Vauvan tähtipeitto

Miehen sisko (tai oikeastaan vielä mahassa majaileva vauva) sai joululahjaksi virkatun tähtipeiton. Vähän meinasi tehdä tiukkaa tuon langan kanssa, vaikka sitä oli aluksi valtava kasa. Onneksi sinistä lankaa löytyi kaapin kätköistä sen verran lisää, että sain peitosta järkevän kokoisen.

Peitosta tuli ihanan pehmeä, mutta en ole aikaisemmin tehnyt Cloudista mitään, joten saa nähdä, miten se kestää käytössä. Toivottavasti ainakin sen aikaa, kun vauva on pieni :).

Tähtipeitto

Lanka: Novita Luxus Cloud, 65 % villaa ja 35 % bambua (värit vaaleanruskea ja sininen)
Virkkuukoukku: 6 mm
Menekki: hieman alle 400 g
Ohje: Crochet Crowdin tutoriaali tähden tekemiseen

Kellokukka

Joululahjat on toivottavasti jo avattu, joten niitä uskaltaa täälläkin esitellä. Itse sain tosi kivoja lahjoja, vaikka en ollut edes toivonut juuri mitään. Joulupäivänä iski myös todella ärsyttävä silmätulehdus molempiin silmiin, mutta onneksi sen sai lääkkeillä nopeasti aisoihin.

Neuloin aina palelevalle ystävälleni joululahjaksi Kellokukka-huivin alpakkalangasta.

Huivi aloitetaan pitkän sivun keskeltä, joten sen kokoa on kätevä säädellä vaikkapa sen mukaan, paljonko lankaa on. Muutenkin keskeltä aloittaminen on minusta kivaa, kun ei tarvitse luoda hervotonta määrää silmukoita.

Huivin ohjeen olen ottanut talteen jo monta vuotta sitten Viiniä ja villasukkia -blogista, joka kuuluu muuten niihin ensimmäisiin blogeihin, joita aloin seurata muistaakseni vuonna 2006.

Kellokukka-huivi

Lanka: Novita Luxus Alpaca, luonnonvalkoinen
Puikot: 4 mm
Menekki: 142 g
Ohje: Elina Urmas

Toivotus hyvän joulun

Joka vuosi ajattelen, että tänä vuonna teen jotain yksinkertaisia, helppoja ja nopeatekoisia joulukortteja. Sitten huomaan googlettavani poron kaavoja ja pian olen jo leikkaamassa kynsisaksilla paperista poronsarvia... Ja kaivelemassa varastoista aina vain lisää erilaisia papereita. Kohta hommaan onkin tuhraantunut kaksi iltaa ja yhdessä sormessa on saksien aiheuttama rakko.

Yksinkertaisuus, check. Helppous, check. Nopeatekoisuus... No ehkä sitten ensi vuonna :). Joka tapauksessa tykkäsin näistä korteista kyllä tosi paljon, joten ehkä ne olivat vaivan arvoisia.

(Ärsytti muuten suunnattomasti, kun olin kirjoittanut tuohon yhteen korttiin joulun isolla alkukirjaimella. Ja sitten olen näköjään vielä asettanut sen näihin kuviin pinon päällimmäiseksi. Onneksi tässä on nyt nämä joulunpyhät aikaa päästä yli tästä virheestä.)

Näiden korttikuvien myötä oikein hauskaa ja rentouttavaa joulua kaikille teille siellä ruudun toisella puolen!

Tee-se-itse kermalikööri

Minä en tiennyt, että kermalikööriä voi tehdä itse. Eilen surffailin glögiohjeiden perässä ympäri nettiä ja törmäsin kermaisen viskiliköörin ohjeeseen Dansukkerin sivuilla. Baileys ja muut kermaliköörit ovat suuri paheeni, joten tätä oli ilman muuta testattava.

Helppoahan se oli. Koostumus oli ihanan kermainen ja makukin aika lailla kohdillaan. Ohjeesta poiketen laitoin viskiä vain 25 cl. Kannattaa vähän maistella ja laittaa sen mukaan, mikä vaikuttaa itsestä parhaalta. Meidän kaapista tähän hätään löytynyt viski oli jotain Alkon halvinta mallia, ja uskonkin, että viskimerkkiä vaihtamalla tästä voisi saada vielä parempaa. En siis oikeasti tiedä viskeistä mitään, mutta eiköhän niissäkin jotain makueroja ole :).

