Arvioita

Päiviäni ovat ilahduttaneet lukuisat arviot!

IBBY Finlandissa Naakkamestaria luonnehdittiin muun muassa seuraavasti:

"Historiallisena romaanina alkanut tarina kehii ympärilleen fantastisia ja vaihtoehtoisia elementtejä sitä enemmän, mitä pidemmälle kertomuksessa päästään. Tampereen menneisyys alkaa näyttäytyä kaksoisvalotuksessa, mitä tukevat ajankohdan Aamulehdistä innoituksensa saaneet pikku-uutiset, ilmoitukset ja kaskut. Mukana on riittävästi todellista historiaa avatakseen lukijan mielen häiritsevään ”mitä jos” -olotilaan, tarpeeksi villiä steam punk-teknologiaa ja fantasiaa antaa mielikuvituksen lentää. Suureen osaan nousevat silti ihmisten väliset suhteet, vallankäyttö, xenofobia, pelko – lopulta lunastus ja uhri. Pienoisromaani on ehkä pieni sivumäärältään, mutta suuri aiheiltaan ja käsittelytavaltaan." - Reetta Saine

Aviisissa Keskilinnan ritareista kirjoitetaan:

"Seksikohtaukset ovat hyvin kirjoitettuja ja homoerotiikan ystäville se tarjoaa muutakin kuin pelkkää ajanvietettä." -Rimma Erkko

Risingshadow'lla Keskilinnan ritarien erotiikasta ollaan samoilla linjoilla:

"Meresmaa osoittaa hallitsevansa lajityyppinsä ja hahmonsa loistavasti, vaikka erotiikka on kirjallisuudenlajina sieltä vaikeimmasta päästä." - Taru Hyvönen

Pähkinäkukkulan Marjaana on hypännyt Mifonki-sarjan kyytiin ja lukenut viimeksi Mifongin ajan:

"Mifonki-sarja sopii fantasian ja seikkailun ystäville. Tarina on sopivan keveä ja jännittävä, jopa viihteellinen. Ei kuitenkaan huonossa mielessä, ainoastaan hyvässä."

***

Näistä tulee kyllä niin hyvä mieli! Mikäs sen ilahduttavampaa kuin kirja, joka kuluu lukijoiden käsissä.

Huh ja vau!

Mifongin mahtia on näkynyt paljon blogeissa viime aikoina. Olen erittäin otettu ja kiitollinen kirjan saamasta huomiosta!

Päiväunien salainen elämä -blogin vaarnan mielestä "Mahti on ehdottomasti tähänastisista Mifonki-kirjoista paras."

Kirjakaapissa -blogin Wilma kirjoitti muun muassa, että: "Meresmaa osaa kirjoittaa erittäin koukuttavasti, sillä tätä sarjaa lukiessani en välitä pätkääkään, onko juonessa mitään erikoista tai onko romantiikkaa. Haluan vain kääntää sivua ja sitten seuraavaa, kunnes olen kääntänyt ihan viimeisenkin sivun."

"Onpas mukava lukukokemus takana!" kirjoittaa Cats, books & me -blogin Kirsi -- ja antaa kirjalle neljä kissanpentua. Neljä kissanpentua! Purr. <3

Celestine Lasisipuli jäi kaipaamaan Ardisia ja Dantea, vaikka: "Fewrynnin ja Connailin elämä on kiinnostavaa, varsinkin ensiksi mainitun voimien kehitys ja hallinnan vaikeus. Myös Mohari oli hieno hahmo. Kirja oli varsin koukuttava, ja sen lukemiseen ei mennytkään kauaa. Jään odottelemaan innolla seuraavaa osaa."

Kultakalan kirjahyllyssä ei oltu niin kovin ihastuttu, mutta: "Onneksi kirja oli taas, tyylilleen uskollisena, kevyttä luettavaa, joten kirjan loppuun asti lukeminen ei tuottanut ongelmia."

Kattinkan kirjalistassa kirjoitettiin: "Pidän valtavan paljon Meresmaan luomasta maailmasta! Ensinnäkin pidän aikakaudesta, johon tarina sijoittuu, sekä tietenkin fantasiaelementeistä ja mahtavista hahmoista, joihin on helppo samaistua. Koska jokaisen hahmon taustoista ja elämästä on kerrottu paljon, heidän motiivinsa ja päämääränsä on helppo ymmärtää."

Afeni Keijumetsässä -blogista tykkäsi myös kovasti. "Mifongin mahti oli minusta vielä parempi kuin kaksi aiempaa osaa. Tykkäsin hahmoista, tykkäsin tarinasta ja tykkäsin jopa kirjan rakenteesta aiempia enemmän."

***

Siis huh ja vau! Mifongin mahti on todella löytänyt tiensä lukijoiden luokse, ja sekös minua ilahduttaa -- semminkin kun sen kohtalo oli hetken aikaa vaakalaudalla. Iloisia uutisia vielä tähän loppuun: kusti polki kirjekuoren, jonka sisällön allekirjoittaminen tietää, että syksyllä on seuraavan Mifongin, eli Mifongin kätkemän, ilmestymisaika.

