Metsässä Daltonin ja Caron kanssa (12.12.2015)

Hitsiläinen, isketääs samaan syssyyn toisetkin joulukuun kuvat! 12.12. oli niin mahdottoman tuulinen päivä, että vaikka teki mieli ottaa Dalton mukaan lyhyehkölle metsäreissulle, ei poikaa raaskinut laskea maahan kertaakaan. Kaulahuivin ja sylin suojissa se sai katsoa, kun Caro purki patoutumiaan heppapalloonsa. Kokemus muiden joukossa, tuokin. :)

Muistellaan

Siinä kun pimeyden jo hyvää aikaa sitten laskeuduttua pusket hampaat irvessä ylämäkeen aavoilta pelloilta vauhtia ottavien tuulenpuuskien pöllyttäessä naamataulua ja yrittäen aistia sitä kuuluisaa liikunnan riemua - kyllä, RIEMUA -, voisit helposti kuvitella olevasi hahmona kaikkia naurattavassa sketsisarjassa, paitsi ettet ole. Olet marraskuun alun koiranulkoiluttaja, joka ulos lähtiessään on kuvitellut hilpaisevansa terhakkaan canicrosslenkin, mutta joka todellisuudessa ei ole jaksanut edes hölkätä, paitsi ihan sen viimeisen ison mäen päälle, minkä jälkeen loppuukin jo happi ja olet aivan valmis kuolemaan. No ehkei oikeasti, mutta leikisti ainakin. 

Eikä tuo edes pahinta. Pahinta on se hetki, kun koira tutun uimapaikan huomattuaan lähtee vetämään kohti rantatietä ja joudut vain haikeana toteamaan, että "ei, ei me mennä sinne. Ei oo uimakelejä enää." Ja sitten huomaat huokaisevasi ääneen, sillä tiedät kuinka kovasti koiruus olisi uimaan halunnut. Milläs sille vuodenaikojen vaihteluista faktoja selität, niih!

Niitä uusia uimakelejä odotellessa on tyydyttävä kuvien katseluun, joten tässäpä niitä taas olisi, sekalaisia muistoja elokuulta. Laatu ei aina niin päätä huimaa, mutta toivottavasti fiilis välittyy ajoittaisesta kännykam... kökköydestä huolimatta. "Parempi kökkö kuva, kuin marraskuun alku", vai miten se vanha sanonta nyt menikään?

Koira eestä, koira takaa, koira vetää, koira ravaa

Päivälenkki pakkasen pureskelemissa peltomaisemissa takasi raukean lenkinjälkeisfiiliksen lisäksi noin tuhat ja yksi kuvaa yhdestä ja samasta koirasta. Pahoittelen armotonta spämmiä. Eipäs kun ei, enpäs pahoittelekaan, sillä on näitä ulkoilukuvausmahdollisuuksia kovasti menneiden viikkojen vesisadekautena odoteltukin. :)

Orbiloc Safety Light -turvavalo

Niin, maailma se vaan jatkaa kulkuaan, tapahtui mitä tapahtui. Ja kun väittävät, että murheet voi hukuttaa shoppailuun ja liikuntaan, niin sitähän se oli koitettava: shoppailua ja canicrossailua (ja eräs nimeltämainitsematon söi ehkä aika ison kasan suklaata siihen päälle, mutta en kerro kuka...). Tiedä nyt sitten paljonko noista oli lopulta lohtua, mutta shoppailun tuloksena meillä on nyt oma Orbiloc-turvavalo, värinä kirkas. Kirkas, sitä se totisesti on! Meinasin tässä semmoista hommaa, että me testaillaan tuota meidän uutta valovermettämme nyt kaikessa rauhassa noin viikon verran, minkä jälkeen värkkään blogiin jonkinmoista arvostelun tapaista. 

Niska on nyt armeijan hyväksymä.

Pakkohan se on kuitenkin alkufiiliksiä jo nyt kertoilla, yhden pimeässä suoritetun viiden ja puolen kilometrin myöhäisiltalenkin kokemuksella, sillä enhän minä jaksa täysin hissunkissunkaan asiasta viikkoa olla. Lähdimme siis eilen liikkumaan itellemme parempaa mieltä, Orbiloc-valo pehmeään puolikuristavaan Hurtta-pantaan paketissa mukana tulleella tarranauhalla kiinnitettynä. Pysyi hyvin, joskin ensin niskapuolelle asettamani valo valahti jossain vaiheessa kaulan alle pannan kääntyessä. Täytyy testailla kapinetta myös valjaisiin kiinnitettynä. 