Kermainen viskilikööri

3 dl kuohukermaa
2 tl pikakahvijauhetta
3 rkl kaakaotomusokeria
1 tl vaniljasokeria
400 g makeutettua kondensoitua maitoa (eli yksi purkki)
35 cl viskiä (laitoin vain 25 cl)

Sekoita ainekset maitoa ja viskiä lukuun ottamatta kattilassa. Kiehauta. Ota kattila liedeltä ja anna jäähtyä. Lisää joukkoon maito ja viski. Sekoita. Kaada juoma kauniiseen, puhtaaseen pulloon. Sulje ja säilytä jääkaapissa. Viskilikööri on tuoretuote eli se kannattaa käyttää viikon kuluessa valmistuksesta.

Joululahjaksi leipää

Täällä on vielä joulumieli vähän kadoksissa. Stressikäyrä pääsi viime viikolla töissä aika korkeaksi, ja öisin unikin on ollut kadoksissa. Ehkäpä tämä tästä, kun saa muutaman yön nukkua rauhassa ja kodin edes vähän siistimmäksi.

Olen minä kuitenkin vähän joulujuttujakin ehtinyt puuhastelemaan. Pari muuta lahjaksi menevää tekelettä esittelen sitten vasta joulun jälkeen, mutta saaristolaisleivät söpöissä vuoissaan pääsevät estradille jo nyt.

Tein viime vuonna aika monelle lahjaksi saaristolaisleipää, ja tänä vuonna muutama ihminen kyseli sitä jo ennakkoon, joten oli helppo päättää, mitä he minulta saavat. Viime vuonna ongelma oli se, että minulla ei ollut tarpeeksi sopivia vuokia. Leipiä kuitenkin mahtuu kiertoilmauuniin kerralla useampi, ja koska paistoaika on kaksi tuntia, niitä ei oikein viitsi useammassa erässäkään paistaa, tai muuten hommaan saa käyttää koko yön.

Muutama viikko sitten silmiini osui Ideaparkin Iloisessa keittiössä tällaiset söpöt pahviset vuoat. Kätevää, kun leipä on sitten jo valmiiksi pakattukin kauniisti. Vuoat olivat sisäpuolelta sellaista tarttumatonta materiaalia, mutta vähän minua silti epäilyttää, että olisiko vuoat pitänyt sittenkin voidella ja jauhottaa... (Jos joku lahjan jo saaneista on ehtinyt omaansa testata, niin kertokaa miten kävi.)

PS. Saaristolaisleivän ohje on julkaistu blogissani täällä.

Vuohenjuustopiirakka

Muutama viikko sitten työkavereiden vierailua varten tuli leivottua myös vuohenjuustopiirakkaa. Tomaatit ja vuohenjuusto on aika pettämätön yhdistelmä, joten piirakasta tuli tietysti hyvää. Ja aika kauniskin se oli, vaikka itse sanonkin :). Ohje alla.

Leivoin piirakan tuollaiseen suorakaiteen muotoiseen foliovuokaan, jotta siitä oli vähän helpompi leikata suupaloiksi sopivia neliöitä. Ohje on kuitenkin varsinaisesti tarkoitettu pyöreään vuokaan. Aurinkokuivatut tomaatit ja juustoraasteen jätin pois, koska niitä ei ollut juuri sillä hetkellä kaapissa.

Vuohenjuustopiirakka
(pyöreään piirakkavuokaan)

1 valmispiirakkapohja (pakaste, esim. Myllyn paras tai Sunnuntai)

1 pkt (200g) vuohenjuustoa
1 rasia kirsikkatomaatteja
2 dl kevyttä ruokakermaa
(1 dl silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja)
2 kananmunaa
suolaa, mustapippuria
(kourallinen juustoraastetta)
basilikaa

Anna piirakkataikinan sulaa tai tee oma pohja haluamallasi ohjeella. Kauli piirakkataikina piirakkavuokaan sopivaksi tai painele taikina sormin vuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla ja laita se uuniin 200 asteeseen esipaistumaan 10 minuutiksi. Viipaloi vuohenjuusto ohuiksi viipaleiksi ja leikkaa tomaatit kolmeksi viipaleeksi. Lado juustoviipaleet pohjan päälle. (Ripottele sekaan halutessasi hienonnetut aurinkokuivatut tomaatit.) Sekoita kerma, munat ja halutessasi juustoraaste sekaisin ja kaada tasaisesti piirakan päälle. Lado vasta tämän jälkeen tomaatinpuolikkaat leikkauspinta ylöspäin piirakan päälle, näin piirakkasta tulee kauniinpi. Paista 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Anna jäähtyä ja ripottele päälle basilikaa tai rucolaa.

