Hevonen heijastinliivissä

Vietin tässä näköjään kuukauden puolitahatonta blogitaukoa, mutta ei hätää, nyt olen täällä taas. Ja olen viettänyt onnistunutta laatuaikaa ompelukoneen kanssa!

Tiedättehän heijastinliivit ja sen miten rumia ne yleensä ovat. Liivi on kuitenkin hevosilla maastoillessa aika pakollinen varuste, Suomessa talvella kun on päivälläkin välillä aika hämärää. 

Joskus syksyllä mielessä alkoi kiertää ajatus mukavamman näköisestä liivistä. Jossa olisi issikka! Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Eurokankaasta löytyi pinkkiä (!) ulkoilukangasta ja heijastinnauhaa, Sinellistä silitettävää heijastinkangasta. Lisäksi vähän kanttinauhaa ja muutama sauma surrur. Tällainen siitä sitten tuli...

 

Nyt harmittaa ainoastaan se, että en tehnyt samantien kahta. Olisi jäänyt tällainen sitten omaan käyttöönkin, kun tämä kappale matkasi joulupukin mukana ystävälle :). 

Etupuolelle laitoin vähän enemmän heijastinnauhaa. 

Kädentiet ja kaula-aukko on kantattu mustalla vinonauhalla, helma on vain käännetty. Sivuilla on joustoina leveät kuminauhat, jotka toivottavasti helpottavat heijastinliivin pukemista ja riisumista. Toinen vaihtoehto olisi sitten ollut näiden joustojen korvaaminen kokonaan tai toisella puolella solmittavilla nauhoilla tai esimerkiksi joillain nappiviritelmillä. 

Tässä vielä lähikuvaa selän issikasta, joka onnistui ihan yli odotusten :).

Suuntaa antavaa kokoa otin ulkoilutakista, mutta muuten liivin kaava on omasta päästä. Aika näyttää sitten, miten tämä toimii käytössä. 

Pillifarkuista saa pienen korin

Kun vappuna raahasin ompelukoneen esiin piilostaan, sain toteutettua uusien istuinpäällisten lisäksi pitkäaikaisen päähänpinttymäni eli farkunlahkeesta tehdyn denimkorin. Harmi vain, kun kaikki talteen laittamani risat farkut olivat mallia pilli, joten kovin isoa koria en saanut aikaiseksi :).

Mutta tästä kokeilukappaleesta tuli juuri sopiva koti kynsilakoilleni, jotka ovat tähän asti lojuneet laatikoiden pohjilla.

Tutkailin vähän netistä löytyviä tutoriaaleja, mutta en sitten jaksanut noudattaa niitä ihan tarkalleen (yllätys). Ulkopuoli on siis harmaasta farkunlahkeesta leikattu pätkä. Pala kannattaa leikata sellaisesta kohdasta, että se on molemmista päistä yhtä leveä. Eli ei mielellään mitään reisipalaa. Vuori on jotain vanhaa limenvihreää verhokangasta. Niiden väliin olisi voinut laittaa vielä kovikekankaan, jos olisi halunnut vähän jämäkämmän korin. Mutta tämä yksilö oli niin pieni, että se pysyy pystyssä suhteellisen hyvin ilman kovikekangastakin.

Tällaisia voisi tehdä useammankin, mutta oikeastaan olisi tarve hieman isommille koreille. Eli nyt sitten vain odottelemaan, että leveälahkeiset farkut tulisivat takaisin muotiin.

Raitaa takamuksen alle

Mites teidän vappunne on mennyt? Me vierailtiin eilen miehen vanhempien mökillä, missä pääsin riehumaan kohta kaksivuotiaan kummipoikamme ja ilmapallojen kanssa :). Tänään olen pessyt ikkunoita ja tadaa... Ommellut!

Meidän etupihalla on siis tuollaiset aika rumat metalliset tuolit ja pieni pyöreä pöytä. Nämä eivät ole kovassa käytössä, kun tuolla etupihalla on vähän ankea istua: maisema koostuu sorapihasta ja meluaidasta. Siihen kuitenkin paistaa ilta-aurinko, joten on kiva, että siinä on edes joku istumapaikka. Tuolien pehmusteet ovat joskus olleet luonnonvalkoiset, mutta nyt niitä ei saanut enää puhtaaksi kuudessakympissäkään. Olen jo joskus aikana ennen blogia ommellut pöytään liinan tuosta raitakankaasta. Nyt löysin sitä kaapin kätköistä vielä sen verran, että sain päällystettyä istuintyynyt.

