Muka-nokkelan otsikoinnin takaa paljastuu kasa teoksia, jotka olen lukenut tänä kesänä. Joukkoon mahtuu hyviäkin kirjoja, joita en ole vain jaksanut vielä erikseen esitellä. Tässä siis koottuna yhteen kesäloman kirjasaalista.
Elif Shafak: Rakkauden aikakirja
Rakkauden aikakirjassa kietoutuvat yhteen nykypäivän Amerikka ja 1200-luvun Lähi-itä. Ella on tavallinen naimisissa oleva hyvä perheenäiti, jonka elämä muuttuu, kun hän alkaa tehdä töitä kirjallisuusagentuurille ja saa luettavakseen Aziz Zaharan teoksen Suloinen rienaus. Suloinen rienaus kertoo mystikko Rumista ja vaeltavasta dervissista Shamsista.
Rumin ja Shamsin tarina koskettaa Ellaa ja pian hän alkaa vaihtaa sähköposteja kirjailijan kanssa. Kirjeenvaihto tulee muuttamaan Ellan koko elämän.
Rakkauden aikakirjassa molemmat tarinat ovat kiinnostavia, sillä rajoja rikkovalla rakkaudella on hintansa ja sen saavat kokea molempien tarinoiden päähenkilöt. Mitä ylipäänsä tarkoittaa rakkaus? Miten voi rakastaa ja samalla luopua?
Anna Gavalda: Lohduttaja
Anna Gavaldan aikaisemmat kirjat ovat viehättäneet minua, mutta tämä alkoi kyllä erittäin tahmeasti. Kaksi kolmasosaa kirjasta oli yhtä taistelua, että sain edes jatkettua lukemista. Loppu rullasikin sitten aika mukavasti, ja kyllähän sieltä ihan kaunis tarina paljastui.
Charlesilla on Laurence-vaimo ja Mathilde-tytär (jota hän ei kylläkään ole tehnyt itse, mutta joka on silti hänen). Charles paahtaa töissä ja hänen elämänsä on tasaisen harmaata. Eräänä päivänä hän saa kirjeen, jossa kerrotaan, että Anouk on kuollut. Vaikka Charles heittää kirjeen roskakoriin, koko hänen elämänsä muuttuu. Hän päätyy Ranskan maaseudulle etsimään käsiinsä Anoukin poikaa ja tapaakin ihastuttavan sanavalmiin Katen.
Muutoksessa on alku. Menneisyyden haamut jättävät rauhaan vasta, kun niiden kanssa on tehnyt sovinnon.
L.J. Smith: Despertar
Tämän kirjan sain ystävältäni lainaksi. Olin kyllä silmäillyt Vampyyripäiväkirjat-televisiosarjaa jo jonkin aikaa sillä silmällä, mutta koska se tuli aina niin myöhään (tylsien aikuisten työläisten on pakko olla yhdeltätoista jo nukkumassa) en alkanut sitä ikinä vakituisesti seurata. L.J. Smithin Despertar on siis televisiosarjan pohjana olleen kirjasarjan ensimmäinen osa (englanniksi The Awakening).
Espanjaksi lukeminen oli yllättävän helppoa. Tarinan asetelma alkaa olla jo tuttu muutamista muista vampyyrikirjoista, joita on tullut viime aikoina luettua: tavallinen tyttö ja vampyyripoika rakastuvat. Ainakin ensimmäinen kirja ei nyt erottunut lajissaan muista, hyvässä eikä pahassa. Kolme seuraavaa osaa on jo odottamassa kirjahyllyssä, eli lisäraportointia tältä saralta varmaankin luvassa.
Janne Ahonen ja Pekka Holopainen: Kuningaskotka
Kesälukemiston musta hevonen. Sisko lainasi kirjastosta, ja kun kerran muutakaan luettavaa ei ollut, tartuin tähän... Seliseli. Oikeasti vannoutunut penkkiurheilija on fanittanut Janne Ahosta vuosia, mutta ei ole ikinä muistanut itse käydä tätä kirjaa lainaamassa. Muutamassa päivässä luettu Janne Ahosen elämänkerta oli aika tyypillinen urheilijaelämänkerta. Sinänsä ihan kiinnostava, urheilijan mielialoja valottava ja paljon yksityiskohtia tarjoileva. Kannattaa lukea, jos Janne Ahonen henkilönä tai mäkihyppy lajina kiinnostavat.
Välillä kyllä ärsytti suunnattomasti, kun toimittajan oli pakko tehdä tarinaa sotkevia paatoksellisia huomautuksia nykynuorison tilasta tai siitä, miten "kynännäpyttelijät nykytoimistoissa" eivät ymmärrä Jannen isän silloisen työn rankkuutta. Samaten koko ajan oli pakko korostaa sitä, että Janne tykkää vauhdista, koska "pojat nyt vain ovat poikia". Myös asioiden toistaminen alkoi kirjan edetessä pitkästyttämään, ihan kuin asiaa ei olisi muuten riittänyt noin pitkään kirjaan.