Ohje Sitruunaruoho-blogista.

Mykistävä Gulfoss

En ole unohtanut Islanti-aiheisia postauksia, vaikka täällä jo vähän joulutohinoissa ollaankin. Geysireiltä lauantainen bussikierroksemme jatkui monitasoiselle Gulfoss-vesiputoukselle. Aurinko oli juuri alkanut laskea, joten tämä muutenkin aika mykistävä vesiputous kylpi vielä upeassa valossa.

Yhdellä tasanteella pääsi seisomaan ihan hämmentävän lähelle vesiputousta. Reitti tuonne tasanteelle oli kyllä virallisesti suljettu liukkauden vuoksi, mutta uhmasimme kieltoa. Polku oli vähän liukas, mutta suomalaisten kaupunkien jalkakäytäviin tottuneina selvisimme alas ja vielä takaisin ylöskin... :) Sekin kyllä auttoi, kun meillä oli kunnon talvikengät eikä esimerkiksi ballerinat tai jotkut sileäpohjaiset saapikkaat, millä eteläeurooppalaiset ja amerikkalaiset turistit luistelivat.

Gulfossin jälkeen piipahdimme vielä toisellakin vesiputouksella. Valitettavasti tämän joen islanninkielinen nimi ei tarttunut mieleeni, kun opaskin puhui siitä vain lohijokena. Tuohon vesiputouksen sivuun oli tehty lohille sellaiset nousuportaat, vaikka voimakkaimmat yksilöt kuulemma pystyvät hyppäämään tuosta suoraakin ylös.

Viimeinen kohde ennen Reykjavikiin paluuta oli kraaterijärvi, mutta siellä oli jo niin pimeää, etten pystynyt ikuistamaan muuta kuin kuun.

Thingvellir-kansallispuisto, geysirit sekä tässä postauksessa esitelty Gulfoss, lohijoen vesiputous ja kraaterijärvi ovat kaikki Reykjavikin lähistöllä, ja niitä kiertävää turistireittiä kutsutaan Golden Circleksi. Golden Circle on hyvä vaihtoehto, jos haluaa nähdä Islannin luontoa, mutta aikaa ei ole hirveästi. Ja pysähdyttiinhän matkalla niitä issikoitakin taputtelemaan.

Golden Circlen voi kiertää omalla autolla (reitti näytti olevan hyvin opastettu) tai sitten osallistumalla opastetulle bussikierrokselle. Golden Circle -retkiä järjestää Reykjavikistä useampikin firma. Bussit noutavat hotellilta ja tuovat sinne takaisin retken jälkeen. Retkien pituudet ja sisältö hieman vaihtelevat, samoin kuin hinta. Lyhimmillään bussikierros kestää puoli päivää, pisimmillään koko päivän. Me valitsimme lähes summanmutikassa Bustravel Icelandin, ja valinta osui kyllä ihan nappiin. Oppaana oli heppu, joka käsittääkseni myös nykyään omisti firman. Hän kertoi nähtävyyksistä todella kiinnostavasti. Joka nähtävyydellä oli hyvin aikaa kierrellä ja katsella, mutta homma pysyi kuitenkin kasassa ja aikataulussa. Siirtymätaipaleilla kuulimme tarinoita niin Islannin historiasta, saagoista ja tulivuorenpurkauksista kuin pankkikriisistäkin. Suosittelen.

The Casual Vacancy eli Rowlingin uusin

Joku teistä saattaa muistaakin, että hankin kirjamessuilta Rowlingin uuden aikuisten romaanin The Casual Vacancy. Alkuviikosta sain vihdoin kirjan luettua.

The Casual Vacancy kertoo, mitä pienessä Pagfordin kaupungissa tapahtuu, kun valtuutettu Barry Fairbrother kuolee äkillisesti. Kuolema laukaisee kilpajuoksun, jonka maalina on Barryltä vapautunut valtuustopaikka.

