa ja itsenäisyytensä takia. Pedon veri oli tylsistäkin hetkistä huolimatta viihdyttävää ja mukavaa luettavaa, kuten ovat olleet sarjan edellisetkin osat. 

Tämän kirjan nimi ehti vielä vaihtua ennen virallista julkaisemista, koska viime vuoden syksyn uutuusluettelossa kirjan nimi oli muistaakseni vielä Suden veri, josta pakostikin tuli itselleni mieleen Jenny Kangasvuon kirja. Pakko kiittää Gummerusta siitä, että Sookien seikkailuita julkaistaan suomeksi tasaiseen ja nopeaan tahtiin. Sarjan seuraava osa ilmestyy suomeksi jo maaliskuussa nimellä Samaa verta. Englanniksi sarjan 13. ja viimeinen osa Dead Ever After ilmestyy toukokuussa.

-------

Alkuteos: Dead and Gone

Gummerus 2012, 303 s.

Suom. Sari Kumpulainen
kirjastosta

Charlaine Harris: Veren sitomat

Elokuu on alkanut lukemisen osalta vähän nihkeästi. Näin siitäkin huolimatta, että kuukauden ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui suosikkini Charlaine Harrisin Sookie - sarjan uusin suomennos, Veren sitomat. Yleensä ahmaisen nopeasti Harrisin kirjat, mutta tällä kertaa intoa ei jostain syystä löytynyt kuin lukea vain pätkissä ja hiljalleen.

Sookie Stackhouse haluaisi vain elämänsä palaavan tuttuihin uomiinsa vampyyrien huippukokouksen tapahtumien ja hurrikaani Katrinan jälkeen, mutta ihmissusien lauman vihanpidon myötä Sookie joutuu tahtomattaan sekaantumaan ihmissusien asioihin, joilla on verisiä seuraamuksia. Veriside Eric Northmaniin vetää Sookien lisäksi mukaan vampyyrien levottomuuksiin, sillä vierailevat vampyyrit haluavat ottaa haltuunsa heikentyneen Louisianan. Lisää huolta Sookielle aiheuttaa kateissa oleva poikaystävä Quinn. Sookie saa tietää uusia asioita sukulaisistaan ja hänen jo valmiiksi sekaisin oleva elämänsä kokee jälleen suuria mullistuksia.

Pidän Harrisin kirjoitustyylistä, joka on juuri sopivan keveää ja viihdyttävää kirjoihin, joissa olennaisena osana ovat niinkin "synkät" hahmot kuin vampyyrit. Lisäksi Sookie on päähenkilönä ihanan vahvatahtoinen ja itsenäinen nainen. Sellainen, joka ei varmasti anna miesten pompottaa itseään. Jos kirjassa on pääosassa vahva nainen, saa kirja jo oikeastaan siitä syystä kehuja minulta, mutta Harrisin Sookie Stackhouse - sarjassa on paljon muutakin hyvää kuin pelkästään päähenkilö. Veren sitomat on edellistenkin osien tapaan vauhdikas ja sisältää paljon juonenkäänteitä, vaikka välillä meno on tasaisempaa ja rauhallisempaa. Sookien elämässä tapahtuu epäuskottavan paljon, mutta ainakaan näiden kirjojen parissa ei pääse tylsistymään. 

Tämän vuoden puolella pääsee nauttimaan vielä yhdestä suomennoksesta sillä loppuvuodesta ilmestyy sarjan yhdeksäs osa Dead and Gone suomeksi nimellä Suden veri.

------

Alkuteos From Dead to Worse

Gummerus 2012, 346 s.

Suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo
kirjastosta

Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta

Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse - / Southern Vampire Mysteries - kirjat kuuluvat ehdottomasti suurimpiin vampyyrikirjallisuuden suosikkeihini. Sarjan kirjat ovat sopivan viihdyttävä ja niissä on kiehtova oma maailmansa, jossa on muitakin yliluonnollisia olentoja kuin vampyyreitä. Olenkin jo ajat sitten lukenut englanniksi kaikki muut sarjan kirjat paitsi kaksi uusinta, jotka nekin ovat lukulistalla ja pitäisi jossain vaiheessa hankkia kirjahyllyyn. Tämänkin olen siis jo ennen suomennosta lukenut, mutta tottakai kirja on suomeksikin luettava.

