Nestemäinen porkkanakakku

Täällä odotellaan jo huomista retkeä Helsinkiin ja iltaohjelmaan kuuluvaa Muumipeikko ja pyrstötähti -balettia. Sitten jäänkin muutamaksi päiväksi talvilomalle, ja suuntaamme nenämme Tallinnaan. Mies on kyllä vähän flunssainen, mutta pitäkää peukkuja, että se paranisi ja että en itse saisi mitään tautia nyt. Illallisravintolaankin on Tallinnassa jo pöytä varattu :).

Sitten vähän smoothie-asiaa. Smoothie on tällä hetkellä lemppariaamupalani. Jotenkin siinä vaan menee helposti kasa terveellisiä juttuja kurkusta alas. Yleensä smoothieni sisältävät hedelmiä, marjoja, turkkilaista jugurttia, pähkinöitä, mitä nyt milloinkin.

Olen kuullut kakkusmoothieista, mutta en oikein ole rekisteröinyt niitä ennen kuin törmäsin Drink like a girl -blogin Instagram-feedissä porkkanakakkusmoothien kuvaan ja ohjeeseen. Smoothieen tuli kefiiriä, porkkanamehua, taateleita, manteleita ja mausteita. Suhteellisen simppeliä siis, joten ei kun testaamaan.

Aika hyväähän tästä tuli, ja voin kertoa, että se yksi kefiiripurkki meni muutamassa päivässä, kun tuli tehtyä tätä kerran ja toisenkin :). Tämän jälkeen olen tunkenut muuten taateleita smoothieen vähän joka välissä. Ne tuovat mukavasti rakennetta ja aavistuksen makeutta. Ainut ongelma on se, että surkea tehosekoittimeni ei oikein taateleista selviä ilman useamman minuutin metelöintiä (anteeksi naapurit).

Porkkanakakkusmoothie
2 annosta - tai yksi vähän reilumpi :)

3 dl kefiiriä (esim. Valio)
1 dl porkkanamehua
8 taatelia
1/2 dl manteleita
(1–2 tl vaahterasiirappia tai hunajaa)
1/2 tl kardemummaa
1/4 tl kanelia

1. Soseuta ainekset tehosekoittimessa sileäksi.

Söpö kuin virkattu virtahepo

Voisiko olla söpömpi? Enkä puhu nyt itsestäni vaan happypotamuksesta eli onnellisesta virkatusta virtahevosta, joka tässä betoniportaalla patsastelee.

Työkaverini innostui hipon virkkaamisesta, ja jossain vaiheessa vain huomasin olevani hänen kanssaan lankakaupassa ostamassa lankaa omaan hippoon. Koska halusin hippoon tiettyjä värejä, niin kovin hyvä jämälankaprojekti tämä ei ollut. Onneksi niitäkin sai muutaman keränlopun tähän ujutettua.

Neljääkymmentäneljää afrikankukkaa myöhemmin hippo oli koossa. Tulin muuten vahingossa vähän modifioineeksi afrikankukkaa, kun vasta neljän tai viiden palan jälkeen huomasin, että neljännen kierroksen pitkä pylväs olisi pitänyt virkata toiseen eikä ensimmäiseen kierrokseen... Ei se mitään, itse asiassa kuvio on minusta mukavamman näköinen noin.

Ajattelin antaa tämän jollekin lapsukaiselle, mutta mies ei nyt enää kuulemma halua luopua hiposta. No, onhan se kyllä kieltämättä tosi söpö tuossa sohvan käsinojalla nököttäessään.

Happypotamus

Lanka: Dale baby ull, Drops alpaca ja jotain muita ohuita villalankoja
Menekki: 125 g yhteensä (josta valkoista 43 g)
Koukku: 2,5 mm
Lisäksi: n. 270 g täytettä
Ohje: Happypotamus, suunnittelija Heidi Bears

Ohjetta täytyy kyllä kehua. Vaikka se oli pitkä (ensilukemalta jopa masentavan pitkä), niin hipon virkkaaminen oli sen avulla kyllä todella helppoa. Havainnollistavat kuvat varsinkin kokoamisvaiheesta olivat loistavia. Ohjeen mukana tuli muuten myös isoäidinneliöversio, pitää katsoa riittäisikö innostus siihenkin :).

Mun pehmeä Puno

Ihastuin joskus Kalastajan vaimon neulomaan pehmoisen näköiseen Puno-neuletakkiin, joten olenkin pitänyt silmäni auki jonkun vastaavan langan varalta. Käsityömessuilta löytyikin sitten Punoa, joten ei kun puikot suihkimaan.

Kehtaanko edes myöntää, että takki valmistui reilusti ennen joulua, mutta sain sen pääteltyä vasta nyt. Sopivasti kun lumetkin ovat alkaneet jo sulaa. Mutta eiköhän tälle takille ole käyttöä seuraavinakin talvina.

Takki syntyi todella simppelillä kaavalla: Tasona kädenteihin saakka, sitten etu- ja takakappaleet omille puikoilleen. Pääntietä varten vähän kavennuksia ja olkasaumat päätellen yhteen. Hihoja varten poimin silmukat suoraan kädeteiltä ja neuloin hihat pyörönä paksuilla sukkapuikoilla. Ei siis yhtään ommeltavaa saumaa. Ja silti sain viimeistelyyn kulumaan yli kaksi kuukautta :).

Tykkään neuletakista tosi paljon. Vähän epäilyttää, mitä noin pehmeälle langalle tapahtuu käytössä, mutta nyt se on kyllä ihan supermukavan tuntuista päällä.

Puno-neuletakki

Lanka: Gepard Puno (käsittääkseni sama lanka kuin alkuperäisessä ohjeessa käytetty Raumagarn Puno)
Menekki: 340 g
Puikot: 8 mm pyöröt ja 8 mm sukkapuikot
Ohje: Kalastajan vaimo -blogi

Hieman ohje herätti kysymyksen, että miten pieni Kalastajan vaimo oikein on, kun neuletakki näyttää hänen päällään valtavalta :)... Alkuperäisessä ohjeessa on mainittu, että takki on tehty kuudella kerällä. Minä lyhensin neuletakkia, kun näytti, että edes ostamani seitsemän kerää ei riitä niin pitkään helmaan. Onneksi tajusin laskeskella langan riittävyyttä vähän kesken neulomisurakan, sillä lankaa jäikin taskujen jälkeen jäljelle vain 10 g.