Barry Fairbrother was dead. Snuffed out. Cut down. No event of national importance, no war, no stock-market collapse, no terrorist attack, could have sparked in Shirley the awe, the avid interest and feverish speculation that currently consumed her. 
She had hated Barry Fairbrother.

Alussa kirja tuntui aivan kuolettavan tylsältä ja sekavalta. Suunnilleen joka sivulla tarinaan tuodaan joku uusi henkilö ja hänen perheensä ja kerrotaan, mitä he ajattelevat Barry Fairbrotherin kuolemasta. Vai ajattelevatko mitään. Kun kirjaa luki eteenpäin, näistä henkilöistä muodostui kyllä ihan ymmärrettävä osittain löyhä ja osittain tiiviimpi verkko. Ja tietenkin loppujen lopuksi tässä kaikessa oli kysymys paljon muustakin kuin siitä, kuka Barryn valtuustopaikan saa.

Alun tylsyyden ja sekavuuden yli kun jaksoi kahlata, niin kirja alkoi viedä mukanaan. Tarinaa kerrotaan useiden eri henkilöiden näkökulmasta. Valtuuston puheenjohtaja, herkkukauppaa pitävä Howard Mollison on ehkä vähän mielissäänkin Barryn kuolemasta, sillä valtuuston voimasuhteet muuttuvat hänelle edullisemmaksi. Teini-ikäinen Andrew Price haluaa estää väkivaltaisen ja äkkipikaisen isänsä pääsyn valtuustoon. Andrew on ihastunut samalla luokalla olevaan Gaiaan, jonka sosiaalityöntekijä-äiti Kay muutti Lontoosta Pagfordiin miehen perässä ja raahasi vastahakoisen Gaian mukanaan. Gaian ystävän Sukhvinderin äiti on lääkäri ja valtuutettu eikä tunnu juuri välittävän, mitä hänen tyttärelleen tapahtuu. Heidän kanssaan samanikäinen Krystal puolestaan asuu Pagfordin huonomaineisessa lähiössä Fieldsissä narkkariäitinsä ja pikkuveljensä kanssa. Krystal tapailee (tai suoraan sanottuna panee) Fats Wallia, hyvän perheen poikaa, joka haluaa kokeilla omia rajojaan...

Eikä tässä vielä kaikki. Valtuuston verkkosivuston keskustelupalstalle ilmestyy nimimerkki Barry Fairbrotherin kummitus, joka laukoo kipakoita totuuksia valtuustopaikkaa tavoittelevista. Pienessä kaupungissa kaikki tuntevat toisensa ja tietävät toistensa asiat, mutta kaikilla on tottakai myös salattavaa.

Ensin ajattelin, että pystyisinkö kirjoittamaan tästä kirjasta mainitsematta Harry Potter -kirjoja. Mutta ehkä se on mahdotonta. Eihän tämä uusi kiehtovuudessaan ja koukuttavuudessaan varmasti harrypottereiden tasolle yllä. Toisaalta (alun perin) lapsille suunnatut fantasiaromaanit ja aikuisille suunnattu fiktio taitavat painia muutenkin vähän eri sarjoissa, joten lopetan vertailun tähän. Erona on myös se, että potterit olen lukenut suomeksi, kun taas tämän luin englanniksi.

Tarina oli taitavasti kerrottu (tämän Rowling kyllä osaa) ja kerroksellisuus säilyi, kun henkilöistä paljastui koko ajan jotain uutta. Itse ainakin lukiessa olin vuoron perään vähän kaikkien puolella, kun kukaan ei ollut selvästi vain hyvä tai paha.

Lopussa tarinan lankoja kerätään yhteen, mutta todella paljon jää myös avoimeksi. Olisin ehkä kaivannut vähän selkeämpää päätöstä kirjalle. Joidenkin henkilöiden kohtalot myös tuntuivat jotenkin teennäisiltä. Näistä lopun pienistä miinuksista huolimatta pidin The Casual Vacancystä erittäinkin paljon.

Origamijouluvalot

Muutama työkaveri oli käymässä meillä itsenäisyyspäivän aattona. Istuimme iltaa pikkujoulujen ja tupareiden merkeissä. Olemme vasta melkein kolme vuotta asuneet tässä, joten ehkä oli jo aikakin pitää edes jonkinlaiset tuparit :).