Kiitos kaikille Mifonkien lukijoille! Kirjoitettu tarina ei pääse elämään, ellei sitä joku lue.

(c) J.S. Meresmaa

Tähdet, tähdet

Ei ole vaikea arvata, mistä tähtiarviot ovat saaneet alkunsa. Sieltä mistä muutkin viihteen tähdet: Hollywoodista. Nopealla vilkaisulla katsoja on helppo päätellä, mitkä elokuvat olisivat katsomisen arvoisia. (Vaikka arvio kuvastaakin kriitikon mieltymyksiä, ei tätä kovin moni kulttuurinkuluttaja pysähdy miettimään.)

Tähdet opastavat, niin yötaivaalla kuin arvioissakin. Lehtiarvioiden rinnalle ovat tulleet kuvalliset tähtiarviot: niitä annetaan niin päivälehdissä, kirjojen kansiin painettuina suosituksina kuin tavislukijoiden henkilökohtaisissa lukupäiväkirjoissa netissä. Kivoja, säihkyvän kultaisia tähtiä!

Mutta mitä pelkistä tähdistä oikeastaan voi päätellä itse kirjasta? Ei paljon mitään. Jos ei tunne tähtien antajaa eikä pääse tarkastelemaan hänen lukuhistoriansa tähdityksiä, on ihan sama kuinka monta tähteä on annettu. Entä mikä on maksimitähtimäärä? Kolme, viisi vai kymmenen? Kolmessa on melko vähän valinnanvaraa, kymmenessä liikaakin. Mitä eroa on esimerkiksi kirjoilla, joista toinen on saanut kuusi ja toinen seitsemän tähteä kymmenestä?

Lukukokemukseen vaikuttaa moni asia. Sen hetkinen mielentila, aikaisemmin luetut kirjat, ennakko-odotukset, lukemisen ja arvion antamisen välinen aika, toisten antamat arviot... Lisänä tulee se, että jokaisella tähdittäjällä on oma mielikuvansa siitä, mikä tähtimäärä kuvastaa minkäkinlaista kokemusta. Kolme viidestä on toiselle todella hyvä ja suositeltava kirja, kun taas toisella se kuvastaa jonkinasteista pettymystä.

Myös arvioijan tai kirjailijan sukupuolella, iällä ja jopa kansallisuudella voi olla merkitystä: annetaanko kotimaiselle kirjalle ankarammin tähtiä, nuoren kirjoittamalle kannustamistarkoituksessa enemmän tähtiä, samaa sukupuolta edustavalle tsemppitähtiä? Kirjan ulkoasu vaikuttaa myös. Epäviehättävä kansi, lukuisat typot tai liian pieni fontti voivat pudottaa tähtiä.

Ilman tekstiarviota, joka aukaisisi lukukokemuksen perustelut, tähdet voivat olla todella harhaanjohtavia. Esimerkiksi Goodreadsissa se, ettei anna kirjalle tähtiä ollenkaan on huomattavasti parempi vaihtoehto keskiarvolle kuin se, että antaisi kirjalle yhden tai kaksi tähteä.

On tähti- ja pistearvioista toki jotain iloakin: kirjablogista voi vaikkapa hakea kirjatoukan parhaimmat ja huonoimmat lukukokemukset, verrata niitä omaan lukumakuunsa ja löytää itselleen mieluisaa, uutta luettavaa!

***

Rakkaat lukijat, tähditättekö omia lukukokemuksianne? Onko se ollut helppoa vai hankalaa? Hyödyllistä vai harhaanjohtavaa? Entä onko joskus tehnyt mieli muuttaa tähtien määrää suuntaan tai toiseen, kun lukemisesta on kulunut enemmän aikaa? Jakakaa ajatuksianne tähdillä ja pisteillä arvioimisesta!

Lisää arvioita

Mustemaailmani -blogissa on tänään ilmestynyt arvio Mifongin perinnöstä.

Näissä tunnelmissa onkin mukava lähteä viikonloppua viettämään: luvassa on kirjailijatapaaminen ja Osuuskumman ensimmäisen julkaisun, Kumman rakkaan, julkistamisjuhlat Helsingissä. Kirjoittaminen jää tällä kertaa vähemmälle, mutta olen yrittänyt kompensoida sitä etukäteen editoimalla joka ilta Mifongin aikaa. Jäljellä on enää nelisenkymmentä liuskaa, joista osan kimppuun pääsen tänä iltana. Työ siis etenee.

Iloista viikonloppua itse kullekin!

