Kannattaa olla kaunis nuori nainen

Kehuna sitä kai kuuluisi pitää. Kun joku sanoo "sinähän olet tuollainen kaunis nuori nainen". Jossain vaiheessa se alkaa kuitenkin nyppiä. Sitä nimittäin huomaa, että lausahdus alkaa yleensä sanoilla "no ei ihmekään/no ilmankos kun/ totta kai, koska". Sitä tajuaa, että kehuun on piilotettuna viesti: olet saavuttanut kaiken ulkoisilla avuillasi. Olet jotain vain, koska olet nuori ja kaunis nainen.

Iso keskisormi tähän.

Ulkoiset määreet eivät ohjaa sitä, mitä teen. Ne eivät kerro totuutta minusta, ne eivät osoita voimavarojeni mittaa, intohimojeni laatua, taitojani tai älykkyyttäni saati määrittele valtaa, mikä minulla on omaan elämääni. Ihminen rakentuu sisältä päin.

En voi mitään sille, minä vuonna olen syntynyt tai sille, minkälaiset ulkonäkögeenit olen perinyt vanhemmiltani. En voi mitään sillekään, jos minut luokitellaan "kauniiksi nuoreksi naiseksi" tai jos sitä pidetään selityksenä kaikelle, mitä olen elämässäni saavuttanut.

Loppujen lopuksi sekä "kaunis" että "nuori" ovat minuuteni määreinä varsin tyhjiä.

Sanotaan, että kauniille ihmiselle annetaan virheet helpommin anteeksi; että hänellä on kaikin puolin elämässä helpompaa. Ulkonäöllä on merkitystä. Sitä ei käy kiistäminen. Tutkimukset osoittavat muun muassa, että pitkät naiset saavat lyhyitä enemmän palkkaa -- samoin kuin normaalivartaloiset tienaavat enemmän kuin lihavat -- ja että kauniit ihmiset saavat parempaa palvelua.

Pahimmillaan "kaunis nuori nainen" tarkoittaa kuitenkin sitä, että oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen otetaan pois. Subjekti muuttuu objektiksi, esineeksi; kuoreksi, jonka sisällöllä ei ole painoarvoa tai merkitystä. Saa koskea, saa lyödä, saa lääppiä, saa nimitellä. Saa raiskata.

Kuinka usein olette kuulleet, kun nuorelle miehelle sanotaan menestymisen oikeutuksena: "no mutta sähän oletkin tuollainen nuori ja komea mies"?

***

Kaunis ulkonäkö on valtaa. Ei sitä muuten tavoiteltaisi hinnalla millä hyvänsä. Kauneuden ympärillä jylläävä teollisuus on valtava bisnes. Kun nainen pidetään tyytymättömänä ulkonäköönsä, hänet pidetään hallinnassa -- ja ennen kaikkea kuluttajana ohjailtavissa.

On kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, mitä saavutetaan kauneuteen ja ulkonäköön perustuvalla vallalla. Jos sitä on pakko ylläpitää syytämällä rahaa kulutustavaroihin ja jopa oman henkensä uhalla kirurgin veitsen alla, kuinka suurta harhaa ollaan rakentamassa? Miksi naisen tulisi luovuttaa ulkopuoliselle oikeus päättää, onko hän tarpeeksi kaunis; kelpaako hän ihmisenä?

(Naisen ulkonäköä kontrolloidaan jatkuvasti. On aika järkyttävää, että vain jättämällä meikkaamatta, hiuksensa laittamatta ja pukeutumalla huomaamattomasti/huolimattomasti nainen kykenee provosoimaan ympäristöään rajusti. Naisen arvo ihmisenä mitataan yhä sillä, osaako hän meikata, pukeutua oikein tai kävellä kauniisti kengillä, jotka aiheuttavat kipuja ja pahimmassa tapauksessa vammauttavat pysyvästi. Tavaratalojen meikkiosastot ovat hyvä testipaikka: kertaakaan en ole onnistunut saamaan sellaisessa palvelua ilman, että naismyyjä arvostelee ulkonäköäni tai saa minut tuntemaan itseni kelvottomaksi.)

Niin klisee kuin se onkin, todellinen kauneus syntyy tasapainoisesta, seesteisestä mielestä ja terveestä kehosta. Jos on onnellinen elämäänsä, ei tule laskeneeksi ryppyjään, kilojaan, puuttuvia tai liiallisia senttejä. Jos tuntee olevansa hyvä ja hyväksytty juuri sellaisena kuin on, muut aistivat kyllä hehkun -- ja energiaa vapautuu kummasti muuhun kuin ulkonäköasioista murehtimiseen tai shoppailuun.

Kannattaa kuitenkin olla kaunis nuori nainen -- sisimmässään. Sittenkin kun on vanha ja vapautunut mahdottomista vaateista.