Sain lahjaksi aika makeat työkavereiden omin pikku kätösin taittelemat origamijouluvalot. Olin suorastaan liikuttunut tästä vaivannäön määrästä. Kuutioiden taitteluohje on julkaistu Kodin kuvalehdessä 23/2012. Teidän kaikkien netissä surffaajien iloksi työkaverini Lotta on julkaissut taitteluohjeen myös Joulunaikaan-blogissa, joten ei kun taittelemaan. Paperin saatte valita itse. Minun valoissani on käytetty ainakin silmälasimainoksia ja erään nimeltä mainitsemattoman koulutusorganisaation hakijanopasta.

Jouluvalojen lisäksi lahjaan kuului myös Steve ja Megumi Biddlen Origami-kirja. Kirjassa on 34 taitteluohjetta, ja mukana tuli myös kasa paperia. Katsotaan, mikä saan niistä aikaiseksi.

Sitruuna-valkosuklaafudge

Lisää jouluisia karkkeja.

Joka vuosi epäonnistun perinteisen toffeen keitossa, sillä toffeeseos ei ikinä jähmety kunnolla. Ja joka vuosi silti optimistisesti yritän uudelleen. Tänä vuonna yllätys oli suuri, kun toffee onnistui ja vieläpä erittäin hyvin.

Salaisuus piili ehkä siinä, että ohjeessa käskettiin kuumentaa toffeeseosta, kunnes sen lämpötila on 122°C. Kaivoin siis digitaalisen paistomittarin laatikosta ja annoin seoksen kiehua ja kiehua ja kiehua. Hommaa helpotti se, että nyt oli kerrankin joku tavoite, mitä kohti pyrkiä. Yleensä toffeen keitossa on ollut se ongelma, etten ole oikein tiennyt, millaista sen seoksen pitäisi olla, jotta se sitten myös jähmettyisi.

Sitruuna-valkosuklaafudge

1 ½ dl hienoa sokeria
1 ½ dl kuohukermaa
1 dl vaaleaa siirappia
½ tl suolaa
50 g voita
100 g valkoista suklaata
1 sitruuna

Sekoita sokeri, kerma, siirappi ja suola paksupohjaisessa kattilassa. Kiehauta ja keitä ilman kantta, kunnes seos on valmista. Alkuperäisen ohjeen mukaan tähän kuluu noin 15-20 minuuttia, minä keitin omaani ainakin 45 minuuttia. Älä siis huolestu, jos vartin jälkeen ei ole vielä valmista. Jatka sitkeästi keittämistä. Voit testata, onko seos valmista kaatamalla teelusikallisen taikinaa kylmään veteen. Jos seoksesta pystyy pyörittämään sormissa kiinteän ja kovan pallon, se on valmista. Tai sitten voit mitata seoksen lämpötilan paistomittarilla. Fudge on valmista, kun seoksen lämpötila on 122°C. Omalla kohdallani tämä jälkimmäinen keino ainakin toimi. Aika vaihtelee myös sen mukaan, kuinka suuri kattila on. Muista joka tapauksessa sekoittaa fudgeseosta usein.

Ota kattila liedeltä ja anna seoksen jäähtyä hieman. Leikkaa voi kuutioiksi ja lisää se seokseen. Hienonna suklaa ja raasta sitruunan kuori. Lisää myös suklaa ja sitruunan raastettu kuori kattilaan ja sekoita fudgetaikina varovasti tasaiseksi massaksi. Mikäli haluat voimakkaan sitruunan maun, voit puristaa joukkoon myös hieman sitruunan mehua. Kaada seos vuokaan (kooltaan noin 15x20 cm) tasaiseksi kerrokseksi. Anna jäähtyä. Älä leikkaa fudgea paloiksi ennen kuin se on täysin jähmettynyt. Säilytä jääkaapissa.

Ohje Arla Ingmanilta.

Tryffelit (rommilla tai ilman)

Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin nämä tryffelit eivät enää ehdi, mutta kyllä näitä kelpaa maistella muulloinkin. Vaikka kuvassa tryffelit näyttävät epämääräisiltä möykyiltä, maku oli kuitenkin hyvä. Uskokaa pois. Kovin montaa näitä ei pysty syömään, mutta sopivat täydellisesti esimerkiksi jälkiruokakahvin kaveriksi.

