Pikakorvikset, loma ja kesähevonen

Kaapissa pitäisi olla aina korvistarvikkeita, sillä koskaan ei voi tietää, milloin törmää sopivaan materiaaliin. Kuten vaikka katkenneeseen kaulaketjuun, joka muutti tässä yksi ilta noin viidessä minuutisssa muotoaan korviksiksi. Korviksista tuli kivan simppelit, mutta vähän jo pohdin, että mitä muuta noiden ketjujen lisäksi tuohon renkaaseen voisi pujottaa... Ehkä jotain värikästä? Oivallusta odotellessa :).

Se olisi niin kuin loma nyt. Olipa taas yhtä omituinen ja mahtava tunne laittaa työhuoneen ovi kiinni ja ajatella, että vasta viiden viikon päästä seuraavan kerran. Nopeastihan loma aina menee, mutta nyt vielä voin elää siinä harhaluulossa, että viisi viikkoa on pieni ikuisuus :).

Tänään ei päässyt ratsastamaan, kun ukkosti, mutta onneksi huomenna ja sunnuntaina varmaankin pääsee. Minulta kyseltiin jo eilen, että missä viipyy kuva kesähepasta. Siispä tässä olkaa hyvä: puolikas vuokrahevoseni Loru.

Korviin vetoketjua ja perhoset

Sunnuntaina innostuin vähän näpertelemään. Näin kerran ystävälläni vetoketjuista tehdyt korvakorut, jotka olivat muistaakseni Globe Hopen. Halusin kokeilla vähän jotain samantapaista. Perintökäsityökorista löytyi metallivetoketjuja, jotka joutuivat kokeilujeni uhriksi. En ole siis kovinkaan montaa korua näprännyt elämässäni, ja sen kyllä näistä lähemmällä tarkastelulla huomaa :).

Vetskareiden vetimetkin päätyivät korviksiksi.

Halusin myös kokeilla Suuressa käsityölehdessä jokin aika sitten ollutta ohjetta korviksista, jotka oli tehty metallivetoketjun hammastuksista. Minulla ei vain ollut tarpeeksi pitkää metallivetketjua, joten ajattelin kokeilla muovisesta. Lopputuloksesta tuli tavallaan ihan kiva, koska noista ei välttämättä heti edes tajua, että ne ovat vetoketjua. Toisaalta tuo muovivetoketju on sen verran jäykkää, että sitä on vaikea saada asettumaan nätisti, vaan se jää vähän tuolla tavalla venkoilemaan myös korvassa. Pitää miettiä, mitä näille voisi vielä tehdä, tai sitten vain ottaa ne kunnolla testikäyttöön. Tämän mallin otan kyllä uudelleen kokeiluun, jos joskus bongaan vaikka kirpparilta riittävän pitkä metallivetoketjun.

Loppuun vielä perhoskorvikset, jotka tuunasin hajonneesta kaulakorusta. Kaulakoru oli jostain halpiskoruliikkeen alehyllystä poimittu, mutta silti harmitti kun se ekan käyttökerran jälkeen hajosi. Nyt siitä tuli kesäkorvikset. Ja vielä kolme perhosta jäi odottamaan, mitä niistä keksisin.

Sailor's Knot Bracelet

Yskin koko viime yön ja valvoin puoli neljästä saakka, kun en vain saanut enää unta. Tänään ei ole siis ollut ihan mikään pirtein meininki ja kaiken huipuksi päivällä nousi vielä lämpöä. Tylsää sairastaa, mutta onneksi posti toi tänään luettavaa:

Raportointia luvassa.

Viimeistelin tuossa äsken myös kaksi rannekorua. Törmäsin joskus netissä tämmöisiin letitetyn näköisiin rannekoruihin, joissa ei ole ollenkaan saumakohtaa. Aloin tutkia asiaa, ja ne oli tehty Sailor's Knot -tekniikalla. Eli kai tämä siis jonkinlainen merimiessolmun muunnelma on, arvelee maakrapu. Saa korjata, jos tietää tarkemman nimen.

Opettelin tekemään näitä jostain netin uumenista löytämäni videon avulla. (Paitsi että tuossa videossahan tätä tekniikkaa sanotaankin Turk's Head Knotiksi). Erilaisia muitakin tutoriaaleja löytyy, tässä More Design Please -sivuston.

Kun tajusi idean, tämä osoittautui ihan hauskaksi ja nopeaksi tekniikaksi. Toinen näistä minun koruistani on tehty matonkuteesta ja toinen vanhoista kengännauhoista. Viininpunaiset kengännauhat asettuvat nätisti vierekkäin, kun taas ruskeat matonkuteet menevät vähän sikinsokin, eli hieman erityylisiä näistä tulee materiaalista riippuen.

Pitsiä ranteeseen

Lahjat on avattu ja joulusta selvitty. Eilinen meni kampaajalla ja alennusmyynneissä pyöriessä. Tänään olinkin jo töissä.

Saamistani joulupaketeista paljastui vain mieluisia juttuja. Nyt voin ehkä paljastaa yhden lahjan, minkä itse käärin pakettiin eräälle ystävälleni.

Olen jo pitkään halunnut tehdä pitsisen rannekorun. Mietin ja testailin erilaisia kiinnityssysteemejä, mutta totesin, että yksinkertainen nappikiinnitys taitaa toimia tällaisessa virkatussa pitsissä parhaiten. Ehkäpä jatkan kokeiluja vielä, sillä korusta tuli mielestäni aika kiva ja haluaisin tuollaisen itsellenikin.

Kädentaitoja messuilla

Viikonloppuna Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa (eli tuttavallisemmin Pirkkahallissa) järjestettiin Suomen kädentaidot -messut.

Aikaa ja rahaa saisi näillä messuilla kulumaan varmaan rajattomasti, niin paljon oli kaikkea hienoa ja ihanaa nähtävää ja ostettavaa. Pyyhkeitä meidän vessassa vartioivat nykyään Susikon veikeät pikkueläimet. Kaulaani löysi tiensä Korumetsän turkoosi riipus.

Saatoin myös sortua ostamaan Riitta Palokankaan Pajapuodista yhden tarvikepaketin. En löytänyt valmiista tuotteesta putiikin verkkosivuilta enkä verkkokaupasta, joten joudutte nyt odottamaan jännityksessä, josko saisin rautalangan muuttamaan muotoaan joksikin kauniiksi. Lupaan esitellä kyllä lopputuloksen joka tapauksessa.

Kiitokset muuten maailman suloisimmalle messuseuralle (ja Riikka, olit säkin ihan kiva) :). Ensi vuonna taas.