Valo ei tuntunut haittaavan koiraeläintä millään tapaa: niskassa ollessaan valo oli koiran kannalta näkymättömissä, kaulan alla ollessaan loisti suoraan maahan kirkkaimman osuuden osoitellessa suunnilleen etujalkojen eteen. Täysin pimeällä metsäpolkuosuudella valo valaisi jonkin verran joustonarun mitan edempänä kulkevan koiran polkua, muttei perässä tassutelleen emännän kulkuväylää, joten käytin erästä toisenlaista led-systeemiä, jonka olen omistanut jo jonkin aikaa. Koitan muistaa kertoilla siitäkin joskus, on meinaan koiralliselle kätevä pimeällä sekin. Kuntopolkuosuudella sekä käveltiin että juostiin valon pysyessä menossa mukana moitteetta. Hyvinvalaistusta asuinalueosuudesta en keksi mitään erityistä mainittavaa. Rappukäytävän ahtaudessa led loisti niin kirkkaana, että pystyimme kulkemaan etuovelta kotiin ilman minkäänlaista käytävävalaistusta. Eipä enää ihmetyttänyt miksi turvavalo paistattelee myös armeijan ja erämiesten suosiossa.

Yhden reissun kokemuksella kehun Orbilocia nappiin osuneeksi sijoitukseksi ja vajaan 25 euron korkeaa hintaa perustelluksi, mutta katsellaanpas vielä uudelleen tuossa noin viikon päästä onko mielipide muuttunut (rohkeahko arvioni tässä vaiheessa: no tuskinpa vaan!) ja millaisia havaintoja valosta noin muutoin mieleen juolahtaa.

Turvallista viikonloppua kaikille! Me saatiin (ja parhaillaankin saadaan) tänään monen muun eteläsuomalaisen tavoin lunta ja aiotaan ottaa siitä lähipäivinä kaikki mahdollinen ilo irti. :)

Veto-ongelmia

Ollaan harrasteltu tällä viikolla noita vetohommia. Tosin siitä, jotta kuka on vetänyt ja ketä, voidaan olla montaa mieltä. Ehkä meidän olisi syytä käydä vielä kertaalleen läpi tuo vetohomman idea. Siis että oliko se idea kaartaa hajujen perässä ojaan luputtamaan antaumuksella jotain "hyi hiivatti yäääääk!" -juttua iskien heti alkuunsa korvat ulkomaailmalta lukkoon (ai mikä "mennään!"-käsky? Emmää mitään oo kuullu) vaiko sittenkin vetää emäntää perässään. Ja siis silloinkin tietä pitkin, ei esim. sinne ojaan niiden hajujen luo. Nyt se on ollut epäilyttävän usein emäntä, joka vetää erästä nimeltämainitsematonta kuuroa pois sieltä pientareelta ja jotenkin musta tuntuu, että se ei kyllä ole se canicrossaamisen perimmäinen idea.

Ostettiinkohan me vahingossa ojaanvetovaljaat, vaikka ihan tavalliset oli tarkoitus saada?

Joko me muka mennään kotiin? Mä olisin niiiiiin halunnu vielä luputtaa. Eiku vetää, siis.

Liikuntapäiväkirja: (säälittävä) yhteenveto

Sinne meni se haasteviikko ja nyt onkin viimein suuren yhteenvedon aika. Suuren, jep. Voin sanoa, että hävettää jo etukäteen. :D

Erityistä huomioitavaa

- RunKeeperillä mitatun matkan pituus vastaa tietysti vain ihmisen kävelemää matkaa, joten vapaanaololenkeillä koira on liikkunut mitattua matkaa reilusti enemmän.

- Aamu-, päivä- ja iltalenkkimääritelmät ovat meidän taloudessa kaikkea muuta kuin tiettyyn vuorokaudenaikaan sidonnaisia, meillä kun tavataan olla melkoisia iltavirkkuja, jolloin iltapissatus onkin oikeasti yöpissatus siinä missä aamupissatus tapahtuu muiden ihmisten päivälenkkiaikaan. Seurannassa käyttämäni termit ovat siis aika pitkälti vain viitteellisiä.