Alkuperäisessä ohjeesssa tryffelit maustettiin konjakilla. Minäkin ajattelin käyttää konjakkia. Sitten menin kaapille ja silmäni osuivat Stroh-pulloon. Yllättäen valinta kohdistuikin siis maustettuun rommiin. Muutama minut tunteva voisi tosin sanoa, että tässä ei ollut mitään yllättävää. Terkkuja vain Jyväskylään :). Käyttäkää te siis mitä alkoholia haluatte tai jättäkää se kokonaan pois. Voisin kuvitella myös, että vaikkapa raastettu appelsiinin kuori sopisi mausteeksi paremmin kuin hyvin.

Ohjeessa tryffelimassassa kehotettiin pyörittelemään käsin palloja. Katselin kuitenkin muutama viikko sitten, kun Jamie Oliver pyöritteli tryffelimöykkyjä kahdella lusikalla. Eihän niistä todellakaan tullut kovin pyöreitä, mutta jos ne kelpasivat Jamielle, niin kelpaavat ne minullekin. Enkä tiedä, oliko Jamien tapa edes loppujen lopuksi nopeampi, mutta eipähän tarvinnut sotkea käsiä :).

Tryffelit

140 g laadukasta tummaa suklaata
50 g (1/2 dl) kuohukermaa
30 g suolatonta voita
(1 rkl rommia tai konjakkia)
100 g kaakaojauhetta

Rouhi suklaa pieniksi paloiksi ja kuutioi voi. Kiehauta kerma ja kaada se suklaapalojen päälle. Sekoita, kunnes massa on tasaista ja kiiltävää. Lisää pienet voikuutiot ja rommi/konjakki tai muu haluamasi makuaine ja sekoita taas kiiltäväksi.

Peitä massa kelmulla ja anna sen jähmettyä huoneenlämmössä. Mikäli massa ei tunnu jähmettyvän tarpeeksi, siirrä se jääkaappiin. Muotoile jähmettyneestä massasta pieniä palloja käsin tai lusikoiden avulla ja pyörittele ne kaakaojauheessa. Säilytä valmiita tryffeleitä jääkaapissa, mutta ota ne huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen tarjoilua.

Leppoisaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

Geysir ja sen kaveri Strokkur

Toivottavasti ette ole vielä ihan superkyllästyneitä Islannin reissun kuviin, sillä en malta olla julkaisematta niistä ainakin vielä osaa.

Thingvellirin kansallispuistosta lauantainen bussikierroksemme jatkui geysireille. Matkalla pysähdyimme taputtelemaan issikoita. Geysireillä tuuli aivan valtavasti, ja tuo purkautuva kuuma höyry lähti tuulen mukana minne sattuu. Koska oli kuitenkin pakkasta, se jäätyi maan pintaan sellaiseksi mukavaksi kirkkaaksi jääkerrokseksi, joten askeliaan sai varoa.

Geysir on siis yhden tuollaisen luonnon oman suihkulähteen nimi. Siitä se on ainakin englannissa yleistynyt tarkoittamaan kaikkia purkautuvia kuumia lähteitä. Ja eikö suomeksikin puhuta geysireistä? Alkuperäinen Geysir on jo väsähtänyt, mutta sen vieressä Strokkur purkautuu noin viiden minuutin välein.

Purkauksen jälkeinen vetäytyminen.

Maahan jäätynyttä höyryä.

Uutta purkausta odotellessa...

Etsintäkuulutus: Novita Luxus Cloud

Epätoivoinen neuloja kyselee, olisiko kenellekään sattumalta jäänyt lojumaan kaapin perukoille beigeä Novitan Luxus Cloud -lankaa. Kyseessä on siis 65 % villaa ja 35 % bambua sisältävä lanka, joka tuli markkinoille muistaakseni vuonna 2008.

Aloitin omistamaani langan määrään nähden vähän suuruudenhullun projektin. Ja koska kyseessä on lanka, jota ei ilmeisesti enää valmisteta, se loppui tietenkin kesken.

WANTED: Novita Luxus Cloud -lanka, beige värisävy 639. Yksikin kerä auttaisi. Mikäli sinulla on tätä lankaa ja olisit sen halukas myymään, huikkaa kommenttiboksiin tai laita sähköpostia, osoite löytyy sivupalkista.