Sookie Stackhouse lupautuu vastentahtoisesti lähtemään mukaan Illinoisissa pidettävään vampyyrien huippukokoukseen, jossa kokoontuu vampyyreiden kermaa kaikkialta Yhdysvalloista. Vaikka hän ei itse siitä pitäisikään on Sookien kyvyille käyttöä epäkuolleiden valtapelin syövereissä. Kokouksesta uhkaa tulla liian vaarallinen murhien ja muiden levottomuuksien takia, sillä kaikki eivät ole iloisia kaupungissa pidettävästä vampyyrien kokouksesta. Kokousta varjostavien uhkaavien tapahtumien lisäksi Sookiella on mietittävää ihmissuhderintamalla. Hänen suhteensa ihmistiikeri Quinniin on syvenemässä, mutta olosuhteiden pakosta Sookien on vahvistettava sidettään viikinkivampyyri Ericiin. Järisyttävien tapahtumien jälkeen Sookie Stackhousen elämä ei ole enää koskaan entisellään.

Pahan veren valtakunta on jo seitsemäs osa Sookie Stackhousen elämää maailmassa, jossa vampyyrit ovat astuneet ulos arkusta ja elävät avoimesti ihmisten rinnalla yhteiskunnassa. Kirjasarjoissa, jotka venyvät useamman osan mittaisiksi, on joskus ongelmana, että kun osia tulee lisää, ne muuttuvat väsyneemmiksi ja yksinkertaisesti huonommiksi. Harrisin kunniaksi on todettava, että ainakin minun mielestäni Sookie - sarja on vielä niinkin monen osan kuin seitsemän jälkeen ihastuttavan viihdyttävä ja tarina kulkee yhtä hyvin kuin aiemmissakin osissa. 

Pahan veren valtakunta on sujuvasti kirjoitettua taattua laatua Harrisilta. Se on viihdyttävä, koukuttava ja helppolukuinen paketti kaikille vampyyreiden ystäville. Useista muista vampyyrikirjoista poiketen Sookie Stackhousen maailmassa vampyyrit elävät (ainakin melkein) sulassa sovussa ihmisten kanssa, eivätkä piilottele varjoissa. Vampyyrit ja muut yliluonnolliset olennot (muodonmuuttajat, noidat, keijut...) eivät tee elämästä helppoa telepaatti Sookielle, jolle on ehtinyt kirjasarjan edetessä tapahtua niin paljon, että oikeassa elämässä kukaan ihminen ei kestäisi sellaista. Onneksi kirjoissa melkein mikä tahansa on mahdollista.

Jatkoa Sookie Stackhouse - kirjoihin on suomeksi tulossa vielä kahdesti tänä vuonna, kesällä ja loppuvuodesta. Englanniksi ilmestyi tänä vuonna jo sarjan 12. osa eli vielä tämän vuoden suomennostenkin jälkeen riittää kirjoja käännettäväksi :)

Jos näistä suomennoksista pitäisi jotain erityistä huomautettavaa sanoa, olisi se varmaankin suomennosten nimet. Itse tykkään paljon enemmän alkuperäisistä nimistä, koska niissä on paremmin yhdenmukaisuutta kuin suomennoksissa. Samanlaista yhdenmukaisuutta on tietenkin näissäkin yritty jäljitellä, mutta jotenkin se toimii vain paremmin englanniksi. Nippelitietona pakko mainita, että kun varasin tämän kirjan aikoja sitten kirjastosta kirjan nimenä oli vielä Pahaa verta Chicagossa, mutta jossain vaiheessa nimi on sitten vaihtunut nykyiseen muotoonsa.

------

Alkuteos: All Together Dead

Gummerus 2012, 364 s.

Suom. Sari Kumpulainen
kirjastosta