- RunKeeper ottaa aina toisinaan häiriötä jostain (esim. korvessa ei ole kenttää ja ufotkin kiusaavat, perhana!), minkä vuoksi olemme isännän kanssa joutuneet korjailemaan reittejä jälkikäteen. Tästä syystä kaikki matkat eivät ole prikulleen totuutta vastaavia.

- Kökkökuvat ovat perjantain päivälenkiltä ja mukana vain siksi, ettei teidän tarvitsisi pällistellä pelkkää tekstiä.

Pitäiskö mun OIKEESTI jaksaa vetää perässä TOMMOSTA?!

Maanantai

Aamu

Pituus: 1,26 km

Aika: Ei tietoa

Lenkittäjä: Isäntä

Lenkin tyyppi: Hihnalenkki

Muuta: Tavallinen aamupissatus.

Päivä

Pituus: 4,84 km

Aika: 1 h 58 min

Lenkittäjä: Minä

Lenkin tyyppi: Vapaana

Muuta: Tehtiin retki suolle. Caro sai olla koko matkan vapaana eli liikunta koostui metsässä ja suolla vaihtelevassa maastossa juoksemisesta sekä yleisestä kiireettömästä hömpöttämisestä.

Ilta

Pituus: n. 1 km

Aika: Ei tietoa

Lenkittäjä: Isäntä

Lenkin tyyppi: Hihnalenkki

Muuta: Tavallinen pissatuslenkki.

Ajatuksia päivästä: 

Ihan kiva. Päivälenkki oli kestoltaan aika perushyvä ja vaikkei matka ollut pitkä, teki vaihteleva maasto korkeuseroineen siitä koiruudelle sopivan fyysisen. Parasta oli tietysti aina yhtä kaunis lenkkimaasto!

Tiistai

Aamu 

Pituus: 1,44 km
Aika: 18 min
Lenkittäjä: Isäntä
Lenkin tyyppi: Hihnalenkki
Muuta: Tavallinen aamupissatus.

Ilta 

Pituus: 5,35 km

Aika: 52 min

Lenkittäjä: Minä

Lenkin tyyppi: Vetolenkki

Muuta: Lähdettiin pitkästä aikaa canicrossaamaan. Pääasiasiassa käveltiin, mutta tehtiin myös jokunen juoksuspurttikin. Vähän oli heikkoa vetämistä, tyyppiä kun kiinnosti lähinnä tien varsien nuuskuttelu, vaikka kuinka yritin ohjata ite asiaan. Oh well, eiköhän se tästä.

Ajatuksia päivästä:

Koska päivälenkki oli jäänyt myöhäiseksi venyneen aamulenkin sekä meikäläisen kiireisen päiväohjelmiston vuoksi kokonaan välistä, korvattiin puutetta lähtemällä normaalia pidemmälle ja kuluttavammalla iltalenkille. Toimi! Vaikka vetämisen suhteen jäi paljon toivomisen varaa, oli iltapimeällä kiva köpötellä etenkin, kun osan matkaa saimme kulkea peltotiellä. En voinut kuin ihmetellä miksei me olla käyty vetolenkeillä aikoihin, touhu kun on aina yhtä hauskaa! Tämän harrastuksen suhteen ryhdistäydymme aivan varmasti, sillä tästä, jos mistä, on hyötyä hihnan molemmille päille.

Keskiviikko

Aamu

Pituus: 1,29 km

Aika: 15 min

Lenkittäjä: Isäntä

Lenkin tyyppi: Hihnalenkki

Muuta: Tavallinen aamupissatus.

Päivä

Pituus: 3,19 km

Aika: 59 min

Lenkittäjä: Minä

Lenkin tyyppi: Vapaana.

Muuta: Tutkittiin ennestään tuntematonta metsäaluetta tutun lenkkireitin varrella. Meikäläisen osalta liikkuminen jäi turhan vähäiseksi, mutta Caro juoksi sitten senkin edestä. Koiran kannalta ihan jees reissu, emäntä ei paljoa hyötynyt. :p

Ilta

Pituus: 1,11 km

Aika: Ei tietoa

Lenkittäjä: Isäntä

Lenkin tyyppi: Hihnalenkki

Muuta: Tavallinen iltapissatus.