Leikkasin yläpuolen tuosta raitakankaasta ja alapuolen jostain valkoisesta jämäkankaasta. "Kaavana" käytin vanhaa tyynyä ja leikkelin aika vapaalla kädellä. Ajattelin, että ei niistä ainakaan rumemmat voi tulla.

Ensin suunnittelin, että leikkaan vanhan päällisen pois, mutta sitten tajusin, että se kannattaa ennemmin jättää alle, koska pystyin hyödyntämään kiinnitysnarut kätevästi. Jätin uuteen päälliseen reiät, joista vanhat kiinnitysnarut saattoi pujottaa läpi. Aina jos jossain ompeluasiassa voi oikaista, oikaise...

En olisi uskonut, että päällisistä tulee näin kivat, kun uhrasin tekemiseen reilun puoli tuntia. Ei viimeistely ehkä kaikilta osin kestä lähempää tarkastelua, mutta ajanevat asiansa :).

Tänään avattiin myös grillikausi. Ja komeasti se aukesikin nakeilla ja sämpylöillä. Vappujuomaksi Aspallin mustaherukkaliköörillä maustettua siideriä. Tuo tuossa kuvan alareunassa on allekirjoittaneen hieman liian täyteen ahtama hotdog, joka ei pysynyt enää kiinni. Jos ihmettelette, mitä mössöjä oikein kuvaan.

Tämmöiset vapaat keskellä viikkoa on kyllä kivoja. Huomenna onkin torstai, ja torstai on kiva, koska silloin pääsee ratsastamaan.

Jotain turkoosia ja jotain neulottua

Täällä on kaivettu ompelukone pitkästä aikaa esiin kaapin uumenista. Koneen ansiosta kaapissa muhineet turkoosit villakankaan palaset muuntuivat vihdoin sohvatyynyjen päällisiksi. Kankaat ovat Hamkin tekstiiliverstaan ylijäämä- tai kokeilupaloja, ja ne on hankittu kyseisen putiikin joulumyyjäisistä yli vuosi (vai jopa kaksi?) sitten.

Tykkäsin kankaiden väreistä ja kuoseista tosi paljon jo ostohetkellä, ja tyynynpäällisinä ne näyttävät juuri niin kivoilta kuin toivoinkin. Kankaista riitti sopivasti kolmeen tyynyyn, ja vähän jäi ylikin. Neljäs tyyny sai sitten ihan toisenlaisen päällisen, vaikka on siinäkin kyllä villaa.

Neulottu tyynynpäällinen syntyi yhdessä illassa isoilla puikoilla. Mallikin oli niin yksinkertainen, että samalla pystyi katselemaan leffaa.

Neulottu tyynynpäällinen

Lanka: Adriafil Candy, valkoinen (45 % villaa, 40 % akryylia, 15 % alpakkaa)
Menekki: 100 g
Puikot: 10 mm

Muita tämän viikonlopun saavutuksia: perjantaina uskoa omaan kehitykseen lisännyt ratsastustunti ja tänään talven ensimmäinen hiihtolenkki. Olisi tosin kannattanut ehkä vilkaista säätä ennen kuin menin kaivamaan ne kolme vuotta varastossa lojuneet sukset ja ryntäsin ladulle tekemättä suksille mitään. Vähän kyllä mietin, että olisikohan näihin pitänyt laittaa vähäsen pitovoidetta. Mutta ei, kyllä niihin jotain luistoa olisi ennemmin saanut laittaa. Vastasatanut lumi tarttui niin tehokkaasti suksien pohjiin, että ihme kun vain kerran olin turvallani. Mutta tuli hiki näinkin, eikö se ole kuntoilussa pääasia :).

Raitamekko (minä ompelin!)

Ompelin viime viikonloppuna äitin varastosta löytyneestä raidallisesta trikoosta mekon, joka onnistui suorastaan yli odotusten. Sitten alkoi vaikea osuus: mekosta piti saada julkaisukelpoisia kuvia blogiin. Mies suostui eilen räpsimään muutaman kuvan, mutta ei jaksanut kauaa kuunnella loputonta ohjeistustani ja heitti pyyhkeen kehään muutaman epätarkan / tyhmä ilmeen / läskiltä näyttävän kuvan jälkeen. Hanna-Kaisa oli tänään vähän kärsivällisempi, vaikka malli oli aivan yhtä huono. Viihdyn huomattavasti paremmin itse kameran takana.