Arvio Helsingin Sanomissa

Sain juuri sähköpostia kirjailijakollegalta: Mifongin perintö on arvioitu Hesarissa! Vilkaisin sitten kännykkääkin: toinen kollega oli lähettänyt tekstiviestin ja onnitteli arviosta. Vähän oli pöllämystynyt olo -- ja on vieläkin. Olin niin valmistautunut siihen, että kirja saisi näkyvyyttä vain hyvin harvassa mediassa, ja Hesariin se tuskin pääsisi lainkaan.

Olenpa iloinen siitä, että olin väärässä!

Mutta siis, itse juttuun, joka on Vesa Sisätön käsialaa:

Vaikeaa rakkautta fantasiamaailmassa

Lisää oivalluksia ja arvioita

Käynnissä on aivomyrsky.

Sen lisäksi että Kirsin kirjanurkkaan on ilmestynyt kolmas arvostelu Mifongin perinnöstä, olen päässyt taas tekstin tekoon kiinni.

Koska aivot tuntuvat työskentelevän nyt monella eri tasolla, vaikka yritän keskittyä vain yhteen asiaan (hyvin uuvuttavaa, voin sanoa), jossain dialogin ja toiminnan välissä tajusin, että on palautetta ja palautetta.

Aikaisemmin ajattelin, että palaute on aina palaute. Ihan sama missä vaiheessa tekstiä sen saa. Niin ei ole. On aivan eri asia saada palautetta käsikirjoituksesta, joka on keskeneräinen ja muokattavissa kuin kirjasta, joka on painettu ja julkaistu. On aivan eri asia saada palautetta toisilta kirjoittajilta tekstistään kuin tuntemattomilta, kasvottomilta henkilöiltä, jotka ajattelevat itseään ennen kaikkea lukijoina. On eri asia saada palautetta kirjoittajana kuin kirjailijana.

Edellä oleva on vain huomio eroavuudesta, jonka olemassaolosta en tiennyt ennen kuin se oli koettavissa. Aika itsestäänselvältä ja selkeältä se tuntuu nyt, kun sen näkee ja tuntee. Havaittavissa on vuoristoratapelkoa -- sellaista jännityksensekaista kouristusta vatsanpohjassa. Keskeneräisen käsikirjoituksen kanssa en kokenut mitään vastaavaa. Ehkä tämä on verrattavissa esiintymisjännitykseen. Niin voisi olla, se kuulostaa sopivan suuruiselta. Vähän pelottavalta touhulta, mutta kohta on jo pakko kokeilla uudestaan.

Ensimmäinen kirjallinen arvio ja syvä havahtuminen kirjan elämän totuuksiin

Morren maailma on julkaissut ensimmäisen kirjallisen arvion Mifongin perinnöstä. Kiitos nopeasta toiminnasta, Morre! Käykää ihmeessä lukemassa.

Tiedättekö, minä ihan oikeasti ajattelin ennen kirjan julkaisua ja vähän sen jälkeenkin, että jos arvioita tulee ja mitä ne sitten sanovatkaan, ei sillä oikeastaan ole suurempaa merkitystä. Ihan kiva, jos kirjasta pidetään, mutta lopputuloksen kannalta sillä ei ole väliä.  Kirja on painettu, tekstiä ei voi enää muuttaa ja ne jatko-osatkin on melkein kirjoitettu.

Kyllä sitä joskus on niin sokea, että.

Sillä hyvänen aika, eihän kirjaa ole ilman lukijoita!

Nyt sen viimein tajusin, kun olen saanut useampia lukijapalautteita valmiista teoksesta. Ei kirjojen julki saattamisessa ole hiventäkään järkeä, ellei ole edes vähän kiinnostunut siitä, minkälaisen vastaanoton se saa. Toki se ei ole kirjoittamista ajava perimmäinen syy -- se riivaaja on sisäsyntyinen luova olio, joka reuhkii vaikka työhuoneen ulkopuolella tapahtuisi mitä -- mutta kyllä se vain on yksi osa kirjan elinkaarta. Lukijapalaute.

En tiedä onko tämä luulo ollut jonkinlainen tiedostamaton suojakilpi siltä varalta, että mätiä tomaatteja alkaisi lentää oikein urakalla. "Ammattikriitikoillahan" (termi hieman kyseenalainen, siitä lainausmerkit; en tiedä millä perustein tällaisen nimikkeen ansaitsee) on kuulemma sanaton sopimus siitä, että esikoisteosta ei koskaan täysin lytätä -- kyllä jotain hyvää on jokaisesta kirjasta löydettävissä, ja olisihan se aika surullista, jos jonkun kirjallinen ura päättyisi yhden henkilön voimakkaan mielipiteen vuoksi heti ensimmäiseen teokseen. Osa kirjailijoista kun saattaa olla herkkiä luonteeltaan. Tällainen herrasmiessopimus ei välttämättä ole kaikkien kirjoja arvostelevien tiedossa.

Mutta se on varmaa, että Mifongin perintö elää niin kauan kuin sitä luetaan. Muuten se on vain yksityinen hämärä muisto kirjoittajansa mielen takakammioissa.