Ajatuksia päivästä:

Aika hömpänpömppäpäivä, mitä kuntoilupuoleen tulee, mutta on se aina tyhjää parempi, kun metsään asti pääsee ja koira saa kirmata ja peuhata vapaasti omaan tahtiinsa. Kepit saivat kyytiä.

Valintojen maailma on suuri maailma.

Torstai

Aamu

Pituus: 1,34 km

Aika: 17 min

Lenkittäjä: Isäntä

Lenkin tyyppi: Hihnalenkki

Muuta: Tavallinen aamupissatus.

Päivä

Pituus: n. 500 metriä (en mitannut)

Aika: n. 15 min + 5 min = 20 min

Lenkittäjä: Minä

Lenkin tyyppi: Vapaana

Muuta: Otus oli mulla mukana Lahessa toimien autovahtina. Käytiin pissareissulla yhden venesataman aallonmurtajalla kävellen se päästä päähän koiran spurttaillessa ympäriinsä kuin heikkopäinen. Oltaisiin viivytty mielellään kauemmin, mutta ulkona oli aivan jäätävän hirveä myrskytuuli, joka nostatti sen sortin aallokkoa siinä missä vilunväreitäkin, että oli pakko painua äkkiä takaisin lämpimään autoon. Hrrrr! Käväistiin myös meikäläisen äitimuorilla kylässä ja ennen kotiinlähtöä käytiin pissareissulla siinä lähimetsässä.

Ilta

Pituus: 2,51 km

Aika: 33 min

Lenkittäjä: Minä

Lenkin tyyppi: Hihnalenkki

Muuta: Tavallinen iltapissatus.

Ajatuksia päivästä: 

Liikkuminen jäi tämän päivän osalta häpeällisen vähäiseksi. Koirasta sitä ei tosin huomannut, sillä reissu Lahteen vei tyypistä mehut aivan kokonaan: veti sikeitä jo kylässä ollessamme ja kotonakin oli taju poissa aivan kuin oltaisiin käyty kunnon lenkillä. Henkisesti väsyttävä päivä, mutta fyysisesti iso floppi.

Perjantai

Aamu

Pituus: 1,45 km

Aika: 16 min

Lenkittäjä: Isäntä

Lenkin tyyppi: Hihnalenkki

Muuta: Tavallinen aamupissatus.

Päivä

Pituus: 7,06 km

Aika: 1 h 31 min

Lenkittäjä: Minä

Lenkin tyyppi: Vetolenkki + vapaana

Muuta: Tämä metsäkierros tehtiin lähinnä kuntoilumielessä, eli hyvin vähän tuli hengailtua, vaikka pitihän sitä nyt vähän antaa kepeille runtua ja kaivaa monttuja matkan varrelle, ettei liian vakavamieliseksi mene.

Ilta

Pituus: 0,95 km

Aika: 17 min

Lenkittäjä: Isäntä

Lenkin tyyppi: Hihnalenkki

Muuta: Tavallinen iltapissatus.

Ajatuksia päivästä: 

Tämä oli onnistunut lenkkipäivä kaikin puolin. Päivälenkki oli tyypiltään sellainen, jonka pyrin mahduttamaan jokaiseen viikkoon vähintään 2-3 kertaa. Iltalenkki oli turhan lyhyt, mutta pääasia eli pissakakkahommat varmasti hoituivat.

Lauantai

Aamu

Pituus: 2,25 km

Aika: 30 min

Lenkittäjä: Isäntä

Lenkin tyyppi: Hihnalenkki

Muuta: Tavallinen aamupissatus (isännän mittakaavassa jopa aika pitkä sellainen, hoh!).

Ilta

Pituus: 4,73 km

Aika: 54 min

Lenkittäjä: Minä

Lenkin tyyppi: Vetolenkki + tovi vapaana

Muuta: Taas lähdettiin korvaamaan tavallaan väliin jäänyttä päivälenkkiä. Vetäminen sujui selvästi paremmin kuin maanantaina ja muutenkin oli sellainen fiilis, että olisi tehnyt mieli riipaista pidempikin reissu. Jostain syystä ilkeästi jalkaa hangannut kenkä houkutteli silti jättämään maratonin väliin. Iltalenkeissä on kyllä sitä jotain erityistä tunnelmansa puolesta: ei ketään missään ellei siellä täällä kulkevia autoja lasketa. Ai niin, tosiaan. Tämä kyseinen vetolenkki jäi samalla viikon viimeiseksi lenkikseni: onnistuin nimittäin nyrjäyttämään (tai jotain sinnepäin) nilkkani juuri hetkeä ennen kuin olisimme olleet kotitalon pihassa. Jos tapauksesta jotain hyvää pitää kaivaa, niin onneksi teloin itteni vasta kotinurkilla enkä keskellä pimeää peltotietä. Sieltä asti kotiin linkuttaminen olisi voinut olla erittäinkin mielenkiintoista. x)

