Lomailua

Siippa oli keväälle ensimmäistä kertaa lomalla.

Voi iloa voi riemua voi kiirettä voi säätöä. Blogigin nukkui autuaasti ja pikaisesti vain "pakolliset" joskin mukavat Salaisen leivontaystävän postaukset tein.

ja voi arkea tämän loman jälkeen..

Oli ihanaa kylätellä, ulkoilla, siivota ja kokata suhteellisen rauhassa. Kuulin monta vauvauutista, joista yksi ehdottomasti yli muiden. Saatiin lastenhuone melkein valmiiksi, aikataulutettiin alustavasti kevään menoja ja nautittiin kevätsäistä. 

Yhtään kirjaa en lukenut, enkä saanut vaatekaappia kokonaan siivottua.

Mutta mitä sillä on väliä, oli rentouttavaa. 

Toisinkuin tämä arkeen paluu. 

Ohhoh mitä kitinää, kätinää, luovimista ja vaatimista. 

Huomaa taas jotain tehneensä näin illalla, kun suhteellisen hiljaista alkaa olla tuolla huoneessa.

Onnea on odotettavissa oleva kesäloma..sittenkin tavoitteenamme on välillä olla vain kotona tekemättä mitään erityisen maata mullistavaa. 

Tällaista lomaa kaivannee kaikki välillä.

Maailmanparaslahja

Sain Siipalta jouluna maailmanparhaanlahjan.

Olen juonut imettäessäni kannusta , koska tarvitsen nestettä niin paljon, että en jaksa normaalia kuppia olla kokoajan täyttämässä.

Siippa oli tilannut minulle mukin.

Mukiin mahtuu 2,5 litraa juomista.

Nautin niin.

ja en juo enää kannusta..ainakaan kokoaikaa..

Sänttärä

Helposti tulee enemmän höpötettyä Pikku-ukosta, koska hän pitää puolensa huomiossa ja tekee "ihmeellisiä" asioita. 

Sänttärä on maailman nauravaisin puolivuotias. Tai no 8kk ikäinen. Ainut poikkeus on toki sairastaminen jolloin huudetaankin sitten näiden muidenkin aikojen edestä.

Epäilen, että neiti on tullut isäänsä ja on vähän yksinkertainen - tai optimistinen. 

Sänttärä pyörii, hyörii, ryömii, katselee, syö kaikkea ja päättäväisesti saa haluamansa. Sänttärä rakastaa isoveljeään ja jaksaakin nauraa tämän jutuille ja tekemisille loputtomasti. Vastavuoroisesti hän inhoaa vettä ja kynsienleikkaamista. Onneksi näitä jälkimmäisiä ei tarvitse tehdä jokapäivä.

Neiti, Sänttärä - mikälie- on veljeensä verrattuna rauhallinen ja harkitsevainen. Pikku-ukko on aina mennyt ja tehnyt.

Käsittämätöntä(mutta ihanaa!) miten lapset ovat erilaisia, vaikka lähtökohta on sama. Meidän pikku-ukko on niiiin poika kuin poika voi olla kiinnostuksenkohteisiin jos katsotaan. Toivon siis kovasti, että sänttärä innostuu tyttöhömpötyksistä..Meillä ei siis ole kasvatettu pojaksi, tytöksi tai miksikään , mutta luonnostaan on tullut ainakin ensimmäiselle omat jutut. Joista olen jo totaalisesti pudonnut.

Miten teillä näkyy lasten sukupuoliero, vai näkyyko ollenkaan..?