Kalvetkaa siis kaikki huippumallit, täältä tulee sellaisia poseerauksia että oksat pois :). Ja huomioikaa arvoisat lukijat, että nämä ovat niitä edes jotenkin julkaisukelpoisia kuvia. Suurimman osan heitin suoraan tietokoneen roskakoriin.

Mutta jos nyt yritän päästä kuvattavana olemisen aiheuttaman järkytyksen yli ja itse asiaan: mekosta tuli mielestäni tosi kiva. Jopa raidat menivät kohdalleen kuin itsestään. En hirveästi tee vaatteita, sillä niissä menee yleensä aina jotain pieleen. En jaksa sitä loputonta sovitusta, ompelua, sovitusta, purkua, langan puolaamista, ompelua, silittämistä, sovitusta...

Surautin tämän mekon saumurilla. Tosin nopeammin se olisi varmaan sujunut ompelukoneella, sillä äitin kanssa aika kauan saatiin pakertaa, että saumurin tikistä tuli edes siedettävä.

Tästä viimeisestä oli jo pakko leikata pää pois :). Tuo mekon etukappaleeseen tehtävä solmu vaati hieman aivojumppaa, mutta loppujen lopuksi se olikin aika yksinkertainen.

Raitamekon ohje Suuresta Käsityölehdestä 2/2012. Mitäs sitten ompelisin?

PS. Katselen täällä samalla Espanjan peliä Irlantia vastaan. El Niño on kyllä edelleen ihana. Ja teki se jonkun maalinkin.
PPS. Miten uuden Sookie Stackhouse -kirjan saapuminen voi kestää näin kauan? Ensin tilauksessa luki "Tilausta pakataan" varmaan kaksi viikkoa ja nyt se on muka ollut jo viikon toimitettuna, mutta ei vaan näy.  Olen käynyt joka päivä toiveikkaana postilaatikolla. Onneksi olen päivisin töissä, muuten alkaisin varmaan väijyä postinkantajaa.

Tylliä hameiden alle

Ensimmäisellä lomaviikolla sain voikukkamekon lisäksi askarreltua myös pitkään kaipailemani tyllialushameen. Yksinkertainen ohje löytyi Seinäruususen blogista. Tein omasta alushameestani vähän lyhyemmän, sillä tarvitsen sitä lähinnä polvipituisten mekkojen kanssa. Enkä nössöyksissäni laittanut kuin yhden kerroksen tylliä... Katsotaan nyt, miltä tämä vaikuttaa käytössä, voihan niitä kerroksia lisätä sitten myöhemmin. Alareunan voisi vielä viimeistellä kanttinauhalla, niin tylli ei repisi kaikkia sukkahousuja rikki. Toisaalta tykkään myös tuosta viimeistelemättömästä reunasta, jos se vähän pilkottaa hameen alta.

Voikukkia mekossa

Ensimmäiset lomapäivät olivat vähän pilvisiä, joten työkaverin lainaaman Surrur. Tee oma marimekkosi -kirjan innoittamana tartuin pitkästä aikaa ompelukoneeseen ja saumuriin. Viime vuosina olen siis päärmännyt lähinnä verhoja, joten oli aika jännittävää yrittää ommella vaatteita. Yllättävää kyllä, valmista syntyi ja vielä sellaista, mitä luultavasti kehtaa käyttää julkisellakin paikalla :).

Surrur-kirjasta malliksi valikoitui Minuuttimekko. Työkaveri oli jo omansa ommellut ja liihotteli se päällä töissä, joten samaa mallia oli pakko päästä testaamaan. Alkuperäisessä versiossa oli vyötärölle ommeltu kuminauhakuja, mutta minä apinoin omaani työkaverin vyöidean. Kiitos, Lotta, sekä kirjan lainasta että ideasta :).

Mekon kangas ei nyt ole Marimekkoa, mutta jotain vanhaa verhokangasta kuitenkin :). Voikukkakuosi on aika hauska. Minuuttimekosta on jo toinenkin versio tekeillä, sillä äiti halusi samanlaisen.

Alla vielä kuvasatoa kävelykierrokselta äidin puutarhassa.