Sokeri

Tämä on nyt muotiaihe. 

Ystävämme, paheemme, rakkaamme- Sokeri.

Joka mediassa on käyty keskustelua lasten sokerinkäytöstä.

Ja oi ihanaa, minusta tämä on hyvä keskustelunaihe.

Meillähän Pikku-ukko ei saa juurikaan sokeria, koska hänestä tulee aivan mahdoton!

Itse en ole lapsena juonut mehuja, limpparista nyt puhumattakaan. Kotona on aina leivottu, mutta karkkipäivää ei ollut ja muutenkin äiti tarkasti syynäsi sokerinsyöntiämme. Syynä lienevät olleet hampaat, joiden kanssa hän tekee töitä.

Mielestäni tässä keskustelussa huomioitavaa on kuitenkin tunteitaherättävyys.

On mielipiteitä puolesta ja vastaan. Arvostellaan molempia näkökantoja ja välimuotoakin.

Itse olen saanut monesti selitellä miksi olen niin tiukkapipoinen ja en sokerilla lastamme kasvata. No jokainen, joka on nähnyt sokerin vaikutuksen on antanut asian sittemmin olla.

Siippa kertoo, että hänelle tulee liian makeasta huono-olo. Hän ei syö karkkia ja makeita leivonnaisiakin vain "järkevästi". Diagnoosimme on, että Pikku-ukko on isänsä kaltainen..

Jännittää tuleeko neidistä samanlainen sokerilla eläjä, kuin äitinsä helposti olisi..

saa nähdä, mutta vakaumusta ei ole suuntaan tai toiseen .

Mennään niin, miten tilanteessa parhaalta tuntuu..

Lomailua

Siippa oli keväälle ensimmäistä kertaa lomalla.

Voi iloa voi riemua voi kiirettä voi säätöä. Blogigin nukkui autuaasti ja pikaisesti vain "pakolliset" joskin mukavat Salaisen leivontaystävän postaukset tein.

ja voi arkea tämän loman jälkeen..

Oli ihanaa kylätellä, ulkoilla, siivota ja kokata suhteellisen rauhassa. Kuulin monta vauvauutista, joista yksi ehdottomasti yli muiden. Saatiin lastenhuone melkein valmiiksi, aikataulutettiin alustavasti kevään menoja ja nautittiin kevätsäistä. 

Yhtään kirjaa en lukenut, enkä saanut vaatekaappia kokonaan siivottua.

Mutta mitä sillä on väliä, oli rentouttavaa. 

Toisinkuin tämä arkeen paluu. 

Ohhoh mitä kitinää, kätinää, luovimista ja vaatimista. 

Huomaa taas jotain tehneensä näin illalla, kun suhteellisen hiljaista alkaa olla tuolla huoneessa.

Onnea on odotettavissa oleva kesäloma..sittenkin tavoitteenamme on välillä olla vain kotona tekemättä mitään erityisen maata mullistavaa. 

Tällaista lomaa kaivannee kaikki välillä.

Pääsiäinen

Pääsiäinen sisälsi paljon herkuttelua.

Olimme penskojen kanssa mummoloimassa, nähtiin sukulaisia ja ystäviä ja kotiin palatessa tehtiin pitstoppi kummipojan perheen luokse. 

Kokonaisuudessaan rentouttava, sopivasti ohjelmaa sisältänyt, pääsiäinen. Viihdyimme kaikki.

Sairastin itse tosin alkureissun, mutta sekään ei jaksanut harmittaa, kun sai siskon ja tätitettävän kanssa höömästellä rauhassa. 

Ommeltiin porukalla ruusukepipoja ja verhoja. Leikittiin ahkerasti, ulkoiltiin vähän ja syötiin.

Pitstopin aikana tuntui kuin olisi vain yksi lapsi. Pikku-ukko nimittäin nautti kummipojan ja hänen sisarusten huomiosta ja innosta leikkiä ja touhuta. Leluja oli tarjolla määrättömästi, sää suosi ja onneksemme päästiin myös mäkikisojen yleisöksi. Leppoista yhdessäoloa.

Kotiuduimme tänään. kaaoksen keskelle. Siippa maalaili poissaollessamme huoneen ja penskat siirtyivät nyt isompaan makkariin kahdestaan. Koetan totutella ajatukseen, että kymmeneenkuukauteen seuraava yö on ensimmäinen ilman lasta samassa huoneessa. Kyllä toivon, että lapset nukkuvat ja mekin saamme tehdä samoin. 

Huomenna ( ja ties monenako päivänä sen jälkeen...) nimittäin odottaa kaaoksen selvittely. Tavarat hakevat paikkaansa, pyykkiä on loman jäljiltä ja ehkäpä tiedossa on piakkoin jo uusi reissu johon pitäisi valmistautua..

Maailmanparaslahja

Sain Siipalta jouluna maailmanparhaanlahjan.

Olen juonut imettäessäni kannusta , koska tarvitsen nestettä niin paljon, että en jaksa normaalia kuppia olla kokoajan täyttämässä.

Siippa oli tilannut minulle mukin.

Mukiin mahtuu 2,5 litraa juomista.

Nautin niin.

ja en juo enää kannusta..ainakaan kokoaikaa..

Ystävät..

Olen maailmanhuonoin pitämään yhteyttä. En vaan saa aikaiseksi.

Joulukorttejakaan en saanut tänävuonna postiin..sentään muutaman ystävänpäiväkortin sain tehtyä. Muka niin kiire.

Minusta, parasta ystävissä on se, että kokoajan ei tarvitse tilittää kuulumisia. Voi soittaa ja jatkaa siihen mihin jäi eilen tai puolivuotta sitten. Voi nauraa, itkeä, kertoa huonoja juttuja ja olla vain.