Ajatuksia päivästä:

Noh, miten sen nyt ottaa eli aika kaksijakoinen elämys, kun antoisa kuntolenkki päättyy kinkkaamiseen, hah! Aina ei voi voittaa.

Sunnuntai

Aamu

Pituus: 3,50 km

Aika: 53 min

Lenkittäjä: Isäntä

Lenkin tyyppi: Hihnalenkki

Muuta: Isäntä kävi kiertämässä suon (siis eri suon, kuin sen meidän vakkarisuomme). Maa oli kuulemma edelleen tosi märkää eli suo ollut ei vielä tarpeeksi jäätynyt, jotta aiottu vapaana hengaileminen olisi hänen mielestään mielekkäästi onnistunut.

Päivä

Pituus: 1,13 km

Aika: 17 min

Lenkittäjä: Isäntä

Lenkin tyyppi: Hihnalenkki

Muuta: Tavallinen pissalenkki.

Ilta

Pituus: 0,93 km

Aika: 13 min

Lenkittäjä: Isäntä

Lenkin tyyppi: Hihnalenkki

Muuta: Tavallinen pissalenkki.

Ajatuksia päivästä: 

Meni kyllä aivan täysin reisille tämä sunnuntai, sillä tämä päivä oli tarkoitus pyhittää perhelenkille metässä, mutta sen sijaan akka ähisi kotona nilkka jumissa eikä toivoakaan, että isäntä sinne metsään yksinään olisi lähtenyt. Iso pettymys, sillä odotin sunnuntain reissua kovasti. :( Ilman tuota isännän mittakaavassa pitkää aamulenkkiä päivä olisi ollut koiran kannalta, noh, kamala. Harmitti niin pirusti, mutta onneksi isäntä suostui edes tuohon yhteen pidempään hihnalenkkiin, vaikkei todellakaan ns. välitä koiran lenkittämisestä.

Vanha tuttu halko lenkkikaverina.

Viikkoyhteenveto

Pitkien metsälenkkien osalta viikko oli poikkeuksellinen, sillä niiden suhteen jäätiin normiviikosta 1-2 lenkin verran. Tähän vaikuttivat muutamat yllättävät aikataulumuutokset sekä se perhanan jalan telominen. Toisaalta otimme vetolenkit takaisin mukaan aktiviteetteihin, joten niillä tuli korvattua pari tylsää hihnalenkkiä. Näin ajattelin toimia jatkossakin eli vähintään kahdesti viikossa korvaamme hihnalenkin vetolenkillä, jälkimmäisestä kun saadaan irti huomattavasti isompi hyöty kuin vain tylsästi eteenpäin tallustelemalla. Parannettavaa jäi silti ainakin 1-2 pitkän päivälenkin (sekä yhden nilkan, ehhehe!) verran sekä noiden isännän tekemien pissalenkkien suhteen, joten tyytyväinen en voi liikkumissaldoomme missään nimessä olla.

Tällä hetkellä vaikuttaa onneksi siltä, että räpyläni on parissa päivässä levolla kevyeen ulkoiluun kykenevä, että eiköhän me sinne metsään tällä viikolla päästä. Pakko, sillä näin hihnalenkkipainotteisena arki ei todellakaan voi jatkua. Joku pakkasta vihaava seurakoira voisi olla kuluneeseen viikkoon hyvinkin tyytyväinen, mutta (kotikoira)sakemannin omistajilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin katsoa peiliin ja kysyä, että "haloo, missä mättää?"

Että semmoinen floppi oli se haaste. Tappelin muuten tämän postauksen yhteydessä bugittaneiden tekstimuotoilujen kanssa niin saamarin kauan, että vaikka sinne nyt jotain omaa silmää kiusaavia ylimääräisiä rivivälejä sun muita jäi, niin jääkööt, ärh! :p