Maastopotkupyöräilyä ja istutuspuuhia

Tänään työpaikan kehittämispäivän päätteeksi lähdimme virkistäytymään Evon luontoon maastopotkupyörillä eli kickbikeilla. Odotin jotain rentoa potkuttelua metsässä, mutta huhhuh... Me mentiinkin aika kovaa. Tai ainakin jotkut meistä meni. Ne etujoukot. Peräpää halusi lähinnä hylätä potkupyörän lähimpään puskaan ja jatkaa matkaa kävellen. Olihan tuo ihan hauska vekotin sitten kun päästiin tasaiselle ja sai vähän kiinni tekniikasta ja rytmistä. Mutta ehkä vähän liian rankkaa yhdelle ilmeisen rapakuntoiselle Tainalle :).

Virkistystä muuten todellakin potkupyöräillessämme saimme, sillä koko aamupäivän kuumana porottanut aurinko vaihtui ukkoseksi, vesisateeksi ja raekuuroksi. Ja kirjaimellisesti kun olimme palanneet takaisin lähtöpaikkaan, sade loppui ja aurinko tuli taas esiin.

Ainakin maisemat olivat upeat. Tauolla rohkeimmat pulahtivat järveen.

Työpäivän jälkeen kurvasin vielä puutarhalle ostamaan kesäkukkia. Amppeleihin miljoonakelloja...

Isoon ruukkuun verenpisaraa...

... ja hopeaputousta.

Terassille parvekelaatikoihin lumihiutaletta ja jotain hienoa punaista kukkaa, jonka nimeä en enää muista :).

Kaikki mitä osaan - sisältää myös kaivinkonehommat

Kaivoin tänään minikaivurilla. Ei minusta ehkä kaivinkoneurakoitsijaa ihan tältä istumalta tule. Vähän liian monta vipua ja vähän liian moneen suuntaan liikkui tuo kauha. Ja sitten vielä kun yritti purkkaa syödä samalla, niin ei tuohon kauhaan hirveästi maata jäänyt :).

Taina surffaa (tavallaan)

Kameroihin oli tallentunut reissussa varmaan satoja kuvia uima-altaalta, jossa kelluttiin uimapatjoilla, pelattiin lentopalloa, suoritettiin vaativaa sukellustehtävää... Ja harjoiteltiin surffaamaan :). Siksipä en maltakaan lopettaa Espanja-kuvien tuputtamista, vaan ahdistan silmiänne vielä tällaisella kuvasarjalla. Pahoittelut :).

Harmi kun tuo sangen katu-uskottava stryroksinen (?) surffaavan luurangon kuvalla varustettu "surffilauta" ei nyt näy näissä kuvissa kovin hyvin. Oli tämä kyseinen kapistus ehkä muutenkin meressä vähän kätevämpi, tuolta altaasta kun puuttui yksi juttu, mikä on ilmeisesti surffaamisessa hyvinkin tärkeää, nimittäin ne aallot.

Pitkäperjantain ratsastus

Ratsastaminen on kyllä niin kummallista (ja vaikeaa). Aina välillä tuntuu, että jes, näinhän tämän pitääkin mennä, ja sitten seuraavalla kerralla taas yksinkertaisinkaan asia ei onnistu.

Perjantaina ratsuna oli Tanjan ihana Bimi, mutta ratsastaja tuntui olevan ajoittain ihan pihalla. Kai sitä pitää silti vain uskoa siihen, että joka kerta oppii jotain uutta, vaikka tällä iällä se oppiminen ei enää olekaan ihan niin nopeaa. Vanhuus ei tule yksin, kun tuntuu, että pää kyllä tajuaa, mitä pitäisi tehdä, mutta kroppa silti heiluu ihan omiaan eikä pysy yhtään hallinnassa :).

Aurinkoinen sää, mukava seura ja kiva heppa ei silti ole hullumpi yhdistelmä pitkälleperjantaille :).

(Kuva: Tanja)

Hevostelua

Terveiset tallilta. Kuvassa ihana ratsuni Sumu. Ratsastuksen ei todellakaan pitäisi kuulua blogini aihepiiriin, sillä se on jotain, mitä en osaa. Ainakaan vielä kovin hyvin :).

Olen siis ratsastellut viimeksi joskus ala-asteella, ja viime elokuussa päätin pitkän haikailun jälkeen suunnata jälleen tallille. Välillä on ollut sujunut hyvin ja välillä vähemmän hyvin, mutta mukava harrastus tämä silti on. Tasapainon kanssa on ollut aika paljon hakemista. Samoin muutenkin koko vartalon hallinnassa on kehittymisen varaa. Ja kuka sanoi, että tässä tarvitsee vain istua selässä ja kääntää ohjista?

Tänään oli vaihteeksi hyvä ratsastuspäivä, vaikka vauhtia Sumulla riitti. Kun päivä vähän pitenee, yritän muistaa ottaa joskus kameran tallille mukaan, jos vaikka saisin tänne vähän parempia kuvia, kuin näitä kännykällä maneesin loisteputkivaloissa napattuja.