J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi, Harry Potter ja salaisuuksien kammio, Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potterit lähtivät tänä kesänä uusintakierrokselle. Kirjojen jälkeen olisi tarkoitus katsoa myös kaikki leffat. En ole mikään suuri Harry Potter -elokuvien fani ja olenkin muistakseni nähnyt niitä vain nelososaan saakka.
Harry Pottereista on vaikea sanoa mitään, mitä ei olisi jo sanottu. Päätarina on tietysti edelleen tuttu, mutta kirjat vievät silti ihan täysin mukanaan. Koko ajan ihmettelen sitä, miten paljon näissä kirjoissa on kaikkea: kiinnostavia ja ristiriitaisiakin hahmoja, yksityiskohtia, sivujuonteita, rakkautta, vihaa ja taikuutta. Rakastan edelleen.
Tuija Lehtinen: Nappikaupan naiset
Tekisi mieli kirjoittaa, että taattua Tuija Lehtistä, vaikka en olekaan hänen kirjojaan varmaan yli viiteen vuoteen lukenut. Kai tämä sitä oli: viihdyttävää mutta ei juuri mitenkään yllättävää. Saskia pistää elämänsä uusiksi, tapaa kaksi miestä, joista toinen on ensiksi viehättävämpi, mutta joista toinen (se aluksi vähän ärsyttävä) onkin lopuksi se oikea. Samalla luodaan vanhojen sisarusten vanhalle nappikaupalle uusi elämä. Mutta mikä ihme pakkomielle kirjailijalla on outoihin nimiin? Jos samassa kirjassa seikkalee päähenkilö Saskia, miehet nimeltä Lurre ja Ukko Nooa sekä päähenkilön ystävätär Molla-Maya, niin jotain on pakko olla vialla.
Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys
Kauniisti kerrottu Alkulukujen yksinäisyys ei ole nimestään huolimatta mitään filosofishenkistä jaarittelua, vaan se kertoo Alicesta ja Mattiasta, joiden elämiä varjostavat lapsuudessa koetut tragediat. Siitä asti kuin he tutustuivat, he ovat olleet toistensa tukena. Tuntuu, että heidät on tarkoitettu yhteen, mutta aina kun hetki tuntuu sopivalta, he etääntyvätkin toisistaan. Kumpikaan ei kuitenkaan pysty rakentamaan mitään kestävää kenenkään muunkaan kanssa.
"He vetäytyivät toisistaan erilleen. Mattia hymyili hätäisesti, hajamielisesti, ja Alice kosketti sormellaan kosteita huuliaan kuin epäillen, oliko se kaikki todellakin totta. Oli tehtävä päätös, ja se oli tehtävä puhumatta. He katsoivat toisiinsa, mutta synkronia oli jo poissa eivätkä heidän silmänsä enää kohdanneet."
Voima omien ongelmien ratkaisuun täytyy löytää itsestä, ei toisesta. Joskus on välttämätöntä katkaista side, jotta sen voiman löytää.
Emily Giffin: Rakkauden pudotuspeli
Rakkaus lainassa -kirjan itsenäinen jatko-osa. Edeltäjäänsä tylsempi ja ennalta-arvattavampi. Ensimmäisessä kirjassa sympatiat olivat koko ajan Rachelin puolella, vaikka tämä varastikin Darcyn miehen. Toinen kirja jatkaa tarinaa Darcyn näkökulmasta. Aluksi minua ei edes kiinnostanut, mitä Darcylle tapahtuu, sillä tämä oli niin ärsyttävä ja itsekeskeinen hahmo. Sulhanen jättää, uusi poikaystävä ja tulevan lapsen isä osoittautuu törpöksi, joten raskaana oleva Darcy pakenee häpeää Lontooseen vanhan ystävänsä luo. Tässä kirjassa onnellinen loppukin oli niin ärsyttävä, vaikka yleensä niitä rakastankin. Missä välissä Darcy muka muuttui hyväksi ihmiseksi ja ansaitsi mukavan miehen? Kyllä minä tämänkin silti luin, kerran olin sen kirjastosta kotiin kantanut. Viihteen peruskauraa.
Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin
Absurdi, mutta samalla hirvittävän kaunis tarina siitä, miten Graham, Isla, Petri ja Kari lähtevät kiertämään maapalloa ympäri. He osallistuvat Halleyn muistokilpailuun, jossa vuoden aikana täytyy kiertää maapallo nollameridiaania pitkin käyttämättä mitään moottorikäyttöisiä laitteita. Matkaa pääsee seuraamaan Karin kertomana, Petrin Rymanista ja joukkueen lokikirjoista. He lähtevät liikkeelle Lontoosta ja palaavat vuoden päästä takaisin toisesta suunnasta. Moni muukin asia on silloin toisin, ja yksi heistä palaa Lontooseen matkalla kyhätyssä ruumisarkussa.
Vaikka kirjan lukemisesta on jo muutama viikko, en vieläkään osaa päättää, mitä mieltä siitä olen. Suosittelen lukemaan itse. Ehkä minäkin vihdoin alan vähäsen lämpiämään suomalaiselle nykykirjallisuudelle.
